Lue keskustelun säännöt.
Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.
01.03.2016 |
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika sai päiväkotiaikana todella vähän kutsuja. Hän oli vähän vajaa kolmivuotiaasta asti päiväkodissa ja koko aikana tuli ehkä kuusi synttärikutsua. Monesti jäi yhden toisen pojan kanssa ilman kutsua. Kutsuttiin kerran kaikki päiväkotiryhmän pojat, mutta suurimmalta osalta ei tullut vastavuoroisesti kutsua. Ja nyt sama jatkuu koulussa. Nyt jätti kutsumatta eräs tässä lähellä asuva, rinnakkaisluokalla oleva poika, jonka kanssa ovat leikkineet silloin tällöin. Poika kävi esim. meidän kanssamme uimarannalla viime kesänä ja meidän poikamme kutsui hänet omille synttäreilleen. Vaan eipä kutsunut, nyt kun "tila loppui paperista kesken" eli oli saanut kutsua tietyn määrän kavereita ja meidän poikamme tipahti pois. Kutsui oman luokkansa pojat ja kolme poikaa rinnakkaisluokalta eli entiset eskarikaverit. Paitsi meidän poikamme.
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika on ainoa lapsi, joten sosiaalisilta taidoiltaan ei ehkä niin taitava kuin muut. Lisäksi ehkä ikäisekseen vähän lapsellinen vielä.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Minulla on 3 lasta ja olen opettanut, että jos saa lahjaksi karkkia, sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Eikä tarvitse antaa lahjaksi saatua legoukkoa jollekin, joka sen haluaa. Omat lelutkin ovat omia, jos ei halua niillä leikittävän, ne laitetaan ylähyllylle tai komeroon ja niistä saa sanoa, että näillä ei leikitä. Olen täysin kyllästynyt synttäreihin, joissa on tarjolla herkkuja, mutta joku tuo karkkipussin lahjaksi ja vaatii, että siitä pitää jakaa kaikille. Miksi ihmeessä? Ja tiedän senkin, että kun on varattu tietyt pelit ja lelut synttärien ajaksi käyttöön, niin joku viliskantti avaa komeron oven ja ryhtyy huutamaan, että hei, täällä on lisää leluja, näillä minä haluan leikkiä. Minä joudun sitten kestämään sen vieraan lapsen kiukun kun sanon, että niitä ei oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.
Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.
ap
Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?
Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.
ap
Okei, mä olen nyt se, joka sanoo tämän suoraan: sun poika ei ole näille muille niin hyvä kaveri. Tai sitten takana on vanhempia jotka eivät halua teitä kylään, en tiedä, mutta itse kielsin omaani kutsumasta yhtä vandaalia juhliinsa.
Joka tapauksessa, et voi olettaa että kutsuja satelee ovista ja ikkunoista, et vaan voi! Tuo on ihan outoa sitä paitsi.No kun en sitä odotakaan! Kyseessä on sellaisen pojan synttärit, jonka luona poika on ollut leikkimässä, tämä poika on ollut meillä ja poika oli meidän kanssamme viime kesänä uimarannallakin. Ja oli meidän poikamme synttäreillä, mutta ei sitten mahtunut hänen synttäreilleen. Vanhempien kesken on hyvä välit.
ap
Viime kesästä on kohta vuosi aikaa... Siinä ajassa lapset kasvavat paljon, joissain tapauksissa myös erilleen. Mainitsit itse jossain viestissäsi, että poikasi on ehkä vähän ikäistään lapsellisempi, voisiko tämä olla syynä siihen, etteivät nuo entiset kaverit enää niin viihdy hänen seurassaan? Jos sinun poikasi haluaa vaikkapa leikkiä samoja leikkejä kuin viime vuonna, ja tuosta kaverista ne tuntuvat jo lapsellisilta ja hän haluaisi tehdä jotain muuta, mikä ei poikaasi kiinnosta, tai mikä ei häneltä kovin hyvin onnistu?
