Mies luulee että kihlautuminen ja kosiminen on kaks eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Jos aikoo elämässää tehdä kauaskantoisia asioita, niin niistä kannattaa ottaa etukäteen selvää.

Jokainen joka ottaa pankkilainaa asunnon ostoa varten, selvittää varmasti minkälaisen sopimuksen on tekemässä. Tai jos takaa veljen lainan. Mitä on takaamassa?

Ei kannatta uskoa naapurin Ranea, joka sanoo, että allekirjoita vaan lukematta paperit. 

Sama koskee kihloihin menoa. Kyllä kannattaisi selvittää, että mitä se kihloihin meno oikeasti tarkoittaa. Ennen kuin uskoa Ranea, että eihän se tarkoita mitään!

Ei ole kovin hyvän sopimuksen merkki, että toinen puolisoista on lupautunut naimisiin ja toinen tättärää ollaan tässä nyt vain kihloissa, eihän tää mitään tarkoita. Rane sanoi niin!

Mekanismi ei ole tuo, että Rane sanoi. Merkitykset ja mieltymykset omaksutaan implisiittisesti.

Tässä on selvästi siis kaksi eriävää näkemystä:

A) Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei muuta, ja tarkoittaa sitä aikaa, joka on avioliitosta sopimisen ja avioliiton solmimisen välillä.

B) Kihlaus ei liity avioliittoon vaan on seurustelun syvempi ja vakavampi aste.

On selvää, miten avioliitto eroaa seurustelusuhteesta ennen kaikkea oikeudellisesti. Haluaisin tietää näiltä jälkimmäisen näkemyksen kannattajilta, miten kihlaus ilman avioliittoaikeita syventää parisuhdetta. Mitä se kihlaus silloin muuttaa niin, että pariskunta ja muut ihmiset tietävät, että nyt seurustelu on vakavampaa? Mitä eroa on siis "tavallisella" seurustelusuhteella ja kihlauksella, kun ei haluta mennä naimisiin? Onko kyse siis siitä, että kihlaparilla on sormukset ja muuten seurustelevalla parilla ei, ja sormukset ovat julkisena merkkinä kaikille, että henkilö seurustelee, kun taas muuten seurustelevalla parilla ei ole mitään näkyvää merkkiä? Onko muita eroavaisuuksia? Miten suhde muuttui silloin, kun ns. mentiin kihloihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta on myös kihlauksia ilman avioliittolupausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin keskustelu aikoihin. Seuraavaksi joku varmaan ryhtyy väittelemään vaikkapa sanan talo, karhu tai puuro merkityksestä. Näillä sanoilla kuitenkin on jo oma, vakiintunut merkityksensä, aivan kuten sanalla kihlauskin. Kihlaus määritellään jopa laissa. Karhu ei muutu päästäiseksi, vaikka kuinka länkytettäisiin. Myöskään sanan kihlaus määritelmä on se mikä se on: lupaus avioitumisesta. Tämä ei ole mielipidekysymys. Kukaan ei voi itsekseen päättää, mitä sanat tarkoittavat. Vaikka sinusta olisi kuinka kiva tahansa nimittää metsiemme suurinta petoeläintä päästäiseksi, niin se ei karhusta päästäistä tee. Et voi myöskään itsestäsi naurettavaa tekemättä väittää olevasi kihloissa, jos sinulle ei ole aikomustakaan avioitua.

Talojakin on monenlaisia, rivitaloa, omakotitaloa, kerrostaloa yms. Karhuja on erilaisia, samoin kuin puuroja on erilaisia. Kihlaukseenkin mahtuu monta versiota.

Toki on versioita. On esimerkiksi salakihlaus. On pitkiä kihlauksia ja lyhyitä. On kihlauksia, joita juhlitaan ja kihlauksia, joita ei juhlita. Niitä kuitenkin aivan kaikkia yhdistää se, että ne ovat avioliittolupauksia. Ihan niin kuin kaikkia taloja yhdistää se, että ne ovat rakennuksia, joissa on seinät ja katto ja joissa asutaan, tehdään töitä, harrastetaan tai toimitetaan asioita. En voi ryhtyä kutsumaan vaikkapa sormustani taloksi, koska missään ei ole sanottu, ettei talo voisi olla myös sormessa pidettävä koru.

