Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä aloituksesta, ap. Seuraan keskustelua kiinnostuneena, koska olen itse ihan samassa tilanteessa. Mietin suhteen päättämistä. Mutta muuttuuko elämäni sitten paremmaksi vai huonommaksi kun juoppo on pois elämästäni? Koska kuitenkin suhteemme myöskin antaa paljon. 

 

 

Kaikki suhteet antavat, enemmän tai vähemmän. Kysymys onkin siitä, että haluatko elää ainaisessa epävarmuudessa ja siinä, että alkoholistin kanssa tiedät kaiken kuitenkin menevän vain huonompaan suuntaan. Alkoholismia ei suotta sanota hidastetuksi itsemurhaksi tai hidastetuksi luodiksi. Se tulee ja tappaa, mutta kuolema tulee vain piinaavan hitaasti.

Elämäsi "paremmuus" ei saa olla kiinni juoposta. Sen elämän hyvyyden pitää löytyä sisältäsi. Sen kuitenkin takaan, että elämäsi ei muutu huonompaan suuntaan, kun viimeisen kerran näytät retkulle ovea.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Kuukausia. Sen jälkeen kertarysäyksellä taas pohjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä juon 1,2,3kaljaa joskus ja muutaman kerran vuodessa naamat, välillä menee viikkojakin ilman sauna kaljaa.

Viiniä en juo ollenkaan eikä väkevät oikein maistu.

Ajattelisin että tällainen juominen olisi ehkä normaalia. Olen joskus yrittänyt kiskoa samaa määrää mitä mies, ja on tullut vain kamalan paha olo. Join siis samaa tahtia hänen perässään, ja kun minä päädyin oksentamaan ja lopetin, mies jatkoi juomistaan vielä pitkään.

Ap

Mulle ainakin tulee kankkunen tuollaisista 10+kepua määristä jos juo nopeasti ja syö huonosti.

Uutena vuotena söin klo17 ja kun lapset meni nukkumaan klo21 lähdin juopottelemaan 12 kaljaa joku lonkero ja viina paukku klo5 nukkumaan.

Aamulla klo11 puhalsin 0.7 ja tuli ihan kohtalainen kanuuna.

Kaveri pystyy päivässä juomaan laatikon kaljaa ilman sen kummempia kanuunoita, kerran reissussa sen kanssa veti 13kaljaa ennen kuin kävi kusella ekan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras päätös oli laittaa alkoholisti pihalle omasta asunnostani. Ja se ei muuten käynytkään ihan helposti, kannattaa varautua monenlaisiin selityksiin, tekoihin, vetoamisiin ja sotkuihin. Tee päätös nyt ja odota parempaa elämää! :)

Ensimakua tässä onkin jo nähty. Kaikkeen löytyy selitys, niin että asia menee miehen voitoksi. Ja jotenkin miehen on niin hankala myöntää omia virheitään, muitankin kuin juomista. Hankala tuollaisen kanssa keskustella. Pariterapiaa olen useat kerrat ehdottanut, ei toivoakaan että mies menisi. Kun ei suostu puhumaan sitten mitenkään ongelmistaan. Ehkä se juominenkin vähenisi jos ei pullottaisi niitä tunteita sisäänsä.

Ap

 

Minäkin aikani odottelin, että lääkärissäkäynti, ylilyönnit, keskustelut, kiristämiset ja uhkailut olisivat auttaneet. Ne eivät auta. Usko pois. Ainut keino on lähteä. Jos mies tämän jälkeen todistettavasti raitistuu, niin voit EHKÄ harkita uudelleen. Mutta olen 100% varma, että suhteesta pois päästyäsi koet jotain sellaista, että ihmettelet ja häpeilet, miksi tuhlasit elämääsi.

Voi hitto. :( Toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi. Eli minun pitäisi tajuta oma parhaani. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Tämä olisi ihan mielenkiintoista tietää. Ja onko tarinoita joissa mies on osannut lopettaa juomisen, tai osannut alkaa kohtuukäyttäjäksi?

