Lasten synttärikutsuista. Taas jäi poika ilman kutsua.
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika sai päiväkotiaikana todella vähän kutsuja. Hän oli vähän vajaa kolmivuotiaasta asti päiväkodissa ja koko aikana tuli ehkä kuusi synttärikutsua. Monesti jäi yhden toisen pojan kanssa ilman kutsua. Kutsuttiin kerran kaikki päiväkotiryhmän pojat, mutta suurimmalta osalta ei tullut vastavuoroisesti kutsua. Ja nyt sama jatkuu koulussa. Nyt jätti kutsumatta eräs tässä lähellä asuva, rinnakkaisluokalla oleva poika, jonka kanssa ovat leikkineet silloin tällöin. Poika kävi esim. meidän kanssamme uimarannalla viime kesänä ja meidän poikamme kutsui hänet omille synttäreilleen. Vaan eipä kutsunut, nyt kun "tila loppui paperista kesken" eli oli saanut kutsua tietyn määrän kavereita ja meidän poikamme tipahti pois. Kutsui oman luokkansa pojat ja kolme poikaa rinnakkaisluokalta eli entiset eskarikaverit. Paitsi meidän poikamme.
En enää tiedä, mitä tehdä. Poika on ainoa lapsi, joten sosiaalisilta taidoiltaan ei ehkä niin taitava kuin muut. Lisäksi ehkä ikäisekseen vähän lapsellinen vielä.
Kommentit (232)
Vastavuoroisuus toimii monissa asioissa, mutta juhlissa ja niihin kutsumisesta se todellakin kannattaa unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.
Ei 8-vuotias vielä elä mitään "omaa elämää".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus toimii monissa asioissa, mutta juhlissa ja niihin kutsumisesta se todellakin kannattaa unohtaa.
Olen toista mieltä. Toisaalta te, jotka ette usko vastavuoroisuuteen, voisitte opettaa lapsillenne, että sitä kutsua ei ole kohteliasta mankua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Ei tuo mikään kaveri ollut. Vai rikkooko sinun kaverisi tavaroitasi, kun ei saa tahtoaan läpi? Parempi, että pääsee tuollaisista eroon.
Ap
Jos ei kerran ole mikään kaveri, niin miksi jaksat vänistä siitä, ettei hän kutsunut poikaasi synttäreilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.
Ei 8-vuotias vielä elä mitään "omaa elämää".
Ap
Voi apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutteita sosiaalisissa taidoissa. Tyttärelläni on myös. Olen lukenut pari kirjaa aiheesta ja yrittänyt kannustaa toisten pariin. Aika vaikeaa aikuisen niitä opettaa.
Näin varmaan onkin. En vain tiedä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Onko se sitten aika joka parantaa? Hänellä on kyllä kaksi todella hyvää kaveria.
ap
No se on jo paljon, kun on kaksi hyvää kaveria. On paljon lapsia, jotka jäävät täysin ulkopuolisiksi ja se on sydäntäraastavaa. Ymmärrän, että vanhemmasta tuntuu pahalta tuo synttäreiltä ulos pullauttaminen, mutta tärkeintä on se, ettei lapsi tunne itseään täysin ulkopuoliseksi, eli hyvääkin sosiaalista suhdetta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Ei tuo mikään kaveri ollut. Vai rikkooko sinun kaverisi tavaroitasi, kun ei saa tahtoaan läpi? Parempi, että pääsee tuollaisista eroon.
Ap
Jos ei kerran ole mikään kaveri, niin miksi jaksat vänistä siitä, ettei hän kutsunut poikaasi synttäreilleen?
Tämä! Synttäreille yleensä kutsutaan kaverit. Jos ei ole kaveri, ei saa kutsua. Ihan reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Ei tuo mikään kaveri ollut. Vai rikkooko sinun kaverisi tavaroitasi, kun ei saa tahtoaan läpi? Parempi, että pääsee tuollaisista eroon.
Ap
Jos ei kerran ole mikään kaveri, niin miksi jaksat vänistä siitä, ettei hän kutsunut poikaasi synttäreilleen?