No onhan he nyt tavanneet viime kesänkin jälkeen. Mistä sait sellaisen kuvan, että edellisestä kerrasta oli aikaa lähes vuosi? Ehkä tuo lapsellisuus on se syy. Kun ei kiinnosta riehumisleikit eikä aggressiiviset kännykkäpelit, niin taitaa jäädä sitten ulkopuolelle. Tosin ei tuo synttäripoikakaan mikään riehuja ole, mutta kännykässä roikkuu koko ajan.
ap
Miksi edes haluat lapsesi roikkuvan tuollaisten lasten kanssa, joista sinulla on noin negatiivinen kuva?
En ymmärrä tätä vastavuoroisuutta juhla-asioissa. Jos päätän pitää 200 hengen häät, en odota että minua kuitenkaan kutsutaan jokaisen vieraani omiin häihin, moni kun haluaa vain 20-50 henkilön juhlat. Synttärit on ihan sama asia, pienemmässä mittakaavassa.
Toisilla on iso talo, jaksavat ja lapsirakkaat vanhemmat, rahaa kestitä koko luokan tytöt ja pojat. Toiset asuvat pienessä asunnossa johon ei mahdu edes kaikki luokan pojat.
Itse kutsuin lapsena koko luokan 20-30 henkilöä. Kutsuja en saanut niin paljoa, sillä pojilla tuntui olevan tapana olla kutsumatta tyttöjä. Jotkut tytöistä eivät pitäneet isoja juhlia, kävivät leffassa parhaan kaverin kanssa tmv. En ottanut nokkiini tai katkeroitunut. Olin ja olen edelleen iloinen siitä, että minun juhlani tarjoiluineen ja vapaine ohjelmineen oli ne mitä kaikki muistelivat (hyvällä :D) koko vuoden seuraaviin juhliini asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
No tämä poika kutsui kaikki muut entiset eskarilaiset, mutta ei meidän poikaamme. Ja asutaan samassa naapurustossa ja pojat leikkivät toisinaan yhdessä. Mikä sitten on tapana, kutsua luokkakaverit? En tiedä, kun ei se kaikkien eskarikavereiden kutsuminenkaan auttanut yhtään.
Ovatko nämä "kaikki muut entiset eskarilaiset" tälle pojalle parempia kavereita kuin sinun poikasi? Eli leikkivätkö he enemmän keskenään, ja sinun poikasi on mukana leikeissä silloin tällöin? Ei se ole lasten vika, jos toisten kanssa leikit vain sujuvat paremmin yksiin.
Ja niinhän se menee, että johonkin on raja vedettävä kutsuvieraissa. Jos hän on saanut kutsua vaikka 10 kaveria, esim. kaikki luokkansa pojat (koska ketään ei saa jättää kutsumatta) ja heidän lisäkseen on ollut tilaa näille entisille eskarikavereille.
Ilmeisesti ovat parempia kavereita. Kaksi näistä ex-eskaripojista asuu kauempana, eivätkä vapaa-ajalla leiki niin paljon kuin meidän poikamme kanssa. Eivät siis asu kävelyetäisyydellä. Sen tiedän, että tämä yksi ex-eskaripoika on todella hyvä kaveri synttärisankarin kanssa, joten en sitä ihmettele ollenkaan. Asuvat molemmat tässä naapurustossa.
Itse odottaisin jotain vastavuoroisuutta näissä kutsuissa, mutta ilmeisesti tällaista ei enää haluta lapsille opettaa.
ap
Ei tuo vastavuoroisuus ihan noin yksi yhteen toimi. Ajatellaan, jos luokalla on vaikka yksi "häirikkölapsi", ts. lapsi, jonka sosiaaliset - ja ryhmässäselviämistaidot ovat lähestulkoon olemattomia ja turhautuminen näissä tilanteissa purkautuisi aggressiivisena käytöksenä. Osa lapsista pelkäisi tämän lapsen aggressiivisuutta, osa ei muuten vain tykkäisi, että tämä pilaa juhlat suuttumalla, jos ei voita jossain leikissä, tai jos muut eivät leiki hänen määräystensä mukaan. Osa vanhemmista tietäisi edellisvuosilta, että lapsen vanhemmat käyttävät enemmän kuin mielellään hyväkseen kaverisynttärit lapsenvahtipalvelusta, ja hakevat lapsensa kotiin pari tuntia juhlien päättymisen jälkeen.
