Rehellisesti, oletteko ikinä (vahingossa) pudottaneet vauvan/pienen taaperon?

Jos kerran putoaa, niin eikai sillä voi olla kamalia vaikutuksia?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran putoaa, niin eikai sillä voi olla kamalia vaikutuksia?

No ei se kerroista taida olla kiinni vaan siitä, miten ja mistä ja mihin putoaa...

Olen pudottanut kummatkin lapseni. Toinen putosi vauvana turvaistuimesta lattialle, kun vyö ei ollut kiinni. Toinen kierähti sohvalta lattialle vauvana. Ihan normaaleja näyttävät olevan.onneksi. Toinen röyhtäisi ja toinen itki. Itse säikähdin ja sätin itseäni. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Esikoinen putosi muutamankin kerran. 4 kk iässä putosi auton turvakaukalosta, kahva ei ollutkaan lukittunut paikoilleen ja kaukalo kippasi. Just olin avannut kaukalon turvavyöt.

Kerran putosi keinusta.

Kerran putosi portaat alakertaan.

Hän kiipeli ylipäänsä ihan joka paikkaan taaperona ja tietysti myös putosi ja kolhi itseään.

Mitään mustelmia vakavampaa ei tullut ja nyt on jo lukiolainen.

En ole pudottanut mutta vauvana tippui sängyltä, oli n. 5kk ikäinen. Laitoin sängylle, ryhdyin pukemaan itseäni n. metrin päässä ja vauva kerkesi ryömimään reunalle, kurkkasi alas ja painava pää teki tehtävänsä ja vauva tippui.

Kamala huuto (joka on hyvä merkki!) ja soitin suoraan päivystykseen ohjeita; seuranta ja herättely 2-3 h välein yötä päivää. Jos oksentaa, heti sairaalaan. Ei käynyt kuinkaan, säikähdyksellä selvittiin.

Ja taaperona tuo on kolhinut vaikka mitä... Yllättävän paljon ne kestää kyllä, taaperon kolhuja on vaikea 100% estää ellei koko ajan pidä kädestä tai pulttaa huonekaluja kattoon :D

Herranjumala en!!

Äiti on mut pudottanut vauvana aika pahasti. Ei sillä mitään pysyviä seurauksia tainnut olla, tietääkseni!:)

Onhan tuo kontannut pari kertaa alas sohvalta. Ei se siitä rikki mennyt. Ihan terve ja varovainen kolmevuotias.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on mut pudottanut vauvana aika pahasti. Ei sillä mitään pysyviä seurauksia tainnut olla, tietääkseni!:)

Ja lisäys vielä että kaakelilattiaan kopsahti pää.

Olen pudottanut, koitin sählätä vauvaa itekseni rintareppuun ja luiskahti =(  Onneksi alla oli paksu karvalankamatto ja olin alas kumartunut, eli ei pudonnut kuitenkaan korkealta. Onneksi ei pahasti sattunut, mutta kyllä siinä itseltäänkin itku pääsi säikähdyksestä, ja sen jälkeen rintareppu lensi vauhdilla roskikseen.

 

Varmaan jo kävelevän ja kiipeilevän lapsen (taaperon) putoamiset ja kolhut ovat hyvinkin tuttuja joka perheessä, eikä niitä aina voi edes estää. Motoriikan kehityskin vaatii, että lapsi voisi välillä kokeilla ja kaatua. Mutta mitä tulee pieneen vauvaan, niin onhan siinä riskit aivan erilaiset (niskan retkahdus jne jne) ja todellakaan ei ole mikään hupsista heijaa -juttu sellainen. Ei pientä vauvaa, joka ei esim vielä kunnolla edes konttaa ja liiku, saisi jättää mihinkään mistä voisi teoreettisesti kiepahtaa alas, ja esim. isomman lapsen sylissä pitää valvoa aina. Ikä tekee alle vuoden ikäisellä paljon. On eri asia kun 7kk vauva tai 3kk vauva tipahtaa jostain. Perussääntö on, että niitä putoamisia tulee vauva-aikana välttää kaikin mahdollisin keinoin, eikä niihin tule ikinä suhtautua "rennosti" vaan aina lääkäriin soitto ja ohjeiden tiedustelu. En nyt tarkoita syyllistää ketään, mutta tuli vain mieleen että edes omaa syyllisyyttä helpottaakseen ei pidä ikinä tuudittautua pienen vauvan kohdalla siihen ajatukseen että kyllähän noita sattuu. Taaperon kanssa sitten jo voi niinkin ajatella ja itsekseen seurailla kolhun saanutta lasta. Mutta kyllähän niitä aina sattuu pientenkin vauvojen kanssa, voi olla juurikin että jokin väline vauvankantoon menee rikki jne, mutta mikään rennosti otettava juttu se ei ikinä ole. 

