Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli siitä, että olen miesten mielestä niin ruma
15.10.2015 |
Vartaloa on kehuttu, olen kelvannut kertaseksiin (kuka nainen nyt ei...), mutta kasvot ovat tosi rumat ja se on tehty selväksi näiden vuosien aikana kaikkien miesten taholta. Miten tästä voi edes päästä yli, kun jopa ihan normaalissa juttelussa (ei iskemismielessä) miehet voi ottaa sen esille miten mun naama ei miellytä heitä tarpeeksi? Miksi mulle täytyy kerta toisensa jälkeen ilmaista se rumuuteni, ihan kuin en sitä itse ymmärtäisi miltä näytän?
Kommentit (262)
Ja sitten joku vielä kysyy miksi kukaan vihaa miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kun olin kävelemässä joen vartta pitkin, niin sellanen about 30-kymppinen nainen jolla oli lapsi ja mies mukana istuskelmassa penkillä katsoi minua ja tyrskähti ja sanoi miehelleen näitkö minkänäkönen. Tyrskähtelyjä olen kokenut milloin missäkin, kaupoissa, kävellessä, töissä, koulussa. Ihan missä vain. On huudeltu terassilla että "olipa ruma", on pudisteltu päätä kun on katsottu päin. Tää on yleisin, nuoret miehet harrastaa etenkin katsoo mua kaukaa pitkään ja kun tulee kohdalle niin alkaa pään pudistelu.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun olin kävelemässä joen vartta pitkin, niin sellanen about 30-kymppinen nainen jolla oli lapsi ja mies mukana istuskelmassa penkillä katsoi minua ja tyrskähti ja sanoi miehelleen näitkö minkänäkönen. Tyrskähtelyjä olen kokenut milloin missäkin, kaupoissa, kävellessä, töissä, koulussa. Ihan missä vain. On huudeltu terassilla että "olipa ruma", on pudisteltu päätä kun on katsottu päin. Tää on yleisin, nuoret miehet harrastaa etenkin katsoo mua kaukaa pitkään ja kun tulee kohdalle niin alkaa pään pudistelu.
Kyllä mä oon melko lähellä itsemurhaa. Kun vielä jos jollekin kertoo ne sanoo että olen vainoharhainen. Eli muiden käytöksestä syytetään minua.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten joku vielä kysyy miksi kukaan vihaa miehiä.
Jos musta mies ryöstää sinut, ja alat sen takia vihaamaan mustia miehiä, olet rasisti. Jos osa miehistä/naisista käyttäytyy sinua kohtaan huonosti, ja alat sen takia vihaamaan miehiä/naisia, olet miesvihaaja/naisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun olin kävelemässä joen vartta pitkin, niin sellanen about 30-kymppinen nainen jolla oli lapsi ja mies mukana istuskelmassa penkillä katsoi minua ja tyrskähti ja sanoi miehelleen näitkö minkänäkönen. Tyrskähtelyjä olen kokenut milloin missäkin, kaupoissa, kävellessä, töissä, koulussa. Ihan missä vain. On huudeltu terassilla että "olipa ruma", on pudisteltu päätä kun on katsottu päin. Tää on yleisin, nuoret miehet harrastaa etenkin katsoo mua kaukaa pitkään ja kun tulee kohdalle niin alkaa pään pudistelu.
Kyllä mä oon melko lähellä itsemurhaa. Kun vielä jos jollekin kertoo ne sanoo että olen vainoharhainen. Eli muiden käytöksestä syytetään minua.
Ei hitto. Mua niin suututtaa kuin idiootteja ihmiset voi olla.
Sun täytyy alkaa pitämään puoliasi, ellet jo tee niin, tuollaisessa tilanteessa vaikka kysyä "anteeksi, puhuitko minulle? Tuollaista esimerkkiäkö näytät lapsellesi?" Tai muuta vastaavaa mikä toivottavasti sais rumittelijan häpeämään käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun olin kävelemässä joen vartta pitkin, niin sellanen about 30-kymppinen nainen jolla oli lapsi ja mies mukana istuskelmassa penkillä katsoi minua ja tyrskähti ja sanoi miehelleen näitkö minkänäkönen. Tyrskähtelyjä olen kokenut milloin missäkin, kaupoissa, kävellessä, töissä, koulussa. Ihan missä vain. On huudeltu terassilla että "olipa ruma", on pudisteltu päätä kun on katsottu päin. Tää on yleisin, nuoret miehet harrastaa etenkin katsoo mua kaukaa pitkään ja kun tulee kohdalle niin alkaa pään pudistelu.
Kyllä mä oon melko lähellä itsemurhaa. Kun vielä jos jollekin kertoo ne sanoo että olen vainoharhainen. Eli muiden käytöksestä syytetään minua.
Ei hitto. Mua niin suututtaa kuin idiootteja ihmiset voi olla.
