Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?
22.11.2015 |
Jos asia on kerran niin, että koulutetuille naisille kelpaa vain akateeminen mies. Kommentteja kaipaisin erityisesti niiltä, joilla on käytännön kokemusta asiasta.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni akateemisista miehistä: jäykkiksiä ja olevinaan niin hauskaa seuraa.
Näissä akateemisissa - sukupuolesta riippumatta - huvittaa juuri tuollainen tekopyhä teennäisyys, esitetään niin ylevää, erinomaista. Rento ja rempseä wt-muija on paljon hauskempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni mukaan eroa on siinä, että duunarimies tekee esim. remontit mieluummin itse, siinä missä akateeminen mies ostaa palvelun ammattilaiselta.
Alkoi vähän ahdistaa tätä ketjua lukiessa. Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa ja olen alkanut miettimään onko arvomaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme sittenkin liian erilaiset... Mies on kiinnostunut autoista, moottoripyöristä ja salilla pumppailusta (ja omien lihasten ihannoimisesta), haaveet talosta ja autosta luokkaa "pakko olla paremmat, kalliimmat ja hienommat kuin kavereilla". Ei ole juuri kiinnostunut matkustelusta tai kulttuurista, joita itse taas arvostan. Miehen kaverit saman tyyppisiä enkä itse jaksa heidän juttujaan ollenkaan ja he varmasti pitävät minua huumorintajuttomana snobina.
Kuulostaa varmasti kunnon kliseeltä, mieheni on ammattikoulun käynyt ja minä mukamas parempi yliopistoihminen, tosin opiskelija vasta. Mutta pikku hiljaa olen alkanut selkeämmin tiedostamaan näitä eroja... En missään nimessä pidä itseäni jotenkin parempana, vaan erilaisena. Ihailen mieheni intohimosta suhtautumista harrastuksiin, sosiaalisuutta ja avoimuutta. Mutta erot ajattelutavoissa, arvoissa jne. ovat alkaneet mietityttämään...
Ei mitään. Molemmat on ihmisiä. Duunarit ovat suuntautuneet käytännönläheisemmin ja akateemiset teoreettisemmin. Molemmat on omalla tavallaan vaativia ja haasteellisia aloja. Ihmiset valitsee useimmiten taipumuksensa mukaan alansa. Itse olisin halunnut puusepäksi, mutta akateemiset vanhempani painostivat lukioon ja päädyin sitten yliopistoon. On harmittanut. Tahdon siis sanoa, että ihmiset ideaali tilanteessa toimivat näin. Alkoholisteja on kaikissa ryhmissä ja samoin idiootteja. Myös älykkäitä on molemmissa ryhmissä. Samoin on huumorin laita.
Vierailija kirjoitti:
Alkoi vähän ahdistaa tätä ketjua lukiessa. Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa ja olen alkanut miettimään onko arvomaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme sittenkin liian erilaiset... Mies on kiinnostunut autoista, moottoripyöristä ja salilla pumppailusta (ja omien lihasten ihannoimisesta), haaveet talosta ja autosta luokkaa "pakko olla paremmat, kalliimmat ja hienommat kuin kavereilla". Ei ole juuri kiinnostunut matkustelusta tai kulttuurista, joita itse taas arvostan. Miehen kaverit saman tyyppisiä enkä itse jaksa heidän juttujaan ollenkaan ja he varmasti pitävät minua huumorintajuttomana snobina.
Kuulostaa varmasti kunnon kliseeltä, mieheni on ammattikoulun käynyt ja minä mukamas parempi yliopistoihminen, tosin opiskelija vasta. Mutta pikku hiljaa olen alkanut selkeämmin tiedostamaan näitä eroja... En missään nimessä pidä itseäni jotenkin parempana, vaan erilaisena. Ihailen mieheni intohimosta suhtautumista harrastuksiin, sosiaalisuutta ja avoimuutta. Mutta erot ajattelutavoissa, arvoissa jne. ovat alkaneet mietityttämään...
Statusarvotat harrastukset siinä ongelmasi pähkinänkuoressa. Näin tekee jotkut naiset, he statusarvottavat kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoi vähän ahdistaa tätä ketjua lukiessa. Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa ja olen alkanut miettimään onko arvomaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme sittenkin liian erilaiset... Mies on kiinnostunut autoista, moottoripyöristä ja salilla pumppailusta (ja omien lihasten ihannoimisesta), haaveet talosta ja autosta luokkaa "pakko olla paremmat, kalliimmat ja hienommat kuin kavereilla". Ei ole juuri kiinnostunut matkustelusta tai kulttuurista, joita itse taas arvostan. Miehen kaverit saman tyyppisiä enkä itse jaksa heidän juttujaan ollenkaan ja he varmasti pitävät minua huumorintajuttomana snobina.
