Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??

Huh huh miten mustavalkoinen näkemys sinulla on akateemisen tutkinnon omaavista ihmisistä. Vain hyvin pieni osa on kuvaamasi kaltaisia.

Omat kokemukset akateemisista naisista niin huonoja, että valitsin ei akateemisen. Liian pinnallista snobitouhua minun makuun, kuitenkin itse jalat maassa oleva tyyppi vaikka koulutus hyvä, halusin myös samanlaisen naisen. Ei varmasti kaikki akateemiset naiset ole samanlaisia, mutta minua se elämäntyyli ei kiehdo mitä jotkut naiset haluaa.

Itse ajattelen, että elämän tavoitteet ovat iso erottava tekijä. Työläismiehelle voi olla tärkeää tietyt materialistiset ja sosiaaliset tavoitteet suhteessa muihin; akateemiselle miehelle ovat usein tärkeämpää laadukas elämä ja henkinen kasvu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en juurikaan tunne ei-akateemisia miehiä, joten tää voi olla vähän turhaa yleistystä, mutta ainakin toistaiseksi oman kokemuksen mukaan ei-akateemisilla tuntuu olevan tapa kommentoida ohikulkijoiden painoa, ihonväriä, vaatteita yms minulle, ja tämä on musta aika kuvottavaa joutua kuuntelemaan muiden haukkumista. Vastaavasti akateemiset tuntuu kunnioittavan enemmän muita ihmisiä.

Toinen tulee ilmi keskusteltaessa. Voi puhua historiasta tai politiikasta ilman että tarvitsee selittää perusasioita. Akateemiset myös yleensä pystyy myös haastamaan mun ajatuksia eikä vain niin että kerron mielipiteeni ja toinen hymähtää jotain myöntävästi.

Akateemiset oman kokemuksen mukaan käyttää myös päihteitä hallitummin, mikä sopii mun elämäntyyliin (en nauti alkoholinjuomisesta tai baareissa roikkumisesta)

Kuten sanottu tämä nyt oli hieman kärjistävää, enkä todellakaan väitä etteikö poikkeuksia kumpaankin joukkoon kuuluisi.

Poikkeuksia todella mahtuu joukkoon. Kuvailit kirjoituksessasi täydellisesti erään tuntemani, erittäin korkeasti koulutetun naisen. :D

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Olen akateeminen mies ja:

-Minä tykkään katsoa jääkiekkoa varsinkin silloin, kun on mm-kisat ja Suomen pelit.

-Perussuomalaisilla on monia erittäin hyviä ajatuksia, vaikka en perussuomalaisia ole äänestänytkään. Ovat mm. pienituloisten ihmisten ja tavallisten ihmisten asialla, joita minä arvostan suuresti. Ennemmin pienituloisille ihmisille rahaa, kuin jatkuvia palkkojen, bonuksien yms. korotuksia kaiken maailman kermapersekekkuleille, jotka ovat asemansa suhteilla saaneet. Muun muassa eläkekatto saatava ehdottomasti Suomeen.

-Eipä minuakaan kiinnosta juuri lainkaan käydä taidenäyttelyissä tai teattereissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juurikaan tunne ei-akateemisia miehiä, joten tää voi olla vähän turhaa yleistystä, mutta ainakin toistaiseksi oman kokemuksen mukaan ei-akateemisilla tuntuu olevan tapa kommentoida ohikulkijoiden painoa, ihonväriä, vaatteita yms minulle, ja tämä on musta aika kuvottavaa joutua kuuntelemaan muiden haukkumista. Vastaavasti akateemiset tuntuu kunnioittavan enemmän muita ihmisiä.

Toinen tulee ilmi keskusteltaessa. Voi puhua historiasta tai politiikasta ilman että tarvitsee selittää perusasioita. Akateemiset myös yleensä pystyy myös haastamaan mun ajatuksia eikä vain niin että kerron mielipiteeni ja toinen hymähtää jotain myöntävästi.

Akateemiset oman kokemuksen mukaan käyttää myös päihteitä hallitummin, mikä sopii mun elämäntyyliin (en nauti alkoholinjuomisesta tai baareissa roikkumisesta)

Kuten sanottu tämä nyt oli hieman kärjistävää, enkä todellakaan väitä etteikö poikkeuksia kumpaankin joukkoon kuuluisi.

