Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

HS: Opiskelijoista yli kolmannes naisista mielenterveyshäiriöinen

Vierailija
15.02.2016 |

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839

Aika hurjia lukuja. Missä syyt?

Kommentit (145)

Vierailija
21/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

Vierailija
22/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

kullikaruselli kuluttaa henkisesti.

Ja limakalvollisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelu on aikaa aikuisuuden kynnyksellä, jolloin ei vielä tunne itseään ja voimavarojaan. Tähän yhdistetään valtavat paineet opiskelussa, taloudelliset huolet, mahdollinen yksinäisyys ym. Lisäksi opiskeluaikaan kuuluu varsinkin loppuvaiheessa paljon joutenoloa, joka ei loppupeleissä sovi kenellekään, vaan saa kaikki ikävät ajatukset vielä pahemmin pyörimään päässä. Ahdistuksesta saattaa tulla itseään ruokkiva kierre: opiskelu ahdistaa ja mitään ei saa aikaiseksi --> kukaan ei kysele perään --> ei valmistu --> ahdistaa lisää.

Vierailija
24/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kullikaruselli kuluttaa henkisesti.

Ja limakalvollisesti.

Ajatella. Tosiaan vaikka sieltä tulee voiteetkin perässä.

Vierailija
25/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

Et oikein voi syyttää muita tahoja siitä, jos sinulla ei ole ystäväporukkaa yliopistossa, koska et itse halunnut hakeutua sellaiseen.

Vierailija
26/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen YTHS:n asiakas kirjataan mielenterveysongelmista kärsiväksi. Minulta kysyttiin, saanko nukuttua, kun jalassa oli tuore lasketteluvamma. Vastasin, että kivun takia en kovin hyvin. Ja kas - kirjauksena oli, että opiskeliaj kärsii unettomuudesta.

Tätä just mietin, että missä menee raja siinä, että esimerkiksi olet ahdistunut vaikeassa tilanteessa(normaalia), ja missä luetaan jo ahdistuneisuushäiriöiseksi...

Kyllähän se on ihan normaalia, että ihminen on välillä ahdistunut toimeentulosta, tentistä yms.

Tässä taloudellisessa tilanteessa ihminen on terve, jos on ahdistunut tai masentunut. Realistiset ihmiset masentuvat helpoimmin.

Nykymaailmassa yksilöä syyllistetään ihan kohtuuttomasti yhteiskunnan ongelmista kuten työttömyydestä. Jos opintojen jälkeen ei työtä löydy, syyllistetään väärästä alavalinnasta, elämänhallinnan puutteesta ja paheksutaan ankarasti, jos edes elättelee toivoa lapsista, ilman että on se työpaikka, omistusasunto ja pomminkestävä parisuhde. Mitäs opiskelit väärin, mitäs valitsit puolisosi väärin, mitäs teit lapsia jne. Mitä jää jäljelle? Oman navan kaivaminen? Sitten moititaan itsekkääksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

http://www.nber.org/papers/w14969

By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.

Vierailija
28/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä naisen paikka on sittenkin kotona hoitamassa lapsia. Eivät handlaa nykypäivän stressiä. Miesten vika sekin tietty on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdehäiriö 5-10% nuorilla. Siis joka 10 kaataa alkoholia kurkusta alas niin paljon, että pitää mennä hoitoon! Uskomatonta! Nykyään naiset juovat neljänneksen kaikesta alkoholista ja ilmeisesti se on tämä porukka.

Missä sanottiin että joka kymmenes juo niin paljon että pitää hakeutua hoitoon? Etkö osaa laskea edes yksinkertaisia prosentteja? Esimerkkinä henkilöhän on voinut aivan hyvin hakeutua hoitoon sosiaalisten tilanteiden pelkojen (ahdistuneisuushäiriön vuoksi) ja ennen hoitoon hakeutumista henkilö on lääkinnyt ongelmaansa käyttämällä liikaa alkoholia, tällöin henkilöllä on sekä ahdistuneisuushäiriö että päihdehäiriö, mutta hoitoon hakeutumisen syy on tuo ensimmäinen. Usein eri mielenterveyden häiriöt kulkevat käsi kädessä. Näkeehän sen noista prosenteistakin; 20-25 % kärsii mt-ongelmista ja jos mielialahäiriöitä on 10-15 %, ahdistuneisuutta 5-15 %, päihdehäiriöitä 5-10 % jne. niin yksi kärsii monesti useammasta eri häiriöstä. 

