Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)

Vierailija kirjoitti:

Mun isä on juuri tuollainen muka "harmiton tissuttelija" alkoholisti. Työn ja talon hoitaa, lasten kanssa touhuaa eikä ole silminnähden kännissä, "nukahtaa" iltaisin telkkarin ääreen eikä kärsi krapuloista. Piilopulloja autotallissa ja työhuoneessa, tyhjät pullot jemmaa autonsa takapaksiin. Lisäksi jääkaapissa ne "julkioluet", joita juodaan pari illassa ja joita kaupitellaan muillekin.

Terveysongelmat alkoivat vasta 60 vuoden kieppeillä, noin 30 vuotta tissuttelua takana. Sitten joutuikin muutamaan otteeseen sairaalaan ja lopulta sai vakavan sairaskohtauksen ja joutui sairauseläkkeelle, josta vähän säikähtikin mutta samaan menoon on taas luiskahtanut.

Miehellä on suvussaan vakavia sairauksia, joten pelkään että ei elä nuin pitkään. Varsinkaan tuolla juomistahdilla. :( Koska mies on "harmiton tissuttelija", tuntuu jotenkin hankalalta puuttua asiaan. Miehen on helpompi luikerrella pois, kun "eihän tästä mitään ongelmia ole tullut" "ei vaikuta terveyteen" yms.

Ap

Valitan ap, mitä enemmän neuvottelet, sen enemmän mahdollistat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten alkoholistien lapset päätyvät yhteen alkoholistien kanssa, ja puolisoaan hakkaavien lapset päätyvät yhteen väkivaltaisten tyyppien kanssa ja saavat pataan omassa kodissaan. Kunpa olisi keinoja katkaista tuollaiset sukupolvien mittaiset ketjut!

Aijaa. Tämä alkoholistin tytär on aina tutustumisvaiheessa tehnyt selväksi, ettei katsele minkäänlaista tissuttelua ja säännöllistä kännäystä. Siinä on aika moni mies mennyt ei-kastiin ja hyvä niin. Vähemmän huolia minulle. Nykyään olen löytänyt jo sen oikean.

Oikea taktiikka. Olisinpa itse osannut olla samanlainen. Puhuin seurustelun alussa kavereideni kanssa miten mies juo mielestäni paljon, ja he kommentoivat että hän on aikuinen mies, joten en saa puuttua asiaan. Jos olisin tajunnut jo silloin. Nyt on niin pitkä historia takana, etten halua lopettaa ilman taistelua ja yrittää saada miestä tajuamaan.

Ap

Kerro nyt hyvä ap, mikä tuossa juopossa miehessä on niin ihmeellistä ja ihanaa, ettet pysty hänestä luopumaan? Sinulle on täällä yritetty puhua kokeneempien suulla järkeä, että lähde hyvä nainen ja pelasta itsesi hyvän sään aikana. Kaikesta kertomastasi päätellen olet miehen suhteen aivan alakynnessä. Tuntuu, että pelkäät miestäsi, et pysty kohtaamaan häntä tasavertaisesti ja jäät keskusteluissa alakynteen. Et pysty pitämään puoliasi tämän miehen kanssa.

Mikä tekee tästä miehestä niin kultaisen aarteen, että hänestä on pidettävä kiinni kynsin hampain, vaikka tiedät että mitään tulevaisuutta hänen kanssaan sinulla ei tule olemaan? Etkö mieluummin viettäisi loppuelämäsi raittiimman miehen kanssa, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja johon voisit luottaa? 

Miksi kuvittelet, että saat tämän nykyisen miehen muuttumaan, kun hän on jo kymmenen vuoden ajan todistanut käytöksellään, että alkoholi on hänelle ykkönen ja hän ei ole siitä valmis luopumaan? Haluatko jäädä vierestä katsomaan kun hän hiljalleen tuhoaa elämänsä ja juo itsensä hautaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä yritti myös maanitella juomaan ja baareilemaan kanssaan, muut yhteiset harrastukset eivät kiinnostaneet. Oli vuorotyö, jossa piti olla ajokunnossa, mutta joi aina ne kaikki mahdolliset välit 'koska ei ole normaaleja viikonloppuja'.

:( Aina löytyy syy juomiselle. Ja minulle ostetaan juomia, jotka sitten mies juo kun ei minua kiinnosta. Jos jotain juhlistetaan niin täytyy olla alkoholia, ei se muuten ole juhla.

Ap

Joo, aina jos oltiin hotellissa, lomamatkalla, mökillä, aina alkoholi kuvioissa. Ei mitään urheiluharrastusta, koska olut vei voiton. Joskus yritin maanitella iltakävelylle, mutta sekin meni pilalle, koska tölkkiä ei voinut jättää kotiin. Toki hän olisi voinut olla juomattakin, jos olisi ollut tarpeen - näin hän itse uskoi. Mutta kun ei ollut tarvetta.

