Valaistuminen

Up. Aihe mielenkiintoinen.

Tänään nimipäivä: Suom. Laila, Leila, Ruots. Leila, Laila

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te valaistuneet saavutitte oman tilanne?  Pyrittökö siihen tietoisesti jotain tekemällä vai tapahtuiko se itsestään? Oletteko  lukeneet kirjoja, meditoineet tai jotain muuta?  Onko jokin tekniikka joka auttaa valaistumiseen?

Mistä olisi hyvä aloittaa?  Kirjoja on niin paljon joista saa jotain neuvoja mutta ne eivät ole minua auttaneet.

Tuntuu että monille valaistuminen on tapahtunut jonkun suuren kriisin yhteydessä jolloin ego on ikäänkuin puristunut kasaan ja hävinnyt silmänräpäyksessä.

Toiset puut kukkivat toukokuussa, toiset syyskuussa, mutta kaikkien niistä siemenen on täytynyt itää ja kasvaa paljon ennen kukkimista. 

Tarkoittaa sitä, että tärkeintä on sisäinen halu valaistumiseen, kutsuipa sitä haluksi Jumalan löytämiseen tai valaistumiseen. Sen halun vallassa ihminen etsii, ja löytää totuuden siemeniä erilaisista kirjoista, erilaisilta opettajilta, elämänsä kokemuksista. Mutta nämä ovat vasta siemeniä, ja voi kulua pitkäänkin, että ne itävät. Kuitenkin koko ajan tapahtuu jotain, vaikkei ihmisen pintatietoisuus sitä tiedostakaan. 

Elä siis rauhassa, ja luota että ajallaan siemen itää ja kasvaa puuksi ja kukkii. Seuraa vaistojasi: lue aiheeseen liittyvää jos tunnet kutsumusta, meditoi jos tunnet kutsumusta, elä ilman näitä jos koet että nyt ei ole aika aktiivisesti etsiä valaistumista. Luonnollinen ihminen ei koskaan aloita tätä prosessia ja koe halua valaistua, vaan kaikki joille sellainen halu syttyy ovat siihen kutsuttuja. Ja kutsuja, ajattelipa sen Jumalaksi tai sieluksi tai oman tietoisuuden korkeammaksi tasoksi, kyllä pitää huolen siitä että kutsuttu haluaa etsiä kun on aika, ja antaa siemenen itää rauhassa kun se on hyväksi niin.

Koskaan ei tarvitse huolehtia, sillä tässä hetkessä on kaikki, mitä tarvitsee tämän hetken tarpeeseen. Tämä koskee myös hengellisiä ja henkisiä. Joskus tulee hetki jolloin tarve on suurempi, ja silloin saa enemmän. Mutta se tarkoittaa myös hetkeä jolloin itseltä vaaditaan enemmän. Siltä jolla on paljon, siltä vaaditaan paljon. Ei ole siis mitään syytä kiirehtiä, vaan levätä siinä tietoisuudessa, että juuri nyt asiat on niin kuin on hyvä, ja tämä koskee jokaista hetkeä tästä ikuisuuteen. (Tiedän, mitä joku haluaa sanoa: että ihan varmasti kaikilla ei ole joka hetki kaikkea mitä hän tarvitsee. Mutta asiat tulee ihmisen elämään hänen tietoisuutensa kautta, ja manifestoituvat ulkoiseen vasta sitten. On ensin tiedettävä, että tässä hetkessä on aina kaikki "taivaallinen manna" jota tarvitsee, jotta niin alkaa kokea myös ulkoisessa todellisuudessa. Jos ei niin usko, kokee maailman jossa se ei ole totta.)

Miksi minulla on niin paha olla näiden siementen kylvön ja sen, mitä siitä voisi seurata, välillä? En ole siis vielä nähnyt sitä hyvää, mutta uskon tai jotenkin koen tuon siementen kylvön olevan totta minulle tai minussa.

Luulin tajuavani. Luulin saavuttavani. Pian. Mutta jouduinkin manalaan, tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki mikä on hyvää silmieni edessä siinä kuvassa ja toivossa, jonka sain, pakenee, ei ole, sitä ei ole, se kaikkoaa, minä murrun. Ja itken. Ja alan miettiä, miksi ikinä näinkään sen näyn silmissäni, jossa oli se, mikä puuttuu. Se liiittyi rakkauden kokemiseen. Eli nyt on vain tuhkaa.

