Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?
Kuulostaa tietty alkuun varmaan oudolta, mutta tilanne on siis se että erosimme noin kuusi vuotta sitten ja meillä on ala-aste ikäinen lapsi. En ole löytänyt sopivaa kumppania näiden vuosien aikana ja ikäkin alkaa kolkutella, täytän pian 39v. Eli viimeiset hetket olisi nyt vauvalle!
En haluaisi ihan yksin tai kenenkään huonon kumppanin kanssa alkaa tätä toteuttaa. Oikeastaan ainut kenet voisin isänä lapselleni nähdä olisi ex mieheni. Hänen tiedän olevan hyvä isä ja vastuullinen. Mitköhän tämä mies tuumaisi jos tällaista ideaa heittäisin kehiin? Varmasti järkyttyy ensin, mutta ehkä sulateltuaan asiaa hieman, niin voisihan tuo innostuakin?
Tässä on muutamia muttia, mutta itse olisin oikeasti valmis tähän, enkä oikeasti välitä mitä mieltä muut ovat. Mulla on tapana ajatella, että kunhan on itse onnellinen niin se on tärkeintä! Tiedän että tää herättää teissä närää ja provoa huudellaan, mutta olen tässä nyt tosissani. Lähinnä siis että onko teistä ihan kuolleena syntynyt ajastus?
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
Voitko selventää ajatusmaailmaasi tuon viimeisen lauseesi kohdalta? Exäsi on NAIMISISSA nykyisen vaimonsa kanssa ja sinun mielestäsi sellainen asia kuin miehen toiselle siittämä lapsi ei kuulu vaimolle millään tavalla???? Nyt olen kaiken kuullut ja nähnyt. Miten perustelet väittämäsi?
No tämä on tietty mielipide ero, mutta minusta avioliitto ei oikeuta puuttumaan toisen henkilökohtaisiin valintoihin, haaveisiin tai tarpeisiin. Jokaisella on oikeus toteuttaa haaveensa ja tarpeensa (esim. aikaisemmin kirjoittamani esimerkki seksitarpeiden tyydyttämisestä suhteen ulkopuolella) eikä mikään paperilapulle kirjoitettu sopimus yhdessä olosta poista näitä ihmisoikeuksia! Kuulostaa varmaan jo turhankin vakavalta ja kaikkihan on edelleen jossittelua, eli jos niin pitkälle edettäisiin että vauva olisi suunnitelmissa, niin ei minusta aikuisen ihmisen tarvi kysyä lupaa oman elämän toteuttamiseen puolisoltaan. Tarkoitan siis että asia ei kuulu varsinaisesti vaimolle. Eihän mullekaan kuulu heidän lisääntymiset tai lisääntymättömyydet, aivan sama asia siis toisin päin! Tietty jos mies ei asiasta innostu, niin enhän voi tietää onko taustalla vaikuttamassa sitten vaimo vai aito haluamattomuus (vaimon aikaansaamaa??) mutta sillehän en sitten mitään voi. Jos ihminen elää vain toista miellyttääkseen niin sitten elää. Kuitenkin oikeus jokaisella on tehdä omaa elämää onnelliseksi tekeviä päätöksiä. Aika kapeakatseinen olet jos tämä asia on noin vaikea sisäistää ja ymmärtää.
ap
On vähän eri asia aloittaa vaikkapa laihdutuskuuri tai savityökurssi kansalaisopistossa kysymättä lupaa puolisolta kuin tehdä lapsi toisen naisen kanssa. Ap, sinulta on hukassa paitsi terve järki, myös suhteellisuudentaju ja kyky empatiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinua AP voi ymmärtää väärin. Sinä itse sanoit, että haluat eksäsi osallistuvan vauvan hoitoon. Silloinhan vauva ja sen hyysääminen vaikuttavat suoraan hänen nykyisen vaimonsa elämään?
Sitähän sinä et tässä ole suostunut käsittämään, vaan kiukuttelet kun et saanutkaan tukea kuvottavalle ideallesi.
