Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia kun kyseessä avioehto..
02.02.2016 |
Elikäs ensi kesänä olisi tarkoitus mennä naimisiin.Minä mies 31v ja nainen 29v.Itselläni on kertynyt omaisuutta vanhempien kautta, mutta naisellani on lähinnä velkaa yhteisestä asunnostamme.Olen ehdottanut avioehtoa, mutta naiseni meinaa ottaa tämän loukkauksena.En varmaankaan mene naimisiin ilman avioehtoa, koska tuollainen ei mielestäni voi olla rakkauden ehtona.Yhteisesti hankittu omaisuus on jees jakaa, jos tarvetta tulee.Mites muut ovat ratkaisseet tälläiset tilanteet?
Kommentit (120)
No, me ollaan puhuttu tämä jo hyvissä ajoin selväksi. Mä olen suhteessa se reilusti vähemmän tienaava, mutta mulla on reilusti perittyä omaisuutta. Lahjan / perinnön antaja on kuitenkin rajannut jo puolison oikeuden omaisuuteen pois, joten ollaan puolison kanssa yhtä mieltä siitä, että avioehto tehdään - eron sattuessahan se "köyhempi" osapuoli päätyisi maksamaan minulle... Ja toisaalta, voihan avioehtoa pyytäväkin loukkaantua, jos toinen ei suostu, silloinhan saattaa herätä ajatus miksi tässä yhdessä ollaan.
-
Ja meillä ehto on tehty vain eron varalle, yhdessä ollessa tai kuolemantapauksessa kaikki on yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mälsä juttu kun se poistaa köyhemmältä mahdollisuuden näpäyttää rikasta erossa. Kun ehtoa ei ole, rikkaan naama on näkemisen arvoinen kun hänen rahansa eivät kelpaakaan.
Ja kukahan rikas sitä on jäänyt itkemään?
Kyllä se vähän saattoi illalla tyynyyn tirauttaa kun tuli omahyväisin ilmein kalliisti palkatun asianajajansa kanssa paikalle ja tajusi että mitään riitaa ei tule.
Tämä itku tuskin johtui siitä, että sai pitää rahansa.
Ei siitä ollutkaan kyse vaan siitä että minä köyhä sain häpäistä hänet. Se oli miljoona kertaa arvokkaampaa kuin rupuset rahansa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan tällä hetkellä noin tonnin enemmän kuussa mitä naiseni.Maksan enemmän meidän yhteisestä autosta ja käytän rahaa muutenkin melko hövelisti kaupassa ja matkoilla.Se ei minua häiritse, mutta nyt puhutaan niin paljon isommista pelinappuloista, että neuvotteluissa ei ole juurikaan varaa.Enkä minäkään ole eroamassa ja voisinkin vaikka muutaman lapsen ja 20 vuoden jälkeen vaikka toisen asunnoista lohkaista vaimolle, tai ostetaan vaikka yhteinen kesäpaikka.AP
No eihän se nainenkaan sitten köyhä ole, tai sä et ole mitenkään rikas.
En ole tietääkseni väittänyt itsenäni rikkaaksi.Pidän itsenäni kuitenkin niin köyhänä, etten ole valmis antamaan eron tullessa toiselle 125-150 000€ edestä rahaa mukaan.Edelleenkään kun tämä ei ole mitenkään yhdessä hankittua rahaa.AP
Oletko puhut avioehdosta vanhempiesi kanssa? Olettaisin heidän olevan 100 % avioehdon kannalla. Morsiamen on vaan tajuttava, että tuo osuus omaisuudesta on teidän suvun ja hyödyttää aikanaan teidän yhteisiä lapsianne ja toki tuo lisätuloja myös teidän perheellenne.
Vanhempani ovat olleet avioehdon kannalla jo siitä vuodesta, kun asunnot ovat minulle siirtyneet :)..
Jostain on jopa rakas äitini saanut päähäni, että osalle naisista saattaa ilmainen raha maistua liiankin hyvin.AP
No mun mielestä on selvä, että avioehto tehdään minimissään vanhempien toiveiden mukaan ja voit kertoa, että ne ovat ehdot, jotka on saneltu omaisuuden siirtyessä. Oma äitini on antanut minulle 300 000 euron edestä omaisuutta ja opettanut, että se raha suojataan ja pidetään itsellä elämän vaikeuksia turvaavana vararahastona.
