Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.

Itse tukisin lapseni kaverisuhteita siten että hän saisi kutsua mahdollisimman usein kavereita kotiin leikkimään sekä koulusta että harrastuksesta jotta löytyisi edes yksi paras kaveri, ihan sama onko tyttö vai poika. Lapsia täytyy tarvittaessa auttaa ystävyyssuhteiden luomisessa eikä jäädä vain harmittelemaan tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuo vastavuoroisuus särähti myös omaan korvaan. Lapsesi on varmasti pettynyt, jos hän odottaa että vastavuoroisesti tulee hänellekin synttärikutsut. Todellisuudessahan se menee niin, että vastavuoroisuus voi synttärikutsuissa toteutua vain harvoin ja siksi ei kannata lapselle edes opettaa moista periaatetta. 

Joku lapsi voi olla niin suosittu, että hänelle tulee kutsut jokaisen lähipiirin lapsen synttäreille. Meillä oli esimerkiksi päiväkodissa poika, joka kutsuttiin vuoden aikana 25 tarhakaverin synttäreille ja lisäksi hänellä varmaan oli muitakin kavereita, jotka kutsuivat. 

Oma suosittu tyttäremme oli hyvä kaveri pojan kanssa, mutta toisinpäin kutsua ei tullut koskaan. Ei se ollut meille eikä tyttärellemme ongelma. Pointtihan on siinä, että jokainen kutsuu kenet kutsuu ja sitä ei kannata muiden edes miettiä. Varmasti on ollut moniakin synttäreitä, joille ei ole vastavuoroisesti kutsua tullut, mutta mitä sitten? 

Synttäreistä ei kannata ottaa velvollisuuksien taakkaa, vaan tarkoitus on vain juhlistaa synttäreitä sillä porukalla, mikä itselle sillä hetkellä sopii. 

Lapsillakin ihmissuhteet kehittyvät parhaiten yleensä luonnostaan, kun annetaan tilaa toimia ja valita itse kaverit. Vain siinä tapauksessa vanhempien kannattaa puuttua asiaan, jos jonkun kaverin seura aiheuttaa omalle lapselle ongelmia. 

Yksi lapsi meidän lähipiirissä oli, jota ei kutsuttu synttäreille koskaan. Hän oli väkivaltainen, huonosti käyttäytyvä ja erittäin itsekäs, kuten vanhempansakin. Poika harrasti kaikenlaista vandalismia ja veti mielellään kavereitaan samaan soppaan mukaan. Vanhemmat tulivat kerran oven taaksemme huutamaan siitä, miksi emme anna lapsemme leikkiä heidän lapsensa kanssa ja miksi me nyt suututtiin siitä, että lapsi oli valheellisesti laittanut oman lapsemme syyksi oman vandalisminsa. Kun lapset ovat vain lapsia, koko kylä kasvattaa ja he nyt alkavat levittää perheestämme ilkeitä juoruja, jos emme suostu antamaan asiassa periksi kun poika on muutenkin niin yksinäinen eikä hänellä ole kavereita.

Kysyin, että miksiköhän ei ole? 

Minusta tuon pojan kohdalla ongelma oli se, että hän ei koskaan joutunut ottamaan vastuuta omista tekemisistään, vaan vanhemmilla oli tapana painostaa ihmisiä suvaitsemaan heidän lastansa. Vanhemmat eivät myöskään ymmärtäneet sitä, että toiset vanhemmat opettavat lapsiaan myös laittamaan rajat huonolle käytökselle. Ei ole pakko olla sellaisen kaveri  joka kohtelee keljusti. Ja oikeastaan ei ole pakko olla kenenkään kaveri, kenen kanssa vaan ei syystä tai toisesta halua olla.

En tietenkään tarkoita tällä esimerkillä, että oma lapsesi olisi samanlainen. Kuitenkin se, että lapset oppivat luonnollisesti sosiaalista toimintaa ryhmässä, on se paras oppi. Jos kohtelen toista huonosti, hän ei halua olla minun kanssani. Jos kohtelen kauniisti, hän saattaa pitää minusta. Jos meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja muutenkin yhteinen sävel, silloin meistä saattaa jopa tulla ystäviä...

