Lue keskustelun säännöt.
Miten äiteillä ei ole muka aikaa??
21.10.2015 |
Olen itse neljän pienen lapsen äiti, ja kyllä mulla on aikaa pitää koti siistinä, tehdä ruokaa ja jopa leipoa, pidän itseni kunnossa ja laittaudun päivittäin. Kaikki tulee hoidettua ja enemmänkin, vielä helposti.
Musta tuntuu että monet äitit ei vaan osaa organisoida sitä arjen pyöritystä, ja ovat varmaan siihen lisäksi vaan laiskoja.
- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana
-Jos et saa laittautumisrauhaa, herää vähän ennen lapsia laittautumaan. (itse herään monesti jo ennen miestäkin ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)
-Imurointi ei kauan vie, kun vaan alkaa, otat isommat lapset tavaroiden keräämiseen mukaan. (itse imuroin välillä kahdestikkin päivään vaikkei ole edes lemmikkiä)
- Tiskit laitetaan heti koneeseen! ja ruuan valmistumista odotellessa siivotaan keittiö.
Siinä on jo joitain mitä olen ihmetellyt muista äiteistä, ja noi on niin helppo tehdä, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? mä saan valtavaa nautintoa, siitä että arki pyörii hyvin ja siististi.
Kertokaa miksi se on niin vaikeaa?
Kommentit (355)
Kyllä mietin että missä vaiheessa se pienin oikein ehtii syödä tarpeeksi (oliko se nyt sitten 2 vai 6 kk) mutta jos nukkuu yöllä yhtäsoittoa ilman mitään palveluita (imetystä?!) sen 15 tuntia ja päivällä parit päiväunet niin eihän tuossa jää kuin pari hassua tuntia syömiseen aikaan (ja tänä aikana ap siis puuhailee kaikkea muuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lähtee on ollut onni saada terveet lapset. Ilman kolikkoa, valvottava allergioita jne. Meillä yksi oli yökastelia 10-vuotiaaksi, kahdella lapsella on ollut valvottava korvatulehduskierre ja yhdellä lapsista erittäin vaikea ummetus. Kun päästiin kouluikää yhdellä add ja kaikilla kolmella lukihäiriö. Me molemmat vanhemmat teemme vaativia asiantuntijatehtäviä ja lasten läksyihin menee 2 tuntia illassa. Ero ilman meidän apuamme on numero 6 tai numero 8 - 10. Työmatkoihin mulla menee yli tunti päivässä. Lapset harrastavat ja heitä kuskata harrastuksiin useita kertoja viikossa. Me olemme todella väsyneitä vaikka lasten kasvaessa tilanne onkin helpottunut. Ap voisi vaikka kokeilla sitä lakanoiden vaihtoa joka ikinen yö muutaman vuoden ajan, kun mikään vaippa ei pidättele ison lapsen pissoja. Tai sitä kun korvatulehdus uusii koko ajan ja lapsi itkee kipuja. Enpä usko, että tulisi pätevää enää yhtään mitään.
Kaikesta huolimatta meikkaan töihin, uin kolmesti viikossa lasten treenien aikana ja käyn kolmesti salilla. Tapaan kavereita. Ilman näitä en jaksaisi arkea. Koti ei ole aina tip top, mutta me ihmiset olemme tärkeämpiä.
Olen 10kk vauvan yksinhuoltaja. Minulla ei ole juurikaan hyviä ystäviä lähellä eikä vanhempani käy kuin joskus kahvilla ja lähtevät samantien pois. Joka päivä yritän ulkoilla ja löytää ystäviä. Olin ennen reipas ja aikaansaava, monta rautaa tulessa ja autoin muitakin. Silti jäin yksin. Illalla yksinäisyys on kamalaa ja ei siinä aina riitä motivaatio pyörittää arkea samalla kaavalla ja se nakertaa itsetuntoa kun kuulee miten tehokkaita sporttisia äitejä on olemassa. Olisinpa itsekin. Kyllä se tuo päivään uutta energiaa kun on joku jota odottaa illaksi kotiin, joku jolle tekee leivät. Teen toki vauvalle ja juttelen paljon mutta ymmärrät varmaan että meidän jokaisen tilanne on erilainen.