Ap

Alkoholismiin taipuvalla juominen vaan pahenee ja pahenee kun toleranssi kasvaa... tuttavani jätti juopon miehensä vasta siinä pisteessä kun tämä alkoi kusta ja paskoa housuunsa humalapäissään.. Ainoat vaihtoehdot on laittaa ukko valitsemaan joko alkoholi tai emäntä. Omalla mies on kotoaan saanut mallin että kaljaa on normaalia juoda päivittäin.. minä olen suhteen alusta asti sanonut miehelle että jos minun kanssa haluaa olla, ei kalja kuulu arkeen. Joskus viikonloppuisin voi ottaa saunaoluita 1-3 tms. Noin 2 kk välein käy kavereitten kanssa kapakassa. Ja mies on ihan itse saanut valita että haluaako kanssani olla vai ei. Nämä on olleet säännöt alusta asti. Ei ole mies urputtanut.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä aloituksesta, ap. Seuraan keskustelua kiinnostuneena, koska olen itse ihan samassa tilanteessa. Mietin suhteen päättämistä. Mutta muuttuuko elämäni sitten paremmaksi vai huonommaksi kun juoppo on pois elämästäni? Koska kuitenkin suhteemme myöskin antaa paljon. 

 

 

Nämä kommentit ovat juuri parasta, kiitos kaikille niistä. Saa selkeytettyä omia ajatuksia parhaiten. Jotenkin ymmärtää ettei ole ollut vain vainoharhainen nipo, vaan tässä on ihan oikea ongelma takana. Suhde antaa, ja suhde ottaa, vaan onko negatiiviset asiat enemmän voitolla. Tuntuu että en itse osaa ajatella asiaa järkevästi. Täältä saa aina parhaimmat vastaukset akuttiin hätään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Tämä olisi ihan mielenkiintoista tietää. Ja onko tarinoita joissa mies on osannut lopettaa juomisen, tai osannut alkaa kohtuukäyttäjäksi?

Ap

Sellaiset tarinat on urbaanilegendoja. Alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Ei koskaan. Se on vuosienkin raittiuden jälkeen yhdestä oluesta tie taas auki taivasta ja helvettiä myöten. Ja se juominen ei todellakaan ala siinä vaiheessa enää hissukseen, vaan palataan suoraan vanhaan kaavaan.

Minkä ikäisiä olette ap?

Oletko läski vai mikä ongelma nuo karkit on? Vai herkutteletko paskaa oloa minkä mies aiheuttaa?

Joku kysyi juoppojen juomattomia kausia, faijalla oli 1kk, tipaton tammikuu joskus aikoinaan mutta parhaimmillaan veti 8v silleen ettei montaa vesiselvää päivää ollut ja kaapit kun oli kerätty viinaa täyteen joi niin kauan kuin pystyi ja kun heräsi jatkoi juomista ja taas uudestaan.

Ihme että on hengissä kun venäjältä toi halpaa vodkaa ja pirtua.

Sitten oli muutaman vuoden selvinpäin ja alkoi uudestaan juomaan, nyt sekoilee vaikka ei joisikaan, ikää 61v.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kun olin alkomiehen kanssa suhteessa, aiemmat ongelmani pysyivät ja ehkä paisuivatkin ja lisäksi tuli miehen myötä uusia. Jotenkin mies käänsi aina asiat niin, että minä olinkin se ongelmaisempi tapaus ja hän se normaali. Kun sitten vihdoin tajusin lähteä, pääsin vuoden tai kahden kuluessa tasapainoon kaikista ongelmistani ja sain aloittaa omannäköiseni elämän ilman niitä ongelmanlähteitä (isä ja mies). Voi että on tuntunut hyvältä!

Kuulostaa hieman tutulta. Minä olen aina se joilla on ongelmia, minun pitää mennä terapiaan mutta ei hänen. Minun asenteessani on vika, minun pitää oppia käsittelemään tätä. Näissä on totuutta, mutta ongelma ei ole pelkästään minussa. Ja iso osa ongelmista tulee esille vain miehen käytöksestä, muissa tilanteissa/muiden kanssa ei juurikaan.

Hyvä että olet saanut asiasi kuntoon. Tovottavasti vielä minäkin saan voimaa. Olen vasta aloittanut terapiani, jos sieltä kumpuaisi jotain energiaa kun hetken siellä käyn.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras päätös oli laittaa alkoholisti pihalle omasta asunnostani. Ja se ei muuten käynytkään ihan helposti, kannattaa varautua monenlaisiin selityksiin, tekoihin, vetoamisiin ja sotkuihin. Tee päätös nyt ja odota parempaa elämää! :)

Ensimakua tässä onkin jo nähty. Kaikkeen löytyy selitys, niin että asia menee miehen voitoksi. Ja jotenkin miehen on niin hankala myöntää omia virheitään, muitankin kuin juomista. Hankala tuollaisen kanssa keskustella. Pariterapiaa olen useat kerrat ehdottanut, ei toivoakaan että mies menisi. Kun ei suostu puhumaan sitten mitenkään ongelmistaan. Ehkä se juominenkin vähenisi jos ei pullottaisi niitä tunteita sisäänsä.

