Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?
22.11.2015 |
Jos asia on kerran niin, että koulutetuille naisille kelpaa vain akateeminen mies. Kommentteja kaipaisin erityisesti niiltä, joilla on käytännön kokemusta asiasta.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.
Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.
Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?
Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten osalta toivoisin kumppaniltani sitä, että harrastukset on valittu oman mielenkiinnon mukaan, eikä sen mukaan, mitä omaan kuviteltuun yhteiskuntaluokkaan tai muuhun viiteryhmään kuuluu. Jos joku asia on minulle turnoff, niin ihmiset, jotka eivät ajattele itse.
Akateemisten miesten joukosta löytyy enemmän narsisti- ja pettäjäluonteita kuin duunareiden. Ei tarvitse tehdä mitään tutkimusta, ympärilleen katsominen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko totta, että harvat miehet käy taidenäyttelyissä? Minun mies on ikiteekkari ja vääntää työkseen softaa, mutta kaupunkilomilla haluaa museoihin ja taidenäyttelyihin ihan tuskastumiseen asti. Minä en niistä jaksa olla niin kovasti kiinnostunut. Suuri helpotus on ollut, kun meidän tyttö on osoittautunut isänsä kanssa hengenheimolaiseksi. Mies pääsee tytön kanssa keskustelemaan esim. historiasta, josta olen aivan kuutamolla.
Molemmat veljeni ovat amiksia ja heille yhteistä on se, että heidän on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset voivat pitää erilaisista asioista. Tylyä kommenttia on tullut meidän asumisratkaisuista ja jopa siitä, missä säilytämme venettä. Heille tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikea hyväksyä valintoja, jotka poikkeavat heidän omistaan. Koulutukseen heillä on halveksuva asenne, mutta jostain kumman syystä ovat kuitenkin pariutuneet akateemisten naisten kanssa.
Museot on eriasia kuin taidenäyttelyt. Kyllä mullekin museot maistuu matkoilla, mutta joku taidenäyttely... ei ikinä.
En halua akateemisesti koulutettua miestä. oKsettaa ajatuskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen deittaillut niin akateemisia kuin duunareitakin. Akateemisia miehiä on yhdistänyt täysi kädettömyys ihan perus hommissa, vaikks fiksuja olivatkin. Nykyinen poikaystävä on duunari. Fiksu ja taitava käsistään.
T. Amk-opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen puhtaan julkisen vessan näin miehenä vasta yliopistossa.
Tämä lienee ehkä ainakin yksi iso ero. Yliopistossa opiskelevat/opiskelleet osaavat käyttäytyä, jopa vessassa.
Ei pidä paikkaansa. Ainakin Turussa kaikki humanistisen tiedekunnan vessoje seinät on töhritty täyteen ja liimailtu sikatila- ja antifa-tarroja. Kerran olen käynyt oikiksen vessassa ja siellä oli yksi tarra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on aika sama onko mies akateeminen vai ei. Tämänhetkinen ei ole ,kun taas edellinen ole neurologian tutkija. Mun mielestä koulutus itsessään ei kerro ihmisestä mitään. Tuo ex oli kyllä älykäs, mutta ihmissuhteissaan typerä kuin saapas. Nykyinen taas ei hirveän kiinnostunut itsensä kehittämisestä älyllisesti, mutta sosiaalisesti hyvä ja terävä. Kummankin kanssa olen pystynyt matkustamaan minne vaan.
Mulle ihanne on se, että mies on kiinnostunut asioista ylipäätään ja haluaa oppia uutta. Eli ei vain makaa joka päivä sohvan pohjalla katsomassa lätkää ja juomassa kaljaa (vaikka sekin on joskus ihan Ok).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi matkailussa näkee erot. Duunarimies ei yleensä halua matkailla muuta kuin kaljanhakureissuja tallinnaan, tai sitten aurinkomatkojen pakettimatka jonnekin kohteeseen missä on halpaa olutta ja suomibaareja. Akateemisen miehen kanssa voi lähteä vaikka kaupunkilomalle ja rantalomatkin tehdään vähän kiinnostavampiin paikkoihin.
Olen duunarimies ja käynyt joka mantereella lomailemassa australiaa lukuun ottamatta.
Juuri tämä suorituskeskeisyys erottaa myös duunarin ja akateemisen. Lasketaan missä on käyty, paljon maksoi, mitä kaikkea ostettiin nje todella yksioikoinen tapa arvottaa asioita.
