Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Toi perhe, kohta sisältää niin hitsisti: monta lasta ja niiden harrastukset, koira ja sen järjissään pitäminen. Ja komboon tietty kaverit ja sukulaiset ja toinen työ.

Kyllä siinä on nimenomaan suorittamista! Tsemppiä sinne, täällä jo vuosia sitten luovuttu omista harrastuksista ja menoista, ilman martyyriyttä! 😄

Ajatuksella lapset on hetken pieniä n. 20v 😂. Mies ja minä tehdään treffit kun vika saatu ulos kämpästä. Vielä kestää....

Menkää kerran viikossa koko perhe uimahalliin ja sitten menet hoitamaan sen yhden aerobisen kuntoaltaaseen, mies voi olla lasten kanssa sen aikaa lastenaltaassa. Kyllä niitä keinoja löytyy. Tsemppiä, ap!

Ahdistaa treenata kotona??

No sua nyt vaan kiukuttaa tää uusi elämäntilanne. Jos lapset on sairaita, niin anna mun arvata; lapset on vasta menneet hoitoon ja imuroi sieltä nyt kaikki pöpöt. 

Mutta, juuri silloin lapset tarvitsevat paljon vanhempiaan, kun heillä on itsellään iso muutos elämässä, eli hoitoon meno. Lapset voivat senkin vuoksi tuntua tarvitsevilta, että he käsittelevät näitä muutoksia sillä tavalla, mitä lapsi nyt vaan voi käsitellä, eli hakemalla huomiota ja hoivaa rakkailta aikuisilta. 

Jos jokin asia ei toimi käytännössä, niin silloin pitää muuttaa niitä omia odotuksia. Ei jäädä jumiin siihen että asiat ei mene kuten itse haluaa. Aina löytyy jokin keino ja jokin kompromissi. Ja suoraan sanottuna ei kuulosta siltä että sinua ahdistaa se, ettet voi liikkua (koska liikkua voi kotonakin) vaan se, ettet pääse kotoa pois. Jos siellä kotona on ongelmia, jos miehen naamaa ei jaksaisi katsella, jos lapset on rasittavia, jos koti ei olekaan tiptop (ja sekin tietenkin miehen ja lasten syy) niin pakeneminen kotoa salille ei ole mikään ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Kotijumppaa ja mies samanarvoisesti osallistumaan kotitöihin ja lastenhoitoon, jos ei jo näin tee. Minusta liikunnan lopettaminen ei ole ratkaisu, vaan juurikin treenien muokkaaminen perhe-elämään sopivaksi. Kehonhuoltoa ja aerobista treeniä pystyy tehdä hyvin kotona. Jos lihaskasvu ei ole tavoitteenasi, kahvakuula on tosi hyvää kotijumppaa lihaksille.

Mies tekee jo nyt enemmän kotitöitä kuin minä. En todellakaan luovu salista, se on omaa aikaani pois kotoa JA lihaskasvu on tavoitteeni JA kaikesta liikunnasta sali on tehokkainta ja tykkään siitä eniten, mutta se pari kertaa viikossa on ihan riittävä määrä ja joskus voisin korvata toisen kerran kotitreenillä kuten esim. tänään kun mies on nyt vuorostaan kipeä. Lapset menevät vasta yhdeksältä nukkumaan, sen jälkeen jos vain saisin aikaiseksi, kehonhuolto olisi mahdolista mutta ei enää mikään treeni.

Kiitos runsaista (asiallisistakin) vastauksista, on niistä ollut apua. Mun pitäisi vain itse ryhdistäytyä tässä asiassa ja päästä ensinnäkin yli siitä ajatuksesta, etten voi treenata kotona koska se "ahdistaa". Ap

Onko teillä kovin pieni koti? Löytyiskö siellä sinulle joku oma treenitila, jossa saisit olla rauhassa?

No niin, totuus julki! Eikö sitä aina lapsettomille toitoteta, ettei lapsen saaminen muuta mitään, ja äidilläkin on oikeus harrastaa? Että elämää voi jatkaa ihan samalla tavalla vaikka lapsi tulisikin?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kovin pieni koti? Löytyiskö siellä sinulle joku oma treenitila, jossa saisit olla rauhassa?