Ap

 

Minäkin aikani odottelin, että lääkärissäkäynti, ylilyönnit, keskustelut, kiristämiset ja uhkailut olisivat auttaneet. Ne eivät auta. Usko pois. Ainut keino on lähteä. Jos mies tämän jälkeen todistettavasti raitistuu, niin voit EHKÄ harkita uudelleen. Mutta olen 100% varma, että suhteesta pois päästyäsi koet jotain sellaista, että ihmettelet ja häpeilet, miksi tuhlasit elämääsi.

Voi hitto. :( Toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi. Eli minun pitäisi tajuta oma parhaani. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Niinpä. Mutta vaikutat järkevältä ja vahvalta ihmiseltä, et muuten pystyisi asiaa näin selkeästi käsittelemään. Olet itse asiassa jo tajunnut oman parhaasi, mutta nyt sinun pitää vain toteuttaa se.

Alkoholistin ex-puolisona en voi muuta kuin kehottaa sinua eroamaan ja mahdollisimman pian. Mitä kauemmin jatkat suhteessa, sitä enemmän alkoholismi pääsee sinunkin pääsi sisälle - huomaat sen sitten, kun olet jo ulkona suhteesta, miten järjettömiksi omatkin ajatusmallisi ovat käyneet. Toisaalta voin taata, että olosi on kevyempi ja onnellisempi kuin koskaan :)

Alkoholisti selittää aina mustan valkoiseksi ja kääntää asiat sinun ongelmiksesi. Syy on aina jossakin muualla kuin viinassa tai hänessä itsessään. Ei siinä mikään terveysvalistus tai faktat auta. Olet jo tehnyt riittävästi miehesi hyväksi, muu on hänen omalla vastuullaan. Ajattele kuitenkin, olisiko jo aika tehdä jotain itsesi hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismiin taipuvalla juominen vaan pahenee ja pahenee kun toleranssi kasvaa... tuttavani jätti juopon miehensä vasta siinä pisteessä kun tämä alkoi kusta ja paskoa housuunsa humalapäissään.. Ainoat vaihtoehdot on laittaa ukko valitsemaan joko alkoholi tai emäntä. Omalla mies on kotoaan saanut mallin että kaljaa on normaalia juoda päivittäin.. minä olen suhteen alusta asti sanonut miehelle että jos minun kanssa haluaa olla, ei kalja kuulu arkeen. Joskus viikonloppuisin voi ottaa saunaoluita 1-3 tms. Noin 2 kk välein käy kavereitten kanssa kapakassa. Ja mies on ihan itse saanut valita että haluaako kanssani olla vai ei. Nämä on olleet säännöt alusta asti. Ei ole mies urputtanut.

Näin se olisi pitänyt tehdä. Nyt tuntuu hankalalta alkaa tekemään rajoja, kun mies on tottunut että saa kanssani juoda miten päin vain. Olisi edes alkanut tipattomalle, vaan ei. Onko netissä jotain alkoholistien läheisille tarkoitettuja keskustelupalstoja ym. Luulen että täällä lähistöllä ei kokoonnu mitään ryhmää missä voisin käydä, saati että edes uskaltaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä neuvoi pitämään kirjaa juomisesta ja niin tein. Oli huolestuttavaa huomata, että mies ei osaa olla pitkään juomatta. Mies ei ole koskaan silmiinnähden humalassa. Olen hänet kerran nähnyt oikein humalassa huojumassa, ja yritti haastaa riitaa ym oli hankalana. Samanlaisia piirteitä on havaittavissa kun on juonut paljon.

KE: 7 tölkkiä kaljaa

PE: 12 kaljaa

LA: 13 kaljaa, lasi viiniä

TI: 7 kaljaa

PE: 9 kaljaa

LA: 10 kaljaa

Tässävaiheessa yritti aloittaa elämäntaparemonttia, ja joi joka päivä viikon ajan vain lasin viiniä. Kun tajusin että lopetti kuurinsa, niin mies vain kommentoi että ei kalja ole pahaksi.

