Käsitinkö nyt oikein hel-nycin perhe-elämän?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

Esimiestä ei yleensä valita henkilökohtaisesti yhdelle työntekijälle. Lääkäri sen sijaan valitaan usein henkilökohtaisesti yhdelle asiakkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eron?

Minä en tiedä. Voisitko kertoa?

Yksinkertaistettuna perusterveydenhuolto on ensilinja, ja erikoissairaanhoitoon lähetetään toisen lääkärin lähetteellä. Molemmilla on oma lainsäädäntönsä. Toinen yksinkertaistus; Tk:t kuuluvat perusterveydenhuoltoon ja sairaalat erikoissairaanhoitoon.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä välissä ehdit työskennellä vapaaehtoisena? Ja miten sulla on isot toleranssit unilääkkeisiin, syöt mm. Stilcnotia, mutta nyt sanot ettet käytä lääkkeitä?

Vastasitko tähän? Sori jos jo vastasit, yritin selata mutta puhelimella raskas selata monta sivua pitkiä lainauksia.

Vastasin, en syö unilääkkeitä kuin jet lagiin ja stressaavassa tilanteessa, kuten siellä isoisälläni.

Vapaaehtoistyötäni varten minulla on lastenhoitaja ja öisin mies jää kotiin lasten kanssa jos olen päivystän ja lähden tukihenkilöksi.

Mitä, jos miehesi joutuu lähtemään pettämään päivystysvuorojesi aikana? Ethän pysty tällöin huomioimaan miestäsi normaalisti, toisin sanoen tarjoamaan hänelle tuntikausien seksisessiota.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä välissä ehdit työskennellä vapaaehtoisena? Ja miten sulla on isot toleranssit unilääkkeisiin, syöt mm. Stilcnotia, mutta nyt sanot ettet käytä lääkkeitä?

Vastasitko tähän? Sori jos jo vastasit, yritin selata mutta puhelimella raskas selata monta sivua pitkiä lainauksia.

Vastasin, en syö unilääkkeitä kuin jet lagiin ja stressaavassa tilanteessa, kuten siellä isoisälläni.

Vapaaehtoistyötäni varten minulla on lastenhoitaja ja öisin mies jää kotiin lasten kanssa jos olen päivystän ja lähden tukihenkilöksi.

Niin siis vastasit jollekin muulle tuosta lääkeasiasta, mutta mä ihmettelin sitä miten sulla on niin iso toleranssi, josta itse kerroit, kun nyt sanot ettet juuri syö lääkkeitä. Nycissäkö teet vapaaehtoistyötä?

Miten voit lähteä yösi tukihenkilöksi, vaikka harrastatte joka ilta kolme tuntia seksiä? Eihän se mitenkään onnistu.

Lupasin itselleni etten ala pikkuasioista kinaamaan, mutta kerroit ettei miehesi suostu lentämään USA:n sisällä (ainakaan AA:lla tai Deltalla). Mutteihan se mitään, koska joku toinen hoitaa "kotimaiset" työmatkat, ja miehesi Euroopan.

Eilen kuitenkin vastasit jollekin, että matkustat USA:n sisällä lähinnä miehen työmatkoilla.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä välissä ehdit työskennellä vapaaehtoisena? Ja miten sulla on isot toleranssit unilääkkeisiin, syöt mm. Stilcnotia, mutta nyt sanot ettet käytä lääkkeitä?

Vastasitko tähän? Sori jos jo vastasit, yritin selata mutta puhelimella raskas selata monta sivua pitkiä lainauksia.

Vastasin, en syö unilääkkeitä kuin jet lagiin ja stressaavassa tilanteessa, kuten siellä isoisälläni.

Vapaaehtoistyötäni varten minulla on lastenhoitaja ja öisin mies jää kotiin lasten kanssa jos olen päivystän ja lähden tukihenkilöksi.

Niin siis vastasit jollekin muulle tuosta lääkeasiasta, mutta mä ihmettelin sitä miten sulla on niin iso toleranssi, josta itse kerroit, kun nyt sanot ettet juuri syö lääkkeitä. Nycissäkö teet vapaaehtoistyötä?

