Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valaistuminen
16.01.2016 |
Onko mammoissa muita valaistuneita? Olisi kiva jutella tästä tilasta.
Kommentit (304)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luen kommentteja joissa valaistuneet kertovat valaistuneena elämisestä, huomaan olleeni aina valaistunut. En vain tiennyt, että sitä kutsutaan sillä nimellä :)
Olen aina saanut palautetta, että olen jotenkin "hetkessä eläjä", lapselliseksi minua on kuvailtu. Olen aikuinen nainen jo.
Kiva ketju.
Vierailija kirjoitti:
Kun luen kommentteja joissa valaistuneet kertovat valaistuneena elämisestä, huomaan olleeni aina valaistunut. En vain tiennyt, että sitä kutsutaan sillä nimellä :)
Olen aina saanut palautetta, että olen jotenkin "hetkessä eläjä", lapselliseksi minua on kuvailtu. Olen aikuinen nainen jo.
Kiva ketju.
Komppi. Minusta vaikuttaa, että valaistumisen kokevat sellaiset ihmiset, jotka ovat lähtökohtaisesti älyllisesti suuntautuvia ja kriittisiä, taipuvaisia jopa neuroottisuuteen. Sellainen persoonallisuus tuntee kokevansa "jotain ihmeellistä", kun lopettaa älyllistämisen ja kriittisen ajattelutavan. Vaikka se on vain paluuta normaaliin ja mitä luonnollisimpaan olotilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun luen kommentteja joissa valaistuneet kertovat valaistuneena elämisestä, huomaan olleeni aina valaistunut. En vain tiennyt, että sitä kutsutaan sillä nimellä :)
Olen aina saanut palautetta, että olen jotenkin "hetkessä eläjä", lapselliseksi minua on kuvailtu. Olen aikuinen nainen jo.
Kiva ketju.
No samanlaisia ajatuksia itselläkin.
Mutta sitten on tällaista tekemällä tehtyä henkistymistä, jonka kyllä uskon olevan vaarallista ja vahingollista
http://beforeitsnews.com/religion/2014/06/the-third-eye-satanic-portal-…
Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jauhaa kirjoitti:
Vieläkö nää psykootikot jaksaa
Arvoo kaksi kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden pseudovalaistuneen, joka ei itse ymmärrä tilaansa. Hän esittää maailmojasyleilevää rakkauden lähettilästä, mutta ei käytännössä ole rakastava eikä halua esim. tehdä mitään toisten hyväksi. Eikä käy töissä, kun se ei sovi (!) hänelle.
Ymmärrän, että hänellä on taustalla psyykeongelmia ja tämä mukavalaistuminen antaa etäisyyttä siihen traumatisoituneeseen minään. Alkoholikin hänelle maistuu. Ja arvostelu-/arviointikykyä ei tietenkään ole. Riippuvainen kaikenlaisesta itsen ulkopuolisesta hörhöilystä, kun ei oikeasti ole löytänyt Minää, jossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Mitäs tuommoiselle sanoisi? Vai annanko olla?
-pitkän Tien kulkija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, voihan sitä ajatella ja kuvitella valaistuneensa, mutta se on täysin eri asia kuin oikea valaistuminen.
Ei kai tämä aihe ole vielä loppuun kaluttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä, että valaistuneita ei istu joka oksalla.
Taitaa olla melko harvinaista tuo valaistumisen kokemus loppujen lopuksi.
Vai eikö ne jotka ovat sen kokeneen koe tarvetta kertoa siitä kokemuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?
Osaako kukaan vastata? Oletteko edes panneet merkille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi henkistymiseen kovasti pyrkivillä ihmisillä on tyhjä, pelottava katse? Olen katsonut nettivideoita guruista, niin heillä on samanlainen. Ei mitään lempeyttä eikä sielua, pelkästään pelottava tuijotus. Onko kyseesssä joku tahaton matkiminen?
Osaako kukaan vastata? Oletteko edes panneet merkille?
Henkiset pyrkimykset perustuvat omanedun tavoitteluun eli itsekkyyteen, siksi niihin
ei sisälly todellista henkisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pseudovalaistuneen, joka ei itse ymmärrä tilaansa. Hän esittää maailmojasyleilevää rakkauden lähettilästä, mutta ei käytännössä ole rakastava eikä halua esim. tehdä mitään toisten hyväksi. Eikä käy töissä, kun se ei sovi (!) hänelle.