Poikkeuksia todella mahtuu joukkoon. Kuvailit kirjoituksessasi täydellisesti erään tuntemani, erittäin korkeasti koulutetun naisen. :D

Minäkin tunnistin kuvauksesta monta akateemisista tuttua, joskus tuntuu että he ovat vielä ahdasmielisempiä ja ennakkoluuloisempia kuin monet duunarit joita tunnen jotka yleensä on aika mutkatonta sakkia ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukset akateemisista naisista niin huonoja, että valitsin ei akateemisen. Liian pinnallista snobitouhua minun makuun, kuitenkin itse jalat maassa oleva tyyppi vaikka koulutus hyvä, halusin myös samanlaisen naisen. Ei varmasti kaikki akateemiset naiset ole samanlaisia, mutta minua se elämäntyyli ei kiehdo mitä jotkut naiset haluaa.

 

Täysin samat kokemukset. Itsellä koulutausta insinööri ja keväällä siihen eteen laitetaan DI, että en ole ihan tyhmimmästä päästä. Parin "akateemisen" kanssa seurustellut ja kokemukset olivat erittäin huonoja. Toinen oli sentään fiksu, mutta elämä oli täynnä matkustelua, kulttuuririentoja ja brunssittelua minun kanssa silloin kuin kiireeltään ehti. Todellisuudessa ei varmaan edes etsinyt miestä, joten en voi olla kovin ärsyyntynyt. 

Toinen taas ei ollut edes fiksu. Jonnekin kauppikseen oli päässyt opetellemalla pääsykoekirjat ulkoa ja vissiin sitten kauppiksesta pääsee ulos kyllä. Työskenteli kelalla jossain käytännössä sihteerin tehtävissä maisterin papereilla. Itse ei tietenkään tajunnut olevansa täysin ylikoulutettu valtion rahoilla suojatyössä oleva syöttöporsas vaan piti itseään hyvinkin tärkeänä ja onnistuneena ihmisenä. 

Jotenkin tuntuu, että ne tavalliset mutta fiksut korkeakoulussa opiskelevat ja valmistuvat naiset viedään jo opiskeluaikana. Ja kuka sellaisesta haluaisi luopua enää myöhemmin...

Taitaa kyllä joku perus-DI olla hyvin konkreettinen, mitä elämän tavoitteisiin tulee. Ja usein ne Suomipelit ym. alemman keskiluokan suuret rakkaudet kaljakopan säestyksellä suuri rakkaus.

Tämä aivan oman kokemuksen kautta havaittu.

t. akateeminen eronnut nainen

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Täytyy sanoa, että kohtuullisen suvaitsematonta näkemystä, jos muuten hyvä mies ei kelpaisi, koska sattuu tykkäämään jää kiekosta. Sinulle voi tulla yllätylsenä, että moni akateeminekin tykkää jääkiekosta ja myös taidenäyttelyisyä sekä kultuurista. Monelle akateemiselle miehelle on turn off vihreitä äänestä nainen, joka lokeroi ihmiset yhteen muottiin.

Huvittaa kovasti tämä klisee, että me akateemiset emme esim. seuraa jääkiekkoa, lue autolehteä tai emme remontoi itse (olemme poropeukaloita arkiasioissa). Ei tällaiset tavat/harrastukset tee ihmisestä mitenkään huonompaa tai sivistymätöntä. Meidän presidenttiparimme (kumpikin hyvin koulutettu ja sivistynyt) lukee Aku Ankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??

Huh huh miten mustavalkoinen näkemys sinulla on akateemisen tutkinnon omaavista ihmisistä. Vain hyvin pieni osa on kuvaamasi kaltaisia.

Olen itsekin akateeminen :-).

Minun ensimmäinen aviomieheni oli akateeminen, tämä toinen aviomies on käynyt peruskoulun jälkeen kauppaopiston.

Minä itse olen akateeminen.

En näe koilutuksen vaikutusta näistä miehistä mitenkään. No, tämä nykyinen ei osaa yhdyssanoja eikä osaa kirjoittaa kuten ensimmäinen, mutta ei nämä asiat näy arjessa mitenkään.

Tämä nykyinen merkonomi kyllä saavuttaa elämässä asioita ihan eri ulottuvuudella kuin ensimmäinen aviomieheni. Minusta tässä on kyse persoonallisuudesta, ei koulutuksesta.

Me olemme liki viisikymppisiä. Vaikka sitä "elämänkoulu" av:lla halveksitaankin, niin kyllä vain elämänkokemus on asia, jota ei voi oppia kirjoista.

Olen myös sitä mieltä, että "paras" ihminen on nujerrettu ja rikottu ihminen, joka selviytyy kohtalostaan. Hänessä on syvyyttä ja ymmärrystä, ja hän hyväksyy toiset ihmiset sellaisena kuin ovat. Tällainen ihminen on kultakimpale, johon ei koulutus vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama onko mies akateeminen vai duunarimies. Kummatkin voivat olla ystävällisiä, toisen huomioonottavia, toista arvostavia, toisen kiinnostuksenkohteita arvostavia. Samat kiinnostuksen kohteethan ei tarvitse olla, mutta toista ei pidä halveksi sen tähden, mistä toinen pitää/ei pidä.