Ei ole pieni koti, voin treenata ihan eri kerroksessa. Mielestäni ei ole liikaa vaadittu että pääsen edes pari kertaa kotoa pois oman harrastuksen pariin ja keskittymään rauhassa itseeni. Miehen naama ei ärsytä, sanoin jo että keskityn häneen JOKA päivä kun lapset nukkuvat siihen asti että mun on mentävä nukkumaan. Lapset rasittavat kyllä. Koti on siisti, koska mies huolehtii siitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

No niin, totuus julki! Eikö sitä aina lapsettomille toitoteta, ettei lapsen saaminen muuta mitään, ja äidilläkin on oikeus harrastaa? Että elämää voi jatkaa ihan samalla tavalla vaikka lapsi tulisikin?

Mutta ap:han sanoi jo, että kyllä pientenkin lasten äiti voi harrastaa vaikka kuinka. Paitsi että ilmeisesti käytännössä ei kuitenkaan voi ja lapset ahdistaa, mutta kun kato äitimyytti ja mielikuvitusmahdollisuus elää kuin lapseton ovat ilmeisesti kuitenkin todempaa kuin todellisuudessa faktaksi havaitut asiat...

Sun ei tarvitse vastata, mutta. Onko nyt näin, että sun nuorin lapsi on vielä kovin pieni. Ja että sulla oli jo äitiysloman aikana levottomuutta, ahdistusta. Ja että nämä oireet on tulleet sulle lapsien saamisten myötä.

Koska kuulostat äidiltä, jolla on tyypillinen hoitamatta jäänyt lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Se kun ei oireile passiivisuutena, vaan juuri tuollaisena, että äiti käyttäytyy kuin hänen pitäisi melkein aggressiivisesti raivata itselleen tila jossa kaikki on kontrollissa, koska muuten hänestä tuntuu että hän tukehtuu. Tuollaiset äidit ei istu hetkeäkään paikoillaan, vaan juoksevat hermostuneesti rätti kädessä paikasta toiseen ensin ne perhevapaat ja sitten, kun he pääsevät työelämään, niin elämästä tulee vielä enemmänkin sellaista, ettei kestetä pysähtyä ollenkaan. On tosi surullista, jos elämä on vaan sarja pakkoliikkeitä jotka täytyy tehdä koska ne vaan täytyy tehdä. Erityisen surullista on, jos lasten lapsuus menee siihen ettei äiti ole koskaan rentoutuneesti läsnä. Ei lapset tajua ettei se johdu heistä, vaan luulevat helposti että eivät ole äidilleen riittäviä, äiti ei iloitse heistä.

Ja kuten sanoin, ei mulle tartte vastata. Tämä on vaan sulle mietittäväksi, koska näissä sun teksteissä soi lievää suurempi takakireys ja hermostuneisuus.

Niin siis meillä nuorempi on alle 2v eli pieni. Vaan päätin nyt että jotenkin mun on pakko saada tehokas liikuntaohjelma mahdutettua viikkoon (kun en itse ole kipeä), koska muuten alan melko pian voida liian huonosti fyysisesti ja henkisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

No tässä sulle ehdotus. Vaihdat sun 2x salit ja 2x aerobiset oikeanlaiseen lajiin josta saat kaiken samassa paketissa. Eli käyt jatkossa 2x viikossa cross training tunneilla (joka reippaasti rankempaa kuin sun salivimputus). Loput illat toivut harrastuksesta ja viikonloppuna venyttelet kotona rullan kanssa. Simple.

Haluan käydä salilla omassa rauhassa ja treenata omaan tahtiin. Cross training on varmasti tehokasta, mutta vihaisin sellaista repivää nopeaa treenimuotoa ja rikkoisin paikkani. Eikä tunteja koska tahansa pyöri, salille voi mennä kun itselle sopii. Osaan myöskin treenata tehokkaasti, mulla on ollut kolme pt:tä kun olin vielä aloittelija. Varmistamassa tekniikat jne. Ap

Ei tarvitse suoriutua kaikesta "hyvin". "Riittävän hyvä" on ihan passeli.

Vierailija kirjoitti:

Sun ei tarvitse vastata, mutta. Onko nyt näin, että sun nuorin lapsi on vielä kovin pieni. Ja että sulla oli jo äitiysloman aikana levottomuutta, ahdistusta. Ja että nämä oireet on tulleet sulle lapsien saamisten myötä.

