Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Et siis ole koskaan kuullut "me mentiin kihloihin, me mentiin naimisiin"- lauseita? Ok, pienet on piirit.

Toki noita käytetään. Ihan kuten käytetään sanaa "ketä" silloin kun tarkoitetaan sanaa "kuka" ja sekin on väärin. Kirjakielessä ja uutisissa ja artikkeleissa ei voida käyttää sanaa "ketä" tarkoittamaan sanaa "kuka", koska se ei ole kieliopillisesti oikein.

Kihloissa ei voi olla menemättä sinne ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Et siis ole koskaan kuullut "me mentiin kihloihin, me mentiin naimisiin"- lauseita? Ok, pienet on piirit.

Toki noita käytetään. Ihan kuten käytetään sanaa "ketä" silloin kun tarkoitetaan sanaa "kuka" ja sekin on väärin. Kirjakielessä ja uutisissa ja artikkeleissa ei voida käyttää sanaa "ketä" tarkoittamaan sanaa "kuka", koska se ei ole kieliopillisesti oikein.

Kihloissa ei voi olla menemättä sinne ensin.

Kihloissa ollaan kun on sovittu että avioliitto solmitaan. Kihloissa ollaan siitä hetkestä lähtien aina avioliiton solmimiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

No kato ku sit kaikki näkee baaris heti, et Jussi on nyt niinku varattu eikä tuu mitään yrittää. Ja sit ku mul on tää hieno sormus, ni sit kaikki niinku näkee et mul on mies. Ja ku kyllähän se nyt kuulostaa paljon hienommalt ku vaik joku avopuoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Mikä ihme sana? Se on yksi askel suhteessa, kuten se, että ensin kysytään, että "aletaanko oleen", "mennäänkö kihloihin", "muutettasko yhteen", "mentäskö naimisiin", "tehtäskö lapsi", jne. mitä nyt kukin katsoo oman suhteensa etenemiskuvihoin kuuluvan. Ja noita kaikkia ei ole pakko käyttää, ne asiat mitä käytetään määrittelee suhteen osapuolet. En tajua miten tämmöset yksinkertaiset perusasiat on aivan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

No kato ku sit kaikki näkee baaris heti, et Jussi on nyt niinku varattu eikä tuu mitään yrittää. Ja sit ku mul on tää hieno sormus, ni sit kaikki niinku näkee et mul on mies. Ja ku kyllähän se nyt kuulostaa paljon hienommalt ku vaik joku avopuoliso.

No jos sulla noin, niin älä nyt kuitenkaan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Et siis ole koskaan kuullut "me mentiin kihloihin, me mentiin naimisiin"- lauseita? Ok, pienet on piirit.

Toki noita käytetään. Ihan kuten käytetään sanaa "ketä" silloin kun tarkoitetaan sanaa "kuka" ja sekin on väärin. Kirjakielessä ja uutisissa ja artikkeleissa ei voida käyttää sanaa "ketä" tarkoittamaan sanaa "kuka", koska se ei ole kieliopillisesti oikein.

Kihloissa ei voi olla menemättä sinne ensin.

Kihloissa ollaan kun on sovittu että avioliitto solmitaan. Kihloissa ollaan siitä hetkestä lähtien aina avioliiton solmimiseen asti.

Ok, no tässä voi tehdä sitten eron niille, jotka menevät vain kihloihin ja niille, jotka olevat siellä kunnes menevät naimisiin. Tai siis ovat siellä, eiku....