Enhän minä siitä "vänise", vaan hänen käytöksestään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.
Ei 8-vuotias vielä elä mitään "omaa elämää".
Ap
Voi apua...
Siis teilläkö tuon ikäiset elävät omaa elämäänsä? No nyt sitten tiedän, mistä nämä kauppakeskusten pikkulasten jengit koostuvat. Ne on niitä omaa elämää eläviä.
Ap
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutteita sosiaalisissa taidoissa. Tyttärelläni on myös. Olen lukenut pari kirjaa aiheesta ja yrittänyt kannustaa toisten pariin. Aika vaikeaa aikuisen niitä opettaa.
Näin varmaan onkin. En vain tiedä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Onko se sitten aika joka parantaa? Hänellä on kyllä kaksi todella hyvää kaveria.
ap
No se on jo paljon, kun on kaksi hyvää kaveria. On paljon lapsia, jotka jäävät täysin ulkopuolisiksi ja se on sydäntäraastavaa. Ymmärrän, että vanhemmasta tuntuu pahalta tuo synttäreiltä ulos pullauttaminen, mutta tärkeintä on se, ettei lapsi tunne itseään täysin ulkopuoliseksi, eli hyvääkin sosiaalista suhdetta löytyy.
Olet oikeassa. Ja vuoden aikana poika on saanut kolme uutta kaveria. Eli tilanne on todella hyvä ja poika on kehittynyt sosiaalisissa taidoissa.
Ap
Ai kamala. Ongelmana taitaa olla ainakin sinun puuttumisesi lapsen suhteisiin ja niiden hallinnointi. Ei lapsi opi, josset anna itse tehdä ja oppia ( vaikka välillä kantapään kautta). Anna vapautta. Miksi pitäisi olla miljoona kaveria eikö muutama riitä. Ja ketään ei voi pakottaa olemaan kaveri tai kutsumaan mukaan ja se on vaan voi voi. Kiusaaminen ja suoranainen syrjiminen on eri asia, mutta ei se että on toisten kanssa parempi kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän reilu vuoden takaiseen ketjuun. Poikamme synttärit oli viime vuoden lopulla, eikä kutsuttu tätä poikaa. Hän ei niellyt kutsutta jäämistä helposti. Hän laittoi yhteisen kaverin asialle, että hänet pitäisi kutsua myös. Tämä yhteinen kaveri oli kutsuttu. Tämän pojan käytös muuttui tämän jälkeen, esim. on rikkonut tavaroita meillä. Yhdestä arvokkaasta tavarasta piti käydä keskustelemassa korvaamisesta. Tämä poika ei kutsunut meidän poikaamme alkuvuoden synttäreihinsä, mikä oli odotettavissa.
En tiedä, onko se ainoita lapsia mollannut enää palstalla, mutta mitä mieltä olet tämän pojan käytöksestä? Hänellä on pikkusisarus.
Ap
Kostolla rikoit yhden lapsesi ihmissuhteen? Jos niitä kavereita ei alunperinkään ollut kuin kourallinen ja niistäkin haluat katkaista jokaisen joka ei ole juuri niin vastavuoroinen juuri niissä asioissa kun sinä haluat, kuinka monta kaveria on lapsellasi aikuisuuden kynnyksellä?
Kannattaa miettiä.
Ei tuo mikään kaveri ollut. Vai rikkooko sinun kaverisi tavaroitasi, kun ei saa tahtoaan läpi? Parempi, että pääsee tuollaisista eroon.
Ap
Jos ei kerran ole mikään kaveri, niin miksi jaksat vänistä siitä, ettei hän kutsunut poikaasi synttäreilleen?
Tämä! Synttäreille yleensä kutsutaan kaverit. Jos ei ole kaveri, ei saa kutsua. Ihan reilua.
Sinullakin meni pointti aika lujaa ohi.
Ap
Nykyaika yliarvostaa sosiaalisuutta.