En tiedä miksi minulle tulee nukahtamislääkkeissä aina toleranssi ja nopeasti. Jos haluaisi pitää saman vaikutuksen, pitäisi vaihdella merkkejä joka yö, mutta Ambien on ainoa, joka ei aiheuta sellaista aamujumitusta ja pahaa makua. 

Nycissä juurikin. Ja se on minulle lähellä sydäntä. Samoin kuin vähäosaisten lasten auttaminen ja mm. miekkavalaiden :D Toisaalta tuntuu kamalalta valita itselleen tärkeitä kohteita, mutta toisaalta, kai sekin on parempi kuin ei mitään?

Vierailija kirjoitti:

Lupasin itselleni etten ala pikkuasioista kinaamaan, mutta kerroit ettei miehesi suostu lentämään USA:n sisällä (ainakaan AA:lla tai Deltalla). Mutteihan se mitään, koska joku toinen hoitaa "kotimaiset" työmatkat, ja miehesi Euroopan.

Eilen kuitenkin vastasit jollekin, että matkustat USA:n sisällä lähinnä miehen työmatkoilla.

Suhteemme alkuvuosina kävimme jonkun verran mm. Losissa miehen työn perässä. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupasin itselleni etten ala pikkuasioista kinaamaan, mutta kerroit ettei miehesi suostu lentämään USA:n sisällä (ainakaan AA:lla tai Deltalla). Mutteihan se mitään, koska joku toinen hoitaa "kotimaiset" työmatkat, ja miehesi Euroopan.

Eilen kuitenkin vastasit jollekin, että matkustat USA:n sisällä lähinnä miehen työmatkoilla.

Suhteemme alkuvuosina kävimme jonkun verran mm. Losissa miehen työn perässä. 

Millä lentoyhtiöllä? ;)

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä välissä ehdit työskennellä vapaaehtoisena? Ja miten sulla on isot toleranssit unilääkkeisiin, syöt mm. Stilcnotia, mutta nyt sanot ettet käytä lääkkeitä?

Vastasitko tähän? Sori jos jo vastasit, yritin selata mutta puhelimella raskas selata monta sivua pitkiä lainauksia.

Vastasin, en syö unilääkkeitä kuin jet lagiin ja stressaavassa tilanteessa, kuten siellä isoisälläni.

Vapaaehtoistyötäni varten minulla on lastenhoitaja ja öisin mies jää kotiin lasten kanssa jos olen päivystän ja lähden tukihenkilöksi.

Mitä, jos miehesi joutuu lähtemään pettämään päivystysvuorojesi aikana? Ethän pysty tällöin huomioimaan miestäsi normaalisti, toisin sanoen tarjoamaan hänelle tuntikausien seksisessiota.

Kaipa mies silloin hankkisi hoitajan? Ja kuten sanottu, se pettäminen vaatii miehellä muutakin kuin sen, ettei "saa", se isoin syy on se emotionaalinen kriisi. Sellaista mies ei ole koskaan vielä onnistunut saamaan siitä, että olen joutunut lähtemään ennen tai kesken seksin, jota on käynyt. Kyllä se varmaan on päähän ottanut, muttei mies ole koskaan asiasta pahaa sanaa sanonut. 

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupasin itselleni etten ala pikkuasioista kinaamaan, mutta kerroit ettei miehesi suostu lentämään USA:n sisällä (ainakaan AA:lla tai Deltalla). Mutteihan se mitään, koska joku toinen hoitaa "kotimaiset" työmatkat, ja miehesi Euroopan.

Eilen kuitenkin vastasit jollekin, että matkustat USA:n sisällä lähinnä miehen työmatkoilla.

Suhteemme alkuvuosina kävimme jonkun verran mm. Losissa miehen työn perässä. 

Millä lentoyhtiöllä? ;)

Varmaan monellakin ;)

Helnykistä tulee mieleen entinen opiskelutoverini, joka saattoi samana päivänä kiljua lihavalle ihmiselle kadulla "idioottia läskiä" ja puhua, kuinka hänen cp-vammaista (pahoittelut jos termi on väärin, mutta tajuatte varmaan) veljeään pitäisi kaikkien hyysätä ja ymmärtää. Helnykki vähättelee raiskauksen uhria ja onkin hetken päästä miekkavalaiden pelastaja. Tekopyhää kaikki tyynni.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupasin itselleni etten ala pikkuasioista kinaamaan, mutta kerroit ettei miehesi suostu lentämään USA:n sisällä (ainakaan AA:lla tai Deltalla). Mutteihan se mitään, koska joku toinen hoitaa "kotimaiset" työmatkat, ja miehesi Euroopan.

