Miten toimia kun kyseessä avioehto..

Tienaan tällä hetkellä noin tonnin enemmän kuussa mitä naiseni.Maksan enemmän meidän yhteisestä autosta ja käytän rahaa muutenkin melko hövelisti kaupassa ja matkoilla.Se ei minua häiritse, mutta nyt puhutaan niin paljon isommista pelinappuloista, että neuvotteluissa ei ole juurikaan varaa.Enkä minäkään ole eroamassa ja voisinkin vaikka muutaman lapsen ja 20 vuoden jälkeen vaikka toisen asunnoista lohkaista vaimolle, tai ostetaan vaikka yhteinen kesäpaikka.AP

Vetoa vanhempiesi tahtoon. Kerrot, että omaisuus on heiltä ja heidän pyyntönsä varmistaa sen pysyminen sinulla. Ja kerrot, että se koskisi ketä tahansa puolisoa, ei henkilökohtaisesti juuri tätä henkilöä. Ja sanot, ettet voi neuvotella siitä isosta linjasta, vain yksityiskohdat voidaan katsoa yhdessä sopiviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...

Ollaan oltu jo se 15 vuotta, vähän ylikin. Mun mies ei vaan koskaan lähtisi taistelemaan lastensa äitiä vastaan joidenkin rahojen tai asuntojen takia. Ei ikinä. Meillä näin ja teillä muilla sitten ne avioehdot. :)

Miksi hänen tarttiskaan, sinähän se olet, joka tulet taistelemaan miestäsi vastaan saadaksesi hänen omaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Heti kun ripari oli käyty alkoi faija jutella et on olemassa avioehto ja sellainen pitää olla. Lisäksi toinen neuvo: ikinä ei saa ryhtyä takaajaksi, ei edes veljelleen. Ehkä noi asiat tulee siis jo lapsuuden kodista... T: avioehtoinen rouva

Meillä ihan sama:

- avioehto on normaali juridinen proseduuri

- perinnöt pidetään verilinjassa

- takaajaksi ei mennä eikä pyydetä ketään

- lainaa annetaan vain tosi luotettaville tahoille

Juu ja ne omaisuuden tuotothan varataan avioehdossa avio-oikeuden ulkopuolelle ETOTILANTEITA varten. Taas hermoo joku mamma, että ap ei käyttäisi niitä perhelleen. Wtf?

Tämä avioehto on sellainen asia, että vaikka eronneilta ei ehkä kannata ottaa neuvoja muuten avioliittoon, mutta tässä asiassa usko vain niiden mielipiteitä. Ei pahimpaan varautuminen rakkautta vähennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP

Pitäisi luottaa omaan vaimoon että ei vie niitä. Pitäisi luottaa myös omaan kykyyn hoitaa avioliittoa niin hyvin, ettei tule tarvetta mahdollisen eronkaan sattuessa tehdä mitään epäreiluja temppuja toiselle. Näin ajattelen. Toimikaa toki miten teille on luontaisin tapa.

Minusta tuossa ajattelussa ei silti ole mitään pointtia. Miten avioehto rapauttaa tuollaisen ajattelun? Jos et osaa vastata niin myönnät hävinneesi väittelyn.

Avioehtohan ei tietenkään rapauttaisi tuota ajattelumallia, mutta kun se pointti on siinä että on ihana tunne kun sitä avioehtoa ei tarvita! Sille ei ole mitään virkaa. Me pystymme sopimaan asioista. Kuuntelemaan ja kunnioittamaan toinen toistamme. Jos ero tulisi, olen 100 varma että pystyisimme jakamaan omaisuuden reilusti. Kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla. Koittakaa nyt ymmärtää, että meitä on moneen junaan. Tehkää niitä ehtojanne jos se tuntuu teistä hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n ajatus kuulostaa muuten hyvältä, mutta vuokra-asuntojen tuotto pitäisi kyllä jakaa koko perheen hyväksi. Vai lähteekö ap vuosittain tuotolla Thaimaahan ja vaimo jää kotiin, kun ei ole varaa?

Tuotothan voi esim. sijoittaa ja käyttää osan myöhemmin asuntojen remppaamiseen ym kun tarvetta ilmenee. Muuten joutuu sitten tappelemaan vaimon kanssa siitä, että pitäisi "perheen" rahoja käyttää miehen omistusten ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...

Ollaan oltu jo se 15 vuotta, vähän ylikin. Mun mies ei vaan koskaan lähtisi taistelemaan lastensa äitiä vastaan joidenkin rahojen tai asuntojen takia. Ei ikinä. Meillä näin ja teillä muilla sitten ne avioehdot. :)

Miksi hänen tarttiskaan, sinähän se olet, joka tulet taistelemaan miestäsi vastaan saadaksesi hänen omaisuutensa.