Meidän lapsemme ei ole väkivaltainen. Ehkä pikemminkin ujo, mikä on lähes yhtä paha synti nykyään, vähän siltä tuntuu. Aion nyt kuitenkin kasvattaa vastavuoroisuuteen ja opettaa vastustamaan hyväksikäyttöä.

ap

Aika vaikea tilanne, eikä siihen selkeitä vastauksia oikein löydykään.

"Vastavuoroisuus" ei aina millään onnistu, koska joku lapsi voi olla semmoinen, että hänellä kavereita joka puolella ja paljon, ja johonkin se raja vain on vedettävä. Koti, tilat ja varatkin voivat asettaa joillekin rajoituksia kutsuttavien määrän suhteen. Kolmas seikka on, että alakouluikäisillä alkaa jo olla myös omia mielipiteitään siitä, kuka on kiva kaveri ja kuka on se jonka kanssa on hankalaa tulla toimeen. Vaikka nykyään kovasti toitotetaan, miten syrjään jättäminen on sekin jollain lailla kiusaamista, niin voin vaan todeta että ei se aina niinkään ole. Kyllä muistan lapsuudestani sen tytön jota ei pidetty helppona kaverina; ei me häntä kiusattu, mutta ei häntä helppo ollut myös pitää leikeissä mukana, kun hän suuttui helposti, jos asiat ei menneet hänen mielen mukaan, oli epärehellinen ja nimitteli toisia, jos ei ymmärtänyt jonkun leikin tai pelin sääntöjä. Sääliksihän häntä kävi, vaikka itsekin lapsi olin, mutta en myöskään koskaanoikein keksinyt miten olisin saanut hänet mukaan toisten porukkaan. Oma lapseni joutui päiväkodissa olemaan sosiaalileikittäjänä ryhmän kamalimmalle pojalle, jota ei kukaan huolinut leikkeihinsä. Tädit vetosivat fiksun lapseni "järkevyyteen" siinä määrin, että otin lopulta lapsen pois kyseisestä päiväkodista, koska hän oli selkeästi surullinen että ei saanut leikkiä haluamiensa kaverien kanssa, vaan joutui leikkimään sen vaikean lapsen kanssa.

Sosiaalisista tilanteista puhuminen, tunnereaktioiden sanoittaminen lapsen kanssa saattaisivat auttaa lastasi. Kun hänellä on kaveri teillä, voisit tarkkailla lapsia ja miettiä, miten lapsesi voisi menetellä ehkä toisin kuin on menetellyt.

Tsemppiä. Hyvähän se on että hänellä on pari hyvää kaveria. Silloin hän ei ole mikään toivoton tapaus. Ehkä ne paremmat sielunkumppanit ja toverit löytyvät vasta yläkoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.

Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.

Aika harvalle mahtuu ainakaan kaupungissa kotiin yli parikymmentä pientä koululaista. Jotenkin sitä kutsuttavien joukkoa on PAKKO rajata, ja samaa sukupuolta olevien kutsuminen on aika luonteva rajaus. Mieluummin se kuin tuollainen, että jätetään muutama kutsumatta, kuten ap kuvaa.

Joten ei tässä nyt kannata mitään sukupuolten roolisotaa kaivaa naftaliinista.

No, minulle sukupuoli ei ollut luonteva rajaus silloin pienenä, rajasin ihan sen mukaan kuinka hyvä kaveri on. Sain siis itse päättää ketä kutsun.

Mietin vaan, että kun tässä aloituksen pojalla on jäänyt kutsuja saamatta ja tuli mielikuva, että kavereita voisi olla enemmänkin, niin miksi silloin pitäytyä jossain omassa sukupuolessa vaan. Tietenkin se luontainen raja voi kulkea siinä, että tykkää leikkiä vain oman sukupuolen (tai vaikka vain vastakkaisen) kanssa, eikä siinä mitään väärää. Mutta se olisi aika inhottavaa, jos hyvä väärän sukupuolen kaveri jäisi kutsulistalta pois sukupuolensa takia. Ei lapset yleensä noita sukupuolia niin mieti. Yritin kyllä korostaa, että olen itse tottunut olemaan tyttöjen ja poikien kanssa hyvää kaveria, jolloin tuo mulla särähti korvaan. Ja olisin olettanut ajan muuttavan tilannetta enemmän sukupuolirajattomaksi. :) En mitään sukupuoliroolisotaa halua aloittaa!