No, eron jälkeen ei ole ollut ikävä miestä eikä alkoholia. Ihana olla rauhassa raittiina.

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt hyvä ap, mikä tuossa juopossa miehessä on niin ihmeellistä ja ihanaa, ettet pysty hänestä luopumaan? Sinulle on täällä yritetty puhua kokeneempien suulla järkeä, että lähde hyvä nainen ja pelasta itsesi hyvän sään aikana. Kaikesta kertomastasi päätellen olet miehen suhteen aivan alakynnessä. Tuntuu, että pelkäät miestäsi, et pysty kohtaamaan häntä tasavertaisesti ja jäät keskusteluissa alakynteen. Et pysty pitämään puoliasi tämän miehen kanssa.

Mikä tekee tästä miehestä niin kultaisen aarteen, että hänestä on pidettävä kiinni kynsin hampain, vaikka tiedät että mitään tulevaisuutta hänen kanssaan sinulla ei tule olemaan? Etkö mieluummin viettäisi loppuelämäsi raittiimman miehen kanssa, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja johon voisit luottaa? 

Miksi kuvittelet, että saat tämän nykyisen miehen muuttumaan, kun hän on jo kymmenen vuoden ajan todistanut käytöksellään, että alkoholi on hänelle ykkönen ja hän ei ole siitä valmis luopumaan? Haluatko jäädä vierestä katsomaan kun hän hiljalleen tuhoaa elämänsä ja juo itsensä hautaan?

Näissä naisten, joiden isä on ollut alkoholisti, on kyse ilmeisimmin siitä, että yritetään saada huomiota ja rakkautta siltä "isältä", jonka viina vei. Ei näissä koskaan ole kyse terveistä miehen ja naisen välisistä ihmissuhteista.

Vierailija kirjoitti:

http://www.paihdelinkki.fi/

Kiitos, täällä oli paljon hyvää asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen ystäväni tissutteli normaalisti päivän mittaan 24 pulloa kaljaa. Ei ollut näkyvästi humalaisen oloinen. Täytyy olla jo kova toleranssi. Juttelin hänelle ystävänä suoraan, että olen huolestunut ym. Ei vaikutusta. Nykyään ei enää olla tekemisissä. Sisuskaluihinhan tuolla on vaikutusta, vaikka ei näkyvästi olisi humalaisen oloinen. Kannattaa käydä mittauttamassa esim. maksa-arvot. maksa kun pamahtaa niin ei taida olla paljon tehtävissä.

Maksa-arvot olisi kyllä jännä tietää. Ei varmasti voi olla kunnossa kun kymmenen vuotta juo melkein tuolla tahdilla minkä kirjasin. Ehkä se herättäisi miehen tajuamaan, tai sitten osaisi senkin selitellä toisin päin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo siinävaiheessa kun pitää kysyä että kannattaako huolestua, niin pitää huolestua. 

Isäni oli alkoholisti, enkä ole oppinut mikä on normaalia alkoholin kulutusta. Itse olin sen takia absolutisti kunnes aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Olemme olleet jo 10-vuotta yhdessä. Nyt saatan juoda siiderin kerran kuussa, jos sitäkään.

Olen huomannut että mies on vähitellen aloittanut maanittelemaan minua juomaan kanssaan useammin. En muista joiko hän seurustelun aloittaessa näin paljoa. Ehkä ei?

Ap

 

Alkoholismi on itsensä kieltävä, koko ajan paheneva ja  kuolemaan johtava sairaus joka sairastuttaa myös läheiset. Jätä miehesi, jos hän ei raitistu.  Vain 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi, eli 95% todennäköisyydellä sinun on syytä erota mitä pikimmiten.

Höpö höpö. Alkoholiongelmia on monenlaisia, eivätkä kaikki liikaa juovat ole rappioalkoholisteja.

Tällä palstalla ratkaisu kaikkiin ongelmiin on "jätä se sika".

Itse join 4 vuotta sitten 5-6 kaljaa päivässä. Sitten sain vähennettyä 3-4:ään ja siinä se on pysynyt. Lopetan sitten kun jaksan.

 

 

Ennen meni 5-6 0,3l tölkkiä ja nyt menee vain 3-4 0,5l tölkkiä. Hyvä sinä! Reipas poika! :D

Hyvä joo! Piruillaan ne raittiiksi! Jos juominen vähenee puolella, niin eihän se huono ole...

 

No ei se alkoholismi paapomallakaan lähde. Tiedän että alkoholismi on sairaus, mutta vihaan silti alkoholisteja, samalla tavalla kuin vihaan narsisteja ja psykopaattejakin, ihmisiä joille ei ole läheisten tunteilla vitunkaan väliä.