Onneksi nykyään niin suuri osa tiedosta on internetissä. Tulee meinaan jatkossa aika käsittämättömän pitkät laki- ja sanakirjat, kun tyhmiä varten pitää rajata pois myös kaikki, mitä tietty sana tai ilmiö EI tarkoita. "Kihlaus ei tarkoita perseen kaivamista, seinän poraamista, lumen luomista, kahvin keittämistä, kädestä pitämistä, suhdetta ilman avioliittoaikeita, sopimusta erota, perinnöttömäksi tekemistä, yhden illan juttua, talkoita, raskautta..." Nykyään kun on ollut tapana ilmoittaa vain se, mitä sana tai ilmiö tarkoittaa. Esimerkiksi avioliitosta sopimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Miten mua nyt joku sanakirja kiinnostais? Pätevämpi tässä kohtaa olisi naimisiin.info. Enemmän mua kiinnostaa laki eikä sekään kieltänyt menemästä kihloihin ilman avioaietta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Mikä ihme sana? Se on yksi askel suhteessa, kuten se, että ensin kysytään, että "aletaanko oleen", "mennäänkö kihloihin", "muutettasko yhteen", "mentäskö naimisiin", "tehtäskö lapsi", jne. mitä nyt kukin katsoo oman suhteensa etenemiskuvihoin kuuluvan. Ja noita kaikkia ei ole pakko käyttää, ne asiat mitä käytetään määrittelee suhteen osapuolet. En tajua miten tämmöset yksinkertaiset perusasiat on aivan hukassa.

No se sana kihlaus. "Aletaanko oleen" on aika perusedellytys jokaiselle suhteelle; eihän muuten ole mitään suhdetta, jos kaksi ihmistä eivät tiedä olevansa suhteessa vaan ensin pitää selvittää kiinnostaisko sitä toistakin olla suhteessa sen toisen kanssa. "Muutettaisko yhteen" on myös hyvin validi; elämänmuutos joka edellyttää kamojen kantamisen yhteen osoitteeseen ja siellä yhdessä olemisen. "Mentäiskö naimisiin" on myös yksi askel suhteessa; sillein yhteiskuntakin saa tiettää että Jesse ja Pirkko on virallisesti yhdessä. Ja siitä hetkestä lähtien kun Jesse ja Pirkko ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihloissa. "Tehtäiskö lapsi" on myös oikein oiva kysymys; muuten saattais Jesseltä päästä itku jos Pirkko on jättänyt lupaa kysymättä pillerit pois. 

Ihan oikeassa siis olet, miten voi tämmöiset perusasiat olla sulta hukassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Mikä ihme sana? Se on yksi askel suhteessa, kuten se, että ensin kysytään, että "aletaanko oleen", "mennäänkö kihloihin", "muutettasko yhteen", "mentäskö naimisiin", "tehtäskö lapsi", jne. mitä nyt kukin katsoo oman suhteensa etenemiskuvihoin kuuluvan. Ja noita kaikkia ei ole pakko käyttää, ne asiat mitä käytetään määrittelee suhteen osapuolet. En tajua miten tämmöset yksinkertaiset perusasiat on aivan hukassa.

No se sana kihlaus. "Aletaanko oleen" on aika perusedellytys jokaiselle suhteelle; eihän muuten ole mitään suhdetta, jos kaksi ihmistä eivät tiedä olevansa suhteessa vaan ensin pitää selvittää kiinnostaisko sitä toistakin olla suhteessa sen toisen kanssa. "Muutettaisko yhteen" on myös hyvin validi; elämänmuutos joka edellyttää kamojen kantamisen yhteen osoitteeseen ja siellä yhdessä olemisen. "Mentäiskö naimisiin" on myös yksi askel suhteessa; sillein yhteiskuntakin saa tiettää että Jesse ja Pirkko on virallisesti yhdessä. Ja siitä hetkestä lähtien kun Jesse ja Pirkko ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihloissa. "Tehtäiskö lapsi" on myös oikein oiva kysymys; muuten saattais Jesseltä päästä itku jos Pirkko on jättänyt lupaa kysymättä pillerit pois. 

Ihan oikeassa siis olet, miten voi tämmöiset perusasiat olla sulta hukassa!

Voihan sitä tapailla ihmistä ja treffata tietämättä varmasti onko tämä nyt vakituista vai ei. Mutta loistavaa, että sait omaa sivistystäsi nyt laajennettua. Hienoa, alamme olla askeleen lähempänä modernia yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Miten mua nyt joku sanakirja kiinnostais? Pätevämpi tässä kohtaa olisi naimisiin.info. Enemmän mua kiinnostaa laki eikä sekään kieltänyt menemästä kihloihin ilman avioaietta.