Ei hänellä ole tyttöjä kavereina. Tällä alueella ei juurikaan ole samanikäisiä tyttöjä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä eskaripoika kutsui viime kuussa synttäreilleen sekä tyttöjä että poikia - eli ne omat kaverinsa. Seitsemän sai kutsua, synttärit oli Hoplopissa.

Ihmettelen tuota vain pojat -tyyliä.

Ei nyt takerruta tähän sukupuoliasiaan. Se nyt on täällä tapana kaverisynttärien suhteen.

ap

Tutustutaanko siellä päin vain oman sukupuolen edustajiin? Että Matti, tässä on Veeti. Ei Matti, ei leikitä nyt Aadan kanssa vaan tulet nyt tekemään Veetin kanssa pikkulegoista Star Wars - alusta.

Ehkä teidän pojassa on joku ettei hän pääse ryhmiin mukaan, ehkä ei. Sanoit että hänellä on kaksi hyvää kaveria, eikö se riitä? Onko se kutsujen määrä se juttu, ei kaverisuhteiden laatu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua särähti korvaan toi, että kutsui kaikki pojat. Tämä siis, kun mä tuossa iässä kutsuin kaikki kaverit ihan sukupuolesta riippumatta (no, myöhemminkin, mutta tuolloin en edes tajunnut että ois jotain eroo Pekalla ja Minnalla). Tietenkin jos on vaan poikien kanssa kaveria, vaikka sekin tuntuu vähän omituiselta, tai harmilliselta. Onko ajat sitten muuttuneet. Olisin luullut, että muuttuvat just toiseen suuntaan, vähemmän sukupuolipainotteiseksi. Harmillistahan se, jää monta hyvää kaveriehdokasta pois, jos katsellaan vaan että pissavehkeet on samaa kamaa.

Mutta ei tuo mielestäni hirveän huolestuttavalta vaikuta, kun noin paljon kuitenkin on kutsuja ja vielä hyviä kavereitakin, ei ole siis mitenkään yksin jätetty tai eristetty. Pahalta se varmaan tuntuu jos itsestä hyvä kaveri ei pidä yhtä hyvänä kaverina takaisin.

Aika harvalle mahtuu ainakaan kaupungissa kotiin yli parikymmentä pientä koululaista. Jotenkin sitä kutsuttavien joukkoa on PAKKO rajata, ja samaa sukupuolta olevien kutsuminen on aika luonteva rajaus. Mieluummin se kuin tuollainen, että jätetään muutama kutsumatta, kuten ap kuvaa.

Joten ei tässä nyt kannata mitään sukupuolten roolisotaa kaivaa naftaliinista.

No, minulle sukupuoli ei ollut luonteva rajaus silloin pienenä, rajasin ihan sen mukaan kuinka hyvä kaveri on. Sain siis itse päättää ketä kutsun.

Mietin vaan, että kun tässä aloituksen pojalla on jäänyt kutsuja saamatta ja tuli mielikuva, että kavereita voisi olla enemmänkin, niin miksi silloin pitäytyä jossain omassa sukupuolessa vaan. Tietenkin se luontainen raja voi kulkea siinä, että tykkää leikkiä vain oman sukupuolen (tai vaikka vain vastakkaisen) kanssa, eikä siinä mitään väärää. Mutta se olisi aika inhottavaa, jos hyvä väärän sukupuolen kaveri jäisi kutsulistalta pois sukupuolensa takia. Ei lapset yleensä noita sukupuolia niin mieti. Yritin kyllä korostaa, että olen itse tottunut olemaan tyttöjen ja poikien kanssa hyvää kaveria, jolloin tuo mulla särähti korvaan. Ja olisin olettanut ajan muuttavan tilannetta enemmän sukupuolirajattomaksi. :) En mitään sukupuoliroolisotaa halua aloittaa!

Ei hänellä ole tyttöjä kavereina. Tällä alueella ei juurikaan ole samanikäisiä tyttöjä.

ap

Ok. Silloinhan se menee luontaisesti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Minä en ymmärrä sitä, että lasten synttäreistä tehdään monen päivän juhlaspektaakkeleita! On yhdet juhlat sukulaisille. Toiset päiväkoti-eskari-/koulukavereille. Kolmannet on kaveriperheille. Neljännet on naapureille. Siis juhlitaan koko kuukausi lapsen synttäreitä! Ja ihan oikeasti, tunnen tällaisia peheitä.

