Lue keskustelun säännöt.
Miten äiteillä ei ole muka aikaa??
21.10.2015 |
Olen itse neljän pienen lapsen äiti, ja kyllä mulla on aikaa pitää koti siistinä, tehdä ruokaa ja jopa leipoa, pidän itseni kunnossa ja laittaudun päivittäin. Kaikki tulee hoidettua ja enemmänkin, vielä helposti.
Musta tuntuu että monet äitit ei vaan osaa organisoida sitä arjen pyöritystä, ja ovat varmaan siihen lisäksi vaan laiskoja.
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
Siinä on jo joitain mitä olen ihmetellyt muista äiteistä, ja noi on niin helppo tehdä, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? mä saan valtavaa nautintoa, siitä että arki pyörii hyvin ja siististi.
Kertokaa miksi se on niin vaikeaa?
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Ap pukee vauvan, pukee taaperon, auttaa isommille vaatteet ja varusteet päälle, ap pukee itsensä, kokkaronkka ulos, ap kiinnittää vauvan turvaistuimeen, kiinnittää taaperon turvaistuimeen, auttaa isommat lapset autoon ja katsoo vyöt kiinni, ap hakee pyörät kahdelle isommalle ja tunkee ne auton takakonttiin, ap hakee tuplarattaat ja tunkee nekin auton takakonttiin (miten helvetin iso auto teillä oikein on???), ap hyppää rattii ja ajaa jonkun matkaa pyörätienvarteen, ap purkaa rattaat ja pyörät auton takakontista, ap auttaa isommat lapset autosta, ap irrottaa taaperon turvaistuimesta ja kiinnittää vaunuihin, ap ottaa vauvan turvaistuimesta ja laittaa vaunuihin, JA SITTEN päästään vihdoin lenkkeilemään :D
Ja sama homma sitten kotiinpaluumatkalla... kuulostaapa todella helpolta ja vaivattomalta!
On se helppoa. Puetaan jokatapauksessa uloslähtiessä. Vauvakopan vaan naksauttaa kiinni penkkiin, jäljelle jää taapero jonka laitan istuimeensa.
Vaunut olen valinnut niin että ne on tosi simppeli taittaa kasaan, ja sit pyörät kyytiin. Tosi yksinkertaista! sä vaan sait tuonkin kuulostamaan tosi vaikealta.
Meillä on sellainen 5-paikkainen lava-auto, jossa on tietysti iso lava, kuomun kanssa, sinne mahtuu melkeimpä mitä vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ei 6 ja 8 vuotiaita tartte auttaa enää oikein missään fyysisessä, osaavat jo, ja osaavat auttaa mua hurjan paljon! näitten pienten kanssa ja muutenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
- Mulla nuorempi lapsi ei anna tehdä milloin vain, vaan roikkuu jaloissa.
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
- Mulla ei ole ylimääräistä huonetta, jonne voisin laittaa kaikki tavarat, joihin taapero yltää. Keittiön kaapeista ja laatikoista suurin osa on teljetty niin, ettei lapsi niihin pääse käsiksi, mutta ei kaikki.
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
- Meillä on joka päivä kestovaippapyykki ja välillä pissalakanoita. Mä myös lajittelen pyykin. Villaisia vaatteita ja lakanoita ei oikein voi pestä samassa lämpötilassa.
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
- Kiva juttu, mun nuorempi lapsi ei jaksa istua pitkiä aikoja rattaissa, enkä uskalla nelivuotiaan antaa pyöräillä kuin ihan muutamassa paikassa, koska täällä haja-asutusalueella ei ole pyöräteitä. Mutkaiselle tielle tai kantatielle en nelivuotiaan anna mennä pyörällä lainkaan, enkä kävellen muuta kuin lyhyitä matkoja.
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
- Voi kuinka ihanaa. Oletan, että saat nukkua yösi keskeytyksettä ja ylipäätään nukut hyvin.
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Isompi lapsi kyllä kerää, mutta motivoimiseen ja ohjaamiseen menee aikaa sen verran kauan, että en kyllä sitä jaksa jatkuvasti tehdä, enkä kyllä muutenkaan ymmärrä, miksi pitäisi imuroida kahdesti päivässä, vaikka meillä on koira ja kolme tulisijaa (eli puunroskaa tulee).