Edelleen ei häneltä vaadittaisi tässä kuviossa yhtään mitään jos ei halua. Olen kuitenkin avoin sen suhteen että jos hän haluaisi osallistua niin en kieltäisi. Mutta muuten voisi jatkaa eloaan entiseen malliin. Tietty se hetkellisesti vaikuttaa että mieheltä menisi aikaa vauvaan jonka kanssa ensimmäinen vuosi olisi ainakin aika hektistä. Vaikkei itse siihen osallistuisi niin ei hän mieheltä voi sitä kuitenkaan evätä. Nyt toistan taas itseäni teille jankkaajille. Suoraan sanottuna en jaksa ajatella kaikkia mahdollisia loukattuja osapuolia tässä kuviossa, koska niitähän te löydätte. Keskityttäisiin tässä keskustelussa vaan minuun ja mieheen, eli meihin jota asia oikeasti koskee. Koko keskustelu on lähtenyt väärille urille :(
ap
Mies ei ole sinun, joten ei ole mitään keskusteltavaa siitä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
Voitko selventää ajatusmaailmaasi tuon viimeisen lauseesi kohdalta? Exäsi on NAIMISISSA nykyisen vaimonsa kanssa ja sinun mielestäsi sellainen asia kuin miehen toiselle siittämä lapsi ei kuulu vaimolle millään tavalla???? Nyt olen kaiken kuullut ja nähnyt. Miten perustelet väittämäsi?
No tämä on tietty mielipide ero, mutta minusta avioliitto ei oikeuta puuttumaan toisen henkilökohtaisiin valintoihin, haaveisiin tai tarpeisiin. Jokaisella on oikeus toteuttaa haaveensa ja tarpeensa (esim. aikaisemmin kirjoittamani esimerkki seksitarpeiden tyydyttämisestä suhteen ulkopuolella) eikä mikään paperilapulle kirjoitettu sopimus yhdessä olosta poista näitä ihmisoikeuksia! Kuulostaa varmaan jo turhankin vakavalta ja kaikkihan on edelleen jossittelua, eli jos niin pitkälle edettäisiin että vauva olisi suunnitelmissa, niin ei minusta aikuisen ihmisen tarvi kysyä lupaa oman elämän toteuttamiseen puolisoltaan. Tarkoitan siis että asia ei kuulu varsinaisesti vaimolle. Eihän mullekaan kuulu heidän lisääntymiset tai lisääntymättömyydet, aivan sama asia siis toisin päin! Tietty jos mies ei asiasta innostu, niin enhän voi tietää onko taustalla vaikuttamassa sitten vaimo vai aito haluamattomuus (vaimon aikaansaamaa??) mutta sillehän en sitten mitään voi. Jos ihminen elää vain toista miellyttääkseen niin sitten elää. Kuitenkin oikeus jokaisella on tehdä omaa elämää onnelliseksi tekeviä päätöksiä. Aika kapeakatseinen olet jos tämä asia on noin vaikea sisäistää ja ymmärtää.
ap
Haluat vain rusinat pullasta. Tuolla periaatteella ET VOISI LOUKKAANTUA, jos olisit kykenevä saamaan lapsen, mutta miehesi haluaisi sen ollessaan sinun kanssasi jonkun suhteenne ulkopuolisen kanssa.
Eikö niin? Allekirjoitathan tämän?
Jos et, niin miten perustelet että saisit loukkaantua, mutta miehesi nykyinen vaimo ei?
Kysehän olisi miehesi henkilökohtaisista haluista.
Miksi hänen pitäisi ajatella, mitä sinä haluat? Sinähän voit halutessasi vauvaa jos olisitte aviossa tehdä sen ihan kenen kanssa tahansa, joka vain suostuu, eikö niin?
Tässä ei tarvitse miettiä lainkaan miehen nyksää, vaan tämä kysymys liittyy vain sinuun ja mieheesi, voisitko siis vastata miten suhtautuisit?
Ei voi olla totta. Tässä haistaa katkeruuden, koska exä ja ap on eronnut ja ex löytänyt uuden vaimon. Jätä heidät rauhaan ja keskity OMAAN elämääsi. Ihan sairasta!
Aikuisten ihmisten maailmassa nyt ei vain voi olla ajattelematta kaikkia niitä osapuolia, jotka loukkaantuvat, eikös se ole ihan selvä asia?
Jos vauvan saaminen on noin kova pakkomielle, niin miksi et käy keinohedelmöityksessä???
Spermaa saat muualtakin kuin naimisissa olevalta eksältäsi.