Oma on tippunut sohvalta, ei käynyt kuinkaan. Hoitolapsen pudotin juurikin niin, että käännyin ja vauva kierähti sängyltä alas. Lapsen äiti säikähti, minä säikähdin ja vauva säikähti, mutta onneksi ei mitään käynyt.

7-kuinen tipahti kerran sängyltä, kun hetkeksi selkäni käänsin. Varalta käytin päivystyksessä. Ei käynyt kuinkaan.

Olen tiputtanut rimpuilevan, kiukkuavan kolmivuotiaan. Oli sylissä sillä tavalla, että väänsi koko ajan päätään muuta vartaloa alemmaksi ja siitä sitten jotenkin tasapaino järkkyi niin, että lapsi tipahti. Tajusi ottaa käsillään vastaan eikä mitään tapahtunut, huuto lakkasi hetkeksi hämmästyksestä ja jatkui sitten kuin ennenkin. 

Pikkuveli lensi 3-vuotiaana keinusta, kun annoin vähän liian kovat vauhdit. Hups.

Koskaan en ole tiputtanut, mutta kerran lapsi ryömi sängynpäästä alas. Oli onneksi tosi matala sänky eikä käynyt mitään. Mietin monta päivää tuon jälkeen, että voi luoja kun siinä olisi voinut mennä niskat poikki :/

Olisikohan ollut siinä 9-10kk kun lapsi kurkkasi pinnasänkynsä laidan yli. Sen verran pitkä poika, että yletti kurottamaan pitkälle, joten painava pää vetäisi yli reunan. Tilanne yllätti tosi nopeasti ja näytti pahalta, mutta itkulla siitä selvittiin. Alennettiin tämän jälkeen etulaita niin, että pystyi turvallisesti kömpimään sen yli sängystä lattialle, jonka vielä pehmustin isoilla tyynyillä. Sekin oli hurjan näköistä, kun vasta opetteli istumaan lattialla ilman tukea, ja sitten yhtäkkiä vetäisi kumoon takaraivolleen! Myöhemmin taaperona on muksahdellut sohvalta ja tuoleilta. Ei niitä vahinkoja vain pysty  täysin estämään, vaikka kuinka yrittäisi varoa ja varoitella. 

Olen itse pudonnut portaat alas oikein kunnolla (tosin olin yli vuoden vanha), sängyltä alas (vauvana), pinnasängystä alas (upea pinnasänky, reuna romahti ja vauva lattialla) ja sitten isompana kaatunut pyörällä niin että kypärä meni palasiksi jne., mutta juuri maisteriksi valmistuin ja ihan terve melkein 24-vuotias nainen olen.  Vauvana putoaminen on tietenkin vaarallisinta, mutta onneksi minulle ei käynyt kuinkaan. Kuten huomaa, tätini ei ole hyvä lapsia hoitamaan, sillä vauvaonnettomuudet sattuivat hänen kanssaan, portaita putosin vanhempieni läsnäollessa. En todellakaan vähättele tapauksia, mutta onneksi oli onni matkassa. Kaverini putosi hoitopöydältä pienenä, olikohan että solisluu murtui. Isäni taas putosi synnytyslaitoksella (!) kätilöltä lattialle, luita murskana mutta ihan maisteri hänkin, ei siis mitään aivovammoja tms. tullut.

No en todellakaan ole. Ja pidän paskoina äiteinä joka ikistä, jonka lapsi on pudonnut/tippunut. Se on vanhemman tehtävä huolehtia, että se lapsi ei tipu. Piste.

Pikkuveljeni tiputin lapsena portaista oli tuolloin vauva :/ kiitos sen hän on vammautunut lievästi. Tosin näin aikuisena tiedän että syy oli yksinomaan vanhempien, ei 7-vuotiaalle lapselle jätetä hetkeksikään VAUVAA kaihdettavaksi, saati vanhempien 10 min. tupakkatauon ajaksi... Mutta minähän olin se joka sitä vauvaa katsoi myös ulkona (!!!!) kun äiti oli tekemässä ruokaa ja isääkin kiinnosti vain omat jutut jne.... meillä oli myös vaarallinen piha-alue, paristi vauva tippuikin rinnettä pitkin ja sain selkääni siitä hyvästä. Hyvin vastuulliset vanhemmat siis!