Mutta kun ei se usko. Sen mielestä kihlautua VOI ilman avioliittolupausta, joten silloin se on kihlaus. Ihan sama kuin minä alkaisin kutsumaan itseäni kirjailijaksi. Sanakirjan mukaan kirjailija on "henkilö joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia", jolloin minun kirjoittamani teokset tekevät minusta kirjailija. Väliäkö tuolla, etten ole julkaissut ainuttakaan teosta. Silti jostain syystä ihmiset eivät pidä hirveän uskottavan sitä, että olisin kirjailija, juurikin sen takia, että en ole julkaissut mitään. Mutta kun eihän sitä kukaan kiellä ettenkö saisi kutsua itseäni kirjailijaksi eivätkä viranomaiset tule minua asian vuoksi pidättämään. Voin siis kutsua itseäni kirjailijaksi. Mutta silti se on väärä termi / ammattinimike itsestäni puhuttaessa.

Samoin kihloihin VOI mennä, koska ei kukaan pysty "tarkistamaan" että aikooko pari nyt varmasti mennä naimisiin. Kukaan ei tule vaatimaan allekirjoituksia soppariin, että nyt perkele sitten kans menette naimisiin. Mutta jos pari ei ole toisilleen antanut avioliittolupausta niin silloin kyseessä ei yksinkertaisesti ole kihlaus. Kihloissa VOI sanoa olevansa, mutta kihlaus se ei ole. Tämä on jostain syystä hirveän hankala käsittää.

Mutta kun sinä et sitä määritä.

Vierailija kirjoitti:

Fakta 1: Kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliiton solmimisesta.

Fakta 2: Edellä sanotusta huolimatta jotkut ihmiset mieltävät, että seurusteleva pari voisi olla kihloissa ilman sopimusta avioliiton solmimisesta.

Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu? Oliko tällaista ilmiötä esimerkiksi 1600-luvulla: kun sulhanen 1600-luvulla antoi morsiamelleen rubiinisormuksen, saattoiko "kihlapari" kihlauksesta ilmoittaessaan sanoa suvulle että höhö, ei kai me ikinä naimisiin mennä? Milloin kihlaus on "sopimus avioliitosta" -merkityksensä lisäksi alkanut tarkoittaa myös pelkkää seurustelua? Missä alakulttuureissa ja sosiaaliluokissa tämä toinen merkitys esiintyy? Valtaväestön keskuudessa se ilmeisesti ei esiinny. Onko tätä ilmiötä jo tutkittu?

Maailma muuttuu ympärillä koko ajan. Silloin 1600-luvulla mentiin hevoskieseillä. Olisko maailma hiukan erinäköinen nyt?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaan, että maa on täynnä kihlapari ja, jotka eivät ole aikeissa avioitua.

Eikö mennyt jo perille, HE EIVÄT OLE KIHLAPAREJA!! :-) Luulevat ehkä olevansa, mutta eivät ole ottaneet asioista selvää, eivätkä ole! Tyhmyydestä sakotetaan.

Jos nyt on sen verran ikää, että aikoo mennä kihloihin, niin voisi olla sen verran järkeä, että selvittää itselleen mitä se kihloihin meno lain eessä tarkoittaa. Ja jos tarkoitus ei miellytä, niin ei mene kihloihin!!

Et sä sitä huutamalla päätä!

Vierailija kirjoitti:

Tässä on selvästi siis kaksi eriävää näkemystä:

A) Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei muuta, ja tarkoittaa sitä aikaa, joka on avioliitosta sopimisen ja avioliiton solmimisen välillä.

B) Kihlaus ei liity avioliittoon vaan on seurustelun syvempi ja vakavampi aste.