Vastaapa AP tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
Voitko selventää ajatusmaailmaasi tuon viimeisen lauseesi kohdalta? Exäsi on NAIMISISSA nykyisen vaimonsa kanssa ja sinun mielestäsi sellainen asia kuin miehen toiselle siittämä lapsi ei kuulu vaimolle millään tavalla???? Nyt olen kaiken kuullut ja nähnyt. Miten perustelet väittämäsi?
No tämä on tietty mielipide ero, mutta minusta avioliitto ei oikeuta puuttumaan toisen henkilökohtaisiin valintoihin, haaveisiin tai tarpeisiin. Jokaisella on oikeus toteuttaa haaveensa ja tarpeensa (esim. aikaisemmin kirjoittamani esimerkki seksitarpeiden tyydyttämisestä suhteen ulkopuolella) eikä mikään paperilapulle kirjoitettu sopimus yhdessä olosta poista näitä ihmisoikeuksia! Kuulostaa varmaan jo turhankin vakavalta ja kaikkihan on edelleen jossittelua, eli jos niin pitkälle edettäisiin että vauva olisi suunnitelmissa, niin ei minusta aikuisen ihmisen tarvi kysyä lupaa oman elämän toteuttamiseen puolisoltaan. Tarkoitan siis että asia ei kuulu varsinaisesti vaimolle. Eihän mullekaan kuulu heidän lisääntymiset tai lisääntymättömyydet, aivan sama asia siis toisin päin! Tietty jos mies ei asiasta innostu, niin enhän voi tietää onko taustalla vaikuttamassa sitten vaimo vai aito haluamattomuus (vaimon aikaansaamaa??) mutta sillehän en sitten mitään voi. Jos ihminen elää vain toista miellyttääkseen niin sitten elää. Kuitenkin oikeus jokaisella on tehdä omaa elämää onnelliseksi tekeviä päätöksiä. Aika kapeakatseinen olet jos tämä asia on noin vaikea sisäistää ja ymmärtää.
ap
Voi hyvä ihme. Olet enemmän sekaisin, kuin aloituksestasi olisi edes voinut ensin kuvitellakaan. Tiedätkö sinä edes mikä on avioliitto? Oletko koskaan ollut naimisissa? Voi valaista sinua, että avioliitto on kahden ihmisen tekemä sopimus, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan toista. Siinä tehdään kompromisseja ja otetaan toinen ihminen huomioon. Ei siinä hilluta kuin vasikka kevätlaitumella kysymättä toisen mielipidettä yhtään mihinkään ja toimita narsistisen itsekkäästi kunhan vaan itsellä on hyvä olla! Ja tuohon seksitarpeiden tyydyttämiseen avioliiton ulkopuolella: Minkä takia ihmiset sitten edes menevät naimisiin, jos täytyy naida naksautella puolen kylän kanssa kysymättä puolisolta lupaa? Tiedätkö, että sellaista kutsutaan uskottomuudeksi ja pettämiseksi? Silloin ihmiset yleensä ottavat eron.
Ja jos tämä on mielestäsi kapeakatseisuutta, niin olen mielelläni sellainen. Minusta sinä olet itsekäs, ehkä jopa narsistinen, jonka ainoa päämäärä on saavuttaa onni muiden kustannuksella ja muista piittaamatta. Säälittää lapsesi. Huolehditko hänestäkään kunnolla, jos se on työlästä, etkä SINÄ jaksa tai tule siitä onnelliseksi? Huhhuh.
-Ap, onko sinulle jokin diagnosoitu mielenterveydellinen sairaus? Et ole normaali.
-Mitä teet työksesi? Minkälaisia sosiaalisia suhteita sinulla on, onko esimerkiksi kavereita?
-Miten sinulla menee nykyisen lapsen kanssa?
-Kuvaile ulkoista olemustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
No mutta jos ei ajatella sitä, pystytkö antamaan lapsen ja haluatko sitä, niin pystytkö asettumaan siihen asemaan, että sinun miehesi haluaisi lapsen jonkun toisen kanssa, jos ei pystyisi saamaan sitä sinun kanssasi ja olisi sen myös avioituessanne tiennyt. Niin antaisitko sinä miehellesi luvan saada lapsen jonkun suhteenne ulkopuolisen kanssa?