Sun täytyy alkaa pitämään puoliasi, ellet jo tee niin, tuollaisessa tilanteessa vaikka kysyä "anteeksi, puhuitko minulle? Tuollaista esimerkkiäkö näytät lapsellesi?" Tai muuta vastaavaa mikä toivottavasti sais rumittelijan häpeämään käytöstään.
Ja sääliä mä vasta vihaankin. Inhoan myös sellasta tsemppaus- asennetta. Ainoa mitä mä tarvisin ois noissa tilanteissa että edes joku joskus puolustaisi. Mä oon aina kamppaillu itse kaikessa ja kaiken kanssa, yksin. Mun voimat on vähissä. Mutta mulla jää kytemään se epäoikeudenmukaisuus niin pahasti että se pilaa mun vähän vapaa-ajankin. Mä tykkään itestäni, ja olen mielestäni kivannäköinen nainen, olen myös aika hauska ihminen. Mutta mun voimat on vähissä. Ja mä en tiiä mitä mä teen. Kun se ahdistus kasvaa vain. Ja nää pellet jatkaa käytöstään. Mä oon loppu. Ja mä oon aivan varma että mä voisin olla vahva tuki jollekin toiselle ja puolustaa muita ihmisiä jne, mutta mä en vaan jaksa enää olla olemassa.
Melkein itku pääsin kun luin tämän ketjun, luin kokonaan...
En voi ymmärtää ihmisten tarvetta julmuuteen:(
Haluaisin sanoa niin paljon, mutta luojan kiitos uskoni ihmisiin säilyy, koska lähes kaiken on joku jo täällä sanonut<3
En ole nähnyt elämäni aikana yhtään ulkonäöltään rumaa ihmistä. Moni ihminen on kuitenkin muuttunut simissäni todella rumaksi ja vastenmieliseksi käytöksen myötä.
Olen vahvasti oikeudentuntoinen ihminen enkä kuuntele puuttumatta edes siihen kun ihmiset haukkuu entisiä puolisojaan...
Jos jotain tiedän, on se että mikä eniten satuttaa aina on rehellisyys. Sinua ap (ja muut) on satuttanut ihmisten rehelliset mielipiteet, mutta muistaisit, että ne on mielipiteitä. Ja rehelliseen mielipiteeseen voi vastata rehellisellä faktalla, kuten muut ovat täällä jo sanoneet: terveellä ihmisellä ei ole tarvetta huudella negatiivisia mielipiteitään.
Zemppiä ja muista: olet rakastettava<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä inhoa zemppaus-asennetta...
se on tapa millä läheisesi yrittävät kertoa, että välittävät <3
Älä luovuta, äläkä herran tähden nyt lähde päiviäsi päättämään!!
Elämä on rehellisesti ajoittain paskaa kaikille, sanot itsekin että elämässäsi on paljon hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Elä inhoa zemppaus-asennetta...
se on tapa millä läheisesi yrittävät kertoa, että välittävät <3
Älä luovuta, äläkä herran tähden nyt lähde päiviäsi päättämään!!
Elämä on rehellisesti ajoittain paskaa kaikille, sanot itsekin että elämässäsi on paljon hyvää!
Niin olen varma että voisi olla, mutta mulle ei anneta mahdollisuutta. Ennakkoluuloisuus yms.Ja ei kukaan mua tsemppaa, kun sanovat että olen vainoharhainen. En mä jaksa enää selittää mitään, kun aina ymmärretään väärin. Ihan sama. No tsemppiä ap:lle, ja muille. Sanokaa aina vastaan niille urpoille. Tää on vaan sellasta kiusaamista johon ei kukaan puutu, koska sitä ei luokitella kiusaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein itku pääsin kun luin tämän ketjun, luin kokonaan...
En voi ymmärtää ihmisten tarvetta julmuuteen:(
Haluaisin sanoa niin paljon, mutta luojan kiitos uskoni ihmisiin säilyy, koska lähes kaiken on joku jo täällä sanonut<3
En ole nähnyt elämäni aikana yhtään ulkonäöltään rumaa ihmistä. Moni ihminen on kuitenkin muuttunut simissäni todella rumaksi ja vastenmieliseksi käytöksen myötä.
Olen vahvasti oikeudentuntoinen ihminen enkä kuuntele puuttumatta edes siihen kun ihmiset haukkuu entisiä puolisojaan...
Jos jotain tiedän, on se että mikä eniten satuttaa aina on rehellisyys. Sinua ap (ja muut) on satuttanut ihmisten rehelliset mielipiteet, mutta muistaisit, että ne on mielipiteitä. Ja rehelliseen mielipiteeseen voi vastata rehellisellä faktalla, kuten muut ovat täällä jo sanoneet: terveellä ihmisellä ei ole tarvetta huudella negatiivisia mielipiteitään.