Meillä on lapselle yhdet juhlat. Samalle päivälle kutsutaan sukulaiset ja tuttavat sekä lapsen kaverit. Pakkohan niitä kutsuttavia on rajata, koko luokkaa ei voi millään kutsua, serkut ja muut kaverit siihen päälle.... oikeasti olen pahoillani, jos luokalta jää yksi lapsi aina ulkopuolelle, eikä ole ikinä kutsuttujen joukossa kenenkään synttäreille. Sellaisen lapsen mieluusti kutsuisin, mutta mistäpä sen saisin vanhempana tietää?

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea tilanne, eikä siihen selkeitä vastauksia oikein löydykään.

"Vastavuoroisuus" ei aina millään onnistu, koska joku lapsi voi olla semmoinen, että hänellä kavereita joka puolella ja paljon, ja johonkin se raja vain on vedettävä. Koti, tilat ja varatkin voivat asettaa joillekin rajoituksia kutsuttavien määrän suhteen. Kolmas seikka on, että alakouluikäisillä alkaa jo olla myös omia mielipiteitään siitä, kuka on kiva kaveri ja kuka on se jonka kanssa on hankalaa tulla toimeen. Vaikka nykyään kovasti toitotetaan, miten syrjään jättäminen on sekin jollain lailla kiusaamista, niin voin vaan todeta että ei se aina niinkään ole. Kyllä muistan lapsuudestani sen tytön jota ei pidetty helppona kaverina; ei me häntä kiusattu, mutta ei häntä helppo ollut myös pitää leikeissä mukana, kun hän suuttui helposti, jos asiat ei menneet hänen mielen mukaan, oli epärehellinen ja nimitteli toisia, jos ei ymmärtänyt jonkun leikin tai pelin sääntöjä. Sääliksihän häntä kävi, vaikka itsekin lapsi olin, mutta en myöskään koskaanoikein keksinyt miten olisin saanut hänet mukaan toisten porukkaan. Oma lapseni joutui päiväkodissa olemaan sosiaalileikittäjänä ryhmän kamalimmalle pojalle, jota ei kukaan huolinut leikkeihinsä. Tädit vetosivat fiksun lapseni "järkevyyteen" siinä määrin, että otin lopulta lapsen pois kyseisestä päiväkodista, koska hän oli selkeästi surullinen että ei saanut leikkiä haluamiensa kaverien kanssa, vaan joutui leikkimään sen vaikean lapsen kanssa.

Sosiaalisista tilanteista puhuminen, tunnereaktioiden sanoittaminen lapsen kanssa saattaisivat auttaa lastasi. Kun hänellä on kaveri teillä, voisit tarkkailla lapsia ja miettiä, miten lapsesi voisi menetellä ehkä toisin kuin on menetellyt.

Tsemppiä. Hyvähän se on että hänellä on pari hyvää kaveria. Silloin hän ei ole mikään toivoton tapaus. Ehkä ne paremmat sielunkumppanit ja toverit löytyvät vasta yläkoulusta.

Kiitos vinkeistä, yritetään tuota puhumista ja sanoittamista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Vastavuoroisuusperiaatteella se menisi helposti juuri noin. Että ne, jotka eivät aio laittaa kutsua takaisin, jäisivät sitten pois. Eikö se olisi paljon pahempi?

Ehkä jatkossa hyvä jättää kutsumatta ne, jotka eivät koskaan itse kutsu teidän poikaa. Mutta mielestäni tuota vastavuoroisuutta ei kannattaisi niin korostaa, koska kutsuvieraiden rajoituksetkin ovat niin erilaisia eri perheissä. Ja minusta pahinta olisi se, ettei lapsen synttäreille tule kuin joku, tai pahimmillaan ei ketään, kutsutuista vieraista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä eskaripoika kutsui viime kuussa synttäreilleen sekä tyttöjä että poikia - eli ne omat kaverinsa. Seitsemän sai kutsua, synttärit oli Hoplopissa.

Ihmettelen tuota vain pojat -tyyliä.

Ei nyt takerruta tähän sukupuoliasiaan. Se nyt on täällä tapana kaverisynttärien suhteen.

ap

Tutustutaanko siellä päin vain oman sukupuolen edustajiin? Että Matti, tässä on Veeti. Ei Matti, ei leikitä nyt Aadan kanssa vaan tulet nyt tekemään Veetin kanssa pikkulegoista Star Wars - alusta.

