Olen lopussa, kukaan ei tue...
Hei kaikki. Palaan tänne taas valittamaan, kun ei ole muutakaan.
Kerroin täällä jokin aika sitten, kun minulla oli ongelmia päättää haenko kouluun toiselle paikkakunnalle vai en. Nimittäin mieheni on sitä vastaan (ei halua asua erossa, pitää unelmahaaveitani turhuutena, ei halua muuttaa isommasta asunnostamme pois yms), ja on edelleen. Yleisesti ottaen neuvot olivat että kunnioita itseäsi ja seuraa unelmiasi, muuta vain opiskelun perässä. Näin päätin tehdä, ilmoitin miehelle ja teen nyt ennakkotehtäviä koulun pääsykokeisiin...
Hetken voimaantumisen jälkeen asiat lannistavat taas. Saan kyräilyä ja mökötystä jatkuvasti, kun "minun takiani kaikki pitää laittaa uusiksi ja rahaa palaa (miehen) muuttoon". Väittää ettei toivo etten pääse kouluun, mutta asenteesta sen näkee. Sanoi "kai minäkin saan joskus olla itsekäs ja olla iloitsematta tästä asiasta?" Kun kerron ennakkotehtävistäni tai jotain kouluun liittyvää, saan lähinnä murinaa. Olen siis puhumatta niistä hänelle. Ei vain ole ketään muutakaan, ei ystäviä (vanhat jäänyt kun mies oli mustasukkainen, uusia en ole saanut hankittua...), perheeni ei tiedä tilanteessani, sillä samalla joutuisin kertomaan vakavasta masennuksestani ja kuntoutuksesta jossa nyt olen... Koska olen kuntoutuksessa ja sairauslomalla, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, ja pelkään että tuleeko muutosta enää mitään jos saisinkin opiskelupaikan... Ei ole rahaa.
Surullista havahtua siihen että minulla ei ole ketään joka tukisi minua päätöksissäni, ja kohta jätän varmaan hakematta kouluun kun en kestä enää vihanpitoa. Tuntuu että olen verkossa.
Olen munaton ämmä, mutta toivon asiallisia kommentteja, en jaksaisi enää yhtään mitään ikävää...
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Mieshän vaikuttaa häiriintyneeltä. Miksi ihmeessä mietit tuota, kun vastaus on selkeä ---> seuraa niitä omia unelmiasi. Ero voi tulla milloin vain ja sittenpä katkeroittaa oikein kunnolla. Koita etsiä uusia ystäviä vaikka, vaikka onhan sulla jo meidät. :D
Alkoi itkettää tuo vika lause... Kiitos että on edes joitakin hyviä ihmisiä. Vihaan itseäni ja sitä, miten olen päästänyt itseni tähän tilanteeseen...
-Ap
Koita jaksaa. Hanki koulutus, elä elämääsi ja hanki parempi mies. Miehesi vaikuttaa olevan osallinen sinun huonoon tilanteeseesi. Kerro perheellesi ongelmistasi. Ehkä he haluaisivat auttaa?
Tottakai seuraat unelmiasi ja haet kouluun! Mököttäjämiehiä tässä maailmassa riittää, muuttuvat vanhemmiten oikein kunnon ankeuttajiksi.
Mulle on jäänyt vähän epäselväksi mihin sä sitä tukea tarvitsisit?
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa. Hanki koulutus, elä elämääsi ja hanki parempi mies. Miehesi vaikuttaa olevan osallinen sinun huonoon tilanteeseesi. Kerro perheellesi ongelmistasi. Ehkä he haluaisivat auttaa?
En ole kehdannut kertoa sairaudestani tai kuntoutuksestani. Alun alkaen olin koulussa, johon olin hakenut vain ns rahan takia, eli hyväpalkkaisen liksan. Perheeni luulee että olen yhä koulussa, jonka jouduin lopettamaan terveys-syistä, pää ei kestänyt "minulle väärää ammattia" enää.