Tämä on ollut toisaalta viihdyttävä, mutta toisaalta myös hurjan surullinen ketju. Ap edustaa biologian ja fysiikan lakeja uhmaavaa äitimyyttiä, joka ei tarvitse unta, vaan hoitaa miehen, lapset ja kodin kuin kone kulissit kunnossa. Lapsetkin ovat ihan pelkästään äidin ansiosta terveitä, hyväunisia ja muutenkin helppoja. Kaiken huipuksi mokomat vielä itsenäistyvät nopeammin kuin keskivertoperheissä - pienempi kasvoi alle vrk:ssa 4 kk ja keskimmäinen vuoden...
Surullisen tästä ketjusta tekee se, että tällainen päteminen - olkoonpa kuinka keksittyä tai kieli poskella kirjoitettua tahansa - ei auta yhtään meitä vähemmän täydellisessä maailmassa eläviä: yksinhuoltajia, sairaiden lasten äitejä, huonokuntoisista vanhemmistaan huolehtivia äitejä, masentuneita tai muuten vain väsyneitä äitejä.
Äiti on äidille susi.
Jos hyvä vanhemmuus on pelkkää kotitöistä suoriutumista tai puolison mielyttämistä, niin tuskin se on kenellekään vaikeaa, mutta näin ei missään tapauksessa tulisi olla.
Suurin osa kotiäideistä ovat äitiys- tai muilla perhevapailla, joka on äärettömän kallis ratkaisu yhteiskunnalle, mutta lasten hyvinvointi ja oikeus katsottiin aikoinaan menevän niiden edelle. Vapailla olevan vanhemman aika on tarkoitettu lapsen hyvinvointiin ja hoivaan, ei puolisolle ja kotityöt kuuluvat molemmille vanhemmille.
En mitenkään arvosta ja ihaille kotiäitiyttäsi, päinvastoin, vaan luettelet mistä kaikesta kotitöistä suoriudut ja kuinka olet valmiina ja meikattuna huomioimaan puolisoasi jo hänen herättyään. Onko se sinusta hyvää vanhemmuutta?
Jos sinulla on 2kk vauva missä on aamun ensimmäinen rauhallinen imetyshetki, kun meikkaat ja laittaudut miestäsi varten? Tai kuinka paljon päivästäsi annat aikaa lapsellesi esim. yhteiseen lukuhetkeen, peleihin, askarteluun, piirtämiseen, leikkimiseen, ulkoiluun, sosiaalisiin kontakteihin jne. jne. näistä et mainitse mitään. Ja sitäkin ihmettelen, jos lapset menevät nukkumaan jo ilta kuuden jälkeen, jotta teille jäisi kumppanisi kanssa enemmän yhteistä aikaa, mutta milloin työssäkäyvä vanhempi viettää aikaansa lastensa kanssa.
Minusta pienten lasten perheiden kodin kaaos ja pyykkivuoret ovat toisarvoiset, koska ne kestävät aikansa ja tärkein kotivanhemman tehtävä on tukea lasten kehitystä ja luovuutta ja antaa lapselle sellaisia eväitä ja taitoja, joita lapsi tarvitsee myöhemmin elämässä esim. päiväkodissa ja koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisyyttä tavoitteleva ja täydellisyyteen pyrkivä äiti altistaa lapset huonolle itsetunnolke ja esim anoreksialle, ap:n neljästä lapsesta ehkä yksi pystyy samaan organisointiin ja tehokkuuteen ja muut kokevat sitten huonommuuden tunnetta kun eivät pystyneet siihen mitä äiti vaati itseltään ja lapsiltaan. En paheksuu meikkaamista enkä miehen palvelua vaan se huolestuttaa lasten kasvamisen ja kehittymisen kannalta että pitää pyrkiä täydellisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustele mulla miksi lakanoita ja lasten sukkia ei saisi pestä yhdessä?