Vastaisitko ap vielä tähänkin, kun tämän jälkeenkin tulleeseen vastasit, kiitos.
En voisi kieltää miestä näin tekemästä jos haluaisi. On tosin typerää kysellä mielipiteitäni kuvitteellisiin tilanteisiin, koska maalailemasi kuvitelma ei minulle tässä elämässä toteudu :) Raskaudun helposti joten mahdoton kuvitella tuollaista tilannetta etten voisi lasta saada ja mies joutuisi toisen kanssa sen saamaan. Mutta jos näin olisi niin kyllä, minä pystyisin hyväksymään tilanteen. Se olisi tietty toinen juttu haluaisinko sitten suhteessa enää olla kyseisen miehen kanssa, mutta hyväksyisin kyllä. Nyt en enää vastaa muuta kun aiheeseen liittyviin kommentteihin. Joillain on pakkomielle tulla inttämään aiheeseen liittymättömiä asioita.
ap
Eikä juuri kukaan ole sanonut, ettekö voisi kysyä, mitä sinä siinä kysymisessä epäröit? Olemme vain kertoneet, että JOS miehesi suostuisi, hänen vaimonsa pitäisi asiaa takuulla kamalana, loukkaantuisi ja eroaisi.
Niin, eli mikä siinä kysymisessä voisi mennä pieleen? Eikös ole "sant, att frågan är fri, om det är hövligt?" Eli jos nätisti kysyt, niin mitä tää meidän reagointi mihinkään vaikuttaa? Emmehän me ole sinun miehesi.
Olisi kiva kuulla onnistuitko saamaan myöntävän vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
No mutta jos ei ajatella sitä, pystytkö antamaan lapsen ja haluatko sitä, niin pystytkö asettumaan siihen asemaan, että sinun miehesi haluaisi lapsen jonkun toisen kanssa, jos ei pystyisi saamaan sitä sinun kanssasi ja olisi sen myös avioituessanne tiennyt. Niin antaisitko sinä miehellesi luvan saada lapsen jonkun suhteenne ulkopuolisen kanssa?
Vastaisitko ap vielä tähänkin, kun tämän jälkeenkin tulleeseen vastasit, kiitos.
En voisi kieltää miestä näin tekemästä jos haluaisi. On tosin typerää kysellä mielipiteitäni kuvitteellisiin tilanteisiin, koska maalailemasi kuvitelma ei minulle tässä elämässä toteudu :) Raskaudun helposti joten mahdoton kuvitella tuollaista tilannetta etten voisi lasta saada ja mies joutuisi toisen kanssa sen saamaan. Mutta jos näin olisi niin kyllä, minä pystyisin hyväksymään tilanteen. Se olisi tietty toinen juttu haluaisinko sitten suhteessa enää olla kyseisen miehen kanssa, mutta hyväksyisin kyllä. Nyt en enää vastaa muuta kun aiheeseen liittyviin kommentteihin. Joillain on pakkomielle tulla inttämään aiheeseen liittymättömiä asioita.
ap
Eli sua vituttaa, kun on naisia, joiden ei ole pakko suostua moiseen? Olet kynnysmatto ap, mutta salasellainen. Hymiö hymiö. ("maalailemasi kuvitelma ei minulle tässä elämässä toteudu :)" )
Niin, et saanut edes sitä kumppaniakaan, joka oikeutesi milloinkaan edes koittaisi polkea, että hymiöi aivan niin paljon kuin jaksat.
Miksei miehesi ole isä nykyiselle lapselleen? Saatanan mulkku, kun antaa tuollaisen pershärön kasvattaa yhtään ketään.
Tämän ketjun myötä on aika hyvin tullut selväksi että miksi AP ei ole löytänyt itselleen miestä.
Kukaan hullukaan suostuisi suhteeseen sellaisen emännän kanssa, jolla on narsistisia pakkomielteitä eksäänsä kohtaan.
Ei aiemmat lapset automaattisesti tarkoita sitä, että raskaudut edelleen helposti. Kannattaa yrittää tiedostaa tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei aiemmat lapset automaattisesti tarkoita sitä, että raskaudut edelleen helposti. Kannattaa yrittää tiedostaa tämäkin.