Kiitos kommentistasi kuitenkin! Ehkä pitäisi myöntää perheelle että olen epäonnistunut koulussa ja kaikessa. Se vain vaatii rohkeutta...
Seuraa unelmiasi ja hae opiskelupaikkaa! Tuollainen mies ei sinun parastasi tahdo, jos on jo kieltänyt ystäväsikin oman mielensä mukaan. Tekstistäsi paistaa kuinka mies on vain minäminäminä mm. hänen muuttonsa vaikeutuu jne.
Noin mustasukkanen mies tuskin hyväksyy opiskelupäätöstäsi ollenkaan. Kysy haluaako hän sinun olevan onnellinen vai kämppiksen jakamaan kulut.
Lue paljon pääsykokeisiin niin varmasti pääset opiskelemaan. Koita miettiä tilannettasi usean vuoden päähän oletko jo opiskellut unelmaalaasi vai homehdutko kotona ilman ystäviä mustasukkaisen miehen kanssa. Toivon sinulle kaikkea hyvää että pääsisit opiskelemaan ja saisit hajurakoa tuollaiseen mieheen <3 Seuraa rohkeasti kutsumustasi, vain sinä olet omien unelmiesi tiellä.
Miehesi ei arvosta sinua kuten olisi suotavaa.
Rahanko takia olet enää miehen kanssa? Sekään ei ole hyvä syy.
"Koska olen kuntoutuksessa ja sairauslomalla, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, ja pelkään että tuleeko muutosta enää mitään jos saisinkin opiskelupaikan... Ei ole rahaa."
Eli mietipä nyt vielä kerran, valitsetko nykyisen taloutesi ja elämän miehen eikä koulutusta kanssa VAI oman taloutesi ja ei koulutusta?
Koska nyt näyttää sille, ettet sä sinne koulutukseen ole pääsemässä. Ainakaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei arvosta sinua kuten olisi suotavaa.
Rahanko takia olet enää miehen kanssa? Sekään ei ole hyvä syy.
"Koska olen kuntoutuksessa ja sairauslomalla, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, ja pelkään että tuleeko muutosta enää mitään jos saisinkin opiskelupaikan... Ei ole rahaa."Eli mietipä nyt vielä kerran, valitsetko nykyisen taloutesi ja elämän miehen eikä koulutusta kanssa VAI oman taloutesi ja ei koulutusta?
Koska nyt näyttää sille, ettet sä sinne koulutukseen ole pääsemässä. Ainakaan näin.
Niin ymmärsinkö oikein, että saisit tukea perheeltäsi jos voisit myöntää tilanteesi heille? Silloin vaihtoehtoihin voi lisätä kolmannen kohdan: oma talous, perheelle rehellisyys ja kyllä koulutukselle.
Älä käytä saamaasi tukea väärin, jos sinuun on aiemmin luotettu ja toimit pimittävästi niin tavallaan "saat mitä ansaitset". Ole rehellinen jos se on tuen edellytys!
Voisi auttaa jos et syytä miestä omista valinnoistasi, et tuntisi olevasi niin loukussa ja uhri: jos joku käskee tehdä tai olla tekemättä sitä tai tätä niin sinä itse päätät totteletko vai et. Et voi myöskään valittaa tuen puutetta jos ainoa kuka tietää tuen tarpeesta on tuo mies jonka kanssa sinun ei muutenkaan ilmeisesti kannattaisi olla. Eli ajattele niin päin että "minä en hae/haen kouluun koska a b c", eikä että joku muu tekee päätökset puolestasi koska näin ei todellisuudessa ole.
Vai onko perheeltäsikin saamassasi tuessa tavallaan kohtuuttomia ehtoja? Joskus voi olla niinkin. Vanhemmat ikään kuin ostavat aikuisen lapsensa tai sitovat omiin päämääriinsä näennäisellä tuella. Vaikka oikeasti se ei ole tukea vaan ostamista. Myyt oman päätäntävaltasi tai oikeutesi tai jotain.
