Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuntevatko kaikki ihmiset kateutta?

Vierailija
02.02.2016 |

Niin.

Keskustelin tästä aiheesta kahden ystäväni kanssa ja he väittivät kiven kovaan, että eivät koe ikinä olevansa kateellisia mistään kenellekkään. Mielestäni kuitenkin kateus on niin inhimillinen (ja alkukantainenkin?) tunne, vai onko näin?

Mielestäni myös kateellisuus on tabu ja harva pystyy myöntämään olevansa kateellinen, edes itselleen.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
02.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä tuntevat. Mutta kaikki eivät tiedosta. Ja kun ei tiedosta, niin tunne projisoidaan haukkumalla tms.

Ja ei kateus aina ole pahansuopa tunne. Se on se tunne, kun haluaa kovasti jotain mitä toisella on. Miksei minullakin ole...

Vierailija
2/5 |
02.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko, että kaikki tuntevat kateutta. En tunnista myöskään itsestäni sellaista tunnetta juurikaan.

Tunnen myötäiloa, jos jollakin on asiat kauniimmin ja paremmin kuin minulla. Ihastelen vaikka ihmisten uusia taloja ja hymyilyttää ajatella miten onnellisia ovat vaikka takkatulen ääressä... En tunne kateutta. Kateuden puute auttaa itseäni elämään tyytyväisenä ja katkeroitumattomana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
02.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kateus

Giotto Scrovegni: Kateus

Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.[1] Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.[2] Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä.[3] Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.[1]

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.[4]

Jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.[5]

Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin.[4]

Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen.[5] Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa itseen, puhutaan narsismista. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään.[6]

Poliittisessa filosofiassa kateus on kiistelty aihe. Eniten kiistoja aiheuttava väite lienee se että kateus aiheuttaisi egalitaristiset näkökulmat.[7] Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.[4] Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne. Yhteiskunnalliset uudistusliikkeet voivat hyödyntää positiivisella tavalla taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia tunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen edistää täten demokratian toteutumista.[8]

Katso myös

Mustasukkaisuus

Seitsemän kuolemansyntiä

Taloudellinen epätasa-arvo

Skeptismi

Katkeruuteen vetoaminen

Kognitiivinen dissonanssi

Vierailija
4/5 |
02.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei tunne. Eihän muiden onni ole itseltä pois. Kateus ja katkeruus tekee ihmisestä ruman.

Vierailija
5/5 |
02.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koe kateutta. En ole koskaan ymmärtänyt, mikseivät kaikki halua, että kaikki ihmiset voisivat olla onnellisia. Sehän on vain hyvä asia, että mahdollisimman monien ihmisten elämässä on mahdollisimman paljon hyviä asioita. Mieluummin onnellisia ihmisiä kaikkialla. Sehän antaa toivoa silloin, jos itsellä menee kurjasti tai on pettymyksiä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän viisi