Lue keskustelun säännöt.
Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.
01.03.2016 |
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika sai päiväkotiaikana todella vähän kutsuja. Hän oli vähän vajaa kolmivuotiaasta asti päiväkodissa ja koko aikana tuli ehkä kuusi synttärikutsua. Monesti jäi yhden toisen pojan kanssa ilman kutsua. Kutsuttiin kerran kaikki päiväkotiryhmän pojat, mutta suurimmalta osalta ei tullut vastavuoroisesti kutsua. Ja nyt sama jatkuu koulussa. Nyt jätti kutsumatta eräs tässä lähellä asuva, rinnakkaisluokalla oleva poika, jonka kanssa ovat leikkineet silloin tällöin. Poika kävi esim. meidän kanssamme uimarannalla viime kesänä ja meidän poikamme kutsui hänet omille synttäreilleen. Vaan eipä kutsunut, nyt kun "tila loppui paperista kesken" eli oli saanut kutsua tietyn määrän kavereita ja meidän poikamme tipahti pois. Kutsui oman luokkansa pojat ja kolme poikaa rinnakkaisluokalta eli entiset eskarikaverit. Paitsi meidän poikamme.
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika on ainoa lapsi, joten sosiaalisilta taidoiltaan ei ehkä niin taitava kuin muut. Lisäksi ehkä ikäisekseen vähän lapsellinen vielä.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Puutteita sosiaalisissa taidoissa. Tyttärelläni on myös. Olen lukenut pari kirjaa aiheesta ja yrittänyt kannustaa toisten pariin. Aika vaikeaa aikuisen niitä opettaa.
Näin varmaan onkin. En vain tiedä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Onko se sitten aika joka parantaa? Hänellä on kyllä kaksi todella hyvää kaveria.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
No tämä poika kutsui kaikki muut entiset eskarilaiset, mutta ei meidän poikaamme. Ja asutaan samassa naapurustossa ja pojat leikkivät toisinaan yhdessä. Mikä sitten on tapana, kutsua luokkakaverit? En tiedä, kun ei se kaikkien eskarikavereiden kutsuminenkaan auttanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö pojan aloittaa jokin harrastus? Jos saisi kavereita sieltä. Harmillinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö pojan aloittaa jokin harrastus? Jos saisi kavereita sieltä. Harmillinen tilanne.
On siis harrastus, mutta ei ole sieltä saanut kavereita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pojan kanssa sama homma eskarissa ja koulussa jatkuu sama meno noiden synttärikutsujen suhteen, kaikki luokan pojat kutsuttiin, mutta vain 3 kutsui omalla vuorollaan. On luonteeltaan tosi kiltti ja vähän nörtti, hiljainen eikä todellakaan mikään rääväsuu huomion keskipiste. Ei mene yhtään mukaan muiden tappelurinkeihin ja ties ihme juttuihin, mitä kertoo välkillä olevan. Häntä ei kiusata ja hän viihtyy parin muun yhtä nörtin kanssa, onneksi on ne kavereina. Ikää on 8 vuotta. Mun on vaikea ohjata ja kannustaa, sillä olen itsekin erakkoluonteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
No tämä poika kutsui kaikki muut entiset eskarilaiset, mutta ei meidän poikaamme. Ja asutaan samassa naapurustossa ja pojat leikkivät toisinaan yhdessä. Mikä sitten on tapana, kutsua luokkakaverit? En tiedä, kun ei se kaikkien eskarikavereiden kutsuminenkaan auttanut yhtään.
Ovatko nämä "kaikki muut entiset eskarilaiset" tälle pojalle parempia kavereita kuin sinun poikasi? Eli leikkivätkö he enemmän keskenään, ja sinun poikasi on mukana leikeissä silloin tällöin? Ei se ole lasten vika, jos toisten kanssa leikit vain sujuvat paremmin yksiin.
Ja niinhän se menee, että johonkin on raja vedettävä kutsuvieraissa. Jos hän on saanut kutsua vaikka 10 kaveria, esim. kaikki luokkansa pojat (koska ketään ei saa jättää kutsumatta) ja heidän lisäkseen on ollut tilaa näille entisille eskarikavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.
ap
Kuinka paljon olet itse tukenut lapsesi kaverisuhteiden muodostumista? Jos lapsesi on sosiaalisesti ikäisiään kömpelömpi, niin sitä enemmän vanhemmat joutuvat auttamaan kavereiden hankkimisessa ja suhteiden ylläpitämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://m.iltalehti.fi/perhe/2014061718416370_pr.shtml
Lasta voi myös harjoituttaa. Lue toi artikkeli, siitä pääsee alkuun. Naapurin hemmoteltu curling-tytär ei oikein sopeutunut kouluun, kun pitää koko maailmaa hovinaan. Joskus vika on kasvatuksessa, joskus itsesäätelyssä ja taidoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi synttärikutsua on ihan hyvin minusta. Ja aina jossain lapsessa se raja menee, kun ei voi enää kutsua.
Harrastaako lapsesi mitään? Millainen sinä itse olet ihmisten kanssa? Laskeeko lapsesi saatuja kutsuja vai ainoastaan sinä? Kärsiikö hän tilanteesta, vai onko tämä ongelma enemmän sinulle?