Silloin sun täytyy hakea ensin oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei arvosta sinua kuten olisi suotavaa.
Rahanko takia olet enää miehen kanssa? Sekään ei ole hyvä syy.
"Koska olen kuntoutuksessa ja sairauslomalla, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, ja pelkään että tuleeko muutosta enää mitään jos saisinkin opiskelupaikan... Ei ole rahaa."Eli mietipä nyt vielä kerran, valitsetko nykyisen taloutesi ja elämän miehen eikä koulutusta kanssa VAI oman taloutesi ja ei koulutusta?
Koska nyt näyttää sille, ettet sä sinne koulutukseen ole pääsemässä. Ainakaan näin.Niin ymmärsinkö oikein, että saisit tukea perheeltäsi jos voisit myöntää tilanteesi heille? Silloin vaihtoehtoihin voi lisätä kolmannen kohdan: oma talous, perheelle rehellisyys ja kyllä koulutukselle.
Älä käytä saamaasi tukea väärin, jos sinuun on aiemmin luotettu ja toimit pimittävästi niin tavallaan "saat mitä ansaitset". Ole rehellinen jos se on tuen edellytys!
En tiedä saisinko tukea. Todennäköisesti saisin, mutta perheelläni on ikävä tapa ensin taivastella tyyliin "mikä sinussa meni väärin, mikset vain voinut kouluttautua siihen hyväpalkkaiseen työhön?!". En jaksaisi selittää masennuksen piirteitä perin pohjin, tai sitä että tämän ikäisenä ei kaikki aina tiedä mitä haluavat elämältään... Mutta ei tähän kai muuta ratkaisua ole... Olen nyt vanhemmillani, katsotaan jos uskallan tällä reissulla kertoa...
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei arvosta sinua kuten olisi suotavaa.
Rahanko takia olet enää miehen kanssa? Sekään ei ole hyvä syy.
"Koska olen kuntoutuksessa ja sairauslomalla, olen taloudellisesti riippuvainen miehestä, ja pelkään että tuleeko muutosta enää mitään jos saisinkin opiskelupaikan... Ei ole rahaa."Eli mietipä nyt vielä kerran, valitsetko nykyisen taloutesi ja elämän miehen eikä koulutusta kanssa VAI oman taloutesi ja ei koulutusta?
Koska nyt näyttää sille, ettet sä sinne koulutukseen ole pääsemässä. Ainakaan näin.Niin ymmärsinkö oikein, että saisit tukea perheeltäsi jos voisit myöntää tilanteesi heille? Silloin vaihtoehtoihin voi lisätä kolmannen kohdan: oma talous, perheelle rehellisyys ja kyllä koulutukselle.
Älä käytä saamaasi tukea väärin, jos sinuun on aiemmin luotettu ja toimit pimittävästi niin tavallaan "saat mitä ansaitset". Ole rehellinen jos se on tuen edellytys!
En tiedä saisinko tukea. Todennäköisesti saisin, mutta perheelläni on ikävä tapa ensin taivastella tyyliin "mikä sinussa meni väärin, mikset vain voinut kouluttautua siihen hyväpalkkaiseen työhön?!". En jaksaisi selittää masennuksen piirteitä perin pohjin, tai sitä että tämän ikäisenä ei kaikki aina tiedä mitä haluavat elämältään... Mutta ei tähän kai muuta ratkaisua ole... Olen nyt vanhemmillani, katsotaan jos uskallan tällä reissulla kertoa...
-Ap
Ymmärrän. Itse koen juuri tuon takia, että ihmiset ovat ilkeitä ja ajattelemattomia idiootteja. Siis sinun vanhempasi. Ja kun asiaa ajattelee, niin mahtaakohan kukaan olla kovin kaukana heistä. Aina pitää tehdä kanssaihmisten olo huonoksi. Miksei kukaan voi vain ANTAA SITÄ TUKEA PRKL.