On selvää, miten avioliitto eroaa seurustelusuhteesta ennen kaikkea oikeudellisesti. Haluaisin tietää näiltä jälkimmäisen näkemyksen kannattajilta, miten kihlaus ilman avioliittoaikeita syventää parisuhdetta. Mitä se kihlaus silloin muuttaa niin, että pariskunta ja muut ihmiset tietävät, että nyt seurustelu on vakavampaa? Mitä eroa on siis "tavallisella" seurustelusuhteella ja kihlauksella, kun ei haluta mennä naimisiin? Onko kyse siis siitä, että kihlaparilla on sormukset ja muuten seurustelevalla parilla ei, ja sormukset ovat julkisena merkkinä kaikille, että henkilö seurustelee, kun taas muuten seurustelevalla parilla ei ole mitään näkyvää merkkiä? Onko muita eroavaisuuksia? Miten suhde muuttui silloin, kun ns. mentiin kihloihin?

Se muuttui vakavammaksi ja syvemmäksi.

Kiinnostaisi tietää, että jos itseään kihlaparina ilman avioaikeita pitävä joutuisi oikeuteen ja toisen pitäisi todistaa toista vastaan.  Miten siinä suut pantaisiin, jos syyttäjä kysyisi avioaikeista? Lipsahtaisiko valhe vai kävisikö inttämään kihlauksen merkityksestä, kun itse uskoo olevansa kihloissa. Lampela ja Kärpänen taisivat hieman huijata...

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että jos itseään kihlaparina ilman avioaikeita pitävä joutuisi oikeuteen ja toisen pitäisi todistaa toista vastaan.  Miten siinä suut pantaisiin, jos syyttäjä kysyisi avioaikeista? Lipsahtaisiko valhe vai kävisikö inttämään kihlauksen merkityksestä, kun itse uskoo olevansa kihloissa. Lampela ja Kärpänen taisivat hieman huijata...

Ei syyttäjää kiinnosta ne avioaikeet, ainoastaan av-mamma on niin tohkeissaan muiden suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on selvästi siis kaksi eriävää näkemystä:

A) Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei muuta, ja tarkoittaa sitä aikaa, joka on avioliitosta sopimisen ja avioliiton solmimisen välillä.

B) Kihlaus ei liity avioliittoon vaan on seurustelun syvempi ja vakavampi aste.

On selvää, miten avioliitto eroaa seurustelusuhteesta ennen kaikkea oikeudellisesti. Haluaisin tietää näiltä jälkimmäisen näkemyksen kannattajilta, miten kihlaus ilman avioliittoaikeita syventää parisuhdetta. Mitä se kihlaus silloin muuttaa niin, että pariskunta ja muut ihmiset tietävät, että nyt seurustelu on vakavampaa? Mitä eroa on siis "tavallisella" seurustelusuhteella ja kihlauksella, kun ei haluta mennä naimisiin? Onko kyse siis siitä, että kihlaparilla on sormukset ja muuten seurustelevalla parilla ei, ja sormukset ovat julkisena merkkinä kaikille, että henkilö seurustelee, kun taas muuten seurustelevalla parilla ei ole mitään näkyvää merkkiä? Onko muita eroavaisuuksia? Miten suhde muuttui silloin, kun ns. mentiin kihloihin?

Se muuttui vakavammaksi ja syvemmäksi.

Ahaa, eli kutsumalla itseään kihlatuksi suhde muuttuikin yhtäkkiä vakavaksi? Eli se on vaan sen hienon nimen takia. Kiitos tästäkin tiedosta :D

Suhdehan ei voi olla vakava ilman että pitää kutsua itseään uudella tittelillä. Ei tietenkään. Ei vaikka kuinka sanoisi sukulaisille, että nyt ollaan päätetty olla vakavasti yhdessä. Eli heti kun käyttää taikasanaa "kihlattu", niin sittenpä se suhde muuttuukin syvälliseksi! :D

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Eikös se mennyt niin, että jos ei asu yhdessä eikä oo lapsia, niin pitäähän se jotenkin kertoa siskon kummin kaimoille, että tässä ollaan nyt vakavasti yhdessä ;) 

Mutta ei, vieläkään ei aukea, miten se pelkkä "kihlattu" sanan käyttäminen tekee kenenkään suhteesta syvemmän. Sen vielä pystyn inhimillisenä virheenä joten kuten ymmärtämään, että kun pariskunta haluaa ostaa toisilleen sormukset sitoutuneisuutta osoittamaan, he kutsuvat itseään virheellisesti kihlatuiksi, vaikka eivät naimisiin aio, koska meidän yhteiskunnassamme sormukset yhdistetään niin tiiviisti kihloihin ja siihen johtavaan avioliittoon. (Tosin monet kihlatut, jotka tietävät hääpäivän eivät hanki kihlasormuksia vaan odottavat vihkisormuksia).