Totesin jo aikaisemmin tuolla, että monesti hyötyä tavoittelevat ihmiset alkavat kiukuttelemaan tälläisistä ehdoista.Itselleni olisi ihan luontevaa tehdä avioehto, vaikka naisellani olisi 5 mökkiä lapissa.Se mikä yhdessä tehdään on yhteistä ja loput ei.AP
Sepä se. Ongelmallista onkin se, jos on muuten hyvä suhde tuossa asiassa hankalan ihmisen kanssa...
Onko morsiamesi muutenkin vaikea luonne vai eikö nyt vaan tajua tätä yhtä asiaa?
Ihan normaalin vaikea nainen ;), eli oikein rakastettava.Jotenkin tuntuu pitävän tätä vähän epäluottamuslauseena.Tai ainakin näyttelee sellaista..AP
Itse tein tällaisen mielikuvaharjoituksen, että syystä tai toisesta teidän avioliittonne päättyy jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa eksäsi sitten kuittaa sinulta toisen asunnon tai 150 000 euroa. Miltä hänestä tuntuu siirtää huoneiston osakkeet omiin nimiinsä ja kirjoittaa asukkaan vuokrasoppari uusiksi. Oma oloni ei olisi järin ylevä hänen sijassaan. Eli en edes haluaisi tuollaiseen tilanteeseen.
Mutta liiton aikana tienatut rahat ovat mielestäni lahjoja ja perintöjä lukuun ottamatta yhteistä omaisuutta kartuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mälsä juttu kun se poistaa köyhemmältä mahdollisuuden näpäyttää rikasta erossa. Kun ehtoa ei ole, rikkaan naama on näkemisen arvoinen kun hänen rahansa eivät kelpaakaan.
Ja kukahan rikas sitä on jäänyt itkemään?
Kyllä se vähän saattoi illalla tyynyyn tirauttaa kun tuli omahyväisin ilmein kalliisti palkatun asianajajansa kanssa paikalle ja tajusi että mitään riitaa ei tule.
Tämä itku tuskin johtui siitä, että sai pitää rahansa.
Ei siitä ollutkaan kyse vaan siitä että minä köyhä sain häpäistä hänet. Se oli miljoona kertaa arvokkaampaa kuin rupuset rahansa :)
Vähän outoja haaveita. Mussa on varmaan jotain vikaa, koska en ole koskaan halunnut häpäistä ketään, etenkään minulle tärkeää ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mälsä juttu kun se poistaa köyhemmältä mahdollisuuden näpäyttää rikasta erossa. Kun ehtoa ei ole, rikkaan naama on näkemisen arvoinen kun hänen rahansa eivät kelpaakaan.
Ja kukahan rikas sitä on jäänyt itkemään?
Kyllä se vähän saattoi illalla tyynyyn tirauttaa kun tuli omahyväisin ilmein kalliisti palkatun asianajajansa kanssa paikalle ja tajusi että mitään riitaa ei tule.
Tämä itku tuskin johtui siitä, että sai pitää rahansa.
Ei siitä ollutkaan kyse vaan siitä että minä köyhä sain häpäistä hänet. Se oli miljoona kertaa arvokkaampaa kuin rupuset rahansa :)
Vähän outoja haaveita. Mussa on varmaan jotain vikaa, koska en ole koskaan halunnut häpäistä ketään, etenkään minulle tärkeää ihmistä.
Tuskin se sulle erossa enää niin tärkeä on. Ai niin, mutta sähän haluatkin rahat, se on rakkaudenosoitus vielä eron hetkelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mälsä juttu kun se poistaa köyhemmältä mahdollisuuden näpäyttää rikasta erossa. Kun ehtoa ei ole, rikkaan naama on näkemisen arvoinen kun hänen rahansa eivät kelpaakaan.
Ja kukahan rikas sitä on jäänyt itkemään?
Kyllä se vähän saattoi illalla tyynyyn tirauttaa kun tuli omahyväisin ilmein kalliisti palkatun asianajajansa kanssa paikalle ja tajusi että mitään riitaa ei tule.
Tämä itku tuskin johtui siitä, että sai pitää rahansa.