Eikö kuntoutus juuri tue opiskelua? Siis rahallisesti, näin oli ainakin omalla kohdallani. ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Mies kyllä tuntuu manipuloivalta ja pitävänsä sinua vain itseään varten. Tietysti on ihanaa olla tarvittu, mutta mielestäni miehen pitäisi tukea sinuakin ja etsiä kompromissejä. Ja tosiaan olemaan valmis muuttamaan sinun takiasi. Unelmien tavoitteleminen tekee loppupeleissä ihmisistä onnellisia. Parisuhde myös, mutta jos tuntee olevansa ansassa, niin luultavasti silloin joku mättää. Vaikea neuvoa toisia, joiden elämästä ei tiedä mitään. Ehkä niin, että tee asia kerrallaan ja mieti sen jälkeen seuraava askel. Nyt ne työt ja sitten vasta se kouluun lähtö, muutto no ehkä se raha-asia pitää myös miettiä. Mutta eikö kuitenkin Suomessa pitäisi kaikilla olla mahdollisuus opiskella, eli taludellisesti varmaan selviät?
Miksi sen miehen pitäisi muuttaa?
Paras vaihtoehto on se että sinä muutat opiskelupaikkakunnalle yksin. Vaikka et saisikaan sitä opiskelupaikkaa.
Aloitat uuden elämän ilman sitä miestä. Vaikka sossun tuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa. Hanki koulutus, elä elämääsi ja hanki parempi mies. Miehesi vaikuttaa olevan osallinen sinun huonoon tilanteeseesi. Kerro perheellesi ongelmistasi. Ehkä he haluaisivat auttaa?
En ole kehdannut kertoa sairaudestani tai kuntoutuksestani. Alun alkaen olin koulussa, johon olin hakenut vain ns rahan takia, eli hyväpalkkaisen liksan. Perheeni luulee että olen yhä koulussa, jonka jouduin lopettamaan terveys-syistä, pää ei kestänyt "minulle väärää ammattia" enää.
Kiitos kommentistasi kuitenkin! Ehkä pitäisi myöntää perheelle että olen epäonnistunut koulussa ja kaikessa. Se vain vaatii rohkeutta...
Asioiden saalaamiseen perheeltä menee valtavasti energiaa. Sen saman energian voisit laittaa käden vääntöön perheen kanssa kun he tietävät totuuden. Fiftyfifty. Sinulta tarvittava energian määrä olisi sama, mutta voisi helpottaa tilannettasi. Mutta itse tunnet perheesi.
No arvaan, että ammatti jota haluat opiskella voisi olla tulevaisuudessa sinun mielenterveyttä tukeva asia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen miehen pitäisi muuttaa?
Paras vaihtoehto on se että sinä muutat opiskelupaikkakunnalle yksin. Vaikka et saisikaan sitä opiskelupaikkaa.
Aloitat uuden elämän ilman sitä miestä. Vaikka sossun tuella.
Miehen ei ollut tarkoitus muuttaa kanssani (hänellä työpaikka Riihimäellä, missä myös asumme, ja oma koulu Helsingissä). Opiskelupaikka (jos pääsen) on Turussa. Pitäisi muuttaa yksin. Mies tosiaan valittaa kun rahaa menee omaan takuuvuokraan/ekan kuun vuokraan, kun "joutuu takiani" muuttamaan pienempään (ei halua maksaa kaksiomme vuokraa yksin).
En tiedä että saisin sossusta rahaa, kun miehen tulot kai katsotaan siinäkin jotenkin... Olen näissä asioissa vähän pihalla.
-Ap
-Ap
Mieshän vaikuttaa häiriintyneeltä. Miksi ihmeessä mietit tuota, kun vastaus on selkeä ---> seuraa niitä omia unelmiasi. Ero voi tulla milloin vain ja sittenpä katkeroittaa oikein kunnolla. Koita etsiä uusia ystäviä vaikka, vaikka onhan sulla jo meidät. :D