Kuulostaa varmasti kunnon kliseeltä, mieheni on ammattikoulun käynyt ja minä mukamas parempi yliopistoihminen, tosin opiskelija vasta. Mutta pikku hiljaa olen alkanut selkeämmin tiedostamaan näitä eroja... En missään nimessä pidä itseäni jotenkin parempana, vaan erilaisena. Ihailen mieheni intohimosta suhtautumista harrastuksiin, sosiaalisuutta ja avoimuutta. Mutta erot ajattelutavoissa, arvoissa jne. ovat alkaneet mietityttämään...
Erilaiset kiinostuksen kohteet eivät ole ongelma, jos kumpikaan ei halveksi toista. Mielipide-erot rahankäytössä, perheenjäsenten rooleissa ja tehtävissä, lastenkasvatuksessa jne ovat ne, jotka tuovat suurempia ongelmia, jos ovat tuodakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi vähän ahdistaa tätä ketjua lukiessa. Olen seurustellut pitkään mieheni kanssa ja olen alkanut miettimään onko arvomaailmamme ja kiinnostuksen kohteemme sittenkin liian erilaiset... Mies on kiinnostunut autoista, moottoripyöristä ja salilla pumppailusta (ja omien lihasten ihannoimisesta), haaveet talosta ja autosta luokkaa "pakko olla paremmat, kalliimmat ja hienommat kuin kavereilla". Ei ole juuri kiinnostunut matkustelusta tai kulttuurista, joita itse taas arvostan. Miehen kaverit saman tyyppisiä enkä itse jaksa heidän juttujaan ollenkaan ja he varmasti pitävät minua huumorintajuttomana snobina.
Kuulostaa varmasti kunnon kliseeltä, mieheni on ammattikoulun käynyt ja minä mukamas parempi yliopistoihminen, tosin opiskelija vasta. Mutta pikku hiljaa olen alkanut selkeämmin tiedostamaan näitä eroja... En missään nimessä pidä itseäni jotenkin parempana, vaan erilaisena. Ihailen mieheni intohimosta suhtautumista harrastuksiin, sosiaalisuutta ja avoimuutta. Mutta erot ajattelutavoissa, arvoissa jne. ovat alkaneet mietityttämään...
Erilaiset kiinostuksen kohteet eivät ole ongelma, jos kumpikaan ei halveksi toista. Mielipide-erot rahankäytössä, perheenjäsenten rooleissa ja tehtävissä, lastenkasvatuksessa jne ovat ne, jotka tuovat suurempia ongelmia, jos ovat tuodakseen.
Ei ole ei, ainakaan minulle. En ole sitä tyyppiä jonka pitää lenkkeilläkin samanlaisissa asusteissa, jotkut haluvat nukkua lusikassa yöt ja tehdä samoja juttuja, lauseetkin lopetetaan kun siamilaiset kaksoset. Kokisin tuollaisen ahdistavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Molemmat on ihmisiä. Duunarit ovat suuntautuneet käytännönläheisemmin ja akateemiset teoreettisemmin. Molemmat on omalla tavallaan vaativia ja haasteellisia aloja. Ihmiset valitsee useimmiten taipumuksensa mukaan alansa. Itse olisin halunnut puusepäksi, mutta akateemiset vanhempani painostivat lukioon ja päädyin sitten yliopistoon. On harmittanut. Tahdon siis sanoa, että ihmiset ideaali tilanteessa toimivat näin. Alkoholisteja on kaikissa ryhmissä ja samoin idiootteja. Myös älykkäitä on molemmissa ryhmissä. Samoin on huumorin laita.
Amen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??
Jep tylsä toimistotyö on merkki suuresta älykkyydestä, meidän pitää nostaa nämä ihmiset jalustalle, he ovat luomakunnan kruunuja, ainakin omasta mielestään. Suurin osa akateemisista tekee työtä millä ei ole mitään merkitystä ja kukaan ei heitä tule muistamaan kun läheiset. Ovat siis duunareita myös, ovat kuitenkin itse itsensä ylentäneet paremmiksi ihmisiksi.