Koska kuulostat äidiltä, jolla on tyypillinen hoitamatta jäänyt lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Se kun ei oireile passiivisuutena, vaan juuri tuollaisena, että äiti käyttäytyy kuin hänen pitäisi melkein aggressiivisesti raivata itselleen tila jossa kaikki on kontrollissa, koska muuten hänestä tuntuu että hän tukehtuu. Tuollaiset äidit ei istu hetkeäkään paikoillaan, vaan juoksevat hermostuneesti rätti kädessä paikasta toiseen ensin ne perhevapaat ja sitten, kun he pääsevät työelämään, niin elämästä tulee vielä enemmänkin sellaista, ettei kestetä pysähtyä ollenkaan. On tosi surullista, jos elämä on vaan sarja pakkoliikkeitä jotka täytyy tehdä koska ne vaan täytyy tehdä. Erityisen surullista on, jos lasten lapsuus menee siihen ettei äiti ole koskaan rentoutuneesti läsnä. Ei lapset tajua ettei se johdu heistä, vaan luulevat helposti että eivät ole äidilleen riittäviä, äiti ei iloitse heistä.

Ja kuten sanoin, ei mulle tartte vastata. Tämä on vaan sulle mietittäväksi, koska näissä sun teksteissä soi lievää suurempi takakireys ja hermostuneisuus.

En ole sellainen eikä mulle tullut masennusta synnytyksen jälkeen, olin ennemminkin tosi onnellinen kun toivuinkin niin nopeasti (toisella kerralla siis). Eikä mulla ole nytkään ongelmia pysähtyä. Miehen mielestä ja ihan aiheestakin saisin paljon nykyistä enemmän kulkea rätti kädessä täällä. Mua ahistaa jatkuva sairastelu ja oman ajan vähyys. Ap

Ymmärrän niin ap:tä. Ei millään onnistu kuntoilu kaiken muun ohessa, kun oon vielä yh ja tautejakin on piisannut tälle talvelle. Koittaa vaan tehdä, minkä pystyy ja on sitten vaikka lösähtänyt, who cares, ellet itse...

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Ehkä saisit jonkun jumpan, lenkin tai uinnin tms. mahdutettua kerran viikkoon, mutta 4-5 x vko on kyllä auttamatta perhe-elämästä pois, jos teet täyspäiväistä työtä.

Ei ole. Olen liikkunut 6 krt / vko aina vauva-ajasta tähän päivään (lapset jo kouluikäisiä). Ennen hyödynsin päiväuniajat tai juoksin rattaiden kanssa tai pyöräilin lasten kanssa, nykyään lähden lenkille tai salille aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Ei ole keneltäkään pois. Ja jos mies työreissussa jumppaan kotona. Ymmärrän että kaikille ei liikunta ole tärkeää mutta minulle jaksamisen kannalta välttämätöntä.

Joo ja meillä mieskin harrastaa monta kertaa viikossa liikuntaa, miksen minä sitten saisi? Tämä

Kysymys siis heille joiden mielestä pikkulapsen äidille se on mahdoton haave. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo ja meillä mieskin harrastaa monta kertaa viikossa liikuntaa, miksen minä sitten saisi? Tämä

Kysymys siis heille joiden mielestä pikkulapsen äidille se on mahdoton haave. Ap

Tottakai saat harrastaa. Herää vain kysymys, että oletteko te koskaan kaikki yhtäaikaa kaikki samassa paikassa, niin että lapset tajuaa teidän olevan perhe? Vai hoituuko tämäkin ajastettuna perhelaatuaikana sunnuntaisin klo 15-16?

Onko pakko tehdä lapsia jos ei sitte muka niitä kykene hoitamaan kun ahdistaa.

Kunnon riuska viikkosiivous käy treenistä sekin. Kaksivuotiasta voi käyttää punttina. 

Millaistakohan työtä teet ja miten sitä teet. Lysyssä ja kasassa niskajumeja hankkien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja meillä mieskin harrastaa monta kertaa viikossa liikuntaa, miksen minä sitten saisi? Tämä

Kysymys siis heille joiden mielestä pikkulapsen äidille se on mahdoton haave. Ap

Tottakai saat harrastaa. Herää vain kysymys, että oletteko te koskaan kaikki yhtäaikaa kaikki samassa paikassa, niin että lapset tajuaa teidän olevan perhe? Vai hoituuko tämäkin ajastettuna perhelaatuaikana sunnuntaisin klo 15-16?

Mies liikkuu enimmäkseen kotona tai käy salilla päivällä työajallaan kun lapset koulussa ja päiväkodissa ja minä töissä. Eli ainoa lapsiin vaikuttava meno tässä on ne mun pari salia töiden jälkeen yksi kerta ja toinen viikonloppuna ja sekin pienemmän päiväunien aikaan ainakin osittain. Ap