Ehkä teidän pojassa on joku ettei hän pääse ryhmiin mukaan, ehkä ei. Sanoit että hänellä on kaksi hyvää kaveria, eikö se riitä? Onko se kutsujen määrä se juttu, ei kaverisuhteiden laatu?

Joo, ei tutustuta. En nyt haluaisi alkaa tästä asiasta vääntää. Isommissa porukoissa toimiminen on hankalaa, kaksistaan leikit sujuvat hyvin. En odota mitään "25 kutsua syksyssä" -tilannetta. Pojan edellisellä synttäreillä oli seitsemän lasta, joten olisi kiva edes sen verran saada vuoden aikana kutsuja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Okei, mä olen nyt se, joka sanoo tämän suoraan: sun poika ei ole näille muille niin hyvä kaveri. Tai sitten takana on vanhempia jotka eivät halua teitä kylään, en tiedä, mutta itse kielsin omaani kutsumasta yhtä vandaalia juhliinsa.

Joka tapauksessa, et voi olettaa että kutsuja satelee ovista ja ikkunoista, et vaan voi! Tuo on ihan outoa sitä paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä sitä, että lasten synttäreistä tehdään monen päivän juhlaspektaakkeleita! On yhdet juhlat sukulaisille. Toiset päiväkoti-eskari-/koulukavereille. Kolmannet on kaveriperheille. Neljännet on naapureille. Siis juhlitaan koko kuukausi lapsen synttäreitä! Ja ihan oikeasti, tunnen tällaisia peheitä.

Meillä on lapselle yhdet juhlat. Samalle päivälle kutsutaan sukulaiset ja tuttavat sekä lapsen kaverit. Pakkohan niitä kutsuttavia on rajata, koko luokkaa ei voi millään kutsua, serkut ja muut kaverit siihen päälle.... oikeasti olen pahoillani, jos luokalta jää yksi lapsi aina ulkopuolelle, eikä ole ikinä kutsuttujen joukossa kenenkään synttäreille. Sellaisen lapsen mieluusti kutsuisin, mutta mistäpä sen saisin vanhempana tietää?

Ihan käytännön syistä pidämme sukulais- ja kaverisynttärit erikseen. Ei ole kyse mistään spektaakkeleista. Tässä tapauksessa vanhemmat taatusti tietävät, että poikamme jäi ulos synttäreiltä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Vastavuoroisuusperiaatteella se menisi helposti juuri noin. Että ne, jotka eivät aio laittaa kutsua takaisin, jäisivät sitten pois. Eikö se olisi paljon pahempi?

Ehkä jatkossa hyvä jättää kutsumatta ne, jotka eivät koskaan itse kutsu teidän poikaa. Mutta mielestäni tuota vastavuoroisuutta ei kannattaisi niin korostaa, koska kutsuvieraiden rajoituksetkin ovat niin erilaisia eri perheissä. Ja minusta pahinta olisi se, ettei lapsen synttäreille tule kuin joku, tai pahimmillaan ei ketään, kutsutuista vieraista.

On sekin paha, että ei kutsuta. En viitsisi spekuloida asialla, joka on jo mennyt ohi ja miten se olisi mennyt toisin. Etsisin mieluummin ratkaisuja tähän nykytilanteeseen ja miten voisi tulevaisuudessa toimia toisin.

ap

Olisin tosi tyytyväinen, jos lapsellani olisi kaksi hyvää kaveria, jotka myös kutsuvat synttäreille. Paljonko niitä oikein pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Okei, mä olen nyt se, joka sanoo tämän suoraan: sun poika ei ole näille muille niin hyvä kaveri. Tai sitten takana on vanhempia jotka eivät halua teitä kylään, en tiedä, mutta itse kielsin omaani kutsumasta yhtä vandaalia juhliinsa.

Joka tapauksessa, et voi olettaa että kutsuja satelee ovista ja ikkunoista, et vaan voi! Tuo on ihan outoa sitä paitsi.

No kun en sitä odotakaan! Kyseessä on sellaisen pojan synttärit, jonka luona poika on ollut leikkimässä, tämä poika on ollut meillä ja poika oli meidän kanssamme viime kesänä uimarannallakin. Ja oli meidän poikamme synttäreillä, mutta ei sitten mahtunut hänen synttäreilleen. Vanhempien kesken on hyvä välit.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olisin tosi tyytyväinen, jos lapsellani olisi kaksi hyvää kaveria, jotka myös kutsuvat synttäreille. Paljonko niitä oikein pitäisi olla?