Jos lapsi on saanut vaikka vuoden aikana 20-30 juhliin kutsut ja kotona on tilaa max 10 niin miten sitten? Onko vanhemmat velvollisia järjestämään kahdet tai kolmet kaverijuhlat vai pitäökö lapsen valita keiden 10 juhliin osallistuu että vastavuoroisuus säilyisi?
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Ongelmana taitaa olla ainakin sinun puuttumisesi lapsen suhteisiin ja niiden hallinnointi. Ei lapsi opi, josset anna itse tehdä ja oppia ( vaikka välillä kantapään kautta). Anna vapautta. Miksi pitäisi olla miljoona kaveria eikö muutama riitä. Ja ketään ei voi pakottaa olemaan kaveri tai kutsumaan mukaan ja se on vaan voi voi. Kiusaaminen ja suoranainen syrjiminen on eri asia, mutta ei se että on toisten kanssa parempi kaveri.
En hallinnoi, vaan tuen lastani, jolla on heikot sosiaaliset taidot. En ole missään kirjoittanut, että pitäisi olla enemmän kavereita, vaan olemme tyytyväisiä tilanteeseen. Mihin en ole tyytyväinen, on tämän synttäreiltä pudotetun pojan käytös. Minusta on huolestuttavaa, että reagoidaan rikkomalla tavaroita. Kertoo jotakin itsesääntelyn ongelmista, jos tuon ikäinen purkaa pettymystään hajottamalla tavaroita.
Ap
Jos ei tule koulussa pahoinpidellyksi päivittäin, niin asiat ovat vielä erittäin hyvin verrattuna todella moneen muuhun samanikäiseen poikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.
Ei 8-vuotias vielä elä mitään "omaa elämää".
Ap
Voi apua...
Siis teilläkö tuon ikäiset elävät omaa elämäänsä? No nyt sitten tiedän, mistä nämä kauppakeskusten pikkulasten jengit koostuvat. Ne on niitä omaa elämää eläviä.
Ap
Kyllä meillä jo päiväkoti-ikäisellä on "omaa elämää", kuten omia kavereita ja omia harrastuksia, jotka ovat hänen oma juttunsa. Kaverin kanssa leikitään ja harrastuksessa liikutaan ilman, että äiti on koko ajan hengittämässä niskaan. Alakoululaisella vielä enemmän, kun hän saa kulkea kavereille ja harrastuksiin ihan itse, lähteä vaikka kaverin kanssa ostamaan omalla rahallaan jäätelöt, tai lainaamaan kirjastosta kirjoja omalla kirjastokortillaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on saanut vaikka vuoden aikana 20-30 juhliin kutsut ja kotona on tilaa max 10 niin miten sitten? Onko vanhemmat velvollisia järjestämään kahdet tai kolmet kaverijuhlat vai pitäökö lapsen valita keiden 10 juhliin osallistuu että vastavuoroisuus säilyisi?
Tämä ei nyt enää ole tässä keskustelussa pointtina. Olen myös oman mielipiteeni tehnyt selväksi asiasta. Kannattaa lukea tämän vuoden eka viestini.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.
Ei 8-vuotias vielä elä mitään "omaa elämää".
Ap
Voi apua...
Siis teilläkö tuon ikäiset elävät omaa elämäänsä? No nyt sitten tiedän, mistä nämä kauppakeskusten pikkulasten jengit koostuvat. Ne on niitä omaa elämää eläviä.
Ap
Kyllä meillä jo päiväkoti-ikäisellä on "omaa elämää", kuten omia kavereita ja omia harrastuksia, jotka ovat hänen oma juttunsa. Kaverin kanssa leikitään ja harrastuksessa liikutaan ilman, että äiti on koko ajan hengittämässä niskaan. Alakoululaisella vielä enemmän, kun hän saa kulkea kavereille ja harrastuksiin ihan itse, lähteä vaikka kaverin kanssa ostamaan omalla rahallaan jäätelöt, tai lainaamaan kirjastosta kirjoja omalla kirjastokortillaan.
Ihan samanlaista on meilläkin.
Ap
miten voi olla noin kietoutunut lastensa kaverisuhteisiin? Apua, anna pojan elää omaa elämäänsä ja päättää itse ketä kutsuu.