Eilen kuitenkin vastasit jollekin, että matkustat USA:n sisällä lähinnä miehen työmatkoilla.

Suhteemme alkuvuosina kävimme jonkun verran mm. Losissa miehen työn perässä. 

Millä lentoyhtiöllä? ;)

Varmaan monellakin ;)

Teehee, you really are the brains of this forum ;)

Miksi ette lennä charter-koneilla jos kerta 400k autot ja sormukset on ihan arkipäivää teille?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa tosiaan siltä, että trollimme on flippauspisteessä.

... En vain voi käsittää kuinka naiset suhtautuvat noin ylimalkaisesti sellaiseen pikkuasiaan kuin tasa-arvo. 

Viimeistään nyt minäkin uskon, että kirjoittaja on mies.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette lennä charter-koneilla jos kerta 400k autot ja sormukset on ihan arkipäivää teille?

Miksi lentäisimme, kun pääsemme ihan hyvin reittilennoilla? Ei 400k autot meille arkipäivää ole siinä suhteessa, että niitä joka viikko osteltaisi...

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa tosiaan siltä, että trollimme on flippauspisteessä.

... En vain voi käsittää kuinka naiset suhtautuvat noin ylimalkaisesti sellaiseen pikkuasiaan kuin tasa-arvo. 

Viimeistään nyt minäkin uskon, että kirjoittaja on mies.

Voi kun kiva. Millähän teille nyt naiseksi todistaudun?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ihmiselle on täysin vierasta esimerkiksi kärsimyksen suhteellisuus. Laittaa asiat "mittasuhteisiin" sanomalla, että "on joku muukin kuule joskus raiskattu". Maailmasta löytyy AINA ihminen, joka on kärsinyt enemmän. Empatiaan kykenevä ja vieläpä psykologiaa lukenut ihminen ymmärtäisi tämän. Helnykille edellä mainitut asiat on kuitenkin täysin pimennossa. Huh.

Ei, lähinnä asiat mittasuhteisiin laittamisella tarkoitin sitä, että traumat raiskauksistakin ovat pitkäkestoisempia ja ne aiheuttavat kummallisempiakin tilanteita, esim. ettei voi olla kahden miehen kanssa jossain tilassa. Saako sen perusteella vaatia naisesimiestä? 

Ja totta kai raiskaus on potentiaalisesti sille ihmiselle yksi elämän kamalimmista kokemuksista, minun asiakkaistani poiketen, yleensä se kamalin. Traumat joita se aiheuttaa ovat pitkäkestoisia ja vaikeita. Niitä pitää ymmärtää ja hoitaa niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta mihin saakka? Ilmeisesti ainakin sen gyniksen verran, no, se ei aiheuta ilmeisesti mitään merkittävää kenenkään uralle, eli asia toimii silloin hyvin.

What? Ja olet nainen? Mitä asiakkaita sinulla on? Kerroit soppakeittiöistä, mutta ainahan nämä muuttuu, anteeksi tarkentuu tai tulee lisäinfoa.

Mihin saakka? Siihen saakka ettei raiskattu nainen tunne itsemääräämisoikeuttaan uudelleenloukatuksi, terveydenhuollon taholta.

Esimiehet ovat aivan eri asia kuin sisätutkimus. Haloo, nyt "nainen".

Olen alusta asti kertonut, että teen vapaaehtoistyötä soppakeittiöllä, Food Bankissä ja naisille ja lapsille tarkoitetussa turvakodin tapaisessa yhdistyksessä, joissa autetaan eniten juurikin vähäosaisia raiskauksen uhreja. 

Esimiehet ja sisätutkimus eivät ole raiskatulle välttämättä niin eri asioita. Moni raiskattu ei halua olla samassa tilassa kahden miehen kanssa. 

Mutta silti heidän pitäisi, että miesgynekologeilla olisi mahdollisuus harjoittaa ammattiaan?