Miksi teet tuossakin asiassa arjestasi hankalampaa, kun ne voi kyllä ihan pestä yhdessä. Olen minä käynyt töissäkin vaikka on lapsia ja lähden kun pienin täyttää 2v.
Samalla lailla se arki pitää pyörittää silloinkin, ilman tekosyitä. Työt alkoi mulla 6.30, heräsin klo.04.00. Kävin tunnin lenkillä, suihkussa ja laittauduin, sit lapset ylös ja liikkeelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Ruuan huomiselle voi tehdä illalla jo kaappiin rauhassa kun lapset on nukkumassa. Ei ole sitten töitten jälkeen sitä ruuanlaittoa heti. Ap
Tekeehän se sun mies sitten sulle eväät töihin, tekeehän? Jos ei tee, te olette onneton perhe ja tuhon oma. Me oikeat äitit tietämme kyllä.
Ei tee, ja olemme onnellisia. En ole tasavertasuutta naukuva akka, vaan ollaan alussa sovittu perinteinen työnjako perheessä, mä en murehdi raha- asioista, hoidan kodin ja lapset ja pidän miehen tyytyväisenä. Ja mies turvaa meidän elämän, jotta saan rauhassa nauttia elämästä lasten kanssa. Ap
Hahaha! :D Mites sitten kun säkin meet takaisin töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä saan esim munakkaan pöytään 20 minuutissa, eikä kastikkeisiin tai haudutettuihin kanafileisiinkään paljon kauempaa mene, mutta en ymmärrä niitä kommentteja että ruoanlaiton lomassa ('ei siinä koko aikaa tarvi hämmentää') pitäs leikkiä lapsen kanssa. Kyllä mä ainakin haluan keskittyä siihen lapsen juttuun, enkä koko ajan käydä kääntämässä tai hämmentämässä tai tsekkaamassa. Ihan varaan & omistan aikaa siihen olemiseen. Totta kai lapsen kanssa tai leikin tauolla voi laittaa pyykit kuivumaan tms, mutta en mä halua että ainoa hetki lapsen kanssa on sellainen jossa mä suoritan monta muutakin asiaa enkä keskity lapsen juttuihin.
Nautin myös nukahtamishetkestä, jolloin jutellaan hetki, luetaan satu, söpöillään ja silitellään.
Vapaa-aamuina on ihana köllötellä ja heräillä rauhassa lapsen kanssa, kun ei ole kiire mihinkään. Ei tulis mieleenkään herätä aikaisin EHOSTAMAAN.
Mutta kukin tavallaan... Ihme suorittamista se ap:n elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustele mulla miksi lakanoita ja lasten sukkia ei saisi pestä yhdessä?
Miksi teet tuossakin asiassa arjestasi hankalampaa, kun ne voi kyllä ihan pestä yhdessä. Olen minä käynyt töissäkin vaikka on lapsia ja lähden kun pienin täyttää 2v.
Samalla lailla se arki pitää pyörittää silloinkin, ilman tekosyitä. Työt alkoi mulla 6.30, heräsin klo.04.00. Kävin tunnin lenkillä, suihkussa ja laittauduin, sit lapset ylös ja liikkeelle. Ei se ole sen vaikeampaa. Ruuan huomiselle voi tehdä illalla jo kaappiin rauhassa kun lapset on nukkumassa. Ei ole sitten töitten jälkeen sitä ruuanlaittoa heti. Ap
Tekeehän se sun mies sitten sulle eväät töihin, tekeehän? Jos ei tee, te olette onneton perhe ja tuhon oma. Me oikeat äitit tietämme kyllä.
