Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa asuntojen hinnat
29.02.2016 |
Rupes taas masentamaan ihan pirusti kun selailin oikotiestä asuntoja Helsingistä. Opiskelen alaa, josta tulen valmistuttuani tienaamaan jotain 4000€ bruttona, työllisyystilanne on tosi hyvä. Ongelma on se, että olen sinkku ja tulen olemaan loppuikäni, en halua asua kenenkään muun kanssa, piste. Onko mulla mitään mahdollisuutta pystyä kustantamaan joskus kiva kaksio ok-alueelta Helsingissä, yksin? Tekemieni laskutoimitusten perusteella näyttää tulevaisuuteni aika synkältä :(
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa ollaan mietitty.
Ollaan opiskeltu, tehdään töitä ahkerasti, mutta eipä juuri ole mahdollisuuksia kerryttää omaa omaisuutta jos ei sukulaiset ole takaamassa isoja lainoja.
Ei olla edes Helsingissä, mutta jos keskivertoalueelta haluaisi kämpän omistaa niin saa pitkälle yli 200 000 e pulitta.
Ottaa päähän että joudutaan asumaan vuokralla kalliisti ja maksetaan kaikki itse ja saadaan pari sataa nettona enemmän käteen kun työtön yh, joka tietenkin tyytyväisenä asuu vuokralla ilmaiseksi.
Mitä pidempään jahkailet ostopäätöstä, sitä kalliimmaksi tulee. Asunnon ostossa aika todellakin on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
yökyöpeli kirjoitti:
Eli siis tiivistettynä: ap opiskelee alaa, jossa työllistymisnäkymät ovat hyvät ja palkka jo heti lähtöön parempi kuin 80% suomalaisista, mutta itkee täällä kuinka maailma on epäreilu koska ei pysty kuitenkaan edes monivuotisen tutkinnon käytyään kilpailemaan jonkun miljoonaperijän kanssa. On kyllä synkät tulevaisuuden näkymät, mitenhän AP jaksat, pitäiskö vaan suosiolla jättää gradu tekemättä ja alkaa vaikka sossupummiksi? Tulos tai ulos, Hilton tai onneton?
Vai ehkä trolli sittenkin?
Ei vaan siitä, että kaksioon Helsingistä vaaditaan miljoonaperintö. Siis mitä vittua? Aivan älytöntä ja tää lammaskansa vaan alistuu.
-AP
Paskat vaaditaan. Minä olen ~35v, perinyt yhteensä n. 5000e ja voisin maksaa lopun velan tästä etu-Töölön kaksiosta pois jos haluaisin, mutta korkotason takia sijoittaminen on tällä hetkellä kannattavampaa kuin lainan lyhentäminen. Vastavalmistuneena bruttopalkka oli 3000e/kk, nykyisin 6000e/kk.
On nämä asuntojen hinnat silti minustakin järjettömät, mutta tuo on ihan liiottelua että pitäisi olla miljoonaperijä kaksioon päästäkseen.
Sä pääsit kelkkaan mukaan vielä silloin kun hinnat olivat vähän kohtuullisemmat.
-AP
Pääsisin kelkkaan näilläkin hinnoilla. Vähän vaikeampaa se toki olisi, enkä olisi yhtä hyvässä tilanteessa 10v jälkeen kuin nyt, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta tai edes erityisen vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Elämässä joutuu joskus vähän näkemään vaivaa niiden tavoitteidensa eteen. Jos nyt ei satu olemaan se miljoonaperijä, aika harva on. Toisaalta, jos sinä näet sen vaivan niin lapsesi tai lapsenlapsesi aikanaan ehkä pääsevät miljoonaperijöiksi. Tai sitten voit vain katkeroitua johonkin vuokraloukkoon valittamaan, kuinka kaikki muut sai kaiken helpommin kuin sinä ja jättää perinnöksi vain perusnegatiivisen, katkeran ja kateellisen luonteesi.
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla.
-AP
Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla.
-AP
Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.
En ymmärrä missä oikeasti pienituloiset sitten asuvat jos 4000€ tienaavalle kaksio fiksulta alueelta on liian kallis.
-AP
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla.
-AP
Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.
En ymmärrä missä oikeasti pienituloiset sitten asuvat jos 4000€ tienaavalle kaksio fiksulta alueelta on liian kallis.
-AP
Ei se ole. Sinä et vain ole valmis näkemään sen eteen vaivaa vaan odotat että se tipahtaisi syliisi sormeakaan liikauttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.
Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin.
-AP
Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.
Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla.
-AP
Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.
En ymmärrä missä oikeasti pienituloiset sitten asuvat jos 4000€ tienaavalle kaksio fiksulta alueelta on liian kallis.
-AP
Ei se ole. Sinä et vain ole valmis näkemään sen eteen vaivaa vaan odotat että se tipahtaisi syliisi sormeakaan liikauttamatta.