Tämä lapsi kutsuisi kaikki luokkansa 20 oppilasta synttäreilleen, eli vastavuoroisuusperiaatteen mukaan hänen tulisi saada myös 20 vastakutsua, eikö vain? 20 lasta ei saisi itse päättää, tuleeko tämä lapsi heidän syntymäpäiväjuhliinsa, vai ei, koska tämä lapsi päättäisi sen itse esittäessään kutsun ensin.
Teidän tapauksessanne ei varmastikaan ole näin kärjistetystä asiasta kyse, mutta minä en kyllä allekirjoita tuota vastavuoroisuutta, toisin sanoen sitä, että esittäessään kutsun omiin juhliinsa, lapsi samalla "kutsuu itse itsensä" myös toisen juhliin.
Emme käytä tosiaankaan lapsenvahtipalveluna kaverisynttäreitä, eikä lapsemme ole aggressiivinen tai suuttuisi helposti tai määräilisi. Sitä vain ihmettelin, kun kyseessä on kuitenkin kaverit, mutta ei silti kutsuttu.
ap
Sinun mielestäsi pojat ovat kavereita, mutta mikä on tämän synttärisankarin mielipide? Onko hänelle poikasi se vaihtoehto, johon turvaudutaan silloin, kun kukaan parhaista kavereista ei pääse leikkimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Vastaus on kaikkiin kyllä. Osaa jakaa, vasta laittoi jakoon tuliaisina saadut karkit. Enkä usko mihinkään ainoan lapsen ongelmiin.
ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.
Jaahas. No jospa jättäisit nämä ainoa lapsi -provoilut sikseen. Ensinnäkin ammatti-ihminen tietäisi, että ei ole olemassa mitään ainoan lapsen ongelmia, vaan ongelmat ovat aina yksilöllisiä. Toisekseen, provoksi sinut paljasti tuo, että ihan kaikilta puuttuu kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Uskon mieluummin asiantuntijoita ja omia havaintojani ainoiden lasten sosiaalisuudesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.
Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.
ap
Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?
Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.
ap
Okei, mä olen nyt se, joka sanoo tämän suoraan: sun poika ei ole näille muille niin hyvä kaveri. Tai sitten takana on vanhempia jotka eivät halua teitä kylään, en tiedä, mutta itse kielsin omaani kutsumasta yhtä vandaalia juhliinsa.
Joka tapauksessa, et voi olettaa että kutsuja satelee ovista ja ikkunoista, et vaan voi! Tuo on ihan outoa sitä paitsi.No kun en sitä odotakaan! Kyseessä on sellaisen pojan synttärit, jonka luona poika on ollut leikkimässä, tämä poika on ollut meillä ja poika oli meidän kanssamme viime kesänä uimarannallakin. Ja oli meidän poikamme synttäreillä, mutta ei sitten mahtunut hänen synttäreilleen. Vanhempien kesken on hyvä välit.
ap
Viime kesästä on kohta vuosi aikaa... Siinä ajassa lapset kasvavat paljon, joissain tapauksissa myös erilleen. Mainitsit itse jossain viestissäsi, että poikasi on ehkä vähän ikäistään lapsellisempi, voisiko tämä olla syynä siihen, etteivät nuo entiset kaverit enää niin viihdy hänen seurassaan? Jos sinun poikasi haluaa vaikkapa leikkiä samoja leikkejä kuin viime vuonna, ja tuosta kaverista ne tuntuvat jo lapsellisilta ja hän haluaisi tehdä jotain muuta, mikä ei poikaasi kiinnosta, tai mikä ei häneltä kovin hyvin onnistu?