Ei siitä ollutkaan kyse vaan siitä että minä köyhä sain häpäistä hänet. Se oli miljoona kertaa arvokkaampaa kuin rupuset rahansa :)
Toivottavasti mahdollisimman moni kokisi tarvetta häpäistä minuakin vastaavilla tavoilla.
Minun tapauksessa vaimo peri isältään kesämökin, joka on suojattu testamentissa.Mökki on hyvällä paikalla, mutta pieni. Olisi kiva rakentaa uusi. Rankemtaisimme sen itse melkein kokonaan.
Mutta mitenkäs omistussuhteet sitten? Tuli vain mieleen, kun luin tuosta talon laajennuksesta, jossa vaimo ei saanut mitään avioerossa, kun talo oli avioehdon mukaan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tapauksessa vaimo peri isältään kesämökin, joka on suojattu testamentissa.Mökki on hyvällä paikalla, mutta pieni. Olisi kiva rakentaa uusi. Rankemtaisimme sen itse melkein kokonaan.
Mutta mitenkäs omistussuhteet sitten? Tuli vain mieleen, kun luin tuosta talon laajennuksesta, jossa vaimo ei saanut mitään avioerossa, kun talo oli avioehdon mukaan miehen.
Nuo tapaukset on hankalia. Luin äsken miehestä, joka myös sai lähteä tyhjin käsin maatilalta, jossa oli tehnyt työtä 20 vuotta isäntänä ja rakentaen monia tilan rakennuksia. Tila oli vaimon sukupolvenvaihdossa lunastama.
Avioehdolla suojattu omaisuus kannattaa pitää erillään ei esimerkiksi yhteisenä kotina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sori jos jo vastasit, mutta mitä tuleva vaimosi siis sanoo, jos ehdotat että teette avioehdon joka koskee nyt olemassa olevaa omaisuutta, ei tästä eteenpäin karttuvaa omaisuutta? Vanhempasi/isovanhempasi voivat sitten rajata tulevat perinnöt perijöiden aviopuolisoiden ulottumattomiin. Minusta on reilua, että avioliiton aikana kerätty omaisuus on yhteistä. Meillä ei ole minkäänlaista avioehtoa, koska kummallakaan ei juuri ollut omaisuutta yhteiselämän alkaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP
Pitäisi luottaa omaan vaimoon että ei vie niitä. Pitäisi luottaa myös omaan kykyyn hoitaa avioliittoa niin hyvin, ettei tule tarvetta mahdollisen eronkaan sattuessa tehdä mitään epäreiluja temppuja toiselle. Näin ajattelen. Toimikaa toki miten teille on luontaisin tapa.
Minusta tuossa ajattelussa ei silti ole mitään pointtia. Miten avioehto rapauttaa tuollaisen ajattelun? Jos et osaa vastata niin myönnät hävinneesi väittelyn.
Avioehtohan ei tietenkään rapauttaisi tuota ajattelumallia, mutta kun se pointti on siinä että on ihana tunne kun sitä avioehtoa ei tarvita! Sille ei ole mitään virkaa. Me pystymme sopimaan asioista. Kuuntelemaan ja kunnioittamaan toinen toistamme. Jos ero tulisi, olen 100 varma että pystyisimme jakamaan omaisuuden reilusti. Kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla. Koittakaa nyt ymmärtää, että meitä on moneen junaan. Tehkää niitä ehtojanne jos se tuntuu teistä hyvälle.
Samalla tavalla ihana tunne, kuin ajaa autolla ilman turvavyötä? Sitä kun ei tarvita, koska eihän sinulle voi sattua mitään, koska olet niin hyvä kuski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvälle ystävälleni kävi näin. Mies omisti pienen omakotitalon ja velkaisen yksiön. Tehtiin avioehto, jossa miehen omaisuus oli turvattu avioeron varalle.
Päätettiin laajentaa taloa. Vaimon tuloilla elettiin, miehen tienestit menivät remonttiin ja yksiön lainanlyhennyksiin.Kymmenen vuotta myöhemmin tuli avioero. Paremmin koko ajan ansainnut vaimo jäi tyhjän päälle, miehellä oli iso velaton omakotitalo ja yksiö.
Ystäväsi olisi voinut vaatia avioehdon kohtuullistamista, jos tilanne tosiaan oli näin räikeä. Ei avioehto ole välttämättä sitova, jos se johtaa jomman kumman osapuolen kannalta selvästi kohtuuttomaan tilanteeseen.