Ja pelkään pilaavani kaiken sillä, että menetän totaalisesti kärsivällisyyteni ja ryhdyn kimppaan täällä manalassa pirun kanssa, kun minut tänne hänen luokseen TAAS KERRAN heitettiin. Oon siis viettänyt täällä aikaa ennenkin, mutta silloin minulla ei ollut juuri mitään erityistä hyvää, mihin uskoa. Pelkään ihan hirveästi, että mä olenkin tuon pirun kaveri. Ihan kuin rakkaus tms koittaisi saada mut naitettua sille. Että miksi?! Eikö se rakastakaan minua?

143

Siis eikö rakkaus rakastakaan minua.

143

Nälkää näkevät manifestoivat sen puutteen ja kurjuuden itselleen ja tarvitsevat sen kokemuksen. Älkää nyt jauhako paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?

Osaako kukaan vastata? Oletteko edes panneet merkille?

noilla ei ole mitää tekemistä valaistumisen kanssa, huijareita

Vierailija kirjoitti:

Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?

Sanoit itse hyvin "henkistymiseen pyrkivillä" eli en noihin guruihin yms usko, ei voi olla oma valaistuiminen jostain nettiguruista kiinni, huijareilta vaikuttavat tuommoiset lasittune katseiset-"gurut". Itsellä kalskahtaa jo pelkkä guru-sanan kuuleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden pseudovalaistuneen, joka ei itse ymmärrä tilaansa. Hän esittää maailmojasyleilevää rakkauden lähettilästä, mutta ei käytännössä ole rakastava eikä halua esim. tehdä mitään toisten hyväksi. Eikä käy töissä, kun se ei sovi (!) hänelle.

Ymmärrän, että hänellä on taustalla psyykeongelmia ja tämä mukavalaistuminen antaa etäisyyttä siihen traumatisoituneeseen minään. Alkoholikin hänelle maistuu. Ja arvostelu-/arviointikykyä ei tietenkään ole. Riippuvainen kaikenlaisesta itsen ulkopuolisesta hörhöilystä, kun ei oikeasti ole löytänyt Minää, jossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Mitäs tuommoiselle sanoisi? Vai annanko olla?

-pitkän Tien kulkija

Se, onko hän valaistunut ei ole sinun arvioitavissasi. Katsot häntä vain omasta kulmastasi, etkä tiedä missä kohtaa hän elämänpolullaan on. Kuitenkin hän on täsmälleen oikeassa kohdassa.

Kuten tässä ketjussa on puhuttukin, uskomuksiensa pohjalta ihminen manifestoi itselleen oman maailmansa. Joillakin siihen kuuluu työttömyys, joillakin raataminen siinä uskossa, että niin kuuluu tehdä. 

Rakkaus ei ole sitä, että kulkee auttamassa toisia. (Perinteisen mallin mukaan vielä pyyteettömästä uhrautuen). Kaikilla on pohjimmiltaan kaikki hyvin, ja heidän kohtaamansa vastoinkäymiset ovat juuri niitä joita heidän pitääkin kokea. Osalla ihmisistä on halu auttaa, ja heidän kokemuksiinsa kuuluu saada auttaa toisia. 

Eli anna olla. Kuten kaiken muunkin :)

Komppaan.

Jep. Sama. Komppaan. En oikein osaa selittää tätä "valaistuneen" olotilaa, mutta tuo anna olla kuvaa sitä hyvin. Kävin sisäisen, henkisesti hirveän kriisin ja ulkopuolelle se ei näkynyt juuri millään lailla, paitsi ehkä saatoin jonkun mielestä vaikuttaa masentuneelta, sillä ololla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä masennuksen kanssa. Häpesin ja kaduin tuota ajanjaksoa elämässäni jonkinaikaa, kunnes tajusin että tuo aika oli tärkeä ja käänteentekevä, kuin matka itseen ja kaiken puhdistamista (ulkoisesti en "puhdistanut" mitään eli en vaihtanut vaatteitani hippivaatteisiin ja mennyt Intiaan joogaamaan), vaikken sitä silloin tajunnut. Eräs päivä vaan tajusin (tajuaminenkin on väärä sana..) kuinka merkittävä tuo ajanjakso oli ja että ilman sitä ei olisi sitä oloa mikä on nyt. Tavallaan kaikki muuttui vaikka mikään ei muuttunut. Jos pitää jokin lause saada kuvaamaan tätä niin se olisi tämä "haava on siellä mistä valo menee sisään", eli Rumin sanonta " the wound is the place where the light enters you". Eli on käytävä läpi oma sisäisen helvettinsä, ymmärrän jos jotkut sekoo sillä matkalla ja tämäkin on vain minun näkemykseni asiasta. Ja ehkä se onkin "sekoomista", koska sen jälkeen mikään ei tavallaan enää ole niinkuin ennen oli, mutta kuitenkin on. Kuka tahansa voi olla "valaistunut" joukossamme, eli se voi olla ala-asteen opettajasi, bussikuski jonka näet joka päivä, työpaikkasi siivooja, kaupan kassa, postinjakaja... Valaistuminen ei tarkoita sitä, että olisi oltava joogasalin opettaja tai pappi. 