No onhan he nyt tavanneet viime kesänkin jälkeen. Mistä sait sellaisen kuvan, että edellisestä kerrasta oli aikaa lähes vuosi? Ehkä tuo lapsellisuus on se syy. Kun ei kiinnosta riehumisleikit eikä aggressiiviset kännykkäpelit, niin taitaa jäädä sitten ulkopuolelle. Tosin ei tuo synttäripoikakaan mikään riehuja ole, mutta kännykässä roikkuu koko ajan.
ap
Miksi edes haluat lapsesi roikkuvan tuollaisten lasten kanssa, joista sinulla on noin negatiivinen kuva?
Ei minulla ole hänestä negatiivista kuvaa, hän vain roikkuu koko ajan kännykässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
No tämä poika kutsui kaikki muut entiset eskarilaiset, mutta ei meidän poikaamme. Ja asutaan samassa naapurustossa ja pojat leikkivät toisinaan yhdessä. Mikä sitten on tapana, kutsua luokkakaverit? En tiedä, kun ei se kaikkien eskarikavereiden kutsuminenkaan auttanut yhtään.
Ovatko nämä "kaikki muut entiset eskarilaiset" tälle pojalle parempia kavereita kuin sinun poikasi? Eli leikkivätkö he enemmän keskenään, ja sinun poikasi on mukana leikeissä silloin tällöin? Ei se ole lasten vika, jos toisten kanssa leikit vain sujuvat paremmin yksiin.
Ja niinhän se menee, että johonkin on raja vedettävä kutsuvieraissa. Jos hän on saanut kutsua vaikka 10 kaveria, esim. kaikki luokkansa pojat (koska ketään ei saa jättää kutsumatta) ja heidän lisäkseen on ollut tilaa näille entisille eskarikavereille.
Ilmeisesti ovat parempia kavereita. Kaksi näistä ex-eskaripojista asuu kauempana, eivätkä vapaa-ajalla leiki niin paljon kuin meidän poikamme kanssa. Eivät siis asu kävelyetäisyydellä. Sen tiedän, että tämä yksi ex-eskaripoika on todella hyvä kaveri synttärisankarin kanssa, joten en sitä ihmettele ollenkaan. Asuvat molemmat tässä naapurustossa.
Itse odottaisin jotain vastavuoroisuutta näissä kutsuissa, mutta ilmeisesti tällaista ei enää haluta lapsille opettaa.
ap
Ei tuo vastavuoroisuus ihan noin yksi yhteen toimi. Ajatellaan, jos luokalla on vaikka yksi "häirikkölapsi", ts. lapsi, jonka sosiaaliset - ja ryhmässäselviämistaidot ovat lähestulkoon olemattomia ja turhautuminen näissä tilanteissa purkautuisi aggressiivisena käytöksenä. Osa lapsista pelkäisi tämän lapsen aggressiivisuutta, osa ei muuten vain tykkäisi, että tämä pilaa juhlat suuttumalla, jos ei voita jossain leikissä, tai jos muut eivät leiki hänen määräystensä mukaan. Osa vanhemmista tietäisi edellisvuosilta, että lapsen vanhemmat käyttävät enemmän kuin mielellään hyväkseen kaverisynttärit lapsenvahtipalvelusta, ja hakevat lapsensa kotiin pari tuntia juhlien päättymisen jälkeen.
Tämä lapsi kutsuisi kaikki luokkansa 20 oppilasta synttäreilleen, eli vastavuoroisuusperiaatteen mukaan hänen tulisi saada myös 20 vastakutsua, eikö vain? 20 lasta ei saisi itse päättää, tuleeko tämä lapsi heidän syntymäpäiväjuhliinsa, vai ei, koska tämä lapsi päättäisi sen itse esittäessään kutsun ensin.
