HS: Opiskelijoista yli kolmannes naisista mielenterveyshäiriöinen
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
"Missä syy?" Vuosien koulukiusaamisessa.
t. yksi noista ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä opiskelijoista
Minulla riitti puolen vuoden kiusaaminen/syrjiminen yläasteella (parin entisen kaverin toimesta). Ei se varmaan ainoa syy kuitenkaan ole. Minulla on siis paniikkihäiriö, joka nyt alkaa jo vähän helpottaa lääkityksen ja terapian ansiosta. Ja miehen tuki auttaa myös.
Jotkut tuolla höpöttävät e-pillereistä, mutta minulla tämä alkoi jo ennen pillereiden aloittamista, niin että tuskinpa se on syy.
t. Opiskelija myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat hyödyttömiä ja mielenvikaisia. Mitään uutta infoa tässä ei saatu.
Miten tulkitsisit tämään tilaston?
[quote ]Kaikki päihdehäiriöt ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Erot miesten ja naisten välillä ovat 3–5-kertaisia. Vakavimpien päihdehäiriöiden, päihdepsykoosien, esiintyvyysero miesten ja naisten välillä on vielä suurempi.[/quote ]
Tai tämän:
[quote ]Tutkimuksessa havaittiin, että nimenomaan maiden sisällä masennuksen esiintyvyyden ero naisten ja miesten välillä kapenee, mitä tasa-arvoisempi naisten ja miesten asema yhteiskunnassa on.[/quote ]
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/mielenterveyshairioi…
Tuo on ihan kuin Tarja Halosen kirjoittamaa. Tasa-arvo konseptina pitää määritellä hyvin tarkkaan ennen kuin sitä voi soveltaa kansainvälisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839
Aika hurjia lukuja. Missä syyt?
Naisten paineet: pitää pärjätä aivan samalla tavalla kuin miesten ja samalla ulkonäköpaineet kovia?
Oikea syy on naisten heikkous. Miehet elävät ja porskuttavat, kehittävät yhteiskuntaa. Naiset eivät.
Ainakin minulla osallistumattomuus suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen johtuu siitä, että kiusaamista tuli tarpeeksi jo peruskoulussa. Sittemmin en ole tuntenut tarvetta altistaa itseäni suomalaismiesten "rakentavalle" kritiikille. Muutin ulkomaille, jossa minua arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat hyödyttömiä ja mielenvikaisia. Mitään uutta infoa tässä ei saatu.
Miten tulkitsisit tämään tilaston?
[quote ]Kaikki päihdehäiriöt ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Erot miesten ja naisten välillä ovat 3–5-kertaisia. Vakavimpien päihdehäiriöiden, päihdepsykoosien, esiintyvyysero miesten ja naisten välillä on vielä suurempi.[/quote ]
Tai tämän:
[quote ]Tutkimuksessa havaittiin, että nimenomaan maiden sisällä masennuksen esiintyvyyden ero naisten ja miesten välillä kapenee, mitä tasa-arvoisempi naisten ja miesten asema yhteiskunnassa on.[/quote ]
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/mielenterveyshairioi…
Tuo on ihan kuin Tarja Halosen kirjoittamaa. Tasa-arvo konseptina pitää määritellä hyvin tarkkaan ennen kuin sitä voi soveltaa kansainvälisesti.
Eli nollatutkimus. Kylläpä sattui sinun kannaltasi sopivasti.
Et kommentoinut miesten juoppohulluutta. Etkö huomannut?
Vierailija kirjoitti:
"Missä syy?" Vuosien koulukiusaamisessa.
t. yksi noista ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä opiskelijoista
Sama. Plus tukiverkoston puuttuminen.