Höpsis, AP on täydellinen nainen ja täydellinen lisääntyjä.
Hän haluaa epäitsekkäästi pelastaa eksänsä nykyiseltä vaimoltaan ja tuottaa maailmaan itsensä kaltaisia täydellisiä ihmisiä.
Huom. sarkasmi
Ai kauhea! Me oltaisiin haluttu useampi lapsi mutta mulle jouduttiin ekan lapsen synnyttyä tekemään kohdunpoisto. Eli ei enää biologisia lapsia :( en ole sinut asian kanssa ja itkettää jokainen lähipiiriin syntyvä vauva. Onneksi mies on ihana ja sanonut että hänelle on ainakin näin juuri hyvä. Jos hän yhtäkkiä ilmoittaisi että hankkii vauvan exänsä kanssa, niin jumankauta! en osaa edes kuvitella niitä tunteita. Tuntuisi niin petetyltä ja epäonnistuneelta etten ainakaan voisi jatkaa päivääkään suhdetta.
Mietin vaan että voihan tuon ap:n exän vaimonkin lapsettomuus olla ns. kova paikka joka vaan pahentaisi tuota ap:n loistavaa suunnitelmaa. Jos mies olisi valmis avioitumaan ja hyväksymään lapsettomuuden, mutta yhtäkkiä toteuttaisikin jotain unelmaa exänsä kanssa, niin huh en voisi melkein pahempaa loukkausta kuvitellakaan? ja ap olet oikeasti kusipää jos olet sitä mieltä ettei toisten loukatuista tunteista tarvi välittää. On kyllä ihme juttu ettet ole sopivaa miestä löytänyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok asia tuli harvinaisen selväksi. Ymmärrän että moni otti tämän henkilökohtaisesti koska on ehkä itse tuon uuden vaimon roolissa tai muuten ei ole ollut vastaavassa eroperheen tilanteessa. Mutta joo, kiitos annoitte kaikesta negailusta huolimatta myös ajateltavaa. Lähinnä siis kuinka vauva tämän kokisi ja olisiko moraalisesti oikein hankkia lasta muuten kuin ydinperheeseen. Toisaalta perhemalleja on monia joten miksi sulkea tätäkään pois... Tuota vaimon aseman puolustamista sen sijaan en ymmärrä, koska mielestäni jokainen kuitenkin päättää elämästään itse vaikka aviossa eläisikin. Kukaan ei voi toista omistaa eikä ole oikein joutua luopumaan asioista vain toisen mieliksi. Ja sitä paitsi ei voida varmasti tietää olisiko asia vaimolle todella noin paha kun väitätte? kyllähän esim. moni haluton vaimokin on ok sen kanssa että mies hakee seksiä muualta koska sitä ei suhteesta voi saada. Ja silti elävät onnellisina yhdessä. Esimerkkinä vain tämä. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en kokisi asemaani uhatuksi vaikka tämä mahdollinen vauva viettäisi aikaa paljon myös tuon vaimon kanssa, eli en yritä edes vauvalla sitoa miestä nimenomaan itseeni, niinkuin joku väitti.
Ehkä olen sitten seinähullu, mutta kukapa lasta haluava ei?? eikai sitä voi kukaan ydinperheessä lisääntyväkään tietää mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja mistä asti se on itsekkyyttä että oma onnellisuus on omassa elämässä tärkeintä. En elä muiden (esim tuon miehen vaimon) elämää vaan omaani! Voisitte olla vähän suvaitsevaisempia mutta kuten arvelinkin niin tää aihe ei naisia ilahduta.
ap
Sano nyt itse sitten, että jos tämä miehesi palaisi luoksesi ja haluaisi sen jälkeen tehdä lapsen sen kanssa, joka on nyt hänen vaimonsa, niin mitä ajattelisit?