Teidän tapauksessanne ei varmastikaan ole näin kärjistetystä asiasta kyse, mutta minä en kyllä allekirjoita tuota vastavuoroisuutta, toisin sanoen sitä, että esittäessään kutsun omiin juhliinsa, lapsi samalla "kutsuu itse itsensä" myös toisen juhliin.
Emme käytä tosiaankaan lapsenvahtipalveluna kaverisynttäreitä, eikä lapsemme ole aggressiivinen tai suuttuisi helposti tai määräilisi. Sitä vain ihmettelin, kun kyseessä on kuitenkin kaverit, mutta ei silti kutsuttu.
ap
Sinun mielestäsi pojat ovat kavereita, mutta mikä on tämän synttärisankarin mielipide? Onko hänelle poikasi se vaihtoehto, johon turvaudutaan silloin, kun kukaan parhaista kavereista ei pääse leikkimään?
Olen jo kirjoittanut, että eivät ole parhaimpia kavereita. Ei meidänkään poikamme häntä hae ensisijaisesti leikkimään, vaan niitä parhaita kavereitaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3. Vanhemman on oltava sosiaalinen, mikäli hän haluaa sosiaalisuuden periytyvän lapseensa. Vanhemmat toimivat lasten sosiaalisten suhteiden opettajina ja neuvojina sekä sosiaalisen ympäristön muokkaajina.
4. Mitä laajempi ja aktiivisempi ystäväpiiri vanhemmalla on sen parempi, sillä vanhemmat luovat lapsilleen ensimmäiset ryhmät. Vanhempien ystävät ovat tärkeitä lapsen sosiaalisen kompetenssin kannalta. Lapsi oppii olemaan sosiaalisissa tilanteissa ja ystävystyy muiden lasten kanssa. Ryhmässä pikkuinen oppii esimerkiksi auttamisesta, jakamisesta ja muihin tutustumisesta.
http://m.iltalehti.fi/perhe/2014061718416370_pr.shtml
Valitettavasti nämä kaksi osuu omalle kohdalle. Tarkoittaako, että lapseni on tuomittu jäämän ulkopuoliseksi? Tosin olemme käynneet perhe kerhossa, vaikkei omaa ystävä piiriä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Vastaus on kaikkiin kyllä. Osaa jakaa, vasta laittoi jakoon tuliaisina saadut karkit. Enkä usko mihinkään ainoan lapsen ongelmiin.
ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.
Jaahas. No jospa jättäisit nämä ainoa lapsi -provoilut sikseen. Ensinnäkin ammatti-ihminen tietäisi, että ei ole olemassa mitään ainoan lapsen ongelmia, vaan ongelmat ovat aina yksilöllisiä. Toisekseen, provoksi sinut paljasti tuo, että ihan kaikilta puuttuu kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Uskon mieluummin asiantuntijoita ja omia havaintojani ainoiden lasten sosiaalisuudesta.
ap
Asian kieltäminen ei tuo ongelmaasi ratkaisua. En ole mikään provo, tosin en myöskään mikään psykologi, mutta työssäni lasten kanssa olen tekemisissä. Etkö sinä sitten ole huomannut muissa ainoissa lapsissa mitään epäsosiaalisia piirteitä?
Otit varmaankin liian kirjaimellisesti tuon mitä sanoin. Tarkoitin että ihan kaikilta (tapaamiltani) ainoilta lapsilta puuttu tietty osa toisten huomioonotosta ja kohteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Vastaus on kaikkiin kyllä. Osaa jakaa, vasta laittoi jakoon tuliaisina saadut karkit. Enkä usko mihinkään ainoan lapsen ongelmiin.
ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.