Voisiko joku feministi vastata: jos feminismi on lisännyt naisten hyvinvointia, miksi feministiset naiset voivat henkisesti huonommin kuin muut naiset ja määrät ovat kasvussa (olettaen, että yliopistonaisissa feministejä on selvästi tiheämmässä)?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku feministi vastata: jos feminismi on lisännyt naisten hyvinvointia, miksi feministiset naiset voivat henkisesti huonommin kuin muut naiset ja määrät ovat kasvussa (olettaen, että yliopistonaisissa feministejä on selvästi tiheämmässä)?
Eli vedit hatusta tuon yo-opskelijanainen -> feministi -> feminstit ovat tehneet itselleen hallaa ja voivat huonosti. Aika alkeeellista - jopa miesasiamieheltä.
Lue jutusta miesten prosentit ja kommentoi niitä. Ovatko nekin feministien syytä? Entä C-miehet intissä, hulluja kaikki - feministien syytäkö?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku feministi vastata: jos feminismi on lisännyt naisten hyvinvointia, miksi feministiset naiset voivat henkisesti huonommin kuin muut naiset ja määrät ovat kasvussa (olettaen, että yliopistonaisissa feministejä on selvästi tiheämmässä)?
Naiset pois koulun penkiltä ja mielenterveys kohenee!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku feministi vastata: jos feminismi on lisännyt naisten hyvinvointia, miksi feministiset naiset voivat henkisesti huonommin kuin muut naiset ja määrät ovat kasvussa (olettaen, että yliopistonaisissa feministejä on selvästi tiheämmässä)?
Olen anti-feministi. Haluan alistavan miehen josta olen 100% riippuvainen. Haluan, että vapauteni valita otetaan pois. Toivoisin olevani vain synnytyskone yhteiskunnalle ja miehen kodinhoitolaite vailla omaa tahtoa. :) Feminismi alas!! Naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin!! Sillä saadaan naisten mielenterveydet jälleen kohenemaan. Vai mitä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839
Aika hurjia lukuja. Missä syyt?
Naisten paineet: pitää pärjätä aivan samalla tavalla kuin miesten ja samalla ulkonäköpaineet kovia?
Oikea syy on naisten heikkous. Miehet elävät ja porskuttavat, kehittävät yhteiskuntaa. Naiset eivät.
Naisten heikkoutta on ehkäpä nykynaisten vaikea tunnustaa, näyttää ja myöntää. Siitä heikon roolista kun juuri halutaan pyristellä irti naisten parissa, mikä lisää naiselle painetta: on oltava tehokas JA vahva JA naisellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku feministi vastata: jos feminismi on lisännyt naisten hyvinvointia, miksi feministiset naiset voivat henkisesti huonommin kuin muut naiset ja määrät ovat kasvussa (olettaen, että yliopistonaisissa feministejä on selvästi tiheämmässä)?
Eli vedit hatusta tuon yo-opskelijanainen -> feministi -> feminstit ovat tehneet itselleen hallaa ja voivat huonosti. Aika alkeeellista - jopa miesasiamieheltä.
Lue jutusta miesten prosentit ja kommentoi niitä. Ovatko nekin feministien syytä? Entä C-miehet intissä, hulluja kaikki - feministien syytäkö?
Hatusta?
Johtuu epävarmoista tulevaisuudennäkymistä työn suhteen. Nykyään harjoittelutukeakin voi saada useissa yliopistoissa vain kerran ja kun haetaan kesätyöläisiä ja harjoittelijoita, niin esim. julkishallinnon paikat vaativat melkein järjestään sitä tukea pakollisena. Ihan sama miten hyvä tai sopiva olet, mutta kokemuksen kerryttämien voi tökätä jo tuohon tuen puuttumiseen. Yhdellä harjoittelulla ei vielä kovin pitkälle pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1455503564839
Aika hurjia lukuja. Missä syyt?
Naisten paineet: pitää pärjätä aivan samalla tavalla kuin miesten ja samalla ulkonäköpaineet kovia?
Oikea syy on naisten heikkous. Miehet elävät ja porskuttavat, kehittävät yhteiskuntaa. Naiset eivät.