Ei tee, ja olemme onnellisia. En ole tasavertasuutta naukuva akka, vaan ollaan alussa sovittu perinteinen työnjako perheessä, mä en murehdi raha- asioista, hoidan kodin ja lapset ja pidän miehen tyytyväisenä. Ja mies turvaa meidän elämän, jotta saan rauhassa nauttia elämästä lasten kanssa. Ap
Hahaha! :D Mites sitten kun säkin meet takaisin töihin?
"Tasavertaisuutta naukuva akka"???????? Jösses, et kuulosta sellaiselta henkilöltä jonka kanssa mä haluan olla tekemisissä saati jolta haluaisin mitään neuvoja - eikä muuten kuulosta sun miehesikään. hui kamala. Onko tollaisia ihmisiä olemassa vielä 2015??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ketjut pitäis lailla kieltää. Ihan turhia paineita luodaan jo muutenkin äideille.
Mulla allerginen ja huonosti nukkuva lapsi ja stressasin itseni masennukseen asti kun yritin olla täydellinen äiti ja vaimo. Yritin pitää kodin tiptop-siistinä, tehdä itse aivan kaikki ruoat, olisin varmaan kerännyt vielä ne marjatkin jos en olisi ollut jo siihen mennessä niin puhki etten jaksanut enää sängystä ylös. Inhosin leikkimistä enkä kyllä juuri mitään leikkinytkään kun koko ajan oli mielessä joku tekemätön kotihomma. Vaadin itseltäni hirveästi ja mies vielä säesti vieressä että kyllä nyt hyvä äiti jaksaa. Jos en jaksanut, podin ihan kauhean huonoa omatuntoa vaikka ihan kylmä fakta on se että ei kukaan jaksa pitkällä tähtäimellä 3-4 tunnin katkonaisilla yöunilla. Lähipiirille halusin näyttää että kyllä minä sitten olen niin hyvä ja täydellinen ja katsokaa nyt miten minä pärjään huonosti nukkuvan lapsen kanssa enkä tajunnut mitä koliikkivauvojen äidit oikein valittaa. Kyllähän ihminen nyt jaksaa jos haluaa.
No, tuo suorittaminen sitten vei terapiaan ja sitä kautta tajusin oireelleeni paitsi synnytyksen jälkeistä masennusta mutta myös toimimatonta suhdetta lapsen isään.
Nyt on asiat hyvin, lapsen isästä tuli ero, mutta olo on selkeä ja seesteinen. Harmittaa kun ensimmäinen vuosi lapsen kanssa oli pelkkää pahaa oloa ja hampaat irvessä suorittamista.
Lapsi on vieläkin huono nukkumaan ja olen jo töihinkin palannut, mutta osaan ottaa rennosti. Lapsi ei oikeasti välitä pienestä sotkusta eikä kuole siihen jos välillä syö kaupan valmisruokaa. Eikä minun tarvitse enää suorittaa mitään täydellisen kotiäidin roolia miehellekään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut toisaalta viihdyttävä, mutta toisaalta myös hurjan surullinen ketju. Ap edustaa biologian ja fysiikan lakeja uhmaavaa äitimyyttiä, joka ei tarvitse unta, vaan hoitaa miehen, lapset ja kodin kuin kone kulissit kunnossa. Lapsetkin ovat ihan pelkästään äidin ansiosta terveitä, hyväunisia ja muutenkin helppoja. Kaiken huipuksi mokomat vielä itsenäistyvät nopeammin kuin keskivertoperheissä - pienempi kasvoi alle vrk:ssa 4 kk ja keskimmäinen vuoden...
Surullisen tästä ketjusta tekee se, että tällainen päteminen - olkoonpa kuinka keksittyä tai kieli poskella kirjoitettua tahansa - ei auta yhtään meitä vähemmän täydellisessä maailmassa eläviä: yksinhuoltajia, sairaiden lasten äitejä, huonokuntoisista vanhemmistaan huolehtivia äitejä, masentuneita tai muuten vain väsyneitä äitejä.
Äiti on äidille susi.