KE: kalja ja lasi viiniä

TO: lasi viiniä

PE: kalja ja lasi viiniä

LA: 5 kaljaa

SU: 6 kaljaa

MA-KE: lasi viiniä joka pvä

PE: 9 kaljaa

LA: 6 kaljaa

SU: 7 kaljaa

TI: 4 kaljaa

KE: 12 kaljaa

LA: 11 kaljaa

SU: 7 kaljaa, lasi viiniä

TI: 8 kaljaa

PE: 8 kaljaa

SU: 11 kaljaa

Havahduin itse tästä listasta. Mies oli aina väittänyt minulle, että minä pidän yllä huonoja tapojani ympäri viikkoa (eli syön karkkia) ja hän pitää kaljan juomiset viikonlopussa ja saunailloissa pari kaljaa. Lisäksi huomasin kuinka paljon hän piilotteli tölkkejä roskikseen! Mies ei itse tiedä tästä listasta ollenkaan. Kuinka muualla juodaan? Onko tämä ihan normaalia?

Ei todellakaan ole normaalia kytätä vihko kourassa toisen juomisia. Siirtyy vain kaappi- ja salajuopoksi.

Onko teillä lapsia?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1419301162871.html

Alkoholistin isosisko kirjottaa. Stoorilla oli (toistaiseksi) onnellinen loppu mutta vaati todellisen pohjalla käynnin jota esimerkiksi asiansa hoitava isäni tuskin tulee kokemaan vaikka kaikki hänet jättäisivät. Hyvänä pointtina kuitenkin tuo miten lähipiiri hyvää tarkoittavalla puuttumisellaan ja asioiden pelastelulla mahdollistaa juomisen.

Itsehän olen skeptinen alkkisten parantumista kohtaan, koska tosiaan oma isäni on valinnut niin monesti alkoholin ylitse oman jälkikasvunsa. Eikä edes häpeä. Vika on meissä muissa, kun emme ymmärrä.

T. 44

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ap?

Oletko läski vai mikä ongelma nuo karkit on? Vai herkutteletko paskaa oloa minkä mies aiheuttaa?

Joku kysyi juoppojen juomattomia kausia, faijalla oli 1kk, tipaton tammikuu joskus aikoinaan mutta parhaimmillaan veti 8v silleen ettei montaa vesiselvää päivää ollut ja kaapit kun oli kerätty viinaa täyteen joi niin kauan kuin pystyi ja kun heräsi jatkoi juomista ja taas uudestaan.

Ihme että on hengissä kun venäjältä toi halpaa vodkaa ja pirtua.

Sitten oli muutaman vuoden selvinpäin ja alkoi uudestaan juomaan, nyt sekoilee vaikka ei joisikaan, ikää 61v.

Molemmat ollaan kohta 30, minä hieman nuorempi kuin mies. En ole "läski", vaan se oli miehen nappaama verrokki minun ongelmista, joka on verrattavissa hänen kaljan juontiinsa. Huomasin että aloin syömään enemmän karkkia kun aloitimme tämän "kalja-karkki" vertailun, eli jos mies ostaa kaljaa, minä saan karkkia.

Tänne on turha ostaa mitään pulloa säästöön, kun mies juo sen kuitenkin. Halusin joskus ostaa ginipullon gin&tonicia varten, ja ajattelin että se säilyy minun tahdillani nätisti puolikin vuotta tai jopa vuoden. Ei säilynyt. Mies joi sen pian pois.

Ap

toi saunakalja on kyl urpoin asia ikin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Ei mun miehellä ollut koskaan mitään kuivia kausia, vähintään yks pullo kaljaa oli pakko saada töiden jälkeen, kun teki fyysistä työtä ja oli niin jano ym. Mutta alkoholisti ei myöntänyt olevansa kun kerran kävi töissä. Väitti että halutessaan voisi olla juomatta, ei vaan halunnut, ei vaikka millä maanittelin, rukoilin, uhkailin ja pyysin, ei edes sitä yhtä päivää kun vanhempani tulivat kylään tai kun oltiin heillä kylässä.