Tottakai teette avioehdon. Sen pitäisi olla jokaisella avioon aikovalla parilla.
Oma kokemus: minä olin varakkaampi osapuoli mennessämme naimisiin -92. Minulla oli velaton kaksio ja saman verran omaisuutta kiinni jakamattomassa perikunnassa. Myös mummolta oli perintö tulossa. Miehellä oli kaksio, joka oli lähes kokonaan velkaa.
Ero tuli 15 vuoden yhteiselon jälkeen. Omistin ok-talostamme 2/3, ja velkaa ei minulla ollut, miehellä taas jäi velkaa reilusti omasta kolmanneksestaan. Molemmille oli selvää, kuinka omaisuus jaetaan, ei ollut erimielisyyksiä. Mies peri joku vuosi sitten omat vanhempansa, ja laittoi rahat haisemaan..
Joku ketjussa väitti, että ei tarvitse avioehtoa, vaan jos ero tulee, niin pystyy sopimaan omaisuusasiat.
Voin näin täti-ikäisenä kertoa, että kun se ero tulee, niin siitä ihmisestä, jonka luulit tuntevasi, tulee esiin piirteitä joita et koskaan osannut kuvitellakaan. Lisäksi kuvaan saattaa tulla lapsilla kiristäminen, ym. mukavaa. Tällaisia eronneita pariskuntia minulla on lähipiirissä reilut puoli tusinaa. Erotilanteessa ei ole voittajia. Avioehto on kuin vakuutus, se tulee käytäntöön vain jos avioero on se ainoa vaihtoehto.
Avieehto ei vähennä rakkautta millään lailla. Avioliiton aikana kaikki omaisuus on yhteisessä käytössä, sillä ei ole merkitystä mikä omistusosuus puolisoilla on kauppakirjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneksi mieheni ei ole lukenut näitä löpinöitä. Nyt on jo liian myöhäistä.
Lisäyksenä edelliseen, että jos avioituisin uudelleen, tekisin ilman muuta avioehdon, riippumatta siitä, olisinko varakkaampi vai köyhempi osapuoli.
Pariskunnat, joilla on lapsia edellisistä liitoistaan, haluavat yleensä siirtää omat omaisuutensa omille biologisille lapsilleen. Kuin myös isovanhempien perinnöt.
Jännä lukea näitä mielipiteitä. Mä olen aina ajatellut, että avioehto on kuin vakuutus. Jos kaikki menee hyvin, vakuutusta ei tarvita, mutta jos ei mene niin olisipa kiva jos sellainen olisi. Jos mun tuleva puoliso suuttuisi avioehdosta, harkitsisin ehkä vielä kerran avioitumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan tällä hetkellä noin tonnin enemmän kuussa mitä naiseni.Maksan enemmän meidän yhteisestä autosta ja käytän rahaa muutenkin melko hövelisti kaupassa ja matkoilla.Se ei minua häiritse, mutta nyt puhutaan niin paljon isommista pelinappuloista, että neuvotteluissa ei ole juurikaan varaa.Enkä minäkään ole eroamassa ja voisinkin vaikka muutaman lapsen ja 20 vuoden jälkeen vaikka toisen asunnoista lohkaista vaimolle, tai ostetaan vaikka yhteinen kesäpaikka.AP
No eihän se nainenkaan sitten köyhä ole, tai sä et ole mitenkään rikas.
En ole tietääkseni väittänyt itsenäni rikkaaksi.Pidän itsenäni kuitenkin niin köyhänä, etten ole valmis antamaan eron tullessa toiselle 125-150 000€ edestä rahaa mukaan.Edelleenkään kun tämä ei ole mitenkään yhdessä hankittua rahaa.AP
Oletko puhut avioehdosta vanhempiesi kanssa? Olettaisin heidän olevan 100 % avioehdon kannalla. Morsiamen on vaan tajuttava, että tuo osuus omaisuudesta on teidän suvun ja hyödyttää aikanaan teidän yhteisiä lapsianne ja toki tuo lisätuloja myös teidän perheellenne.
Vanhempani ovat olleet avioehdon kannalla jo siitä vuodesta, kun asunnot ovat minulle siirtyneet :)..