Ei, vaan hän antaisi minulle sen mikä kuuluukin. Minulla ei siis olisi tarvetta taistella yhtään mistään. Alkaa tuntua että olette vain kateellisia. En vastaile enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap:n ajatus kuulostaa muuten hyvältä, mutta vuokra-asuntojen tuotto pitäisi kyllä jakaa koko perheen hyväksi. Vai lähteekö ap vuosittain tuotolla Thaimaahan ja vaimo jää kotiin, kun ei ole varaa?

Tuotothan voi esim. sijoittaa ja käyttää osan myöhemmin asuntojen remppaamiseen ym kun tarvetta ilmenee. Muuten joutuu sitten tappelemaan vaimon kanssa siitä, että pitäisi "perheen" rahoja käyttää miehen omistusten ylläpitoon.

Kun maksaa yhtiövastikkeen ja lainan, niin siitä jää noin 400€.Siitä verot pois, niin ei sillä tosiaankaan mällätä.Varmaan muutaman vuoden sisään laitan lihoiksi molemmat asunnot, tai sitten ostan jotain muuta mihin sijoittaa.Tietty me mennään yhdessä lomille, mutta mielestäni ei ole kummankaan velvollisuus maksaa suhteessa jatkuvasti enemmän.Tietty jos naiseni olisi vaikka raskaana, tai äitiyslomalla tilanne olisi toinen.AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...

Ollaan oltu jo se 15 vuotta, vähän ylikin. Mun mies ei vaan koskaan lähtisi taistelemaan lastensa äitiä vastaan joidenkin rahojen tai asuntojen takia. Ei ikinä. Meillä näin ja teillä muilla sitten ne avioehdot. :)

Miksi hänen tarttiskaan, sinähän se olet, joka tulet taistelemaan miestäsi vastaan saadaksesi hänen omaisuutensa.

Ei, vaan hän antaisi minulle sen mikä kuuluukin. Minulla ei siis olisi tarvetta taistella yhtään mistään. Alkaa tuntua että olette vain kateellisia. En vastaile enempää.

Se olisi mukava, kun iltasadut luetaan lapsille ja tässä koitetaan kuitenkin puhua asiaaa.AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.

Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo

Vähävaraisena tulet pysymäänkin.

Väärässä olet. Jos nyt ero tulee, pärjään varsin mainiosti omillani. Asia josta jokaisen pitäisi kyetä huolehtimaan: tule toimeen omillasi, älä ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.

Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo

Vähävaraisena tulet pysymäänkin.

Väärässä olet. Jos nyt ero tulee, pärjään varsin mainiosti omillani. Asia josta jokaisen pitäisi kyetä huolehtimaan: tule toimeen omillasi, älä ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään

Sairaus, potkut? On asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Silloin on hyvä olla jotain tukevampaa pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.

Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo

Vähävaraisena tulet pysymäänkin.

Väärässä olet. Jos nyt ero tulee, pärjään varsin mainiosti omillani. Asia josta jokaisen pitäisi kyetä huolehtimaan: tule toimeen omillasi, älä ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään

Sairaus, potkut? On asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Silloin on hyvä olla jotain tukevampaa pohjalla.

Siksipä kannattaa säästää silloin kun vielä tienaa. Minä pärjäisin helposti monta vuotta vaikka sairastuisin JA eroaisin. Potkut ei niin pelota, ryhtyisin vaan täysipäiväseksi yrittäjäksi sivutoimisen sijaan. Aina on oltava plan bee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP

Pitäisi luottaa omaan vaimoon että ei vie niitä. Pitäisi luottaa myös omaan kykyyn hoitaa avioliittoa niin hyvin, ettei tule tarvetta mahdollisen eronkaan sattuessa tehdä mitään epäreiluja temppuja toiselle. Näin ajattelen. Toimikaa toki miten teille on luontaisin tapa.

Minusta tuossa ajattelussa ei silti ole mitään pointtia. Miten avioehto rapauttaa tuollaisen ajattelun? Jos et osaa vastata niin myönnät hävinneesi väittelyn.