 Nosto välillä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te valaistuneet saavutitte oman tilanne?  Pyrittökö siihen tietoisesti jotain tekemällä vai tapahtuiko se itsestään? Oletteko  lukeneet kirjoja, meditoineet tai jotain muuta?  Onko jokin tekniikka joka auttaa valaistumiseen?

Mistä olisi hyvä aloittaa?  Kirjoja on niin paljon joista saa jotain neuvoja mutta ne eivät ole minua auttaneet.

Tuntuu että monille valaistuminen on tapahtunut jonkun suuren kriisin yhteydessä jolloin ego on ikäänkuin puristunut kasaan ja hävinnyt silmänräpäyksessä.

Toiset puut kukkivat toukokuussa, toiset syyskuussa, mutta kaikkien niistä siemenen on täytynyt itää ja kasvaa paljon ennen kukkimista. 

Tarkoittaa sitä, että tärkeintä on sisäinen halu valaistumiseen, kutsuipa sitä haluksi Jumalan löytämiseen tai valaistumiseen. Sen halun vallassa ihminen etsii, ja löytää totuuden siemeniä erilaisista kirjoista, erilaisilta opettajilta, elämänsä kokemuksista. Mutta nämä ovat vasta siemeniä, ja voi kulua pitkäänkin, että ne itävät. Kuitenkin koko ajan tapahtuu jotain, vaikkei ihmisen pintatietoisuus sitä tiedostakaan. 

Elä siis rauhassa, ja luota että ajallaan siemen itää ja kasvaa puuksi ja kukkii. Seuraa vaistojasi: lue aiheeseen liittyvää jos tunnet kutsumusta, meditoi jos tunnet kutsumusta, elä ilman näitä jos koet että nyt ei ole aika aktiivisesti etsiä valaistumista. Luonnollinen ihminen ei koskaan aloita tätä prosessia ja koe halua valaistua, vaan kaikki joille sellainen halu syttyy ovat siihen kutsuttuja. Ja kutsuja, ajattelipa sen Jumalaksi tai sieluksi tai oman tietoisuuden korkeammaksi tasoksi, kyllä pitää huolen siitä että kutsuttu haluaa etsiä kun on aika, ja antaa siemenen itää rauhassa kun se on hyväksi niin.

Koskaan ei tarvitse huolehtia, sillä tässä hetkessä on kaikki, mitä tarvitsee tämän hetken tarpeeseen. Tämä koskee myös hengellisiä ja henkisiä. Joskus tulee hetki jolloin tarve on suurempi, ja silloin saa enemmän. Mutta se tarkoittaa myös hetkeä jolloin itseltä vaaditaan enemmän. Siltä jolla on paljon, siltä vaaditaan paljon. Ei ole siis mitään syytä kiirehtiä, vaan levätä siinä tietoisuudessa, että juuri nyt asiat on niin kuin on hyvä, ja tämä koskee jokaista hetkeä tästä ikuisuuteen. (Tiedän, mitä joku haluaa sanoa: että ihan varmasti kaikilla ei ole joka hetki kaikkea mitä hän tarvitsee. Mutta asiat tulee ihmisen elämään hänen tietoisuutensa kautta, ja manifestoituvat ulkoiseen vasta sitten. On ensin tiedettävä, että tässä hetkessä on aina kaikki "taivaallinen manna" jota tarvitsee, jotta niin alkaa kokea myös ulkoisessa todellisuudessa. Jos ei niin usko, kokee maailman jossa se ei ole totta.)

Miksi minulla on niin paha olla näiden siementen kylvön ja sen, mitä siitä voisi seurata, välillä? En ole siis vielä nähnyt sitä hyvää, mutta uskon tai jotenkin koen tuon siementen kylvön olevan totta minulle tai minussa.

Luulin tajuavani. Luulin saavuttavani. Pian. Mutta jouduinkin manalaan, tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki mikä on hyvää silmieni edessä siinä kuvassa ja toivossa, jonka sain, pakenee, ei ole, sitä ei ole, se kaikkoaa, minä murrun. Ja itken. Ja alan miettiä, miksi ikinä näinkään sen näyn silmissäni, jossa oli se, mikä puuttuu. Se liiittyi rakkauden kokemiseen. Eli nyt on vain tuhkaa.