Jostain on jopa rakas äitini saanut päähäni, että osalle naisista saattaa ilmainen raha maistua liiankin hyvin.AP
No mun mielestä on selvä, että avioehto tehdään minimissään vanhempien toiveiden mukaan ja voit kertoa, että ne ovat ehdot, jotka on saneltu omaisuuden siirtyessä. Oma äitini on antanut minulle 300 000 euron edestä omaisuutta ja opettanut, että se raha suojataan ja pidetään itsellä elämän vaikeuksia turvaavana vararahastona.
Totesin jo aikaisemmin tuolla, että monesti hyötyä tavoittelevat ihmiset alkavat kiukuttelemaan tälläisistä ehdoista.Itselleni olisi ihan luontevaa tehdä avioehto, vaikka naisellani olisi 5 mökkiä lapissa.Se mikä yhdessä tehdään on yhteistä ja loput ei.AP
Sepä se. Ongelmallista onkin se, jos on muuten hyvä suhde tuossa asiassa hankalan ihmisen kanssa...
Onko morsiamesi muutenkin vaikea luonne vai eikö nyt vaan tajua tätä yhtä asiaa?
Ihan normaalin vaikea nainen ;), eli oikein rakastettava.Jotenkin tuntuu pitävän tätä vähän epäluottamuslauseena.Tai ainakin näyttelee sellaista..AP
No, sitten ette mene naimisiin jos morsmaikkusi ei näytä sisältävän, että haluat vain suojata tuon osuuden ja se on myös vanhempiesi tahto. Jos tuo on hänelle este avioitumiseen, niin voit päätellä miksi hän ylipäätään halusi kanssasi naimisiin.
Miehen vanhemmat aikanaan painostivat meidät avioehtoon. Nyt sama mamma ja papparainen haluaisivat, että sen peruisimme. WHAT?!
He olivat antaneet miehelleni kesämökin. Ja mies oli maksanut jo melkein puolet kaksiostaan.
Selvä, kyllähän se sitten sopi tehdä avioehto. Mun mielestä vaan kun yhteen mentiin ja tarkoitus oli ja yhä edelleen olla hamaan tappiin yhdessä, niin olisi niin kätevää, että kaikki olisi perheessä yhteistä.
Onneksi mun lakimies (ammattiliiton kautta sai palvelun) huomioi, että laitetaan sitten myös mulle turvaa, että suojataan sitten nykyisten omistusten lisäksi myös tulevat.
No, arvaatte varmaan miten kävi. Mieheni jäi burn outin takia pitkälle sairaslomalle, eikä IT-kuplan puhkeamisen jälkeen työllistynyt. Ajoittain saanut jotain hanttihommia, vaikka on kyllä uudelleen kouluttautunut kahteenkin eri ammattiin.
Minä sain hyvän työpaikan, etenin muutamassa vuodessa keskijohtoon, palkan lisäksi tuloja nostaa bonukset ja hyvin onnistuneet sijoitukset. Meillä on yksi lapsi, mies otti suuremman hoitovastuun ja palasin töihin pojan ollessa 8 kk ikäinen.
Mulla on nyt velaton puolisko kodistamme, kaksi sijoitusasuntoa (toinen ostettu poikaa ajatellen, että muuttaa joskus sinne) ja muita sijoituksia sekä Lapissa veljeni kanssa puoliksi mökki.
Miehellä velaton puolisko kodistamme (maksoin aikanaan viimeiset erät hänen veloistaan) ja se mökkipahanen. Jota anoppi ja appiukko käyttävät yhä kuin omaansa ja viimeisimpänä tapetilla, kun ei pistä rahaa viemäreiden vetämiseen yms yms. Onpa muuttunut ääni kellossa :P. Olen kyllä nätisti selittänyt, että kuten kovasti toivoivat pidämme kumpikin huolen omista omistuksistamme.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tottunut siihen, että perheen rahat on yhteisiä, oli ne tulleet mitä kautta tahansa. En menisi naimisiin, jos toinen haluaisi avioehdon. Ihan sama olisinko itse rikkaampi vai köyhempi kuin toinen, en vaan kestä ajattelutapaa sun rahat, sun velat, jos eletään perheenä.
Persaukisen puhetta!
Ihan normaalin vaikea nainen ;), eli oikein rakastettava.Jotenkin tuntuu pitävän tätä vähän epäluottamuslauseena.Tai ainakin näyttelee sellaista..AP