Kai piruilun ja paapomisenkin välillä on jotain?

 

Voi, loukattiinko nyt juopon tai hänen mahdollistajansa herkkää sielua? Nyyh!

No joo ehkä. Mutta ihanaa kun SÄ oot tommonen empaattinen

Vierailija kirjoitti:

Voi tuo olla normaalia, mutta normaali ei tarkoita terveellistä. Puolet pois! Eikä koskaan niin paljon, että tekee mieli haastaa riitaa.

Tai ehkä 2/3 pois, sillä Suomessa kun ollaan niin juominen lienee iltapainotteista eikä jakaudu tasaisesti pitkin vuorokautta.

Sinänsä en pidä tuota liki joka ilta annoksen - pari nauttimista pahana, jos määrä ja humalan aste pysyy aisoissa. Parempi niin kuin kaikki viikonlopun aikana kerralla ja seuraava päivä krapulassa.

Niinkuin joku tuolla sanoi, ei se märä vaan se pakollisuus. Luojan kiitos mies ei juo kuin iltaisin, mutta se että ei voi olla juomatta kertoo jotain. Väittää muuta, mutta kyllä se on nähty, jos ei viikkoakaan voi mennä ilman että saa edes sen viinilasin päivässä, ja enempää kuin viikkoa ei jaksa tuota.

Ap

Laakson Lilja kirjoitti:

Ei alkoholistia saa lopettamaan juomista, itse hänen on se päätös tehtävä, kuten muillakin ihmisillä kaikkien addiktioidensa suhteen.

Jos ei halua alkoholistin kanssa elää, ja hänen alkoholismiaan tukea, niin pitää muuttaa pois, ja luultavasti ottaa erokin ettei tule itsellekin taloudellisia ongelmia, niitä kun väistämättä ennemmin tai myöhemmin tulee. Tiedän alkoholisteja jotka ovat pystyneet työpaikkansa pitämään, mutta suurin osa ei pysty, seinä tulee vastaan jossain vaiheessa. Ja terveys menee joka tapauksessa, joskus ne rapajuopotkin ovat olleet frikseviä salskeita nuoria miehiä....

Isoja muutoksia, ja nehän on pelottavia. Sen rahan jonka mies käyttää juomiseen, voisi käyttää johonkin huomattavasti mukavampaan, vaikka reissuun. Meillä on yhteiset rahat, ja juominen on myös minun pussistani pois.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras päätös oli laittaa alkoholisti pihalle omasta asunnostani. Ja se ei muuten käynytkään ihan helposti, kannattaa varautua monenlaisiin selityksiin, tekoihin, vetoamisiin ja sotkuihin. Tee päätös nyt ja odota parempaa elämää! :)

Ensimakua tässä onkin jo nähty. Kaikkeen löytyy selitys, niin että asia menee miehen voitoksi. Ja jotenkin miehen on niin hankala myöntää omia virheitään, muitankin kuin juomista. Hankala tuollaisen kanssa keskustella. Pariterapiaa olen useat kerrat ehdottanut, ei toivoakaan että mies menisi. Kun ei suostu puhumaan sitten mitenkään ongelmistaan. Ehkä se juominenkin vähenisi jos ei pullottaisi niitä tunteita sisäänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Valitan ap, mitä enemmän neuvottelet, sen enemmän mahdollistat.

:( Pahus. Olen mennyt mukaan hänen leikkiinsä. En vain voi käsittää miten hän ei näe mitään ongelmaa tuossa.

 Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras päätös oli laittaa alkoholisti pihalle omasta asunnostani. Ja se ei muuten käynytkään ihan helposti, kannattaa varautua monenlaisiin selityksiin, tekoihin, vetoamisiin ja sotkuihin. Tee päätös nyt ja odota parempaa elämää! :)

Ensimakua tässä onkin jo nähty. Kaikkeen löytyy selitys, niin että asia menee miehen voitoksi. Ja jotenkin miehen on niin hankala myöntää omia virheitään, muitankin kuin juomista. Hankala tuollaisen kanssa keskustella. Pariterapiaa olen useat kerrat ehdottanut, ei toivoakaan että mies menisi. Kun ei suostu puhumaan sitten mitenkään ongelmistaan. Ehkä se juominenkin vähenisi jos ei pullottaisi niitä tunteita sisäänsä.