Oma kokemukseni. Kohtaamani akateemiset miehet ovat olleet avarakatseisempia ja kiinnostuneempia henkisestä maailmasta kuin duunarimiehet. Heillä on usein selkeitä päämääriä elämässä, kärsivällisyyttä eivätkä he tuomitse helposti. Teksiviesteihin akateemiset vastaavat pidemmin, duunarit töksäyttelevät yksisanaisia vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset miehet ovat sukupuolineutraalimpia. Eivät lue illalla autolehteä vaan tieteellisiä artikkeleita.
Minä luen autolehteä ja Aku Ankkaa. Ovat hyvää vastapainoa työlleni.
Omien kokemuksien perusteella akateemiset:
- ovat sivistyneempiä, avarakatseisempia, kielitaitoisempia, keskustelutaitoisempia
- tasa-arvoisempia arjessa, osallistuvat enemmän kotitöihin
- eivät pidä jääkiekon mm-kisoja maailman tärkeimpänä asiana tai kiukuttele, jos joku peli jää näkemättä
- seksissä huomioivat naisen paremmin, esileikki on pidempi ja nuolevat naista enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele asiaa niinkään koulutuksen kautta. Sen sijaan uskon, että samankaltainen taustamme ja koulutustasomme kuvaavat laajemmin yleistä arvomaailmaa ja suhtautumista elämään.
Olemme mieheni kanssa molemmat tavallaan oman tien kulkijoita. Olemme kummatkin sellaisia, että emme koskaan ole ymmärtäneet ihmisten yleistä tapaa elämää. Siinä, missä toisille perheet, omakotitalot, autot ja kaikki tuollainen on osa elämän ydintä, ei se edusta meille mitään suurta hienoutta. Nautimme yhteisestä ajasta, kirjallisuudesta, kulttuurista, matkustelusta jne. Olemme siis kuin luodut toisillemme, mutta en usko asian liittyvän varsinaisesti koulutukseen. Uskon kuitenkin, että koulutustaso vaikuttaa siihen, kuinka suhtautuu elämään. Emme kuvittele olevamme parempia kuin muut, mutta joskus mietityttää, ajattelevatko ihmiset oikeasti, mihin omat rahkeet riittävät. Tämä siis kun pohtii vaikka perheitä, joilla on kaikennäköisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan eroa on siinä, että duunarimies tekee esim. remontit mieluummin itse, siinä missä akateeminen mies ostaa palvelun ammattilaiselta.
Itse olen akateemisesti koulutettu, mutta tykkään myös näperrellä käsilläni.
Vierailija kirjoitti:
- eivät pidä jääkiekon mm-kisoja maailman tärkeimpänä asiana tai kiukuttele, jos joku peli jää näkemättä
En taatusti jätä lätkän mm-kisoista pelejä, varsinkaan Suomen pelejä katsomatta. Myönnän, että töissä olen katsonut niitä työajallakin, silloin kun muut, varsinkaan pomot, eivät ole nähneet. T: akateeminen mies.
Olen kyllä kohdannut pari duunaripoikkeustakin, avarakatseisia ja taidenäyttelyissä käyviä. Heillä olisi ollut mahdollisuuksia kouluttautua pidemmällekin, mutta huonot kotiolot nujersivat. Sitä paitsi älykkyyden kanssa korkea koulutus ei välttämättä korreloi. Suomen älykkäin mies, se jousiammuntaa harrastava, ei muistaakseni ole korkeasti koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.
Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.
Itse olen käynyt yliopiston amiksen eli olen konetekniikan di. Tuntuu hullulta ajatella, että olisin joku akateeminen. Joo tiedän että, ei sillä tarkoiteta muuta kuin tietyn tutkinnon suorittamista. Varmaan sen takia ihminen joka mieltää itsensä akateemiseksi vaikka ei työskentele ns. akateemisessa ammatissa, menee aina "epäilyttävä, luultavasti kusipää" - listalle.
Totta. Jokaisella on oma määritelmä sille, mitä paskantärkeä tarkoittaa. Ihan hyvin voin sellainen jonkun silmissä olla. Erään ei-akateemisen sukulaiseni mielestä olen "takakireä", kun en halunnut lähteä sikailemaan Tallinnan-risteilylle tai kun minua hävetti hänen polttareissaan, jotka oli järjestetty lähiöräkälässä ja ainoa ohjelmanumero oli b-luokan strippari ja koko seurueen juottaminen räkäkänniin niin, että ensimmäiset sammuivat jo iltapäivällä.