Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia kun kyseessä avioehto..
02.02.2016 |
Elikäs ensi kesänä olisi tarkoitus mennä naimisiin.Minä mies 31v ja nainen 29v.Itselläni on kertynyt omaisuutta vanhempien kautta, mutta naisellani on lähinnä velkaa yhteisestä asunnostamme.Olen ehdottanut avioehtoa, mutta naiseni meinaa ottaa tämän loukkauksena.En varmaankaan mene naimisiin ilman avioehtoa, koska tuollainen ei mielestäni voi olla rakkauden ehtona.Yhteisesti hankittu omaisuus on jees jakaa, jos tarvetta tulee.Mites muut ovat ratkaisseet tälläiset tilanteet?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n ajatus kuulostaa muuten hyvältä, mutta vuokra-asuntojen tuotto pitäisi kyllä jakaa koko perheen hyväksi. Vai lähteekö ap vuosittain tuotolla Thaimaahan ja vaimo jää kotiin, kun ei ole varaa?
Siis ihan minimissään niin, että jos on rahat: yhteiset kustannukset ja molemmilla ylijäämä omassa käytössä niin kustannusten jakoon otetaan huomioon vuokratuotot. Ylijäämällä tekee sit mitä haluaa.
Tuo avioehdosta suuttuminen nyt on vaan pöhköä. Sehän tulee ajankohtaiseksi VAIN mahdollisessa erotilanteessa, miksi siitä pitäisi suuttua? Eihän rakastavat ihmiset eroa ja jos ei taas rakasta, niin miksi siitä hyvästä pitää saada puoli omaisuutta?
Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.
Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Oi, oliko sulla perintöä peräti joku kymppitonni vai? Meneepä teillä puntit tasan :)
Ha haa. Vai kymppitonni! :D
Tasan ja tasan. Meidän perhe on yhtenäinen. Ei ole mitään puntteja mitä pitäisi tasailla.
Mä en ikinä suostuisi avioliittoon ilman avioehtoa, vaikka tiedän, että mun tuleva perintö on todella paljon pienempi kuin tulevan mieheni. Meillä tullaan siis luultavasti huomiomaan ainakin perintö ja aiemmin hankittu omaisuus. Tulevasta omaisuudesta pitää vielä keskustella, siitä mielipide on molemmilla vielä auki.
En varmaan olisi näin ehdoton, ellei isäni olisi näyttänyt uudessa avioliitossaan mallia, kuinka käy ilman avioehtoa.. (V: Huonosti.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Toivottavasti olet yhtä höveli ja luottavainen siinä vaiheessa, kun ukkosi ilmoittaa löytäneen paremman naikkosen ja muuttavansa huomenna pois kotoa.
Olen nähnyt, miten hyvätkin liitot kariutuvat, uskovaiset eroavat jne. Ei ole mitään syytä tehdä siitä vielä taloudellistakin tragediaa. Ei kai kukaan tosissaan ole sitä mieltä, että ap:n puolison pitäisi lähteä avioliitosta yhtä asuntoa rikkaampana, kun hänellä ei ole sen asunnon kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.
Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo
Vähävaraisena tulet pysymäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP
Pitäisi luottaa omaan vaimoon että ei vie niitä. Pitäisi luottaa myös omaan kykyyn hoitaa avioliittoa niin hyvin, ettei tule tarvetta mahdollisen eronkaan sattuessa tehdä mitään epäreiluja temppuja toiselle. Näin ajattelen. Toimikaa toki miten teille on luontaisin tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.
Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo
Vähävaraisena tulet pysymäänkin.
Ja toisen perinnöilläkö pitäisi sitten rikastua? Ei ihme, että jotkut anopit karsastavat lastensa puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä suostuisi avioliittoon ilman avioehtoa, vaikka tiedän, että mun tuleva perintö on todella paljon pienempi kuin tulevan mieheni. Meillä tullaan siis luultavasti huomiomaan ainakin perintö ja aiemmin hankittu omaisuus. Tulevasta omaisuudesta pitää vielä keskustella, siitä mielipide on molemmilla vielä auki.
En varmaan olisi näin ehdoton, ellei isäni olisi näyttänyt uudessa avioliitossaan mallia, kuinka käy ilman avioehtoa.. (V: Huonosti.)
Ensimmäiseen avioliittoon ei pidä ikinä tehdä avioehtoa, mutta näihin uussekoiluliittoihin ehdottomasti kyllä. Kuka nyt on yleensä niin typerä, että menee toistamiseen avioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti tuleva vaimosi ajattelee, että sinä suunnittelet jossain vaiheessa vielä eroavasi, kun kerran haluat avioehdon. Hän itse on taas sitoutumassa loppuelämäkseen eikä pidä mahdollisena sitä, että eroaisitte jossain vaiheessa hänen aloitteestaan. Sen vuoksi avioehto tuntuu hänestä loukkaukselta.