Ap

Minäkin aikani odottelin, että lääkärissäkäynti, ylilyönnit, keskustelut, kiristämiset ja uhkailut olisivat auttaneet. Ne eivät auta. Usko pois. Ainut keino on lähteä. Jos mies tämän jälkeen todistettavasti raitistuu, niin voit EHKÄ harkita uudelleen. Mutta olen 100% varma, että suhteesta pois päästyäsi koet jotain sellaista, että ihmettelet ja häpeilet, miksi tuhlasit elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt hyvä ap, mikä tuossa juopossa miehessä on niin ihmeellistä ja ihanaa, ettet pysty hänestä luopumaan? Sinulle on täällä yritetty puhua kokeneempien suulla järkeä, että lähde hyvä nainen ja pelasta itsesi hyvän sään aikana. Kaikesta kertomastasi päätellen olet miehen suhteen aivan alakynnessä. Tuntuu, että pelkäät miestäsi, et pysty kohtaamaan häntä tasavertaisesti ja jäät keskusteluissa alakynteen. Et pysty pitämään puoliasi tämän miehen kanssa.

Mikä tekee tästä miehestä niin kultaisen aarteen, että hänestä on pidettävä kiinni kynsin hampain, vaikka tiedät että mitään tulevaisuutta hänen kanssaan sinulla ei tule olemaan? Etkö mieluummin viettäisi loppuelämäsi raittiimman miehen kanssa, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja johon voisit luottaa? 

Miksi kuvittelet, että saat tämän nykyisen miehen muuttumaan, kun hän on jo kymmenen vuoden ajan todistanut käytöksellään, että alkoholi on hänelle ykkönen ja hän ei ole siitä valmis luopumaan? Haluatko jäädä vierestä katsomaan kun hän hiljalleen tuhoaa elämänsä ja juo itsensä hautaan?

Hyvä kysymys, johon en taida löytää enää kunnon vastausta. Taidan olla läheisriippuvainen. Pitkä yhteinen historia, ja pelottava muutos. Ainut mitä nyt keksin on, että mies tukee minua. Mutta toisaalta mielessä pyörii vaikka mitkä asiat jotka on huonosti, ja joita mies ei tunnu ottavan tosissaan ja haluavan muutosta. Niinkuin tämä alkohonlinkäyttö. Toinen on kotitöiden tasajako. Eikä millään halua keskustella asioista. "Keskustelut" lipsuu herkästi huutamiseen ja nälvimiseen, vähättelyyn ja muuhun. Hänen mielestään minulla on suurimmat ongelmat tässä suhteessa. Tiedostan että minulla on vaikeuksia ja ongelmia ja yritän korjata niitä. Tuntuu että mies ei yritä yhtään, hyvä kun edes kuuntelisi kun yritän hänen ongelmistaan puhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä yritti myös maanitella juomaan ja baareilemaan kanssaan, muut yhteiset harrastukset eivät kiinnostaneet. Oli vuorotyö, jossa piti olla ajokunnossa, mutta joi aina ne kaikki mahdolliset välit 'koska ei ole normaaleja viikonloppuja'.

:( Aina löytyy syy juomiselle. Ja minulle ostetaan juomia, jotka sitten mies juo kun ei minua kiinnosta. Jos jotain juhlistetaan niin täytyy olla alkoholia, ei se muuten ole juhla.

Ap

Joo, aina jos oltiin hotellissa, lomamatkalla, mökillä, aina alkoholi kuvioissa. Ei mitään urheiluharrastusta, koska olut vei voiton. Joskus yritin maanitella iltakävelylle, mutta sekin meni pilalle, koska tölkkiä ei voinut jättää kotiin. Toki hän olisi voinut olla juomattakin, jos olisi ollut tarpeen - näin hän itse uskoi. Mutta kun ei ollut tarvetta.

No, eron jälkeen ei ole ollut ikävä miestä eikä alkoholia. Ihana olla rauhassa raittiina.

Me olemme pystyneet kyllä harrastamaan ja lomailemaan, mutta alkoholi kuuluu silti arkeen. Minusta se ei ole mikään arkinen asia, vaan pitäsi olla harvoin nautittava asia. Ei sitä kuulu juoda kuin vettä.

Ap

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Kiitos tästä aloituksesta, ap. Seuraan keskustelua kiinnostuneena, koska olen itse ihan samassa tilanteessa. Mietin suhteen päättämistä. Mutta muuttuuko elämäni sitten paremmaksi vai huonommaksi kun juoppo on pois elämästäni? Koska kuitenkin suhteemme myöskin antaa paljon. 

Ap, kun olin alkomiehen kanssa suhteessa, aiemmat ongelmani pysyivät ja ehkä paisuivatkin ja lisäksi tuli miehen myötä uusia. Jotenkin mies käänsi aina asiat niin, että minä olinkin se ongelmaisempi tapaus ja hän se normaali. Kun sitten vihdoin tajusin lähteä, pääsin vuoden tai kahden kuluessa tasapainoon kaikista ongelmistani ja sain aloittaa omannäköiseni elämän ilman niitä ongelmanlähteitä (isä ja mies). Voi että on tuntunut hyvältä!

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

kolme viikkoa pisimmillään.