Mutta se, että joku haluaa olla kihloissa ilman avioliittoaikeita eikä hanki sormusta, niin mitä ihmeen lisäarvoa se pelkkä "kihlattu" sana tuo elämään? Jäljelle jää se, että saa hyvän syyn juhlia asiaa. Ilmeisesti se on sitten noloa kutsua noita juhlia vaikka rakkauden juhlaksi tai sitoutuneisuusjuhliksi, joten ilmeisesti sana "kihlajaisjuhlat" kuulostaa jotenkin paremmalta?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkään ei ole kerrottu, miten suhde syvenee kun ollaan muka kihloissa mutta ei aiota mennä naimisiin.

Kertokaa ihan konkreettisin esimerkein, miten se eroaa esimerkiksi yhdessä asumisesta tai lasten teosta.

Voihan toi kihloihin meno tapahtua jo paljon ennen noita asioita. Kyllä se tekee suhteeseen oman "tässä ollaan vakavissaan"-lisän.

Kihlapari-> morsian ja sulhanen.

Kihlaus-> lupaus avioliitosta.

Sormuksia voi toki ostaa ja pitää muutenkin, kuten muitakin koruja. Mutta se ei tarkoita kihloissa olemista, jos ajatuksena ei ole avioitua.

Eikä tää nyt oo ihan yksinkertaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Et siis ole koskaan kuullut "me mentiin kihloihin, me mentiin naimisiin"- lauseita? Ok, pienet on piirit.

Vierailija kirjoitti:

Kihlapari-> morsian ja sulhanen.

Kihlaus-> lupaus avioliitosta.

Sormuksia voi toki ostaa ja pitää muutenkin, kuten muitakin koruja. Mutta se ei tarkoita kihloissa olemista, jos ajatuksena ei ole avioitua.

Eikä tää nyt oo ihan yksinkertaista?

Kyllä,  se tarkoittaa myös noita asioita, mutta lisäksi voit kihlautua ilman avioaietta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt muutenkin haluatko tuollaista älyn jättiläistä mieheksesi.

taitaa olla kaksi älyn jättiläistä ;) 

kihlaus ja kosiminen on kaksi eri asiaa. kosiminen ei ole pakollista. kihlaus "astuu voimaan" samantien kun on päätetty naimisiinmenosta joko yhdessä tai toinen on tehnyt sen rankan kosinnan 

sormukset ei ole pakollisia missään vaiheessa

Miten se noin niinkuin käytännössä menee jos kumpikaan ei kosi.

Yleensähän toinen jollakin tavalla tekee aloitteen. Ja se aloitteen tekeminen on kosimista.

Ja sitten kun kumpikin on sitä mieltä, että joo, mennään naimisiin, niin silloin ollaan kihloissa. Sormuksia ei tosiaan tarvita :)

"Mennäänkö kihloihin" riittää tai joku vastaava kaunis luritelma, kuten esim. oma mieheni luritelma.

Ei kihloihin mennä, vaan kun sovitaan avioliittoon menosta, ollaan kihloissa.

Et siis ole koskaan kuullut "me mentiin kihloihin, me mentiin naimisiin"- lauseita? Ok, pienet on piirit.

Toki noita käytetään. Ihan kuten käytetään sanaa "ketä" silloin kun tarkoitetaan sanaa "kuka" ja sekin on väärin. Kirjakielessä ja uutisissa ja artikkeleissa ei voida käyttää sanaa "ketä" tarkoittamaan sanaa "kuka", koska se ei ole kieliopillisesti oikein.