 

Akatateemisilta miehiltä en ole kuitenkaan kuullut vähättäeleviä kommentteja seuraavista: kun kävin lukiota, niin ammattikoulussa oleva poikaystävä naureskeli joka viikko lukion kursseja, kun niitä ei "tarvitse mihinkään". Lisäksi ainahan sitä törmää johonkukuhun, joka ei tiedä niistä aioista kuin mitä on itse opiskellut, ja koska hänen lukiolaistuttunsa eivät tienneet hänen alastaan, niin sitäkin piti naureskellä.

Samainen nuorenmiehen alku ei ymmärtänyt sitä, miksi halusin täysin suomenkielisena mennä hurrien kouluun. Ruotsin kielihän oli ihan turha. ( Opiskelin siis ruotsin kielellä.)

Jokaikinen vappu oli hankala. Hänellä ei ollut kavereita, joiden kanssa sitä juhlittaisi, ja kun olimme omien kaverieni kanssa vappua juhlimassa, niin jatkuvaa naureskelua siitä, että se yo-lakki on ihan turha. Kukaan, siis kukaan ei sanonut tai ilmaissut mitenkään, että ammattikoulu olisi jotenkin huonompi, mutta joka kerta hänen piti saada murjotuspultit siitä, että me muut pidimme lakkia. ( Itse en uskaltanut enää pitää.) Päinvastoin: suurin osa ystävistäni arvostaa ammattitaitoia putkimiehiä yms. koska itselle juuri tällaiset asiat ovat paljon hankalampia omaksua kuin ne omat opiskeltavat asiat.

Naureskeli yo-juhlia, mutta ei halunnut järjestää itselleen vanhempiensa kanssa juhlia valmistauduttuaan ammattiinsa.

Käytöstavat: kiitos, anteeksi, ole hyvä, piereskelemisen välttämäminen olivat pilkun n****joita varten. Ei ede puhuttu mistään paremmista käytöstavoista vaan ihan noista perustavista.

Teatteri, oppera, muut kuin räiskintäelokuvat olivat hienop***eille.

Kasvikset olivat rehuja, eivätkä mitään ruokaa. Omassa perheessäni olin tottunut syömään mm. linssejä ja papuja jo 80-luvun alussa, kuten niitä liharuokiakin, mutta ne rehut olivat vain hörhöille.

Kirjallisuuden lukeminen ( rakkain harrastukseni) oli turhaa.

Keskustelu, niin että olisi yritetty keksiä mahdollisia eri näkökulmia ei voinut tapahtua hänen läsnäollessaan.

Koska nuorena luin paljon, niin monesta asiasta tiesinkin silloin paljon. ( Ennen internettiä.) Häntä otti päähän, kun tuttavapiirini tiesi tämän myös: Jos tuli tahra vaatteeseen, niin soittivat minulle, että miten sen saa pois. Samoin kysyivät kulttuurimenoista jne. Joka kerran hän murjotti, että miksi esitän parempaa kuin hän, kun kehtaan antaa neuvoja??? Annoin neuvoja, kun toiset niitä kysyivät, en muuten.

Kun yliopistolla ollessa yksi nautinnoistani oli kulkea eri kirjastoissa, ja napata välillä täysin minulle vieraiden tieteenalojan opuksia mukaani, niin tämä oli ihan turhaa, koska palkka ei tule olemaan suurempi. Ja kun tuosta lukemisesta ei edes tullut niitä opintoviikkoja. kun omaksi huvikseni luin.

Kaikki asiat laskettiin rahassa. Toki peruseläminen vie rahaa, mutta kun rahaa sai laittaa vain konkreettisiin asioihin: ruoka, tavarat, huonekalut, elokuvat, jos ne ostettiin filmeinä kotiin. Ei esim. saanut mennä elokuviin, koska siitä ei jäänyt mitään konreettista sen kokemuksen jälkeen. Samasta syystä tietysti kulttuuririennot muutenkin olivat turhia. Ne kun vain veivät rahaa. Jos olivat ilmaisia, niin veivät aikaa.

Toisaalta myös se, että jos rahaa oli, niin se piti käyttää heti. Minä sain toisaalta haukkuja siitä, etten käytä rahojani, toisaalta että tuhlaan niitä. Asuin mielelläni kimppakämpässä opiskeluaikoina toisten kanssa yhdessä suunnitellen, että mitä käyttötavaroita kukin ostaa, jotta kenenkään ei tarvitse käyttää rahaa kaikkiin kotona tarvittaviin hyödykkeisiin. Näin rahaa jäi sitten jonkin verran muuhunkin.