Ai "lääkinnyt" alkoholilla. Se on sinun käsityksesi alkohlolin käytöstä Suomessa?

Laske jutun esiintymisprosentit yhteen maksimimäärän mukaan, niin saat suurinpiirtein sata.

Kyllä se vaan on sille sosiaalifobiasta kärsivälle lääkitsemistä, kun sosiaaliset pelot katoavan alkoholin juonnin jälkeen. 

Laskin esiintymisprosentit yhteen (vaikka jokaisesta maksimin mukaan) niin en saa sataa prosenttia, en edes lähelle. Tulkinta noissa menee siten, että kaikista nuorista 20-25 % kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä. Sitten kaikista nuorista 5-15 % ahdistuneisuushäiriöistä ja kaikista nuorista sopeutumishäiriöistä 5 %. Mt-ongelmat kulkevat vahvasti käsi kädessä ja jos ihmisellä on yksi mt-diagnoosi, niin suurella todennäköisyydellä hänellä on toinenkin. Esim. THL:n mukaan masentuneista nuorista noin 30-40 %:lla on myös ahdistuneisuushäiriö. Onhan se ihan loogistakin. Helposti jäät kotiin, välttelet ihmiskontakteja sekä masennut jos pelkkä kotoonta lähteminen jännittää ja ahdistaa. Tähän päälle on vielä helppo yrittää lievittää niitä pelkoja juomalla alkoholia niin johan on monen monta diagnoosia kasassa. 

Vierailija
30/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi riskitekijä lienee jo opiskelemaan lähteminen. Jos ei ole koskaan muuttanut kotikaupungistaan mihinkään, sitä ei vaan ymmärrä kuinka monia sudenkuoppia siinä kohtaa, kun lähtee vieraaseen kaupunkiin satojen kilometrien päähän kodistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839

Aika hurjia lukuja. Missä syyt?

Eiköhän tuo päde naisiin yleesäkin. Tarvitse opiskelija olla. Tästä vaan ei huudella.

Vierailija
32/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

Et oikein voi syyttää muita tahoja siitä, jos sinulla ei ole ystäväporukkaa yliopistossa, koska et itse halunnut hakeutua sellaiseen.

Ja joku onnistuu tulkitsemaan tuon muiden syyttelyksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteiskunnassa on tapahtunut niin isoja muutoksia, ettei ikinä aiemmin. Ei voi kuin ihmetellä näitä isojen ikäluokkien vanhempiakin, miten silloin turvallisella mielellä hankittiin nuorena  isot perheet  rintamamiestaloon, joka maksettiin parissa vuodessa. On ollut vahva luotto tulevaan. Nyt ihan tasan kaikki on epävarmaa. Ainoa mikä on varmaa on se, että ns. kulttuuri muuttuu vauhdilla.

Vierailija
34/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jore69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839

Aika hurjia lukuja. Missä syyt?

Eiköhän tuo päde naisiin yleesäkin. Tarvitse opiskelija olla. Tästä vaan ei huudella.

Eiköhän tuo päde suomalaisiin yleensäkin. Tarvitse nainen olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

En ymmärrä miksi et voi kysyä apua niiltä kavereilta? toki oma vikasi kun et ole viettänyt niiden kanssa aikaa tarpeeksi mutta hyvänen aika kerää rohkeutta ja kysy niiltä kavereilta kun sulla niitä on! ei kaikkien tarvitse olla ystäviä keskenään ja läheisiä jne. Miten sä meinaat työelämässä pärjätä sit aikanaan kun kaikki kollegat ei välttämättä ole edes sun kavereita? rohkeutta ja pokkaa pitää olla kysyä apua opiskelijakavereilta, samalla puhut muistakin asioista ja lopulta sinua pidetään sosiaalisena ja kaikkien kaverina.

