Milloin olet viimeksi itkenyt?

Tänään lääkärin vastaanotolla kun kerroin työpaikkakiusaamisesta. Terveisiä vaan Heidille, olen kertonut sinusta!

Muutama tunti sitten, kun kollega kertoi lähiomaisensa kuolemasta.

Liikutun nykyään kovin helposti niin ilosta kuin surustakin. Ihan vollottamalla en ole itkenyt aikoihin.

Hetki sitten, kun katselin jotain kaunista muistovideota Rickmanista. Oli se piruvieköön hieno mies ja näyttelijä. Viime päivinä on muutenkin ollut jotenkin tavallista herkempänä. Menkatkin loppui jo jonkin aikaa sitten, eli tiedä häntä mikä sitä nyt niin laittaa itkemään. Viime yönä ulvoin hysteerisesti kun luin koskettavia sarjakuvia (:D) koirista. Itseltäni kuoli koira muutama kuukausi sitten ja ikävä on edelleen valtaisa.

:')

Vierailija kirjoitti:

Tänään, kun kuulin Alan Rickmanin kuolemasta.

Joku pari päivää sitten. Olin ihan sika kiukkuinen ja oli hirveä nälkäkin samassa ja siinä sitten alkoi itkettää kesken kaiken.

Muutama tunti sitten, kun hyvastelin mieheni, jaaden yksin sairaalaan vieraassa maassa. Olen raskaana, ja ennenaikaisen synnytyksen riski on hyvin korkea. Huoli vauvasta, miehen hataantynyt katse ja yksin jaaminen, saivat kyyneleet silmiin.

Pari päivää sitten liikutuin hieman, kun katsoin dokumenttia jossa identtisillä kaksosilla jotka siinä vaiheessa olivat jo aikuisia miehiä, niin toiselle oli puhjennut aikuisiällä skitsofrenia, toiselle ei. Toinen veli, se terve toimi toiselle tavallaan turvallisena linkkinä tavalliseen elämään niin kauniilla ja tukevalla tavalla, kantoi toisesta huolta ja auttoi jopa siinä määrin että omakin elämä jäi aikalailla sivuun. Niin, siinä oli kohtaus jossa ne miehet istuivat sohvalla ja jotenkin se tunnelma oli siinä niin liikuttava. :'I Sairastunut oli ollut äärettömän lahjakas piirtäjä, oli sitä toki vieläkin mutta sairaus esti enimmän työskentelyn. Veljen avulla toinen pääsi kuitenkin edelleen mielenrauhan tilaan jossa pystyi tuottamaan aina välillä hienoja tuotoksiaan.

Viime lauantaina, kun mietin exää.

Pari vuotta sitten herätessäni omaan itkuuni.

Aiemmin tänään kun kuulin Alan Rickmanin kuolemasta. Viimeisin kunnon itku tuli kun pari viikkoa sitten riitelimme avopuolisoni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään tiskatessa. Olen niin uupunut. 

"Mä itkin vähän, kun tiskasin ja lakaisin. Mä tahdon sinut tähän taloon takaisin". Halaus sinulle uupunut. Itsekin olen itkenyt tiskatessani useammankin kerran, mikähän siinä on? Löytyykö muita itkutiskaajia?

Pari tuntia sitten. 

Katsoin netistä videon 81-vuotiaasta mummosta joka tanssi mielettömän hyvin. 

Tänään aamulla.

Eilen illalla. Otti vähän liian koville elämä taas. Kärsin keskivaikeasta masennuksesta. En pidä tosin itkemistä pahana, päinvastoin. Parempi, kun pystyy itkemään, se monesti helpottaa.

Tänään koko päivän ja parhaillaan. Rakas kissani jouduttiin lopettamaan.

<3 Tänään kun luin Alan Rickmanista <3 lempinäyttelijöitäni ja niin suloinen :(

Mä itken harva se päivä. Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmäksi käyn. Asiaan tietenkin varmasti vaikuttaa äitiys, suht pienet lapset ja elämän hektisyys. Ja ne PMS:sät! Kyllä ruuhkavuotisen naisen hormonit ottaa koville! Olen oikein surkuhupaisa tapaus. Itken ja nauran vuorotellen ja ihmettelen oikein itsekin välillä miten sekaisin voi perusjärkevä ihminen ollakaan :D

Naiseus on todella vaikeaa. Ja hyvin epäloogista :D

Eilen. Seisoin keittiössä kissa sylissäni ja katselimme yhdessä ikkunasta ulos. Aloin itkeä kun ajattelin miten paljon rakastan kissaani ja miten paljon pelkään menettäväni sen, sitä miten kaikki muuttuu ja kuihtuu ja rapistuu. Ja nyt itken taas.