Naimisiin.info ei ole virallinen taho. Se vain kertoo, että kyllä, jotkut pariskunnat Suomessa käyttävät termiä kihlaus vaikka koko kihlauksen pointti on sopia avioliitosta. Sielläkin lukee mitä se kihlaus tarkoittaa (katso edellisen lauseen kursivoitu kohta), mutta ei. Ei mene perille. Laissakin selkeästi määritellään, että kun ehto täyttyy (= kaksi henkilöä sopivat avioliittoaikeista) niin kihlaus on sen homman nimi. Muutenhan siellä lukisi, että "kun kaksi henkilöä ottavat seuraavan, syvemmän askeleen suhteessaan, he ovat kihlautuneet", mutta kun siellä ei lue niin. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Mikä ihme sana? Se on yksi askel suhteessa, kuten se, että ensin kysytään, että "aletaanko oleen", "mennäänkö kihloihin", "muutettasko yhteen", "mentäskö naimisiin", "tehtäskö lapsi", jne. mitä nyt kukin katsoo oman suhteensa etenemiskuvihoin kuuluvan. Ja noita kaikkia ei ole pakko käyttää, ne asiat mitä käytetään määrittelee suhteen osapuolet. En tajua miten tämmöset yksinkertaiset perusasiat on aivan hukassa.

No se sana kihlaus. "Aletaanko oleen" on aika perusedellytys jokaiselle suhteelle; eihän muuten ole mitään suhdetta, jos kaksi ihmistä eivät tiedä olevansa suhteessa vaan ensin pitää selvittää kiinnostaisko sitä toistakin olla suhteessa sen toisen kanssa. "Muutettaisko yhteen" on myös hyvin validi; elämänmuutos joka edellyttää kamojen kantamisen yhteen osoitteeseen ja siellä yhdessä olemisen. "Mentäiskö naimisiin" on myös yksi askel suhteessa; sillein yhteiskuntakin saa tiettää että Jesse ja Pirkko on virallisesti yhdessä. Ja siitä hetkestä lähtien kun Jesse ja Pirkko ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihloissa. "Tehtäiskö lapsi" on myös oikein oiva kysymys; muuten saattais Jesseltä päästä itku jos Pirkko on jättänyt lupaa kysymättä pillerit pois. 

Ihan oikeassa siis olet, miten voi tämmöiset perusasiat olla sulta hukassa!

Voihan sitä tapailla ihmistä ja treffata tietämättä varmasti onko tämä nyt vakituista vai ei. Mutta loistavaa, että sait omaa sivistystäsi nyt laajennettua. Hienoa, alamme olla askeleen lähempänä modernia yhteiskuntaa.

Silloin käydään se keskustelu, että ollaanko vakavasti yhdessä, lopetetaanko muiden kanssa treffailu ja keskitytäänkö vain toisiimme. Vai yritätkö sanoa, että sana kihlaus on ainoa tapa, jolla pariskunta tietää olevansa vakavissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Miten mua nyt joku sanakirja kiinnostais? Pätevämpi tässä kohtaa olisi naimisiin.info. Enemmän mua kiinnostaa laki eikä sekään kieltänyt menemästä kihloihin ilman avioaietta.

Naimisiin.info ei ole virallinen taho. Se vain kertoo, että kyllä, jotkut pariskunnat Suomessa käyttävät termiä kihlaus vaikka koko kihlauksen pointti on sopia avioliitosta. Sielläkin lukee mitä se kihlaus tarkoittaa (katso edellisen lauseen kursivoitu kohta), mutta ei. Ei mene perille. Laissakin selkeästi määritellään, että kun ehto täyttyy (= kaksi henkilöä sopivat avioliittoaikeista) niin kihlaus on sen homman nimi. Muutenhan siellä lukisi, että "kun kaksi henkilöä ottavat seuraavan, syvemmän askeleen suhteessaan, he ovat kihlautuneet", mutta kun siellä ei lue niin. Miksi?

Siksi, kun nämä asiat laahaa aina vuosikymmeniä perässä. Usko mua, kyllä se sinne vielä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta 1: Kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliiton solmimisesta.

Fakta 2: Edellä sanotusta huolimatta jotkut ihmiset mieltävät, että seurusteleva pari voisi olla kihloissa ilman sopimusta avioliiton solmimisesta.

Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Oliko tällaista ilmiötä esimerkiksi 1600-luvulla: kun sulhanen 1600-luvulla antoi morsiamelleen rubiinisormuksen, saattoiko "kihlapari" kihlauksesta ilmoittaessaan sanoa suvulle että höhö, ei kai me ikinä naimisiin mennä? Milloin kihlaus on "sopimus avioliitosta" -merkityksensä lisäksi alkanut tarkoittaa myös pelkkää seurustelua? Missä alakulttuureissa ja sosiaaliluokissa tämä toinen merkitys esiintyy? Valtaväestön keskuudessa se ilmeisesti ei esiinny. Onko tätä ilmiötä jo tutkittu?

Maailma muuttuu ympärillä koko ajan. Silloin 1600-luvulla mentiin hevoskieseillä. Olisko ömaailma hiukan erinäköinen nyt?

Ok, maailma muuttuu, se on totta. Mutta miksi kihlauksen pitäisi muuttua? Miten kuhlaus käsitteenä olisi jotenki parempi siten, ettei se ole lupaus avioliitosta? Sitä en nyt ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Miten? Miten yksi sana tekee suhteesta vakavamman? :O

Mikä ihme sana? Se on yksi askel suhteessa, kuten se, että ensin kysytään, että "aletaanko oleen", "mennäänkö kihloihin", "muutettasko yhteen", "mentäskö naimisiin", "tehtäskö lapsi", jne. mitä nyt kukin katsoo oman suhteensa etenemiskuvihoin kuuluvan. Ja noita kaikkia ei ole pakko käyttää, ne asiat mitä käytetään määrittelee suhteen osapuolet. En tajua miten tämmöset yksinkertaiset perusasiat on aivan hukassa.

No se sana kihlaus. "Aletaanko oleen" on aika perusedellytys jokaiselle suhteelle; eihän muuten ole mitään suhdetta, jos kaksi ihmistä eivät tiedä olevansa suhteessa vaan ensin pitää selvittää kiinnostaisko sitä toistakin olla suhteessa sen toisen kanssa. "Muutettaisko yhteen" on myös hyvin validi; elämänmuutos joka edellyttää kamojen kantamisen yhteen osoitteeseen ja siellä yhdessä olemisen. "Mentäiskö naimisiin" on myös yksi askel suhteessa; sillein yhteiskuntakin saa tiettää että Jesse ja Pirkko on virallisesti yhdessä. Ja siitä hetkestä lähtien kun Jesse ja Pirkko ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihloissa. "Tehtäiskö lapsi" on myös oikein oiva kysymys; muuten saattais Jesseltä päästä itku jos Pirkko on jättänyt lupaa kysymättä pillerit pois. 

Ihan oikeassa siis olet, miten voi tämmöiset perusasiat olla sulta hukassa!

Voihan sitä tapailla ihmistä ja treffata tietämättä varmasti onko tämä nyt vakituista vai ei. Mutta loistavaa, että sait omaa sivistystäsi nyt laajennettua. Hienoa, alamme olla askeleen lähempänä modernia yhteiskuntaa.

Silloin käydään se keskustelu, että ollaanko vakavasti yhdessä, lopetetaanko muiden kanssa treffailu ja keskitytäänkö vain toisiimme. Vai yritätkö sanoa, että sana kihlaus on ainoa tapa, jolla pariskunta tietää olevansa vakavissaan?

En, en yrittänyt sanoa.  Kommentoin vaan tuohon "alettasko oleen" -juttuusi. Kun tapoja on erilaisia siinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta 1: Kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliiton solmimisesta.

Fakta 2: Edellä sanotusta huolimatta jotkut ihmiset mieltävät, että seurusteleva pari voisi olla kihloissa ilman sopimusta avioliiton solmimisesta.

Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Oliko tällaista ilmiötä esimerkiksi 1600-luvulla: kun sulhanen 1600-luvulla antoi morsiamelleen rubiinisormuksen, saattoiko "kihlapari" kihlauksesta ilmoittaessaan sanoa suvulle että höhö, ei kai me ikinä naimisiin mennä? Milloin kihlaus on "sopimus avioliitosta" -merkityksensä lisäksi alkanut tarkoittaa myös pelkkää seurustelua? Missä alakulttuureissa ja sosiaaliluokissa tämä toinen merkitys esiintyy? Valtaväestön keskuudessa se ilmeisesti ei esiinny. Onko tätä ilmiötä jo tutkittu?