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
- Mä laitan tiskit koneeseen silloin, kun taapero ei ole kiipeämässä sinne. Eli en tosiaan silloin, kun olemme syöneet.
-
Kun nyt kävin tämän tekstin kohta kohdalta läpi, tulin kyllä sittenkin siihen tulokseen, että olet provo.
sinä olet se joka ei pysty tekemään edes ruokaa ilman että mies hoitaa lapsia.
toinen ääripää
En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen se, josta vouhkaat. Olen nähnyt muutamassa muussakin ketjussa, kun käyt vouhkaamassa minusta epäilemällä toisia kirjoittajia minuksi. Voin kertoa sulle, että nyt miehellä on ollut tiivis työputki, ja olen sitten tehnyt ruokaa niin, että se pienempi lapseni on siinä keittiössä kanssani. Se ruuanlaitto on sitten sellaista, että minä laitan ruokaa ja hän roikkuu lahkeessani ja itkee. Toivottavasti tämä nyt jotenkin helpottaa sun oloa tässä asiassa. Jos ei helpota, niin jätä toki yhteystietosi, voin kutsua sut katsomaan, miten homma hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse neljän pienen lapsen äiti, ja kyllä mulla on aikaa pitää koti siistinä, tehdä ruokaa ja jopa leipoa, pidän itseni kunnossa ja laittaudun päivittäin. Kaikki tulee hoidettua ja enemmänkin, vielä helposti.
Musta tuntuu että monet äitit ei vaan osaa organisoida sitä arjen pyöritystä, ja ovat varmaan siihen lisäksi vaan laiskoja.
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
Siinä on jo joitain mitä olen ihmetellyt muista äiteistä, ja noi on niin helppo tehdä, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? mä saan valtavaa nautintoa, siitä että arki pyörii hyvin ja siististi.
Kertokaa miksi se on niin vaikeaa?
Juuri näin. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt näitä vänisijöitä, joille kaikki on niin hirrrrveen raskasta jopa parin mukulan kanssa. Eikä ole muuta kuin talous ja penskat hoidettavana. Olen ollut lasten kanssa kotona ja kaikki hommat on siinä lasten hoidon ohessa aina tullut tehtyä. Nyt varmasti tulee kuraa niskaan, mutta ei haittaa. Pelkkää saamattomuutta, jos ei muka mitään ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse neljän pienen lapsen äiti, ja kyllä mulla on aikaa pitää koti siistinä, tehdä ruokaa ja jopa leipoa, pidän itseni kunnossa ja laittaudun päivittäin. Kaikki tulee hoidettua ja enemmänkin, vielä helposti.
Musta tuntuu että monet äitit ei vaan osaa organisoida sitä arjen pyöritystä, ja ovat varmaan siihen lisäksi vaan laiskoja.
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
Siinä on jo joitain mitä olen ihmetellyt muista äiteistä, ja noi on niin helppo tehdä, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? mä saan valtavaa nautintoa, siitä että arki pyörii hyvin ja siististi.
Kertokaa miksi se on niin vaikeaa?
Juuri näin. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt näitä vänisijöitä, joille kaikki on niin hirrrrveen raskasta jopa parin mukulan kanssa. Eikä ole muuta kuin talous ja penskat hoidettavana. Olen ollut lasten kanssa kotona ja kaikki hommat on siinä lasten hoidon ohessa aina tullut tehtyä. Nyt varmasti tulee kuraa niskaan, mutta ei haittaa. Pelkkää saamattomuutta, jos ei muka mitään ehdi.
No jos luet tämän ketjun, niin sulla on mahdollisuus ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kumpikaan lapsista ei ole suostunut nukkumaan omassa sängyssään vastasyntyneenä. Esikoista yritin kuukauden ajan nukuttaa omaan sänkyynsä joka yö ja aina jokaisen heräämisen jälkeen. Lopulta olimme miehen kanssa niin uupuneita, että luovutimme ja vauva siirtyi perhepetiin. Yritin aina välillä siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta kun ei nukkunut niin ei nukkunut.