Naisten heikkoutta on ehkäpä nykynaisten vaikea tunnustaa, näyttää ja myöntää. Siitä heikon roolista kun juuri halutaan pyristellä irti naisten parissa, mikä lisää naiselle painetta: on oltava tehokas JA vahva JA naisellinen.
Jos "naisellisuuden" hulluista vaatimuksista päästäisiin eroon niin elämä olisi paljon helpompaa. Trust me sisters, ei se jalkojen ajelu ja meikkaus ole liberaalifeministien "weaponized feminity" propagandan takia yhtään sen vahvistavampaa. Parisataa vuotta sitten korsetti ja valtava hame, nyt korkkarit ja eyelineri. Mikään ei muutu jos sitä ei muuteta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on nykyään liian helppoa. Kun itse olin lapsi ja nuori, minulla oli vaivoina alkoholisti-isä ja tunnekylmä äiti, koulussa kiusattiin eikä rahaa ollut. Sen jälkeen yliopisto-opinnot tuntuivat ylellisen helpoilta ja stressittömiltä, ainakin sen tiesi, että jos istui hiljaa niin kukaan ei vittuillut eikä huudellut törkeyksiä. Se riitti. Nykynuoret haluavat toteuttaa itseään ja saavuttaa unelmia. Ilmankos elämä tuntuu paskalta.
t. N42
Niin, nykyäänhän ei ole alkoholisteja, tunnekylmiä ihmisiä tai köyhyyttä. Kaikkien lapsuus on ruusuista, ketään ei kiusata, kun astut yliopiston taikaovesta sisään niin kukaan ei enää huutele törkeyksiä. Mitä nappeja sä vedät, voisitko hankkia mulle kanssa?
Keskusteluun täysin mahdotonta ottaa osaa, ilman että saa paskavyöryn niskaansa laidalta tai toiselta. Vaikka olisit tutkija ja tietäisit syyn tutkimuksen tulokseen, sitäkään ei uskalla enää sanoa ääneen, koska sähköposti täyttyy välittömästi tappouhkauksista. Tämmöiseksi on mennyt keskustelu tänä päivänä.
Onhan tuo tutkimustulos otsikoitu toki tarkoituksellakin provosoivaksi. Ehkä tutkimuksen raportointi olisi mahdollista tehdä myös niin, ettei nosta tutkimuksen kärjeksi juuri sukupuolittunutta korkeakouluopiskelijademografiaa. Naisten mielenterveysongelmaa tuskin edes lähdettiin alunperin tutkimaan, se oli vain yksi saaduista tuloksista.
Ikävää että näin on, toivottavasti naiset (tai miehet) keksivät ratkaisun miten torjua näitä mielenterveysongelmia. Ehkäpä arjenhallinnan opettaminen peruskoulussa tai toisella asteella voisi auttaa.
Miksi halusi korostaa naisia kun jutussa puhuttiin myös miehistäkin?
No voin kertoa miksi minä itse olen ahdistunut. Ensinnäkin olin syrjitty koko peruskoulun läpi, vailla yhtäkään kunnollista ystävää. Sen jälkeen olen yrittänyt kouluttautua, mutta koulut ovat jääneet aina kesken kovan opiskelutahdin takia. Töissä olen myös yrittänyt käydä, mutta hyvin stressaavaa sekin (matalalla palkalla pitäisi tehdä paljon töitä lyhyessä ajassa). Lisäksi vapaa-ajallani olen hyvin, hyvin yksinäinen. Olen yrittänyt löytää itselleni miesystävää, mutta minut on lopulta torjuttu aina. Arvelen perimmäisen syyn olevan ulkonäössäni, en siis ole treenattu enkä muutenkaan mikään kaunotar, enkä myöskään nuori enää. Minusta tuntuu, että naisella on arvoa vain jos tämä on poikkeuksellisen kaunis (ja nuori)... Sellaista viestiä media meille ainakin syöttää koko ajan. Minä kyseenalaistaisin nyky-yhteiskunnan arvoja: yhteisöllisyyden puute, rahan palvonta, jatkuva stressi ja kiire, suorittamiskeskeisyys, ulkonäön merkityksen liiallinen korostaminen ja kaikenmaailman muu super pinnallinen hörhöily. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on nykyään liian helppoa. Kun itse olin lapsi ja nuori, minulla oli vaivoina alkoholisti-isä ja tunnekylmä äiti, koulussa kiusattiin eikä rahaa ollut. Sen jälkeen yliopisto-opinnot tuntuivat ylellisen helpoilta ja stressittömiltä, ainakin sen tiesi, että jos istui hiljaa niin kukaan ei vittuillut eikä huudellut törkeyksiä. Se riitti. Nykynuoret haluavat toteuttaa itseään ja saavuttaa unelmia. Ilmankos elämä tuntuu paskalta.