Olisin varmaan itsekin ajatellut samalla tavalla ja loukkaantunut, jos mieheni olisi ehdottanut avioehtoa, kun 25 vuotta sitten menimme naimisiin. Nyt olen kuitenkin nähnyt elämän varrella niin monia tapauksia, joissa täysin luotettavana pitämäni henkilö on yllättäen jättänyt puolisonsa, kun on löytänyt toisen. Niinpä suhtautuisin avioehtoon järkijuttuna.
Koeta selittää tulevalle vaimollesi, että et sinä ole tässä varaamassa mahdollisuutta eroon, vaan että tiedät liian monta tapausta, joissa vaimo on jättänyt miehensä ja vienyt samalla puolet miehen omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys. Meidän ehto tehtiin heti liiton solmimisen jälkeen eikä se ole välejä kaihertanut 25 vuoteen.
Minä olen se vähävaraisemmasta suvusta tuleva vaimo
Vähävaraisena tulet pysymäänkin.
Ja toisen perinnöilläkö pitäisi sitten rikastua? Ei ihme, että jotkut anopit karsastavat lastensa puolisoita.
Anopin mielipiteet eivät kiinnosta pätkääkään eikä hänellä ole oikeutta puuttua toisten keskinäisiin sopimuksiin tai sopimatta jättämisiin.
Heti kun ripari oli käyty alkoi faija jutella et on olemassa avioehto ja sellainen pitää olla. Lisäksi toinen neuvo: ikinä ei saa ryhtyä takaajaksi, ei edes veljelleen. Ehkä noi asiat tulee siis jo lapsuuden kodista... T: avioehtoinen rouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustelet vaan asiallisesti. Mielestäni reilu systeemi on vaikka:
- rajataan avio-omaisuuden ulkopuolelle avioliittoa edeltävä omaisuus tai tietty osa sinun omaisuudestasi (vanhemmilta saatu)
- avioliiton aikainen omaisuus avio-omaisuudeksi puoliksi
- rajataan tulevat perinnöt ja lahjat avio-omaisuuden ulkopuolelle
Millaista olit itse ajatellut?
Rajataan kaksi kasiota kokonaan minun omaisuudekseni ja myös vuokratulot.Pitää tosiaan miettiä vielä noi perinnöt ja lahjat, kun naiseni puolelta ei ole känsiä kummempia tulossa, mutta omakotitaloa olisi luvassa vielä tällä suunnalla.AP
Itse rajaisin vain omaisuuden pois. Jokainen osallistuu perheen elatukseen tulojensa mukaan ml. vuokratulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Palataan asiaan sitten 15 vuoden kuluttua kun tappelette verissä päin eron yhteydessä. Realismia on, että liitoista puolet päätyy eroon eikä kukaan kuvittele kuuluvansa siihen puoliskoon naimisiin mennessä - eikä monesti ennen kuin se kohdalle kolahtaa. Usein erotaan kun lapset lähtevät kotoa ja silloin on kerennyt kertyä niitä sukumökkejä ja perintöosakkeita, niistä on katkeraa taistella...
Ollaan oltu jo se 15 vuotta, vähän ylikin. Mun mies ei vaan koskaan lähtisi taistelemaan lastensa äitiä vastaan joidenkin rahojen tai asuntojen takia. Ei ikinä. Meillä näin ja teillä muilla sitten ne avioehdot. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma puoliso on kunnon mies, eikä mikään rahojaan kyttäävä pihi pelle. Varakas ja antelias. Tienannut kaiken omin avuin. Minulla perintöä, jonka todellakin annoin koko perheemme käyttöön. Ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä avioehtoa. Luottamus <3
Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.Vaimo kyllä hyötyy näistä asioista, mutta en ole mikään idiootti.Ei tuollaisia asuntoja saa enään itselleen tässä elämässä, jos menettää ne..AP
Pitäisi luottaa omaan vaimoon että ei vie niitä. Pitäisi luottaa myös omaan kykyyn hoitaa avioliittoa niin hyvin, ettei tule tarvetta mahdollisen eronkaan sattuessa tehdä mitään epäreiluja temppuja toiselle. Näin ajattelen. Toimikaa toki miten teille on luontaisin tapa.
Minusta tuossa ajattelussa ei silti ole mitään pointtia. Miten avioehto rapauttaa tuollaisen ajattelun? Jos et osaa vastata niin myönnät hävinneesi väittelyn.
Rajasivatko vanhempasi puolison pois perimysoikeudesta? Jos ei, niin ainoa mahdollisuus on tuo avioehto. Miten, oletko sitä mieltä, että avioliitona _aikana hankittu omaisuus on yhteistä? Jos nimittäin teillä on ihan erilliset taloudet, niin miten ajattelit rahapolitiikan hoitaa kun jos saatte lapsia jne?