Vierailija
36/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heippa, opiskelen pienessä ja mukavassa aineryhmässä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Opinnoissa saan aika hyviä arvosanoja ja henkilökunta neuvoo mielellään ja ottavat usein vastaan myös tapaamisaikojen ulkopuolella. Minulla on ahdistus-dg tehty YTHS:llä, jonka kautta olen nyt löytänyt tieni yksityiselle terapeutille. Tähänastisilla tapaamisilla olen jauhanut lähinnä parisuhteestani, mitä mies taas sanoi tai mitä paiskeli mäsäksi. Akateemisesti koulutetuilla naisilla jostain syystä on kohonnut riski joutua huonoon syhteesen, jossa kohdellaan kaltoin. Näkyy varmaan myös tilastoissa.

Lisäksi somaattiset sairaudet vaivaavat: minulla on ollut infektiota toisensa perään, mutta jokainen tietysti lasketaan omaksi taudikseen. On todella kurjaa maata päivisin yksin kipeänä viikkotolkulla. Sairaslomalle opiskelija pääsee, kun yhtä ja samaa on sairastettu pari kuukautta. Tästä voi päätellä jo vähän yksinkertaisempikin, että sairastelu kurittaa toimeentuloa, silloin ahdistaa myös oma talous.

Vierailija
37/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Monella yliopisto-opiskelijalla, etenkin naisilla, on tapa stressata itseään täysin turhaan. Esimerkiksi kurssilla on tehtäviä, joita aivan kaikkia ei ole pakko tehdä itse, koska jonkun rajan jälkeen se ei vaikuta arvosanaan, niin silti tehdään jokainen tehtävä hammasta purren, vaikka niihin saa vastaukset myöhemmin. Tai käydään kaikilla luennoilla, vaikka ne olisivat lukemista suoraan dioista. Luulen, että suurin osa on jo valmiiksi ollut ahdistunut opinnot aloitettuaan ja yths:ltä saa helposti apua toisin kuin aikaisemmin. Miehet eivät hae apua, vaikka tarvitsisivat.

Mä ainakin olin yliopistossa siksi, että oppisin ne asiat ja mieluusti vielä riittävän hyvin. Useimmiten se oppiminen kyllä vaatii niiden  tehtävien tekemistä ihan itse. Eipä musta sitten mitään tullutkaan, ihan tavis matikan opettaja vaan. Oppilaat on kyllä hyvin omaksuneet tämän asenteen, ettei mitään ole oikeastaan pakko tehdä.

Vierailija
38/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankan opiskelun jaksaa paremmin jos on usko parempaan tulevaisuuteen. Ei ihmiset siellä koulussa opiskele opiskelun ilosta (pääasiassa) vaan sen toivossa, että se hyödyttää heitä tulevaisuudessa. Siksi jaksaminen on nykyään heikompaa. Jonkun ennen 90-luvun alkua tai 2000-luvun nousukauden opiskelijan voi olla vaikea ymmärtää sitä epätoivoa mitä nykynuoret kokevat, ja mä sentään opiskelen alalla mikä työllistää aika hyvin, voin kuvitella millasta joillain AMK-opiskelijoilla esim., joiden tutkinnoilla voi näin suoraan sanottuna usein melkein pyyhkiä persettänsä nykyään, koska ovat kokeneet niin hirveän inflaation. 

Vierailija
39/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

naisista yli kolmannes vaan on  mielenterveyshäiriöisiä vaikkei olisi ikinä opiskelija ollutkaan.

eipä se opiskelun myötä miksikään muutu.

Vierailija
40/145 |
15.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heikot sortuu elon tiellä.

Niinhän sitä on miehillekin sanottu varmaan jo sata vuotta. Man up!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän seitsemän