Enkä jaksa kahlata koko ketjua, mutaloituksestsain selaisen kuvan, että kaiken tekee äiti. Sis mieskö ei osallistu arjen pyörittämiseen millään tavalla? Vai onko ne äidin tekemiset vaan maininnan arvoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut toisaalta viihdyttävä, mutta toisaalta myös hurjan surullinen ketju. Ap edustaa biologian ja fysiikan lakeja uhmaavaa äitimyyttiä, joka ei tarvitse unta, vaan hoitaa miehen, lapset ja kodin kuin kone kulissit kunnossa. Lapsetkin ovat ihan pelkästään äidin ansiosta terveitä, hyväunisia ja muutenkin helppoja. Kaiken huipuksi mokomat vielä itsenäistyvät nopeammin kuin keskivertoperheissä - pienempi kasvoi alle vrk:ssa 4 kk ja keskimmäinen vuoden...
Surullisen tästä ketjusta tekee se, että tällainen päteminen - olkoonpa kuinka keksittyä tai kieli poskella kirjoitettua tahansa - ei auta yhtään meitä vähemmän täydellisessä maailmassa eläviä: yksinhuoltajia, sairaiden lasten äitejä, huonokuntoisista vanhemmistaan huolehtivia äitejä, masentuneita tai muuten vain väsyneitä äitejä.
Äiti on äidille susi.
Enkä jaksa kahlata koko ketjua, mutaloituksestsain selaisen kuvan, että kaiken tekee äiti. Sis mieskö ei osallistu arjen pyörittämiseen millään tavalla? Vai onko ne äidin tekemiset vaan maininnan arvoisia?
Ne on sopinu että mies käy töissä ja vaimo ehostaa itsensä klo 4 aamulla, tekee miehelle eväät ja suorittaa kodin ja lapset hymyillen kauniina.
Ja tosi paljon riippuu siitä, millainen mies. Mutta siis ap:n elämään mä en koskaan voi päätyä, sillä en ole tuollainen alistettu pikku nainen, en tee neljää lasta enkä jää kotiäidiksi enemmäksi kuin 3 vuodeksi, jos sitäkään.
Voi herran jumala. Jos otsikko on että miksei äideille ole aikaa, oletin että olis jotain vinkinpoikasta siitä miten saa omaa aikaa, en siitä miten saa palveltua miestään ja puunattua himaansa ylenpalttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehelle valmistetut eväät" paljastivat (viimeistään) tämän provoksi. Miksi, oi MIKSI te lankeatte näihin?? Näin pitkä ketju out of nothing...
Repesin kohdassa: "...ja teen hälle eväät töihin, kauniin näköisenä jo klo.6)..." :D
"- Ruuanlaittoon menee 20-60min salatteineen, teet sen heti kun on mahdollista (mulla lapset antaa tehdä milloin vain, ovat rauhallisia eivätkä roiku jaloissa)
-Tyhjennät kaiken alakaapeista ja muualta mihin taapero yltää, ei ole sitten sitä koko ajan tavaroiden paikallaan laittamista
-Pyykit pesee kone! viskaa vaatteet aina suoraan koneeseen ja painat vaan napista! (en tajuu miten joillekkin kertyy se pyykkivuori, koska on pesukoneet!)
-Lenkille pääset milloin vaan, 2 pientä saa tuplavaunuihin, ja mulla 5v ajaa pyörällä mukana "
-Kaikkien lapset eivät anna äitiensä tehdä rauhassa. Omani kyllä, mutta en oleta että muiden lapset ovat samanlaisia.
-Meillä ei ole tarpeeksi kaappitilaa vaan ihan jokainen kaappi pitää hyödyntää
-Pyykit pesee kone, mutta meillä pesun jälkeen ripustetaan ja viikataan vaatteet. Lisäksi kuivaustilaa ei ole yhtä paljon kuin pitäisi pestä.
-Asumme maalla ja käyn lenkillä koiran kanssa vain miehen ollessa kotona. Tämä siksi, että maantien reunassa kävely rattaiden kanssa on vaarallista ja epänautinnollista.