Maailma muuttuu ympärillä koko ajan. Silloin 1600-luvulla mentiin hevoskieseillä. Olisko ömaailma hiukan erinäköinen nyt?

Ok, maailma muuttuu, se on totta. Mutta miksi kihlauksen pitäisi muuttua? Miten kuhlaus käsitteenä olisi jotenki parempi siten, ettei se ole lupaus avioliitosta? Sitä en nyt ymmärrä.

On se nyt jokseenkin yksinkertaisempaa, kuin kymmenet eri nimitykset. Kiitos, että alat ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Miten mua nyt joku sanakirja kiinnostais? Pätevämpi tässä kohtaa olisi naimisiin.info. Enemmän mua kiinnostaa laki eikä sekään kieltänyt menemästä kihloihin ilman avioaietta.

Naimisiin.info ei ole virallinen taho. Se vain kertoo, että kyllä, jotkut pariskunnat Suomessa käyttävät termiä kihlaus vaikka koko kihlauksen pointti on sopia avioliitosta. Sielläkin lukee mitä se kihlaus tarkoittaa (katso edellisen lauseen kursivoitu kohta), mutta ei. Ei mene perille. Laissakin selkeästi määritellään, että kun ehto täyttyy (= kaksi henkilöä sopivat avioliittoaikeista) niin kihlaus on sen homman nimi. Muutenhan siellä lukisi, että "kun kaksi henkilöä ottavat seuraavan, syvemmän askeleen suhteessaan, he ovat kihlautuneet", mutta kun siellä ei lue niin. Miksi?

Siksi, kun nämä asiat laahaa aina vuosikymmeniä perässä. Usko mua, kyllä se sinne vielä tulee.

Jes, loppuihan se vänkääminen vihdoin ja viimein! Sitten kun tuo lukee laissa sekä Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämässä virallisessa suomen kielen sanakirjassa ja Väestöliiton sivuilla, niin en naura enää yhdellekään pariskunnalle, joka väittää olevansa kihloissa vaikka halveksuu avioliittoa! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Mutta kun et sinäkään sitä määritä. Moneen kertaan on kerrottu miten suomen kielen sanakirja sanan kihlaus määrittelee. Sanakirja toimii niin, että siellä kerrotaan mitä jokin ON, ei mitä jokin EI OLE. Vai vieläkö jäi epäselväksi miten sanakirja toimii? Rohkeasti vaan pyydät apua, minä kyllä opetan käyttämään sanakirjaa.

Miten mua nyt joku sanakirja kiinnostais? Pätevämpi tässä kohtaa olisi naimisiin.info. Enemmän mua kiinnostaa laki eikä sekään kieltänyt menemästä kihloihin ilman avioaietta.

Naimisiin.info ei ole virallinen taho. Se vain kertoo, että kyllä, jotkut pariskunnat Suomessa käyttävät termiä kihlaus vaikka koko kihlauksen pointti on sopia avioliitosta. Sielläkin lukee mitä se kihlaus tarkoittaa (katso edellisen lauseen kursivoitu kohta), mutta ei. Ei mene perille. Laissakin selkeästi määritellään, että kun ehto täyttyy (= kaksi henkilöä sopivat avioliittoaikeista) niin kihlaus on sen homman nimi. Muutenhan siellä lukisi, että "kun kaksi henkilöä ottavat seuraavan, syvemmän askeleen suhteessaan, he ovat kihlautuneet", mutta kun siellä ei lue niin. Miksi?

Siksi, kun nämä asiat laahaa aina vuosikymmeniä perässä. Usko mua, kyllä se sinne vielä tulee.

Jes, loppuihan se vänkääminen vihdoin ja viimein! Sitten kun tuo lukee laissa sekä Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämässä virallisessa suomen kielen sanakirjassa ja Väestöliiton sivuilla, niin en naura enää yhdellekään pariskunnalle, joka väittää olevansa kihloissa vaikka halveksuu avioliittoa! :)

No mutta se sun naurus tai nauramattomuutes tuskin hetkauttaa yhtään ketään, ei silloin eikä nyt. Sehän tässä onkin tää pointti.