Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.
Tampereelta Nokialle voi matkustaa lättähatulla, ja hinta oli muistaakseni kaksi markkaa.
Radiosta pystyi kuuntelemaan televisio-ohjelmaa.
Ennen vanhaan kun tilasi Anttilasta, joko soitettiin sinne tilauspalveluun ja lueteltiin ne tuotteet ja tuotenumerot tai sitten kirjoitettiin tilauskuponkiin ja se lähetettiin. Katsottiin paperisesta kuvastosta, mita haluaisi tilata. Onko niitä luetteloitakaan enää? Etelänmatkatkin tilattiin puhelimella, kupongilla tai käytiin oikein matkatoimistossa.
Jos halusi vaihtaa televisiossa kanavaa tai säätää ääntä, piti jaksaa nousta soffalta, käppäillä sinne töllön luo, vääntää nappuloita ja sitten takaisin soffalle.
En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta ennen vanhaan viikko alkoi sunnuntaista. Ja sen takia keskiviikko oli
nimensä mukaisesti keskellä viikkoa. Sitten joskus systeemi muutettiin ja maanantaista tuli viikon ensimmäinen
päivä.
Ennen ei siirretty kellojakaan talvi- ja kesäaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tahtoi uusia kavereita, luettiin lehtien kirjeenvaihtoilmoituksia, kirjoitettiin kirje sille nimimerkille (MarkkuL tai pikkumiisa tai jotain) ja lähetettiin sinne lehteen, joka toimitti kirjeen perille. Sitten jäätiin odottamaan, josko MarkkuL vastaa. Yleeensä ei vastannut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta ennen vanhaan viikko alkoi sunnuntaista. Ja sen takia keskiviikko oli
nimensä mukaisesti keskellä viikkoa. Sitten joskus systeemi muutettiin ja maanantaista tuli viikon ensimmäinen
päivä.
Ennen ei siirretty kellojakaan talvi- ja kesäaikaan.
Joo, minullakin oli ensimmäiset vuodet työelämässä vuorolistat sunnuntaista alkavin viikoin. Sitten se jossain vaiheessa vaihtui maanantaiksi. En muista milloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Tuommosesta oltu ennen vanhaan kuultukaan .D
Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.
Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.
Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.
Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.
Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.
Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin kohtaa ehkä nelikymppisen ennenvanhaan on ihan eri, kuin vaikka 18-vuotiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi vaihtaa televisiossa kanavaa tai säätää ääntä, piti jaksaa nousta soffalta, käppäillä sinne töllön luo, vääntää nappuloita ja sitten takaisin soffalle.
Joo ja oikein ennenvanhaan, silloin kun kakkonenkin oli uusi juttu, kiivettiin katolle kääntämään antennia joko Helsinkiin tai Lahteen. Ihan tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980 sain ensimmäisen vakituisen työpaikan. Pankki ehdotti, että ottaisin käyttöön shekkivihon ja minä olin aivan innoissani. Ei tarvinnut jonottaa pankissa saadakseen rahaa vaan sai kirjoittaa shekin ostaessaan jotakin.
Kauppiksessa kirjoitettiin vielä mekaanisilla kirjoituskoneilla, oli siellä pari sähkökonettakin, nutta niitä sai käyttää vain harvat ja valitut.
Kotona juotiin lehmänmaitoa, siis omista lehmistä lypsettyä. Juustot ja piimät tilattiin meijeristä ja maitoauto toi ne paluukuormana tuodessaam tyhjät tonkat takaisin.
Kylällä oli kolme kauppaa, nyt ei yhtään. Poissa ovat myös pankki ja posti.
Kun posti toi puhelinlaskun, se pakattiin laukkuun, otettiin pankkikirja mukaan ja käytiin pankista nostamassa rahaa, jonka kanssa mentiin puhelinlaitokselle maksamaan lasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos halusi nähdä kaveria, niin viestin/wapin/snäpin laittamisen sijaan pyöräiltiin sinne kaverin luokse ja kysyttiin irl kaverilta tahtoisiko tämä nähdä. Jos edes oli kotona silloin.
N18, joka sai ensimmäisen puhelimensa luokkaa 3310 vasta yläasteella. Nykylapset saavat älypuhelimia jo ensimmäisillä luokilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut nettiä eikä edes lankapuhelimia, vaan käveltiin kaupalle tai huoltoasemalle (noin 3 km) soittamaan, jos oli jotain välttämätöntä asiaa.
Pikkukylässä oli pankkikonttori ja postitoimisto, mutta kaupassa ei ollut kylmätiskiä, vaan pilaantuvat elintarvikkeet säilytettiin kellarissa, josta kaupantäti ne pyynnöstä nouti. Kaupassa ei ollut myöskään kassakonetta, vaan täti laski hinnat kynällä puotipaperin kulmaan.
Paperiset laskut maksettiin pankin konttoriin, eikä niistä mennyt mitään ylimääräistä maksua. Isällä oli shekkivihko, jolla hän maksoi ostokset.
Autoissa ei ollut turvavöitä, ja kaikkialla poltettiin tupakkaa.
Ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa, vaan käytiin ulkohuussissa navetan takana, ja vesi kannettiin joesta ämpärillä.
Ei ollut myöskään sähköjä, radio toimi patterilla ja iltaisin hämärän tullessa sytytettiin Tilley-kaasulamppu. Joskus Tilleyn sukka meni rikki ja sitten istuttiin kynttilänvalossa, kunnes saatiin hankituksi uusi sukka.
Kuvaavatko nämä todellakin samaa ajankohtaa? Ei sähköä, ei turvavöitä, mutta isällä shekkivihko kuitenkin. Käyttöshekit tulivat kuluttajien käyttöön joskus 1970-luvun alussa, jolloin Suomi oli jo hyvin sähköistetty ja turvavyöt käytössä.
Ennen kuunneltiin radiota korva kovana ja sormi rec napilla, että pystyi nauhoittamaan oman lempi kappaleen c-kasetille ja sitten sitä voi kuunnella koska halusi.
Radiosta tuli nuorten suosimaa pop-musiikkia pari tuntia viikossa. Niistä ohjelmista äänitettiin omia suosikkeja "mankkareilla", jotka olivat isokokoisia kelanauhureita.
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Sitä ennen oli sellainen käsivekotin, johon asetettiin kortti ja lomake (eri pankkikortille, visalle, amexille ja Dinersille). Sitten vedettiin mankelilla kortin yli, jolloin kortin koholla olevat tiedot kopioituivat lomakkeelle, joka allekirjoitettiin. Asiakas sai päällimmäisen kappaleen ja kopio jäi liikkeelle. Ne sitten konkreettisesti toimitettiin pankkiin/luottokunnalle jne. Ja ensin piti paperisesta sulkulistasta tarkistaa, onko kortti sulkulistalla.
Ennen vanhaan karkit ostettiin kioskilta siten,että osoitettiin sormella,monellako markalla mitäkin laatua laitetaan ja kioskin myyjä latoi ne sinne pussiin..ja viisi markkaa oli tässä jo iso summa.Limukkapulloissa oli sellaiset korkit,että niistä sai viiltohaavoja sormiin,jos ei ollut tarkkana.
Matkapuhelimeen (ja matkapuhelimesta) soitettiin keskuksen kautta.