Isäni ja hänen vaimonsa olivat molemmat alkoholisteja, ja uskonnon avulla saivat kerran oltua jopa vuoden juomatta, mutta oli se kovan työn takana, lähes päivittäin kävivät jossain helluntailaisten jutuissa, yrittivät sen kaiken viinanhimon muuttaa himouskovaisuudeksi, mutta ei sekään tuonut lopullista vastausta, naisen viina vei ennenaikaiseen hautaan, ja isä sen jälkeen joi itsensä lähes hengiltä, ei päässyt millään edes vaimonsa hautajaisiin, mulle selitti että ei ollut rahaa taksiin ym. mutta uskon että oli vaan niin kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras päätös oli laittaa alkoholisti pihalle omasta asunnostani. Ja se ei muuten käynytkään ihan helposti, kannattaa varautua monenlaisiin selityksiin, tekoihin, vetoamisiin ja sotkuihin. Tee päätös nyt ja odota parempaa elämää! :)

Ensimakua tässä onkin jo nähty. Kaikkeen löytyy selitys, niin että asia menee miehen voitoksi. Ja jotenkin miehen on niin hankala myöntää omia virheitään, muitankin kuin juomista. Hankala tuollaisen kanssa keskustella. Pariterapiaa olen useat kerrat ehdottanut, ei toivoakaan että mies menisi. Kun ei suostu puhumaan sitten mitenkään ongelmistaan. Ehkä se juominenkin vähenisi jos ei pullottaisi niitä tunteita sisäänsä.

Ap

 

Minäkin aikani odottelin, että lääkärissäkäynti, ylilyönnit, keskustelut, kiristämiset ja uhkailut olisivat auttaneet. Ne eivät auta. Usko pois. Ainut keino on lähteä. Jos mies tämän jälkeen todistettavasti raitistuu, niin voit EHKÄ harkita uudelleen. Mutta olen 100% varma, että suhteesta pois päästyäsi koet jotain sellaista, että ihmettelet ja häpeilet, miksi tuhlasit elämääsi.

Voi hitto. :( Toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi. Eli minun pitäisi tajuta oma parhaani. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

 

Niinpä. Mutta vaikutat järkevältä ja vahvalta ihmiseltä, et muuten pystyisi asiaa näin selkeästi käsittelemään. Olet itse asiassa jo tajunnut oman parhaasi, mutta nyt sinun pitää vain toteuttaa se.

Alkoholistin ex-puolisona en voi muuta kuin kehottaa sinua eroamaan ja mahdollisimman pian. Mitä kauemmin jatkat suhteessa, sitä enemmän alkoholismi pääsee sinunkin pääsi sisälle - huomaat sen sitten, kun olet jo ulkona suhteesta, miten järjettömiksi omatkin ajatusmallisi ovat käyneet. Toisaalta voin taata, että olosi on kevyempi ja onnellisempi kuin koskaan :)

Alkoholisti selittää aina mustan valkoiseksi ja kääntää asiat sinun ongelmiksesi. Syy on aina jossakin muualla kuin viinassa tai hänessä itsessään. Ei siinä mikään terveysvalistus tai faktat auta. Olet jo tehnyt riittävästi miehesi hyväksi, muu on hänen omalla vastuullaan. Ajattele kuitenkin, olisiko jo aika tehdä jotain itsesi hyväksi?

Kiitos näistä sanoista. Havahdun välillä siihen miten kummallisesti ajattelen asiat. Jos joku ystäväni kertoisi tällaisia asioita, neuvoisin hanet lähtemään. Mutta omalla kohdalla se on ihan kamalan hankalaa päästää irti. Uskon että moni asia elämässäni muuttuisi parempaan. Mutta tiedän myös sen että ensimmäiset kuukaudet yksin olisivat yhtä helvettiä, saati sitte muutoksen käynnistäminen. Tiedän että yritän päästä "helpon" kautta ja odottaa että mies muuttuisi sanomisistani. Mikä ei varmasti tule tapahtumaan jos nämä merkit pitää paikkansa. Minun tarvitsee vielä kerätä voimia ja uskallusta ja luoda jonkin sortin suunnitelma tulevaan, etten tipu aivan tyhjän päälle.

Ap

Miettikääs Matti Nykästä ja Susanna Ruotsalaista. Olivat rakastuneita ja tapajuoppo sai kierteen katkaistua. Kunnes Susanna jäi kakkoseksi ja viina sai taas viedä.