Se on monen ihmisen tie. Raamatussa sitä kuvaa Israelin erämaavaellus, kun kansa tavoitteli luvattua maata. Monta kertaa he jo näkivät Luvatun maan, mutta jokin asia sai aikaan sen, että vieläkään he eivät päässeet sinne, vaan joutuivat taas vaeltamaan erämaissa.

Tämä on kuvaus ihmisen hengellisestä tiestä tavanomaisimmillaan. Ihminen saa jonkinlaisen sisäisen näyn tavoitteesta johon pyrkiä, ja lähestyykin sitä. Mutta sitten tulee jokin este, ja hän loittonee siitä, mikä tuottaa turhautumista ja ahdistusta. Jossain vaiheessa pyritään taas tielle kohti tavoitetta, mutta usein uudet erämaakeikat odottavat välillä. Lopulta kuitenkin sinnikkyys palkitaan, ja etsivä löytää... 

Tärkeä asia on luopua kaikesta inhimillisestä luonnollisesta halusta, esim. halusta kokea hyvää oloa. Kun sielu palaa halusta ainoastaan kokea Jumala tai valaistuminen, ja sen saavuttaaksen olisi valmis heittämään koko muun maailman menemään, silloin on tilassa jossa ihmeitä tapahtuu. Paradoksaalista kyllä, paranemisiakin tapahtuu juuri silloin, kun "parantaja" ei etsi parantamista vaan menee rukoukseen vain hakien yhteyttä Taivasten valtakunnan kanssa.

Kun joku kertoo minulle vaivan tai ongelman johon etsii apua, minä en kauheasti kuuntele, sillä tiedän että ei minua kohtaa fyysinen ongelma, vaan kiusaus uskoa kahteen voimaan: Jumalaan ja pahaan. Ja juuri se hyvän ja pahan tiedon puun mätä hedelmä on koko ihmiskunnan kaikkien ongelmien lähde. Joten minä torjun sen, ja sanon, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, joten missään ei ole sijaa sairaudelle tai synnille tai pahuudelle. Sen on oltava illuusio. Ja sitten tapahtuu ihme...

"Kun sielu palaa halusta ainoastaan kokea Jumala tai valaistuminen, ja sen saavuttaaksen olisi valmis heittämään koko muun maailman menemään, silloin on tilassa jossa ihmeitä tapahtuu."

On oltava vapaa kaikista pyyteistä, myös halusta kokea jumala ja valaistuminen.

Up.

Olen yhden kerran elämäni aikana kokenut valaistumisen kokemuksen.

Se on kokemuksena niin valtava, ettei sitä ymmärrä ennen kokemusta, kokemuksen aikana eikä silloinkaan kun tuo kokemus on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?

Koska ne ovat pahoja ihmisiä ja heitä pitäisi välttää. Se kerrotaan myös Raamatusta.

Ihminen jolla on puhdas omatunto, elää oman elämänsä siinä ajassa ja nyt, ilman että pitäisi pyytää kuolleilta tai muilta neuvoa, koska meidän on itse vastattava teoistamme.

Täällä myös yksi, joka koki oman valaistumisensa vastikään. Olo on kuin vasta kuoriutuneella linnunpoikasella, joka yksin odottelee pesässä muiden munien kuoriutumista. Aivan eksyksissä :D

En tunne ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia, joten tämän ketjun lukeminen oli yhtä ihmettelyä ja helpotusta. En olekaan ainoa höyrypää!

Oma valaistumisen kokemukseni oli suuri lahja, en ymmärrä miksi juuri minä sain nähdä sen kaiken. En todellakaan olisi ansainnut sitä. Olin aiemmin piinkova ateisti ja lähinnä naureskelin eri uskonnoille, Raamatulle, Jumalille ja uskovaisille.

Itse ajattelen, että minua "valmisteltiin" pitkään jotta olisin valmis ottamaan kaiken vastaan. Onneksi vihdoin olin. En vain vielä tiedä, miten tästä jatkaa eteenpäin, mutta odotan innolla!

Ajatuksen syntymä on maailman syntymä.

Ajatuksen kuolema on maailman kuolema.

Kun ajatus ja maailma kuolee, silloin vallitsee täydellinen valaistumisen tila.

Up.

Jatketaan kannunvalantaa valaistumisesta.

Up.