En tiedä mies vai nainenko tuon kirjoitti, mutta ylläoleva kirjoitus on vastenmielistä ja epärehellistä vääristelyä. Kirjoittaja ei "arvota" (jeesus mitä sanoilla brassailua) mitään, vaan vastaa väitteeseen esittämällä vasta-argumentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukset akateemisista naisista niin huonoja, että valitsin ei akateemisen. Liian pinnallista snobitouhua minun makuun, kuitenkin itse jalat maassa oleva tyyppi vaikka koulutus hyvä, halusin myös samanlaisen naisen. Ei varmasti kaikki akateemiset naiset ole samanlaisia, mutta minua se elämäntyyli ei kiehdo mitä jotkut naiset haluaa.
Täysin samat kokemukset. Itsellä koulutausta insinööri ja keväällä siihen eteen laitetaan DI, että en ole ihan tyhmimmästä päästä. Parin "akateemisen" kanssa seurustellut ja kokemukset olivat erittäin huonoja. Toinen oli sentään fiksu, mutta elämä oli täynnä matkustelua, kulttuuririentoja ja brunssittelua minun kanssa silloin kuin kiireeltään ehti. Todellisuudessa ei varmaan edes etsinyt miestä, joten en voi olla kovin ärsyyntynyt.
Toinen taas ei ollut edes fiksu. Jonnekin kauppikseen oli päässyt opetellemalla pääsykoekirjat ulkoa ja vissiin sitten kauppiksesta pääsee ulos kyllä. Työskenteli kelalla jossain käytännössä sihteerin tehtävissä maisterin papereilla. Itse ei tietenkään tajunnut olevansa täysin ylikoulutettu valtion rahoilla suojatyössä oleva syöttöporsas vaan piti itseään hyvinkin tärkeänä ja onnistuneena ihmisenä.
Jotenkin tuntuu, että ne tavalliset mutta fiksut korkeakoulussa opiskelevat ja valmistuvat naiset viedään jo opiskeluaikana. Ja kuka sellaisesta haluaisi luopua enää myöhemmin...
Hyvin kuvailtu:) Alkoi naurattamaan. Minutkin vietiin jo opiskeluaikana eikä loppua näy. Hienot pierut jäivät yksin ja päivittelivät mm. että mitä ihmettä komea mieheni minussa (en mikään ruusu) oikein näki, kun oli arvon neideillekin pakit joskus antanut. Olivathan he niin paljon kultturellimpia ja kauniinpia kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.
Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.
Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?
Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".
Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulli on yleensä pienempi ja sitä sitten kompensoidaan kouluttautumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??
Jep tylsä toimistotyö on merkki suuresta älykkyydestä, meidän pitää nostaa nämä ihmiset jalustalle, he ovat luomakunnan kruunuja, ainakin omasta mielestään. Suurin osa akateemisista tekee työtä millä ei ole mitään merkitystä ja kukaan ei heitä tule muistamaan kun läheiset. Ovat siis duunareita myös, ovat kuitenkin itse itsensä ylentäneet paremmiksi ihmisiksi.
Tällä palstalla on paljon kateutta akateemisia kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen puhtaan julkisen vessan näin miehenä vasta yliopistossa.
Tämä lienee ehkä ainakin yksi iso ero. Yliopistossa opiskelevat/opiskelleet osaavat käyttäytyä, jopa vessassa.
Ei pidä paikkaansa. Ainakin Turussa kaikki humanistisen tiedekunnan vessoje seinät on töhritty täyteen ja liimailtu sikatila- ja antifa-tarroja. Kerran olen käynyt oikiksen vessassa ja siellä oli yksi tarra.
Joku lähistön duunari on käynyt siellä ruokatunnin aikana tekemässä paskat.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yksilöitä, eikä kukaan putoa samoihin muotteihin. Yleistyksiä tässä nyt kuitenkin kaivataan, joten:
-Duunareille asiat on mustavalkoisia. Joko asioiden monikerroksisuutta ja hankalia vaikutusketjuja ja aspekteja on hankala ymmärtää, tai sitten vain hankala kestää. Mutkat pistetään suoraksi, ja väitetään että asiat ovat vain niin, tai näin. Hankalia keskustelukumppaneja, koska kaikki asiat joita he eivät itse ymmärrä ovat yleensä "turhia". Voihan se olla joku defenssimekanismi.
-Monille duunrimiehille akateeminen nainen on pelottava. Itseäni ei erityisesti kiinnosta keskustella mistään tieteen teorioista vapaa-ajalla, mutta aina joku jonne tulee ähättelemään että miten kaikki, mitä sanon (jota en ole sanonut) on turhaa ja hyödytöntä.