Tässähän mä olen opiskellut vuosikaudet
-AP
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Niin pystyy nykyäänkin, jos tyytyy siihen 70-luvun elintasoon josta yllä puhun, ja samantasoiseen taloon kuin mitä talot oli silloin. Eli vain perusvarusteltu 70-80 neliöinen tönö ilman mitään hienouksia, pääosin itse tehden. Sellaisia ne duunarien omakotitalot 70-luvulla oli.
Inflaation vastapainona oli muutes sitten 10-15% lainakorot, eikä hintataso todellakaan ollut alhaisempi. Esim. ruokaan meni tyypillisesti paljon suurempi osuus talouden tuloista kuin nykyään.
Koulutetuksi ihmiseksi sulla on yllättävän huono yleissivistys ja lähihistorian tietämys...
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Sääliäkö haluat? Kaikilla muilla on kaikki helpompaa, yhyy. Voi pientä.
Omasta tuttavapiiristä muuten ensimmäinen okt-ostaja oli amisduunari. Itselläni oli silloin vielä opinnot kesken. Toinen samanlainen rakentaa paraikaa omaansa. Amisduunareillakin on ilmeisesti helpompaa kun sulla :( :(
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Niin pystyy nykyäänkin, jos tyytyy siihen 70-luvun elintasoon josta yllä puhun, ja samantasoiseen taloon kuin mitä talot oli silloin. Eli vain perusvarusteltu 70-80 neliöinen tönö ilman mitään hienouksia, pääosin itse tehden. Sellaisia ne duunarien omakotitalot 70-luvulla oli.
Inflaation vastapainona oli muutes sitten 10-15% lainakorot, eikä hintataso todellakaan ollut alhaisempi. Esim. ruokaan meni tyypillisesti paljon suurempi osuus talouden tuloista kuin nykyään.
Koulutetuksi ihmiseksi sulla on yllättävän huono yleissivistys ja lähihistorian tietämys...
Ja ne talot olivat uusia silloin, nyt sillä duunarilla ei ole varaa edes niihin samoihin ikivanhoihin perusvarusteltuihin 70-luvun tönöihin. Puhumattakaan kesämökeistä yms.
-AP
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Sääliäkö haluat? Kaikilla muilla on kaikki helpompaa, yhyy. Voi pientä.
Omasta tuttavapiiristä muuten ensimmäinen okt-ostaja oli amisduunari. Itselläni oli silloin vielä opinnot kesken. Toinen samanlainen rakentaa paraikaa omaansa. Amisduunareillakin on ilmeisesti helpompaa kun sulla :( :(
Vituttaa vaan nykymaailma. Harkitsen vakavasti jo sossurotaksi alkamista. Ainakin olisi vapaa-aikaa, samanlaista kituuttamista elämä olis sen jättilainan kanssa, mutta siihen vielä päälle 2 tuntia työmatkoja ja 8 tuntia töitä.
-AP
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Niin pystyy nykyäänkin, jos tyytyy siihen 70-luvun elintasoon josta yllä puhun, ja samantasoiseen taloon kuin mitä talot oli silloin. Eli vain perusvarusteltu 70-80 neliöinen tönö ilman mitään hienouksia, pääosin itse tehden. Sellaisia ne duunarien omakotitalot 70-luvulla oli.
Inflaation vastapainona oli muutes sitten 10-15% lainakorot, eikä hintataso todellakaan ollut alhaisempi. Esim. ruokaan meni tyypillisesti paljon suurempi osuus talouden tuloista kuin nykyään.
Koulutetuksi ihmiseksi sulla on yllättävän huono yleissivistys ja lähihistorian tietämys...
Ja ne talot olivat uusia silloin, nyt sillä duunarilla ei ole varaa edes niihin samoihin ikivanhoihin perusvarusteltuihin 70-luvun tönöihin. Puhumattakaan kesämökeistä yms.
-AP
No herrajumala olet tyhmä! Todellakin on varaa! Ne tönöt maksaa suurimmassa osassa maata noin 100 000e. Vastaavanlaisen uuden (minimirakennusvaatimukset täyttävän) saa noin 180 tonnilla. Kesämökit maksaa alkaen 15 tonnia.
Duunareiden keskipalkka lienee noin 2000-2500e/kk, eli pariskunnalla nettona reilu 3000e. Laitetaan siitä 70-luvun tyyliin reilu puolet lainaan, niin lainan kk-maksuksi tulee vähintään 1500e. Tönö on siis maksettu noin 7 - 15 vuodessa korkotilanteesta riippuen. Kesämökki siihen päälle vuodessa-parissa. TÄYSIN tehtävissä, JOS tyytyy 70-luvun tasoon taloissa ja elintasossaan.
Ja älä ala jankuttaa että kun niitä taloja ei helsingissä tuolla hintaa saa.. no ei saa, eikä se helsingin duunari 70-luvullakaan TODELLAKAAN ostanut helsingistä omakotitaloa, ainakaan ensiasunnoksi.
Sä olet ihan pihalla.
Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.