Jaahas. No jospa jättäisit nämä ainoa lapsi -provoilut sikseen. Ensinnäkin ammatti-ihminen tietäisi, että ei ole olemassa mitään ainoan lapsen ongelmia, vaan ongelmat ovat aina yksilöllisiä. Toisekseen, provoksi sinut paljasti tuo, että ihan kaikilta puuttuu kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Uskon mieluummin asiantuntijoita ja omia havaintojani ainoiden lasten sosiaalisuudesta.
ap
Asian kieltäminen ei tuo ongelmaasi ratkaisua. En ole mikään provo, tosin en myöskään mikään psykologi, mutta työssäni lasten kanssa olen tekemisissä. Etkö sinä sitten ole huomannut muissa ainoissa lapsissa mitään epäsosiaalisia piirteitä?
Otit varmaankin liian kirjaimellisesti tuon mitä sanoin. Tarkoitin että ihan kaikilta (tapaamiltani) ainoilta lapsilta puuttu tietty osa toisten huomioonotosta ja kohteliaisuudesta.
Enhän minä kiellä asiaa, vaan kirjoitin, että ongelmat ovat yksilöllisiä. Niitä on sekä ainoilla lapsilla että sellaisilla, joilla on sisaruksia. Mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä tällaisesta ei ole olemassa, että kaikilla ainoilla lapsilla olisi ongelmia.. Minäpä luulen, että asenneongelma on sinun päässäsi: jos ainoa lapsi ei jaa karkkipussistaan -> itsekäs eikä ota muita huomioon, kahden sisaruksen lapsi ei jaa karkkipussistaan -> osaa pitää puoliaan ja on itsevarma.
Ymmärsin kyllä kirjoituksesi. Ikävää, jos olet oikeasti lasten kanssa työskentelevä, nimittäin puuttuisin tuollaiseen asenteeseen todella kovalla kädellä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Vastaus on kaikkiin kyllä. Osaa jakaa, vasta laittoi jakoon tuliaisina saadut karkit. Enkä usko mihinkään ainoan lapsen ongelmiin.
ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.
Jaahas. No jospa jättäisit nämä ainoa lapsi -provoilut sikseen. Ensinnäkin ammatti-ihminen tietäisi, että ei ole olemassa mitään ainoan lapsen ongelmia, vaan ongelmat ovat aina yksilöllisiä. Toisekseen, provoksi sinut paljasti tuo, että ihan kaikilta puuttuu kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Uskon mieluummin asiantuntijoita ja omia havaintojani ainoiden lasten sosiaalisuudesta.
ap
Asian kieltäminen ei tuo ongelmaasi ratkaisua. En ole mikään provo, tosin en myöskään mikään psykologi, mutta työssäni lasten kanssa olen tekemisissä. Etkö sinä sitten ole huomannut muissa ainoissa lapsissa mitään epäsosiaalisia piirteitä?
Otit varmaankin liian kirjaimellisesti tuon mitä sanoin. Tarkoitin että ihan kaikilta (tapaamiltani) ainoilta lapsilta puuttu tietty osa toisten huomioonotosta ja kohteliaisuudesta.Enhän minä kiellä asiaa, vaan kirjoitin, että ongelmat ovat yksilöllisiä. Niitä on sekä ainoilla lapsilla että sellaisilla, joilla on sisaruksia. Mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä tällaisesta ei ole olemassa, että kaikilla ainoilla lapsilla olisi ongelmia.. Minäpä luulen, että asenneongelma on sinun päässäsi: jos ainoa lapsi ei jaa karkkipussistaan -> itsekäs eikä ota muita huomioon, kahden sisaruksen lapsi ei jaa karkkipussistaan -> osaa pitää puoliaan ja on itsevarma.
Ymmärsin kyllä kirjoituksesi. Ikävää, jos olet oikeasti lasten kanssa työskentelevä, nimittäin puuttuisin tuollaiseen asenteeseen todella kovalla kädellä.
ap
No älä nyt sentään suutu jos sinua yritetään auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että lapsellasi on ainoan lapsen ongelma. Osaako hän jakaa esim karkkipussistaan toisille? Antaako hän muiden leikkiä hänen leluillaan? Usein ainoat lapset ovat tottuneet että kaikki on MUN ja MINÄ oon se huomion keskipiste. Eli vaikka sanoitkin että lapsesi on isommissa porukoissa ujo, niin tuollainen käytös voi tulla silti ilmi. Ja sitähän muut lapset sitten vihaa.