Kai niitä muitakin kavereita voi olla kuin hyviä kavereita? Eikö lapsellasi ole kavereita ollenkaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota vastavuoroisuutta. Eka ajatus oli, että niin, ehkä tosiaan silloin voisi jättää menemättä sellaisen synttäreille, jota ei aio itse kutsua. Samassa tajusin miten se on ehkä pahinta. Kun sinne omille synttäreille jäisi sitten iso osa tulematta. En siis kannata vastavuoroisuuden perään huutelua, tosi huono järjestely. Koska tuohonhan se johtaisi, ettei sitten edes mennä kutsuttuna jos ei itse kutsuta.

Kun kutsuimme kaikki eskarin pojat, niin vain kaksi jätti tulematta, mutta vastakutsuja ei juurikaan tullut. Itse pidän vastavuoroisuutta tärkeänä, tulee jotenkin hyväksikäytetty fiilis, jos toista kutsutaan juhliin, mutta ei itse kutsu omiin juhliin. Eipä sitä aikuisenakaan hirveän monta kertaa viitsisi illanviettoon kutsua, jos ei vastakutsua tulisi.

ap

Olisiko parempi, että ne kutsuja lähettämättömät olisi jääneet pojan synttäreiltä pois kokonaan?

Eikö tällainen spekulointi ole aika turhaa? Eivät jääneet ja pitivät hauskaa poikamme synttäreillä. Sen sijaan moni ei kutsunut poikaamme omille synttäreilleen.

ap

Vastavuoroisuusperiaatteella se menisi helposti juuri noin. Että ne, jotka eivät aio laittaa kutsua takaisin, jäisivät sitten pois. Eikö se olisi paljon pahempi?

Ehkä jatkossa hyvä jättää kutsumatta ne, jotka eivät koskaan itse kutsu teidän poikaa. Mutta mielestäni tuota vastavuoroisuutta ei kannattaisi niin korostaa, koska kutsuvieraiden rajoituksetkin ovat niin erilaisia eri perheissä. Ja minusta pahinta olisi se, ettei lapsen synttäreille tule kuin joku, tai pahimmillaan ei ketään, kutsutuista vieraista.

On sekin paha, että ei kutsuta. En viitsisi spekuloida asialla, joka on jo mennyt ohi ja miten se olisi mennyt toisin. Etsisin mieluummin ratkaisuja tähän nykytilanteeseen ja miten voisi tulevaisuudessa toimia toisin.

ap

Ymmärrän, että se tuntuu pahalta kun ei saa itse kutsua. Vaikka ymmärrettävää onkin, niin pahalta se silti tuntuu. No, mun yksi ratkaisuehdotus (olen tuon lainauksen kirjoittaja) on ettette kutsu niitä vähemmän hyviä kavereita, eli joilta ei tullut kutsua. Koska teidän poika ei ole se suosituin lapsi, niin sen voi vaan hyväksyä, ja siitä edestä luoda syvempiä suhteita niihin kavereihin, joiden kanssa synkkaa paremmin. Toki niillä omilla kutsuilla voi kaveripiiri laajentua, mutta jos niistä tulee vaan pahaa mieltä pitemmän päälle, niin ehkei kannata.

Ja se, kun kirjoitin ettei ole suosituin lapsi, niin se ei ole yhtään paha asia, vain kourallinen voi olla suosituimpia. Pojalle mahdollisimman ohimennen ja kevyesti nämä pettymykset ohitetaan, ettei ne jäisi niin mieleen pyörimään. Jos on kaksi oikein hyvää ystävää, niin se on jo todella paljon, poika on varmaan semmoinen joka luo enemmänkin syvempiä kaveruuksia ja se ei ole huono piirre yhtään.

Mahdollisimman paljon kaverikontakteja varsinkin ainoalle lapselle, että kehittyy se sosiaalisuus oman ikäluokan kanssa :)

Todella kurjaa :( Mutta totta on, että joku voi olla aina se, joka jää kaikesta ulos kun johonkin on vedettävä raja. Voisitko puhua opettajan kanssa että asiasta puhuttaisiin vaikka vanhempainillassa tai lapsille koulussa, ettei ole mukavaa jos yksi tai kaksi jää ulos muusta porukasta (olkoonkin että tässä oli kyse rinnakkaisluokasta)