HS: Opiskelijoista yli kolmannes naisista mielenterveyshäiriöinen

Mielenterveyshäiriöitä on jokaisessa ikäluokassa paljon Suomessa. Masennus on suomalaisten kansansairaus ihan oikeasti, tämä ei ole pelkkä stereotypia. Silti mt-ongelmiin liitetään usein stigmoja, ja niistä voi olla vaikeaa puhua kellekään, kun pelätään miten toinen suhtautuu. Vaikka oikeasti Suomessa on jopa melko "normaalia" olla masentunut. Jokainen suomalainen tuntee 99%:n varmuudella jonkun masentuneen.

Järkyttävää.

Hälyttävääkin.

Veti hiljaiseksi ja laittoi miettimään.

Millaista yliopistossa opiskelu siis on?Onko mitään "luokkia" vai jokainen on vastuussa omasta tahdista mitä aineita ottaa ja milloin? Vai onko ns. pakollisia, jotka suoritetaan saman vuosikurssin opiskelijat samaan tahtiin yhdessä? Pääseekö syntymään kaverisuhteita siis ollenkaan jos ei käy bilettämässä tai kissanristiäisissä?

nimimerkillä entinen AMK opiskelija 10v sitten,.

Nyt viimeinkin huomataan mitä tämä feminismihypetys on saanut aikaan. Luodaan naisille vain turhia paineita jotka stressaavat ja masentavat, vaikka syvällä sydämessä halutaan vain olla kotona ja pitää miehestä ja lapsista huolta.

Nyt taisi löytyä syy miksi AMK.ssa ne pakolliset ryhmätyöt osoittautuivat välillä aivan järkyttävän haastaviksi tiiminä toteuttaa - ja turhan usein kaatuivat sen yhden , aina saman tervejärkisen opiskelijan harteille...?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että miehistä saa suurinpiirtein samanlaisen tuloksen, kun katsotaan, millä syillä poikia ei ole otettu varusmiespalvelukseen, eli siis puhtaasti mt-ongelmat.

Niin??

Olette te feministit melkoisia. Huonosti saa mennä kunhan menee molemmilla sukupuolilla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt viimeinkin huomataan mitä tämä feminismihypetys on saanut aikaan. Luodaan naisille vain turhia paineita jotka stressaavat ja masentavat, vaikka syvällä sydämessä halutaan vain olla kotona ja pitää miehestä ja lapsista huolta.

Kuule eiköhän kotona ole kotiäiteinä just ne jotka haluavat siellä olla. Tai sitten työttöminä kotona. Laitetaanpa vaikka mut naisena pitämään lapsista huolta, niin ei tule yhtään mitään. En todellakaan huolehdi, eivät kaikki ole yleistettynä mitään hoivaajia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt viimeinkin huomataan mitä tämä feminismihypetys on saanut aikaan. Luodaan naisille vain turhia paineita jotka stressaavat ja masentavat, vaikka syvällä sydämessä halutaan vain olla kotona ja pitää miehestä ja lapsista huolta.

Lapset pitäkööt huolta itsestään.

No omenkin pitänyt hiukan outona tätä valloillaan olevaa yksinäistymistä. Siitä puhutaan kuin se olisi luonnollinen kehityssuunta, että kaikki elävät omissa pienissä kopperoissaan yksin, ihmissuhteet ovat sitä että käydään aina silloin tällöin väkisin kuvauttamassa itsensä julkisella paikalla ja sitten odotetaan randomeilta ihmisiltä kehuja kuola valuen. Ja voi ei jos niitä kehuja ei tule niin kuin odotti.

Ihmisen ei kaikesta propagandasta huolimatta ole hyvä olla yksin. Yksin oleminen saattaa tuntua houkuttelevalta, koska ei tarvitse nähdä vaivaa tullakseen toimeen muiden kanssa. Mutta väitän sen olevan samalla tuhoisaa. Huomaahan sen että omaan raihaan tottuneita ihmisiä häiritsee ihan normaalit elämisen äänet esim. naapurista. Ei se ole tervettä. Se on tervettä jos ne ärsyttävät yöllä, mutta suomi on kerrostalokyttääjien luvattu maa päivälläkin. Nuoretkin ihmiset varovat katsomasta päin vastaantulevaa naapuria, saati tervehtimästä.

Suurin stressin aihe on rahan ja ajan riittäminen. Hirveästi koulutehtäviä koko ajan tehtävänä ja uutta asiaa sisäistettävänä. Rahat ei meinaa riittää, kun on niin kallista. Opiskelen Helsingissä.