Hänellä on säännöllinen harrastus, mutta sieltä ei ainakaan vielä ole tullut kavereita. Itse olen kavereiden kesken sosiaalinen ja puhelias, tuntemattomien kanssa aluksi ujo. Lapsi ei laske kutsujaan, mutta otti asian tänään puheeksi, kun ilmeisesti asia kuitenkin vaivaa. Ollaan puhuttu vastavuoroisuudesta.
ap
Vastavuoroisuus kun ei toimi vaikka itse tekisitte niin. Meillä siis sama homma, hyvin harvat kutsuu, meidät skipataan yli.
Älä vain itse tee siitä mitään numeroa, siitäpä vasta pojalle tulee suru puseroon. Pitää vain sanoa tosi huolettomasti ja välinpitämättömästi, että kaikki lapset eivät saa vanhemmiltaan lupaa kutsua isoa porukkaa ja fakta on se, että kaikki eivät kutsu kaikkia, vaikka me olemme heidät vuorollamme kutsuneet. Näin tämä kuvio vain menee. Otat vain asenteen pojalle, että sillä ei ole mitään väliä
Yleensä ne kilteimmät ja hiljaisimmat sit just jätetään ulkopuolelle synttärikemuista. Mutta toisaalta, onko menetyskään? Älä tee niistä elämää suurempaa numeroa, älä nyt äläkä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavuoroinen kutsu??? Siis jos mut kutsutaan jonnekin, vaikka naapurin eukon 50v päiville ja menen sinne vastentahtoisesti mutta kohteliaisuudesta menen kuitenkin....niin nyt mun pitäis kutsua naapurit omille synttäreilleni? Eikä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojan kanssa sama homma eskarissa ja koulussa jatkuu sama meno noiden synttärikutsujen suhteen, kaikki luokan pojat kutsuttiin, mutta vain 3 kutsui omalla vuorollaan. On luonteeltaan tosi kiltti ja vähän nörtti, hiljainen eikä todellakaan mikään rääväsuu huomion keskipiste. Ei mene yhtään mukaan muiden tappelurinkeihin ja ties ihme juttuihin, mitä kertoo välkillä olevan. Häntä ei kiusata ja hän viihtyy parin muun yhtä nörtin kanssa, onneksi on ne kavereina. Ikää on 8 vuotta. Mun on vaikea ohjata ja kannustaa, sillä olen itsekin erakkoluonteinen.
No meillä ehkä vähän samankaltainen poika, mutta ei ole hiljainen, toisaalta ei häiriköi tunneilla.
ap
Harrastusten parista saa kavereita, mutta myös itse pitää olla aktiivinen
Tulee aina paha mieli näistä. Oikeasti pitäisi olla joku valtakunnallinen yksinäisten lasten foorumi, jossa voisi etsiä omalta paikkakunnilta toisia yksinäisiä kavereiksi ja juhlavieraiksi. Jos osaisin, niin sellaisen kehittäisin.
Tuntuu niin pahalta. Itselläni oli lapsena aina parikymmentä kaveria synttäreillä. Omat lapset ovat vielä pieniä, mutta on käynyt mielessä omat pelot myös tässä asiassa. Kukaan lapsi ei ansaitse jäädä yksinäiseksi ja aina ilman synttärikutsuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin koululaiset kutsuvat synttäreilleen entisiä eskari- tai päiväkotikavereita.
No tämä poika kutsui kaikki muut entiset eskarilaiset, mutta ei meidän poikaamme. Ja asutaan samassa naapurustossa ja pojat leikkivät toisinaan yhdessä. Mikä sitten on tapana, kutsua luokkakaverit? En tiedä, kun ei se kaikkien eskarikavereiden kutsuminenkaan auttanut yhtään.
Ovatko nämä "kaikki muut entiset eskarilaiset" tälle pojalle parempia kavereita kuin sinun poikasi? Eli leikkivätkö he enemmän keskenään, ja sinun poikasi on mukana leikeissä silloin tällöin? Ei se ole lasten vika, jos toisten kanssa leikit vain sujuvat paremmin yksiin.
Ja niinhän se menee, että johonkin on raja vedettävä kutsuvieraissa. Jos hän on saanut kutsua vaikka 10 kaveria, esim. kaikki luokkansa pojat (koska ketään ei saa jättää kutsumatta) ja heidän lisäkseen on ollut tilaa näille entisille eskarikavereille.
Ilmeisesti ovat parempia kavereita. Kaksi näistä ex-eskaripojista asuu kauempana, eivätkä vapaa-ajalla leiki niin paljon kuin meidän poikamme kanssa. Eivät siis asu kävelyetäisyydellä. Sen tiedän, että tämä yksi ex-eskaripoika on todella hyvä kaveri synttärisankarin kanssa, joten en sitä ihmettele ollenkaan. Asuvat molemmat tässä naapurustossa.
Itse odottaisin jotain vastavuoroisuutta näissä kutsuissa, mutta ilmeisesti tällaista ei enää haluta lapsille opettaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.
Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.
No täällä on ollut tapana kutsua lähinnä oman sukupuolen kavereita. Sukulaissynttäreillä on sitten ollut suvun tyttöjä tietysti mukana.
ap
Puutteita sosiaalisissa taidoissa. Tyttärelläni on myös. Olen lukenut pari kirjaa aiheesta ja yrittänyt kannustaa toisten pariin. Aika vaikeaa aikuisen niitä opettaa.