Toinen vauvani nukkui "omassa sängyssään" vain ensimmäisen yön sairaalassa. Toisena yönä sairaalassa vauvani raivosi niin, että hoitajakin ehdotti, että ottaisin viereeni nukkumaan. Kotiuduttuani sairaalasta, vauva suostui nukkumaan ainoastaan niin, että vauvalla oli paljas rintani kasvojensa edessä koko yön. Ei mitään mahdollisuuksia saada nukahtamaan omaan sänkyynsä. Pikkuhiljaa onnistuin nukuttamaan vauvan niin, että olen vain vieressä, eikä tarvinnut enää rintaa nukahtamiseen. Omaan sänkyyn onnistuin nukuttamaan vasta puolivuotiaana tassuttelun avulla, mutta yöheräilyä en ole sillä saanut loppumaan.
Ok. Kyllä mä sen tajuan että kaikki vauvat ei vaan totu esim. omaan sänkyyn... ja harmillisen kuulosta, että siis tuota työtähän sulla tuossa on ollut. Mä kyllä osaan olla täysin kiitollinen että mua on siunattu helppohoitoisilla vauvoilla. Kauheaa edes ajatella tuollaista omalle kohdalle. Enkä siksi osaa neuvoakkaan kun ei ole kokemusta sellaisesta. Ap
Voitko kertoo että mitä ihmettä ne ylimääräiset palvelukset oli keskellä yötä joihin sä et siis lapsiasi opettanut vaan sait ne nukkumaan koko yön läpensä?
miksei tää sivusto vieläkään toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kumpikaan lapsista ei ole suostunut nukkumaan omassa sängyssään vastasyntyneenä. Esikoista yritin kuukauden ajan nukuttaa omaan sänkyynsä joka yö ja aina jokaisen heräämisen jälkeen. Lopulta olimme miehen kanssa niin uupuneita, että luovutimme ja vauva siirtyi perhepetiin. Yritin aina välillä siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta kun ei nukkunut niin ei nukkunut.
Toinen vauvani nukkui "omassa sängyssään" vain ensimmäisen yön sairaalassa. Toisena yönä sairaalassa vauvani raivosi niin, että hoitajakin ehdotti, että ottaisin viereeni nukkumaan. Kotiuduttuani sairaalasta, vauva suostui nukkumaan ainoastaan niin, että vauvalla oli paljas rintani kasvojensa edessä koko yön. Ei mitään mahdollisuuksia saada nukahtamaan omaan sänkyynsä. Pikkuhiljaa onnistuin nukuttamaan vauvan niin, että olen vain vieressä, eikä tarvinnut enää rintaa nukahtamiseen. Omaan sänkyyn onnistuin nukuttamaan vasta puolivuotiaana tassuttelun avulla, mutta yöheräilyä en ole sillä saanut loppumaan.
Ok. Kyllä mä sen tajuan että kaikki vauvat ei vaan totu esim. omaan sänkyyn... ja harmillisen kuulosta, että siis tuota työtähän sulla tuossa on ollut. Mä kyllä osaan olla täysin kiitollinen että mua on siunattu helppohoitoisilla vauvoilla. Kauheaa edes ajatella tuollaista omalle kohdalle. Enkä siksi osaa neuvoakkaan kun ei ole kokemusta sellaisesta. Ap
Arvostella näköjään kuitenkin osaat...
Vierailija kirjoitti:
... ei 6 ja 8 vuotiaita tartte auttaa enää oikein missään fyysisessä, osaavat jo, ja osaavat auttaa mua hurjan paljon! näitten pienten kanssa ja muutenkin. Ap
Aikaisemmin se oli kyllä 5v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen nukkui hyvin ja oli helppo lapsi. Aikaa oli vaikka mihin. Sitten syntyi seuraava vauva joka ei nukkunutkaan öisin kuin pätkissä vaikka hoidettiin samoin kuin esikoista aikanaan. Toinen lapsi heräili pahimmillaan 15 min välein. Löytyi lopulta allergioita, astmaa, refluksia, korvien ilmastoitumisongelmaa ym. Päivisinkin tämä vauva viihtyi lähinnä vaan sylissä ja itkeskeli paljon kipujaan.