Itse olen yksi noista masentuneista. Oireilin jo lukiossa, mutta yliopistossa vasta tuli totaalinen pohja vastaan. Ei ole mitään turkiverkkoa, professoreita ei kiinnosta vittuakaan, maksimaalinen työmäärä minimaalisella opastuksella, rahat ei riitä elämiseen kun sosiaalituet on pienemmät kuin millään muulla kansanryhmällä Suomessa ja niistäkin leikataan. Juuri minun aloitusvuotenani leikattiin viisi tukikuukautta pois, kandini saan kolmeen ja puoleen vuoteen ja opiskelin yhden kesän opintotuilla, nyt kuukaudet eivät tule riittämään maisteriin. Pitää tehdä töitä samalla mutta silti valmistua tavoiteajassa, jos teet liikaa töitä niin KELA nyhtää tuet takaisin, jos teet liian vähän niin et tule toimeen ja syöt kuun viimeiset kaksi viikkoa kaurapuuroa ilman suolaa. Kesäloma? Joululoma? Älä nyt naurata. Ensin opiskelet kokopäiväisesti ja käyt illat ja viikonloput töissä suurimman osan vuodesta ja lomat menee kokopäivätöissä ettei kämppä lähde kesällä alta kun tukia ei tipu. Levätä ei ehdi jos ei halua tippua niihin kuoppiin joita hallitus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kaivanut tuleville veronmaksajilleen.

Sitten kun valmistuu, mitäs sitten? Työtilanne on surkea, huoltosuhde on surkea, joka tuutista kuulee kuinka on laiska ja tyhmä ja saamaton, vastavalmistuneet hyvin suuressa osassa tapauksista päätyvät suoraan eläteiksi kun sitä työtä ei vaan ole. Opintolainaa pitäisi näistä tuista maksaa takaisin. Tulevaisuudessa ei ole mitään hyvää. Jos ei Venäjältä tulla rynkyllä sisään niin sitten ISIS hoitaa homman. Luonnonvarat loppuu kesken, perhettä ei kannata hankkia kun ei ole töitä ja lapset tulisivat elämään planeetalla, jonka luonnonvarat ovat ehtyneet, joka on jatkuvasti ydinsodan partaalla ja jota todella arvaamattomat luonnonkatastrofit riepottelevat kiitos ilmastonmuutoksen. Ihmisiä on jo nyt liikaa, jos hankit perheen olet itsekäs paskaläjä.

Minkä vuoksi minä elän? Tuntuu että lompsin suossa, niin kauan kun jaksaa juosta ja rämpiä niin pärjää, mutta jos pysähtyy hetkeksikin niin vajoaa ja siitä imusta on turha koittaa pyristellä irti. Välillä Katainen ja Sipilä plänttää uuden suonsilmän nenän eteen. Oon arvoton riippakivi. Mitä siitä, että teen helvetisti töitä tullakseni tän yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi? Mua kohdellaan kuin roskaa, menoerää, riippakiveä jolla ei ole mitään arvoa. Ihmiset, joiden eläkkeet tullaan repimään mun selkänahastani vittuilee, kuinka olen laiska, kuinka heidän päivinään hiihdettiin käpylehmällä järven jäätä pitkin 349 kilometriä kouluun myös kesäisin eikä valitettu.

Pitäis vaan kuolla, ei täällä ole mitään elämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Suurin stressin aihe on rahan ja ajan riittäminen. Hirveästi koulutehtäviä koko ajan tehtävänä ja uutta asiaa sisäistettävänä. Rahat ei meinaa riittää, kun on niin kallista. Opiskelen Helsingissä.

Selittyneekö tällä. Opiskelu on ennen ollut vaativampaa ja toimeentulo paaaljon niukemmalla.

Aiemmin toki on käsitetty, että edetään askel askeleelta. Nykyään moni odottaa saavansa kaiken heti. Pitkäjänteisyys puuttuu.

Naiset käyttävät lisäksi erilaisia hormonitoimintaa sekoittavia aineita, kuten e-pillerit. Myös alkoholin tiedetään vaikuttavan naisiin vielä tuhoisammin kuin miehiin.

Ryhtyy bloggaajaksi. Skippaa koulut. Raportoi erilaisista ryysyistä, Pariisin matkoja viikonloppuisin, raportointia kuinka elämä on kiireistä,. Ja massia juoksee tilille :) Helppoa elämää.

Vierailija kirjoitti:

http://www.nber.org/papers/w14969

By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.

Naiset katsovat roskasarjoja ja lukevat roskalehtiä joissa kaikilla naisilla on kiva bloggaustyö ja miljoonien kämppä Manhattanilla. Miehet on suoraan Armanin näytöksestä ja tienaa omaisuuksia.

Sitten kun oma elämä ei olekaan unelmahöttöä niin pettymys on massiivinen.

Miehet ovat tyytyväisiä kunhan on töitä ja nainen, vaikka ei olisikaan niin siihenkin voi suhtautua siten että se on yhä useamman miehen kohtalo nykyään.

Toki miesten päihdeongelmat ovat kaikkialla massiivisesti yleisempiä kuin naisten mutta eipä nuo miehet yliopistoihin päädykään.