-Koitaha ymmärtää, että kaikki eivät ole kuten sinä! On ihan sattumaa lopulta, että sinulla on tuollainen kuvailemasi elämäntilanne. Jos miehelläsi olisi yksi piirre lisää, lapsesi olisi vammainen tai ADHD, sinä sairas, taloustilanteenne erilainen, olisit älykkäämpi etkä välittäisi siisteydestä, lapsuudenkotisi olisi opettanut toisenlaiseen elämään... Ihan pieni muutos ja olisit eri ihminen. On sattumaa, että olet tuo ihminen kuin olet.
Mun mielestä tää lässähti jo siinä vaiheessa, kun ap kertoi hakevansa perunoista lähtien kaikki kaupan pakastealtaasta. Jos hyvä äitiys todella on sitä, että meikki on naamassa klo 6 aamulla ja imuroidaan kahdesti päivässä, niin ei vakuuta. Jos vastapuolella on kerran se, että käytetään niin paljon valmista ja eineksiä, että ruoka on aina pöydässä 20 minuutissa. Mulla ne prioriteetit on just toisin päin, enkä siltikään ole mielestäni tarpeeksi hyvä äiti.
Millaisen mallin tasa-arvosta lapsenne saavat? Opetatteko kuten elätte vai avaatteko muitakin vaihtoehtoja? Jos teillä on poikia niin karu tulevaisuus heillä on edessä kun yrittävät löytää vaimoa jota kiinnostaa olla kotona nättinä seksirobottina imuroimassa ja toteuttamassa "perinteisiä" arvoja. Siinä saavat lopun ikänsä etsiä.
Mulla on vaan yksi taapero, mutta koti on hyvin harvoin tip top. Oikeastaan vain silloin, kun saamme miehen kanssa samana päivänä innostuksen siivoamiseen, tai vieraita on tulossa. Jos olen kotona niin ruuan teen miehelle. Mut yleensä en ole, sillä opiskelen ja käyn töissä. Kaikki vapaa-aikani käytän lapsen kanssa olemiseen tai opiskeluun. Tiskit ja pyykki pyörii usein siinä sivussa, mutta esim. tenttiviikolla en tee välttämättä mitään kotihommia vaan mies tekee jos jaksaa.
Eihän siihen siivoamiseen kauan menis jos vaikka imurois joka päivä, mut mua ei vaan kiinnosta.
Herättiin tänään 10.30 lapsen kans. Tuli nukuttua kellon ympäri. En heränny miehen lähtiessä töihin. Joskus saatan käyä aamukahvit juomassa tukka pörrössä peiton sisällä miehen kans ku se tykkää siitä. Sitten menen takaisin nukkuun.
En vaihtais miljoonasta eurostakaan rooleja sun kans.
Muistutat yhtä ystävääni, joka hoitaa neljä lasta ja kodin, leipoo, tekee vaihtelevia ruokia miehelleen ja myös ne eväsleivät. En tunne ketään niin tehokasta. Mies kyllä keksii valitettavaa niin ruuasta, siisteydestä ja vaimon (hoikasta) kropasta. Vaimo tekee entistä enemmän. Sääliksi käy.
Totta. Ja ap itsekin vielä puhui tuosta että lapsista opetetaan hyviä nukkujia jo kohdussa äidin unirytmillä. Eli jos äiti nukkuu 6 tuntia ja herää aina 4-5 aikaan aamulla, niin mites ne lapset oppi nukkumaan yli 12 tuntia putkeen...Ylipäänsä kuulostaa vähän erikoiselta, että kouluikäinen nukahtaa kuuden seitsemän välillä illalla. Koululaisen normaali unentarve on n. 9-10 tuntia, joten tällä määrällä koululainen heräisi 4-5 aikoihin aamusta. Vai nukkuuko se siis täysin vanhempiensa unirytmistä poiketen 13-14 tuntia yössä...?