Kun antaa 5 erilaiset lääkkeet, vääntää parista ruoka-aineesta ruuat lapselle, hoivaa kipukohtauksia, hoitaa ihottumaa johon mikään ei tunnu auttavan tuntuu ettei kerkeä eikä jaksa. Meidän toinen lapsi nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 4 v iässä. Säännöllisemmin herättämättä vanhempia rupesi nukkumaan 6v iässä.
Omasta kokemuksesta sanoisin että helpot ja rauhalliset lapset on syy apn kerkeämiselle yhdistettynä apu vähään unen tarpeeseen. Varmaan organisointikyvystäkin on apua en kiellä.
Suosittelisin apta kyllä katsomaan peiliin ja ymmärtämään että monissa perheissä on paljon sellaisia ongelmia joita ap ei tunnu ymmärtävän esim. sairaudet, isovanhempien sairaudet, rahapula, toisen vanhemman yritystoiminta tai muuten vaativa työ jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ei 6 ja 8 vuotiaita tartte auttaa enää oikein missään fyysisessä, osaavat jo, ja osaavat auttaa mua hurjan paljon! näitten pienten kanssa ja muutenkin. Ap
Aikaisemmin se oli kyllä 5v...
Ei se mitään, kasvoihan sen nuorimmainenkin tän keskustelun aikana 2 kk -> 6 kk...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ei 6 ja 8 vuotiaita tartte auttaa enää oikein missään fyysisessä, osaavat jo, ja osaavat auttaa mua hurjan paljon! näitten pienten kanssa ja muutenkin. Ap
Aikaisemmin se oli kyllä 5v...
Ei se mitään, kasvoihan sen nuorimmainenkin tän keskustelun aikana 2 kk -> 6 kk...
Yhtä ripeitä kuin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet huutelee provoa, ja vaikka olisikin, niin ei se poista sitä tosiasiaa, että tällaisia itsensä korostaja -äitejä on pilvin pimein. Onnittelut ap:lle jos sulla todellakin menee asiat noin ihanasti, mutta miksi koet tarvetta siitä ilmoittaa ylpeilevään tyyliin ja vielä monella viestillä, monta tuntia putkeen?! En voi muuta kuin ajatella että kaikki ei taidakaan olla niin hyvin, ainakaan ap:n henkisessä olotilassa. Ei kukaan normaali, fiksu ihminen koe tarvetta kiillottaa omaa pintaansa ja egoaan, muita lyttäämällä ja haukkumalla. Mulla käy ihan hirveästi sääliksi ap:n lapsia :,( Varsinkin jos pienin on vasta 2kk (?)... Raasu vauva. Millainen äiti tekee kaikkea muuta ku on lastensa kanssa, hellii, rakastaa... Ja mm. se yön "palvelut" -kommentti, mitä helvettiä?! Ap on taas yksi niistä ihmisjätteistä jotka antaa pienoisen vauvan itkeä ja huutaa itsensä uneen, kun ei halua/viitsi tarjota mitään PALVELUITA lapselle... Voi hitto vieköön pistää vihaksi!
Tuntemillani vähäunisilla vanhemmilla on yleensä vähäuniset lapsetkin, onhan kyseessä geneettinen ominaisuus. Siksi kuulostaa lievästi erikoiselta, että äiti selviää noin minimaalisella unella, mutta kouluikäiset lapset kuukahtavat kuuden aikaan illalla. Ei taida koko perhe käyttää ihan samoja troppeja...
Terve ihminen saa asiat hoidettua ja suurin osa askareista voikin tuntua helpolta -koska helppoa länsimainen arki koneineen ja mukavine asuntoineen yleensä on.
Mutta, jos terveys menee, se tavallinen ja ennen niin helpolta tuntuva arki voikin muuttua selviytymiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä kykyjen, tehokkuuden tai asenteen kanssa. Sairaus ja sen tuoma fyysinen heikkous asettaa ihan uudet rajat jaksamiselle ja jos kehoa ei kuuntele, se potkaisee päähän ja pakottaa lepäämään.