Eikä se että valtava määrä miehiä syrjäytyy ole kenenkään mielestä muu kuin taloudellinen ongelma, siihen voidaan puuttua ajamalla julkisia palveluja alas. Ei se auta mutta taloudellisesti näyttää hyvältä, ainakin siihen asti kunnes hyysäreitä (naisia) päätyy läjäpäin kortistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

Et oikein voi syyttää muita tahoja siitä, jos sinulla ei ole ystäväporukkaa yliopistossa, koska et itse halunnut hakeutua sellaiseen.

En syyttänytkään. En vain pidä siitä, että Suomessa pidetään outona jos kysyy kurssitoverilta neuvoa johonkin, jos ei tunneta muuten kuin siltä kurssilta. Tää epäsosiaalisuus on ihan ainutlaatuista maailmassa. Muualla jutellaan puolituttujenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on niin epäsosisaalinen ja yliopistossa ei oikein ole mitään turvaverkkoja enää. Itse en ole saanut yliopistosta ystäviä, kavereita kyllä. Tämä on omaa vikaani, sillä vietän aikaa vanhojen ystävieni kanssa niin paljon, että en ole ehtinyt lähentyä yliopistokavereiden kanssa. Tää kuitenkin tekee sen, että mulla ei ole oikein ketään jolta pyytää apua joihinkin opiskeluun liittyvissä jutuissa, koska henkilökunta ei osaa auttaa. Toiset opiskelijat osaisivat ja välillä kysynkin heiltä neuvoa, mutta sitä pidetään outona, koska en ole mukana hallituksessa tai missään tapahtumissa.

En itse ole mielenterveysongelmainen, mutta syytän suomalaista kulttuuria ja yliopiston muuttumista siitä, että monet ovat.

Et oikein voi syyttää muita tahoja siitä, jos sinulla ei ole ystäväporukkaa yliopistossa, koska et itse halunnut hakeutua sellaiseen.

En syyttänytkään. En vain pidä siitä, että Suomessa pidetään outona jos kysyy kurssitoverilta neuvoa johonkin, jos ei tunneta muuten kuin siltä kurssilta. Tää epäsosiaalisuus on ihan ainutlaatuista maailmassa. Muualla jutellaan puolituttujenkin kanssa.

Olen samaa mieltä kanssasi, suomalainen kulttuuri on tässä mielessä todella sairas. Istutaan tiiviisti seminaarissa, vaihdetaan ehkä jopa näkemyksiä ja keskustellaan.

Sitten  seminaarin päättymisen jälkeen ei edes tervehditä, jos törmätään kadulla tai muualla. Tämä on todella yleistä. Mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella yliopisto-opiskelijalla, etenkin naisilla, on tapa stressata itseään täysin turhaan. Esimerkiksi kurssilla on tehtäviä, joita aivan kaikkia ei ole pakko tehdä itse, koska jonkun rajan jälkeen se ei vaikuta arvosanaan, niin silti tehdään jokainen tehtävä hammasta purren, vaikka niihin saa vastaukset myöhemmin. Tai käydään kaikilla luennoilla, vaikka ne olisivat lukemista suoraan dioista. Luulen, että suurin osa on jo valmiiksi ollut ahdistunut opinnot aloitettuaan ja yths:ltä saa helposti apua toisin kuin aikaisemmin. Miehet eivät hae apua, vaikka tarvitsisivat.

Mä ainakin olin yliopistossa siksi, että oppisin ne asiat ja mieluusti vielä riittävän hyvin. Useimmiten se oppiminen kyllä vaatii niiden  tehtävien tekemistä ihan itse. Eipä musta sitten mitään tullutkaan, ihan tavis matikan opettaja vaan. Oppilaat on kyllä hyvin omaksuneet tämän asenteen, ettei mitään ole oikeastaan pakko tehdä.

Pointtini oli se, että tehdään turhaa työtä, koska pakko sinunkin on yliopistossa opiskelleena tietää, että usein täytyy keskittyä olennaiseen. Ja tuossa boldaamassasi kyse on siis siitä, että käyttääkö itse vähää aikaansa tiedonhakuun vai lukeeko myöhemmin vastauksen läpi. Oppimistulos on sama.

Koulukiusaaminen jatkuu yliopistossa, se vain muuttaa muotoaan. Jos ei pinnallinen "hauskanpito" eli viinan kanssa läträäminen kiinnosta niin sosiaaliset kontaktit jää yleensä luomatta.

Vierailija kirjoitti:

Millaista yliopistossa opiskelu siis on?Onko mitään "luokkia" vai jokainen on vastuussa omasta tahdista mitä aineita ottaa ja milloin? Vai onko ns. pakollisia, jotka suoritetaan saman vuosikurssin opiskelijat samaan tahtiin yhdessä? Pääseekö syntymään kaverisuhteita siis ollenkaan jos ei käy bilettämässä tai kissanristiäisissä?

nimimerkillä entinen AMK opiskelija 10v sitten,.

Veikkaan, että riippuu yliopistossa. Mutta omassa yliopistossani ollaan hyvin huomioitu se, että kukaan "ei jää yksin" pähkäilemään ongelmiaan, liittyvät ne sitten yleisesti opiskeluun tai ongelmaan kurssin asioissa.