Avioehtohan ei tietenkään rapauttaisi tuota ajattelumallia, mutta kun se pointti on siinä että on ihana tunne kun sitä avioehtoa ei tarvita! Sille ei ole mitään virkaa. Me pystymme sopimaan asioista. Kuuntelemaan ja kunnioittamaan toinen toistamme. Jos ero tulisi, olen 100 varma että pystyisimme jakamaan omaisuuden reilusti. Kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla. Koittakaa nyt ymmärtää, että meitä on moneen junaan. Tehkää niitä ehtojanne jos se tuntuu teistä hyvälle.

No sussa on jotain vikaa jos se, onko avioehtoa tai ei muuttaa sen, mitä sä tunnet, koska itsekin myönsit, ettei uskollisuudella yms ole mitään tekemistä sen kanssa, onko avioehto. Onneksi mun miehen tunteisiin ei vaikuta tuollaiset seikat (itseasiassa hänen tunteisiinsa ei vaikuta edes se, etten halua koko avioliittoon. Olemme perheellisiä ihan avoliitossa.)

Vierailija kirjoitti:

Tienaan tällä hetkellä noin tonnin enemmän kuussa mitä naiseni.Maksan enemmän meidän yhteisestä autosta ja käytän rahaa muutenkin melko hövelisti kaupassa ja matkoilla.Se ei minua häiritse, mutta nyt puhutaan niin paljon isommista pelinappuloista, että neuvotteluissa ei ole juurikaan varaa.Enkä minäkään ole eroamassa ja voisinkin vaikka muutaman lapsen ja 20 vuoden jälkeen vaikka toisen asunnoista lohkaista vaimolle, tai ostetaan vaikka yhteinen kesäpaikka.AP

Ei sen niin väliä ole, kenen nimissä se omaisuus on avioliiton aikana. Loppupeleissä se menee kuitenkin lapsille. Kuka tahansa tolkun nainen tyytyisi siihen, että hänen lapsensa saavat hyvän ja taloudellisesti turvatun alun elämälleen, kun lähtevät opiskelemaan. Ja lasten asuessa vielä kotona koko perhe saa nauttia niistä vuokratuotoista. Teette jotain reissuja tai säästätte lapsille pesämunaa.

Vierailija kirjoitti:

Elikäs ensi kesänä olisi tarkoitus mennä naimisiin.Minä mies 31v ja nainen 29v.Itselläni on kertynyt omaisuutta vanhempien kautta, mutta naisellani on lähinnä velkaa yhteisestä asunnostamme.Olen ehdottanut avioehtoa, mutta naiseni meinaa ottaa tämän loukkauksena.En varmaankaan mene naimisiin ilman avioehtoa, koska tuollainen ei mielestäni voi olla rakkauden ehtona.Yhteisesti hankittu omaisuus on jees jakaa, jos tarvetta tulee.Mites muut ovat ratkaisseet tälläiset tilanteet?

Elikäs toivottavasti naisesi (?) tajuaa miten törppö ihminen olet, kun kirjoitat noin typerästi, ja jättää sinut kuin paskan kalliolle.

Aikuinen mies ja kirjoittaa "elikäs" YÖKS, YÖKS, " naisellani /naiseni " YÖKS YÖKS, "tuollainen", siis mikä tuollainen? "Itselläni on kertynyt", voi helvetin helvetti mitä paskaa kirjoitat. "Jees jakaa jos tarvetta tulee", kirjoituksesi taso Sen kun laskee vaan.

Vaikka porvoostahan tämä typeryys onkin, ei jatkoon 0/6.

Mars nurkkaan häpeämään, ja pysy nurkassa niin kauan, että opit kirjoittamaan!

Vaikea arvata millaiset naiset tässäkin ketjussa vastustavat avioehdon tekemistä.

Vihjesanoina lompakko ja loinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3

Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...

Ollaan oltu jo se 15 vuotta, vähän ylikin. Mun mies ei vaan koskaan lähtisi taistelemaan lastensa äitiä vastaan joidenkin rahojen tai asuntojen takia. Ei ikinä. Meillä näin ja teillä muilla sitten ne avioehdot. :)

Miksi hänen tarttiskaan, sinähän se olet, joka tulet taistelemaan miestäsi vastaan saadaksesi hänen omaisuutensa.

Ei, vaan hän antaisi minulle sen mikä kuuluukin. Minulla ei siis olisi tarvetta taistella yhtään mistään. Alkaa tuntua että olette vain kateellisia. En vastaile enempää.

No en ole kateellinen, mutta naiviutesi ärsyttää. Toivon, ettei kukaan ota itsetyytyväisyydestäsi vaarin. Avioehdosta ei ole mitään haittaa kellekään.

Erotkaa jo nyt, ei kannata mennä naimisiin. Eläkää avoliitossa jos kumppani ei suostu avioehtoon.