Kirpputorit, kierrätyskeskukset ym. olivat pahasta. Itseäänkunnioittava ihminen osti vain uutta.

Naisten ja miesten "rooleista" en viitsi edes mainita. Hänen äitinsä oli tehnyt hänelle kaiken valmiiksi, koska eiväthän pojat esim. laita vaatteita pyykkikoppaan puhumattakaan niiden pesusta. Oma veljeni taas pesi jo 13-vuotiaana koko perheen pyykit, koska halusi tienata ekstraa. ja voitte kuvitella, että kaikki muttkin hommat olivat jaoteltu naisten ja miesten hommiin.

 

5 vuotta olimme yhdessä. Muuten oli huumorintajuinen, ystävällinen, kiltti jne, mutta tuo minun ominaisuuksieni ja kiinnostuksen kohteideni halveksiminen oli jotain, mihin en ollut tottunut, ja jollaista en ole akateemisilta miehiltä saanut. Päinvastoin on nämä ovat olleet arvostavia sitä kohtaan, että ihmisiltä löytyy erilaisia kiinnostuksen kohteita. Valitettavasti olen myöhemminkin törmännyt useisiin ammattikoulun käyneisiin, jotka edellämainitulla tavalla ovat käyttäytyneet.

 

 

Et vaikuta itsekään järjen riemuvoitolta, kun olit tuollaisen kanssa viisi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.

Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?

En pidä ruotsin kieltä turhana, mutten ymmärrä miksi joku haluaa käydä ruotsinkielisen koulun, jos on täysin suomenkielinen. Voiko silloin opiskella äidinkieltä? Järjestetäänkö sen opetus erikseen?

Olen akateeminen nainen ja todellakin katson jääkiekon mm-ottelut. Käyn taidenäyttelyissä ja teatterissa. Kehitän itseäni henkisesti. Saatan joskus lukea autolehtiä tai seurata moottoriohjelmaa tv:stä. Luen psykologian alan kirjallisuutta. Minulla on tavoitteita elämässäni ja olen avarakatseinen. Olen sekä käytännön ihminen että teoriasta kiinnostunut. En tarvitse miestä poraamaan tai käyttämään moottorisahaa. Matkustelen joskus sivistääkseni itseäni, joskus vain hauskanpidon takia. Materiasta en ole pätkääkään kiinostunut eikä status merkitse minulle mitään. Politiikka kiinnostaa minua, seuraan päivänpolitiikkaa, ja luonnonsuojelu sekä ihmisoikeudet. Luen minäkin kiinostuneena perussuomalaisten kannanottoja, vaikken heitä äänestäkään.

Koen, että duunarimiehet on miehekkäämpiä ja seksikkäämpiä.

Itse kasvoin perheessä, jos yliopistotutkinnon suorittanut äitini kävi taidenäyttelyissä ja katseli urheilukisoja tsemppauksia huutaen. Vasta vanhempana tajusin, ettei niitä molempia "saisi"tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Olen akateeminen mies ja:

-Minä tykkään katsoa jääkiekkoa varsinkin silloin, kun on mm-kisat ja Suomen pelit.

-Perussuomalaisilla on monia erittäin hyviä ajatuksia, vaikka en perussuomalaisia ole äänestänytkään. Ovat mm. pienituloisten ihmisten ja tavallisten ihmisten asialla, joita minä arvostan suuresti. Ennemmin pienituloisille ihmisille rahaa, kuin jatkuvia palkkojen, bonuksien yms. korotuksia kaiken maailman kermapersekekkuleille, jotka ovat asemansa suhteilla saaneet. Muun muassa eläkekatto saatava ehdottomasti Suomeen.

-Eipä minuakaan kiinnosta juuri lainkaan käydä taidenäyttelyissä tai teattereissa.

Koska sinä olet tällainen, kaikki muutkin ovat? En väittänyt, että kukaan akateeminen mies ei äänestä persuja tai että kaikki akateemiset miehet käyvät teatterissa. Ainoastaan puhuin keskimääräisistä eroista ja siitä, millaisissa piireissä on todennäköisempää löytää kumppani, jolla on samoja mielenkiinnonkohteita.

Kyllähän akateeminenkin voi katsoa jääkiekkoa pari kertaa vuodessa "hengessä". Tuskin kuitenkaan käyttää vapaa-aikaansa urheilukanavan seuraamiseen tai laittaa lapsensa johonkin jääkiekkojoukkueeseen. Tai riippuu varmaan akateemisestakin. On niitäkin aika monenlaisista taustoista.