-Joillekin duunareille on vaikea ymmärtää, miten rankkaa ja vaativaa tietotyöläisen työ on. Olin itsekin ennen kouluttautumista "duunaritöissä" monta vuotta, ja vaikka se on omalla tavalla rankkaa, niin pää saa levätä eikä tule tunnetta, että tulee hulluksi välillä, kun joku asia on niin hankala. Välillä mietin, että onko minusta tähän työhön, pitäisi varmaan lopettaa. Mutta sellaista oloa ei tullu koskaan duunarihommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??
Jep tylsä toimistotyö on merkki suuresta älykkyydestä, meidän pitää nostaa nämä ihmiset jalustalle, he ovat luomakunnan kruunuja, ainakin omasta mielestään. Suurin osa akateemisista tekee työtä millä ei ole mitään merkitystä ja kukaan ei heitä tule muistamaan kun läheiset. Ovat siis duunareita myös, ovat kuitenkin itse itsensä ylentäneet paremmiksi ihmisiksi.
Tällä palstalla on paljon kateutta akateemisia kohtaan...
Tulin samaan tulokseen kanssasi. Lähinnä huvittaa nämä joidenkin kommentit, koska he eivät selvästi tiedä akateemikoista mitään.
Asiasta toiseen. Mun lähipiiri on pullollaan akateemisia, mut ne on sitä vaa paperilla. Samalla lailla viina ja urheilu kiinnostaa ja ketää kiinosta mtkää taiteet eikä ykskää lue mitää tiedelehtiä hahaha futaria korkeintaan. Ja hyvä vaa, kukaa mitää pilkunnusija "muka neroja" jaksas katellakaan. m25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.
Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.
Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?
Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".
Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.
Pointti oli ainoastaan se, että olet harvinaisen ahdasmielinen ja tuomitsevainen ihminen, kun leimaat harrastuksia itsessään turnoffeiksi ja junteiksi. Sitä asiaa tuot myös jokaisessa viestissäsi esille lisää ja lisää, joten en oikeastaan tiedä, mitä yrität sanoa.
Tietenkin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja saat vapaasti pitää toisen harrastusta merkityksellisenä parisuhteessa. Ehkä kuitenkin voisit joskus yrittää tutustua ihmisiin ihan avoimin ja kunnioittavin mielin, etkä heti lähdössä turnoffautua siitä, että toisella on jokin harrastus, joka sinun arvohierarkiassasi on kulttuurin alapuolella.
Nauran vedet silmissä tätä ketjua. Mitä yleistyksiä ja stereotypioita. Ihmiset ovat yksilöitä eikä kaikkia akateemisia tai duunareita voi laittaa samaan lokeroon. Ympäristö, kasvatus, yksilön luonne ym. vaikuttavat paljon siihen, miten hän kohtelee muita ihmisiä tai mistä asioista hän on kiinnostunut.
Ihmiset on yksilöitä, eikä kukaan putoa samoihin muotteihin. Yleistyksiä tässä nyt kuitenkin kaivataan, joten:
-Duunareille asiat on mustavalkoisia. Joko asioiden monikerroksisuutta ja hankalia vaikutusketjuja ja aspekteja on hankala ymmärtää, tai sitten vain hankala kestää. Mutkat pistetään suoraksi, ja väitetään että asiat ovat vain niin, tai näin. Hankalia keskustelukumppaneja, koska kaikki asiat joita he eivät itse ymmärrä ovat yleensä "turhia". Voihan se olla joku defenssimekanismi.
-Monille duunrimiehille akateeminen nainen on pelottava. Itseäni ei erityisesti kiinnosta keskustella mistään tieteen teorioista vapaa-ajalla, mutta aina joku jonne tulee ähättelemään että miten kaikki, mitä sanon (jota en ole sanonut) on turhaa ja hyödytöntä.
-Joillekin duunareille on vaikea ymmärtää, miten rankkaa ja vaativaa tietotyöläisen työ on. Olin itsekin ennen kouluttautumista "duunaritöissä" monta vuotta, ja vaikka se on omalla tavalla rankkaa, niin pää saa levätä eikä tule tunnetta, että tulee hulluksi välillä, kun joku asia on niin hankala. Välillä mietin, että onko minusta tähän työhön, pitäisi varmaan lopettaa. Mutta sellaista oloa ei tullu koskaan duunarihommissa.