Vastaus on kaikkiin kyllä. Osaa jakaa, vasta laittoi jakoon tuliaisina saadut karkit. Enkä usko mihinkään ainoan lapsen ongelmiin.
ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.
Jaahas. No jospa jättäisit nämä ainoa lapsi -provoilut sikseen. Ensinnäkin ammatti-ihminen tietäisi, että ei ole olemassa mitään ainoan lapsen ongelmia, vaan ongelmat ovat aina yksilöllisiä. Toisekseen, provoksi sinut paljasti tuo, että ihan kaikilta puuttuu kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Uskon mieluummin asiantuntijoita ja omia havaintojani ainoiden lasten sosiaalisuudesta.
ap
Asian kieltäminen ei tuo ongelmaasi ratkaisua. En ole mikään provo, tosin en myöskään mikään psykologi, mutta työssäni lasten kanssa olen tekemisissä. Etkö sinä sitten ole huomannut muissa ainoissa lapsissa mitään epäsosiaalisia piirteitä?
Otit varmaankin liian kirjaimellisesti tuon mitä sanoin. Tarkoitin että ihan kaikilta (tapaamiltani) ainoilta lapsilta puuttu tietty osa toisten huomioonotosta ja kohteliaisuudesta.Enhän minä kiellä asiaa, vaan kirjoitin, että ongelmat ovat yksilöllisiä. Niitä on sekä ainoilla lapsilla että sellaisilla, joilla on sisaruksia. Mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä tällaisesta ei ole olemassa, että kaikilla ainoilla lapsilla olisi ongelmia.. Minäpä luulen, että asenneongelma on sinun päässäsi: jos ainoa lapsi ei jaa karkkipussistaan -> itsekäs eikä ota muita huomioon, kahden sisaruksen lapsi ei jaa karkkipussistaan -> osaa pitää puoliaan ja on itsevarma.
Ymmärsin kyllä kirjoituksesi. Ikävää, jos olet oikeasti lasten kanssa työskentelevä, nimittäin puuttuisin tuollaiseen asenteeseen todella kovalla kädellä.
ap
No älä nyt sentään suutu jos sinua yritetään auttaa
Ensinnäkään en suuttunut ja toisekseen päätän itse, millaista apua otan vastaan.
ap
Ap, olet joutunut tässä keskustelussa altavastaajan asemaan. Se tapahtuu täällä av:lla melkein jokaisessa vastaavassa ketjussa, se on se kiva tyyli täällä *huokaus*. Älä ota vakavasti. Jos olisit kirjoittanut olevasi tuon toisen pojan äiti, olisit saanut ihan saman loan niskaasi, kuinka voit sallia tuollaisen, ettei kaveria kutsuta.
Ei täällä voi keskutella asiallisesti ja rakentavasti. Minusta tuntuu, että ihmiset purkavat täällä paineitaan ja piilotettua kiusaamisviettiään, kun vapaasti voivat lasketella ja jos joku jää alakynteen, sinne haaskalle rynnätään sitten porukalla.
Asiaasi sen verran, että minulla on "ollut" tuollainen poika. Hän on nyt aikuinen ja sosiaalinen ja kavereita on, mutta määrätyssä iässä, kun pojat ovat vielä kovin fyysisiä, tuollaisella luonteella ei ole ihan helppoa. Voin lohduttaa, että kun älyllisempi tyyli nousee arvoon, tuollaiset pojat puhkeavat kukkaan tosi usein. Uskoisin, että hän pärjää koulussa hyvin. Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet joutunut tässä keskustelussa altavastaajan asemaan. Se tapahtuu täällä av:lla melkein jokaisessa vastaavassa ketjussa, se on se kiva tyyli täällä *huokaus*. Älä ota vakavasti. Jos olisit kirjoittanut olevasi tuon toisen pojan äiti, olisit saanut ihan saman loan niskaasi, kuinka voit sallia tuollaisen, ettei kaveria kutsuta.