Olisitko aivan avoin sille ja se, mitä mies haluaa olisi sinusta tärkeää? Kokisitko rajoittavasi miestäsi, jos se ei sopisi sulle?No tuo tilannehan on täysin kuvitteellinen. Mutta kyllä, olisi kai miehellä tuossa tilanteessa oikeus lapseen jos en minä sitä kerran voisi antaa. Tilannehan on kuitenkn täysin eri koska voin antaa lapsen jos hän haluaa. Olisi loukkaavaa tehdä toisen kanssa lapsi samalla kun minä haluaisin lasta ja voisin sen tehdä. Ex miehen tilanne on kuitenkin täysin eri koska mies on joutunut luopumaan vauvahaaveista tuon suhteensa aikana. Ja tätä siis mun mielestä vaimolla ei ole oikeus evätä. Kuitenkin tavallaanhan se voisi olla helpotus että lapsi tulis mun kanssa kun miehellä on lapsi kanssani jo ennestäänkin. Olisi varmasti pahempi jos olisi joku aivan random tyyppi jolle vauvan tekisi. Mutta turha kai tätä on edes selittää kun olette asettuneet tuon exän vaimon puolelle vaikkei asia edelleenkään liity häneen mitenkään.
ap
No mutta jos ei ajatella sitä, pystytkö antamaan lapsen ja haluatko sitä, niin pystytkö asettumaan siihen asemaan, että sinun miehesi haluaisi lapsen jonkun toisen kanssa, jos ei pystyisi saamaan sitä sinun kanssasi ja olisi sen myös avioituessanne tiennyt. Niin antaisitko sinä miehellesi luvan saada lapsen jonkun suhteenne ulkopuolisen kanssa?
Vastaisitko ap vielä tähänkin, kun tämän jälkeenkin tulleeseen vastasit, kiitos.
En voisi kieltää miestä näin tekemästä jos haluaisi. On tosin typerää kysellä mielipiteitäni kuvitteellisiin tilanteisiin, koska maalailemasi kuvitelma ei minulle tässä elämässä toteudu :) Raskaudun helposti joten mahdoton kuvitella tuollaista tilannetta etten voisi lasta saada ja mies joutuisi toisen kanssa sen saamaan. Mutta jos näin olisi niin kyllä, minä pystyisin hyväksymään tilanteen. Se olisi tietty toinen juttu haluaisinko sitten suhteessa enää olla kyseisen miehen kanssa, mutta hyväksyisin kyllä. Nyt en enää vastaa muuta kun aiheeseen liittyviin kommentteihin. Joillain on pakkomielle tulla inttämään aiheeseen liittymättömiä asioita.
ap
Mistä sinä tiedät raskaudutko helposti? Sinulla oli vain yksi lapsi. Ei siitä voi päätellä yhtään mitään. Olet jo lähes nelikymppinen, joten sekin vaikeuttaa raskautumista. Ohis tosin, mutta tunnut todellakin luulevan itsestäsi liikoja. Joka suhteessa.
Musta ap:n vaatimukset isyydelle ei ole niin kummoiset etteikö joku muukin mies voisi sitä toteuttaa? Siksipä ihmetyttää miksi tuota naimisissa olevaa exää pitää tähän sotkea? Kyllä minustakin haiskahtaa siltä että olet katkerta kun et löytänyt miestä, mustasukkainen exän avioliitosta, vajaaälyinen ja epäempaattinen ja aito narsisti
Miksi suurin osa vastaajista on niin vihaisia ap:n idealle:( Mielestäni tämä on kiinnostava idea, joka todennäköisesti kumoutuisi ex-miehen kieltäytymiseen, mutta eikai ap:ta vain idean takia tarvitse haukkua. Totuushan vihaan taitaa löytyä sieltä, että tämä olisi oman elämänne kauhuskenaario. Ei ole olemassa mitään mustavalkoista sääntöä siitä, että minkälaisessa perheyhteisössä lapsen tulee kasvaa. Keskustelut tietynlaisen parisuhteen ja perhemallin paremmuudesta on myrkyllisiä siksikin, että tämä antaa ulospäin vaikutelman ja luo painetta, että ei olisi kuin yksi malli elää ja kasvattaa lasta, eikä tämä vastaa todellista elämää.
Ap, ajatusmaailmasi on varsin sairas ja narsistinen.
Myös käsityksesi avioliitosta on varsin huvittava. Tuolla sinun periaatteellasi jokainen saa tehdä avioliitossa aivan mitä huvittaa, eikä toisella ole oikeutta sanoa omaa mielipidettään.
Ymmärrän, että et ihan ole käsittänyt avioliiton konseptia. Jos olisit, et ehkä olisi nyt yksin ja ulisemassa eksältäsi siittiöitä.