Itse olen saanut elää terveessä kehossa ja tiedostan sen, että terveenä asiat on helpompia. Lisäksi moni asia mun elämässä mahdollistaa hyväntuulisen ja sujuvan arjen -ja mikään näistä ei ole suoraan mun omaa ansiota, kuten helppohoitoiset ja perusterveet lapset, eläminen turvallisessa ja etuoikeutetussa maassa, sekä hyvä mies, joka tekee osansa ja vieläpä tienaa sen verran hyvin, että olen voinut vain nauttia kotiäitiydestä ilman taloudellisia huolia.
Oma äitini on perusluonteeltaan tehokas, ahkera ja aikaansaava. Äitinä rakastava, lämmin, viisas ja läsnäoleva.
Mutta kolmekymppisenä hän ei yhtenä päivänä enää päässyt sängystä ylös. Ambulanssi vei sitten sairaalaan. Sydän pysähtyi 3 kertaa ja sairaus veti sängyn pohjalle pitkäksi aikaa. Diagnooseina mm. ms-tauti ja syöpä. Alkoi uusi normaali. Ja kaikesta tuli monimutkaisempaa, kun keho ei tottele ja temppuilee lähes kaikessa vastaan. Vaikka aivot kuinka lähettäisi komennon: "Nouse, jalka!" Jalka se vain tönöttää jäykkänä, eikä nouse. Ja kotona odotti pienet lapset, joista nuorin 3 kk ikäinen vauva.
Taptapatap aplodit ap:lle ja muille tehokkaille kumppaneille, mutta mulla on aivan erityinen kunnioitus ja ihailu niitä naisia kohtaan, joille arki omien tai perheenjäsenten sairauksien tai muiden vakavien mullistusten vuoksi on haaste ja silti he sitkeästi yrittävät ja tekevät sen minkä voivat, jaksavat, ehtivät, pystyvät -samalla kun muut kirmaavat ohi.
Ai 8v nukahtaa 18.50? Meillä ei ole 5v silloin edes iltapalalla.
No jokos ap on pirteänä ehtinyt jo laittautumaan, tekemään miehelle aamupalan, tyhjentämään pyykkikoneen ja laittanut toisen pyörimään...nyt varmaan valmisteleelapsikatraalle aamupalaa ja päivän ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Ai 8v nukahtaa 18.50? Meillä ei ole 5v silloin edes iltapalalla.
Niin ja kun kertoi lasten katsovan pikku kakkosen. Siinä on 50min aikaa syödä, pestä hampaat, vaihtaa yökkärit ja nukahtaa. Superäidillä on superlapset. Ihmetyttää vain miksi lapset tarvitsee noin paljon unta jos äiti ei. Kaksi pienempää nukkuu vielä päikkäritkin...
Ehkä tämän kerrottuani sinäkin ymmärrät, että kaikkien elämä ei ole yhtä helppoa kuin sinulla. Vähillä yöunilla ei yksinkertaisesti jaksa olla täydellinen äiti, kodinhoitaja ja vaimo. Onneksi mieheni auttaa lasten hoidossa ja hoitaa meillä siivouksen sekä antaa minulle mahdollisuuden myös omaan aikaan. Toki minäkin teen pävisin kotitöitä ja ruoka on aina valmiina kun mies tulee kotiin. Tosin välillä se ruoka on kalapuikkoja ja ranskalaisia.
Ehkä myös ymmärrät, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Minä olen todellakin yrittänyt kaikkeni noiden lasteni yöunien kanssa ja onneksi esikoiseni oppi lopulta puolitoistavuotiaana juuri ennen uuden vauvan syntymää nukkumaan täydet yöunet. Ehkä tuo kuopuskin vielä alkaa nukkumaan. Meillä vielä hankaloittaa se, että vauvalle kelpaan vain minä yörauhoittelijaksi. Mies jos yrittää mennä rauhoittelemaan, vauva menee vain entistä kiukkuisemmaksi ja valvoo lopulta pari tuntia ennen kuin saan sen nukahtamaan uudelleen. Saattaa vauva muutenkin valvoskella öisin. En silloin tietenkään mitenkään palvele vauvaa. Rauhoittelen tarvittaessa, muuten annan pyöriskellä sängyssään.
Ehkä ymmärrät, miksei meillä kaikilla kotiäideillä riitä aikaa niinkuin sinulla.