Ei täällä voi keskutella asiallisesti ja rakentavasti. Minusta tuntuu, että ihmiset purkavat täällä paineitaan ja piilotettua kiusaamisviettiään, kun vapaasti voivat lasketella ja jos joku jää alakynteen, sinne haaskalle rynnätään sitten porukalla.Asiaasi sen verran, että minulla on "ollut" tuollainen poika. Hän on nyt aikuinen ja sosiaalinen ja kavereita on, mutta määrätyssä iässä, kun pojat ovat vielä kovin fyysisiä, tuollaisella luonteella ei ole ihan helppoa. Voin lohduttaa, että kun älyllisempi tyyli nousee arvoon, tuollaiset pojat puhkeavat kukkaan tosi usein. Uskoisin, että hän pärjää koulussa hyvin. Kaikkea hyvää teille!
Kiitos tästä kommentista!
ap
Jokaisella ihmisellä on se kulta-aika elämässä. Toisilla se on lapsuus, toisilla nuoruus, toisilla aikuisuus, toiset nauttivat kun pääsevät vähän vanhemmiksi ja suorittava elämä alkaa helpottaa.
Jos ihmisen kulta-aika ei ole lapsuus, tällainen ihminen ei nauti lapsuudesta, ei ole hirveän onnellinen lapsi tai luontevasti sujahda ikäistensä pariin. Se vain on niin. Hänen aikansa tulee myöhemmin.
Olkaa rakastava ja kannustava perhe, tehkää kivoja asioita yhdessä, rohkaise häntä, mutta toisaalta ymmärrä ja hyväksy hänen persoonansa. Tue häntä noissa olemassa olevissa kaverisuhteissa, mutta älä näytä edes tiedostamatta, että odotat hänen yltävän sosiaalisessa kanssakäymisessä enempään kuin yltää.
Hänen aikansa tulee vielä.
Vanhemmat laittavat ihan liikaa painoarvoa lapsuusajan kaveruussuhteisiin. Joo, ne kaverit on tärkeitä ja on tärkeää, että ei kiusata tai syrjitä, mutta ne loppuelämän kaverit tulevat yleensä kuitenkin jatko-opintovaiheessa. Peruskoulussa ja vielä lukiossakin ollaan aika heterogeenisessä porukassa, taustat ja mielenkiinnon kohteet ovat ihan erilaisia. Poikkeuksena tietysti harrastuspiirit. Sitten korkeakoulussa ja yliopistossa sitä pääsee sellaiseen porukkaan, jonka kanssa on samat kiinnostuksenkohteet, ollaan tulevia kollegoita ja ajatusmaailma on aika lailla samanlainen. Itselläni on lapsuusajoista jäänyt vain yksi kaveri ja mieheltäni myös yksi, vaikka kavereita oli molemmilla ihan mukavasti, mutta suurin osa parhaista kavereista on yliopistoajoilta ja niiden kanssa on nykyään tekemisissä. Eli olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan, vaalikaa niitä olemassa olevia ystävyyssuhteita ja muista - sinun poikasi aika tulee myöhemmin :)
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Ei tuo mikään kaveri ollut. Vai rikkooko sinun kaverisi tavaroitasi, kun ei saa tahtoaan läpi? Parempi, että pääsee tuollaisista eroon.
Ap
Valitettavasti työssäni kohtaan paljon ainoitakin lapsia ja heiltä kyllä kaikilta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus ja toisten huomioonotto. Sitä ei aina huomaa, eikä sille ole helppo tehdä mitään. Et siis tavallaan voi tietää lapsesi pohjimmaista käytöstä kavereiden seurassa ellet ole hänen kanssaan jatkuvasti. Koulussa ja kaikkialla.