t. N42
Niin, nykyäänhän ei ole alkoholisteja, tunnekylmiä ihmisiä tai köyhyyttä. Kaikkien lapsuus on ruusuista, ketään ei kiusata, kun astut yliopiston taikaovesta sisään niin kukaan ei enää huutele törkeyksiä. Mitä nappeja sä vedät, voisitko hankkia mulle kanssa?
No kyllä se vaan tosi on, että nykyään suurimmalla osalla nuorista aikuisesta on mennyt todella hyvin. Kouluissa puututaan kiusaamiseen eikä yliopistossa ainakaan Tampereella enää kukaan huutele mitään, eikä huudellut 20 vuotta sittenkään. Ruusuista nimenomaan nykyään on. Tentitkin saa läpi neuvottelemalla. Nähty on.
Ja tarvitseeko sitä uskoa itsestään aina huonoa?`Jos uskoo kaiken maailman säälittävien naistenvihaajien kiusaamiset ja huutelut niin stressiä tulee kyllä myös työelämässä eikä vain opiskeluissa. Itseluottamus on monilla niin heikko, että säälittää. Nykyään ei ole mikään pakko tehdä mitään mikä ei huvita!
Itse ajattelen asian näin: Yliopistossa opiskelevat naiset ovat monesti hyvin tunneälykkäitä ihmisiä. He tunnistavat paljon useita erilaisia tunteita niin itsessään kuin muissa ihmisissä ja pystyvät määrittelemään niitä tarkasti. He hakevat apua tuntemuksilleen ja pystyvät kuvailemaan niitä erittäin osuvasti ammattilaisille. Tuloksena mielenterveyshäiriö. Nykyään, kun kaikkeen on diagnoosi.
Itse olen alavireisyyteen taipuvainen. Jonkinlaista erityisherkkyyttä taustalla. Väsyn kiireestä, ihmisten liiallisesta seurasta. Valmistuin maisteriksi keväällä. Opintojen aikana oli huoli rahojen riittävyydestä. Täytyi yhdistää töiden teko ja opiskelu. Kaverit valmistuivat nopeammin, koska heillä ei ollut samanlaisia taloudellisia huolia. Lisäksi mieltä painoi huoli siitä, ettei ehtinyt käydä perheen luona eri kaupungissa.
Valmistumisen jälkeen nousi huoli töiden löytämisestä. Määräaikainen työ löytyi. Nämä samaiset opiskelukaverit ovat tänä aikana saaneet lapsia ja menneet naimisiin. Itse olen sinkkunainen, kuten moni muukin korkeasti koulutettu nainen Helsingissä. Surettaa, koska vertaan itseäni heihin.
Seuraava huoli onkin sitten uuden määräaikaisen työn löytäminen. Eiköhän sellainen löydy, mutta en jaksaisi näitä määräaikaisuuksia, kun otan muutokset niin raskaasti. Eikä ole voimia etsiä sitä elämän miestäkään, kun uusi työ vie aina niin paljon energiaa :D
Joku varmaan diagnosoisi mulle mielenterveyshäiriön, haha.