Ymmärrän, että hänellä on taustalla psyykeongelmia ja tämä mukavalaistuminen antaa etäisyyttä siihen traumatisoituneeseen minään. Alkoholikin hänelle maistuu. Ja arvostelu-/arviointikykyä ei tietenkään ole. Riippuvainen kaikenlaisesta itsen ulkopuolisesta hörhöilystä, kun ei oikeasti ole löytänyt Minää, jossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Mitäs tuommoiselle sanoisi? Vai annanko olla?
-pitkän Tien kulkija
Se, onko hän valaistunut ei ole sinun arvioitavissasi. Katsot häntä vain omasta kulmastasi, etkä tiedä missä kohtaa hän elämänpolullaan on. Kuitenkin hän on täsmälleen oikeassa kohdassa.
Kuten tässä ketjussa on puhuttukin, uskomuksiensa pohjalta ihminen manifestoi itselleen oman maailmansa. Joillakin siihen kuuluu työttömyys, joillakin raataminen siinä uskossa, että niin kuuluu tehdä.
Rakkaus ei ole sitä, että kulkee auttamassa toisia. (Perinteisen mallin mukaan vielä pyyteettömästä uhrautuen). Kaikilla on pohjimmiltaan kaikki hyvin, ja heidän kohtaamansa vastoinkäymiset ovat juuri niitä joita heidän pitääkin kokea. Osalla ihmisistä on halu auttaa, ja heidän kokemuksiinsa kuuluu saada auttaa toisia.
Valaistuminen tai henkistyminen ei estä millään tavalla alkoholin käyttöä. Päin vastoin, olet vapaa sellaisista määreistä, mitä yleensä liitetään henkisyyteen tai mihinkään muuhunkaan. Itseään ei tarvitse enää asettaa toimimaan jonkun ulkopuolisen mallin mukaan. Itse asiassa uskon, että monet valaistuneet viettävät aikaansa ojanpohja-alkoholisteina, koska ei heille ole väliä missä he ovat.
Eli anna olla. Kuten kaiken muunkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pseudovalaistuneen, joka ei itse ymmärrä tilaansa. Hän esittää maailmojasyleilevää rakkauden lähettilästä, mutta ei käytännössä ole rakastava eikä halua esim. tehdä mitään toisten hyväksi. Eikä käy töissä, kun se ei sovi (!) hänelle.
Ymmärrän, että hänellä on taustalla psyykeongelmia ja tämä mukavalaistuminen antaa etäisyyttä siihen traumatisoituneeseen minään. Alkoholikin hänelle maistuu. Ja arvostelu-/arviointikykyä ei tietenkään ole. Riippuvainen kaikenlaisesta itsen ulkopuolisesta hörhöilystä, kun ei oikeasti ole löytänyt Minää, jossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Mitäs tuommoiselle sanoisi? Vai annanko olla?
-pitkän Tien kulkijaSe, onko hän valaistunut ei ole sinun arvioitavissasi. Katsot häntä vain omasta kulmastasi, etkä tiedä missä kohtaa hän elämänpolullaan on. Kuitenkin hän on täsmälleen oikeassa kohdassa.
Kuten tässä ketjussa on puhuttukin, uskomuksiensa pohjalta ihminen manifestoi itselleen oman maailmansa. Joillakin siihen kuuluu työttömyys, joillakin raataminen siinä uskossa, että niin kuuluu tehdä.
Rakkaus ei ole sitä, että kulkee auttamassa toisia. (Perinteisen mallin mukaan vielä pyyteettömästä uhrautuen). Kaikilla on pohjimmiltaan kaikki hyvin, ja heidän kohtaamansa vastoinkäymiset ovat juuri niitä joita heidän pitääkin kokea. Osalla ihmisistä on halu auttaa, ja heidän kokemuksiinsa kuuluu saada auttaa toisia.
Eli anna olla. Kuten kaiken muunkin :)
Komppaan.
Alue: Aihe vapaa
Joopa joo, eikös tämä kuopiolainenkin nainen kokenut tuon suuren valaistuksena, joka tappoi pienen lapsensa ja myöhemmin tuo valaistuminen olikin psykoosi.