Zemppiä ja muista: olet rakastettava<3
Minä puolestani en usko että ne on mitään rehellisiä mielipiteitä vaan että ne on k***päisten tyyppien vallankäyttöä ja itsensä kohottamista toisen kustannuksella. Jotkut ihmiset elää sellaisesta negatiivisesta energiasta.
Hei,
täällä kasvoiltaan miehennäköinen nainen. Voin erittäin hyvin samastua täällä kerrottuihin tilanteisiin ja uskon ne omien kokemusteni perusteella täysin. Minulla on hyvä kroppa ja pidän itseäni hyvänä, joskin aluksi varautuneena tyyppinä, mutta kokonaisuudesta huolimatta naamatauluni on vuosien saatossa kirvoittanut kaksilahkeisilta sellaisia kommentteja, että olen viettänyt tovin jos toisenkin itkien tai kyyneleitä niellen. Usein on tuntunut, että "ruma" lärvini on ikäänkuin pahimman luokan rikos ja petos kauniin vartaloni houkuttelemille miehille. Ja näistä kommenteista suurin osa on tosiaan tullut ihan puskista, mielipiteitään en ole kaivannut.
Hyvät uutiset ovat itselleni se, että aina silloin tällöin olen törmännyt miehiin, varsin komeisiin ja fiksuihin vieläpä yleensä, joita "miesmäiset" kasvonpiirteet syystä tai toisesta tuntuvat viehättävän kovasti. Ja paras uutinen on se, että löysin sattumalta miehekseni tyypin, joka pitää aivan aidosti naamastani, kropastani ja etenkin luonteestani ja suorastaan palvoo minua vuodesta toiseen. Hän on vieläpä komea ja hyvinkoulutettu, kliseinen "hyvä catch", joten joku voisi - ja varmaan pitääkin - meitä epäsuhtaisenakin parina.
Ulkonäön vaikutuksesta, ainakin näissä jenkkien muuttumisleikkiohjelmissa, joissa ihmisiä muunnetaan ihanteiden mukaisiksi rajuillakin kauneusleikkauksilla, yksi vaikeimmin kestettävistä leikkausten lieveilmiöistä on se, että kauneusleikkauksen läpikäyneet kokevat tosi raadollisesti eron siinä miten ihmiset kohtelevat. On henkisesti raskasta huomata, miten aiemmin surkea asiakaspalvelu muuttuu lipeväksi nuoleskeluksi ja miten miesten inho vaihtuu kuolaamiseen, vaikka olet ihan sama ihminen sisäisesti kuin ennen leikkauksia. Joten ihmiset ovat valitettavasti pinnallisia.
Jos saisin valita, olisin kuitenkin mieluummin ulkonäöltäni mitäänsanomaton "tavis" tai tällainen ristiriitainen persoonallinen-ruma kuin olen, sillä mitä olen hyvin kauniiden ystvättärieni suhdekuvioita seurannut, heillä taas saattaa muodostua ongelmaksi jyvien seulominen akanoista, eli tervepäisten ja sympaattisten miesten onkiminen ulkonäkökeskeisten ja promiskuiteettiin taipuvaisten kusipäiden joukosta.
No ehkä "tavallinen nätti" olisi kuitenkin paras ryhmä johon kuulua. Toivoisinpa kuitenkin, että saisimme kaikki vain olla omia itsejämme ja tuntea olomme hyväksi omissa vajavaisissa nahoissamme, olimme sitten millaisia tahansa ja miehiä tai naisia. Ehkä olemmekin kaikki kuin taideteoksia, joihinkin kolahtaa ja toiset pitävät käsittämättömän rumana eivätkä tajua sitten millään :D Silti ei voi sanoa, kumpi osapuoli olisi jotenkin objektiivisesti oikeassa... Jos et ole kaunis ja helppo maisemamaalaus vaan vaikka Picasson tai Miron epäsovinnainen iloittelu, joudut ehkä vain odottamaan vähän pidempään sitä taiteenkokijaa, joka sinua ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ns. epäviehättävälläkin naisella saa olla kriteerit miehelle. Ja sanoisinpa vielä sen, että jos ystäväsi ei puhu halustaan "löytää" miestä, niin mitä hittoa sä sitä säälittelet. Hän on varmaan sua paljon fiksumpi.
Ei ole enää viime vuosina puhunut, mutta aikanaan se oli kestopuheenaiheemme ja sinkkuus kuormitti häntä kovasti. Hän olisi kuitenkin luonteeltaan juuri sellainen hoivaava kodinhengetärtyyppi, jollaisen moni mies haluaa, ja sopisi sellaiseen rooliin hyvin. Nykyään erinomainen äiti. Kai saan olla ystäväni puolesta pahoillani siitä, että miehet ovat niin dorkia etteivät näe hänen kauneusvirheidensä ohitse?
Täällä yksi ruma. Kumma miten miesten kommentit jäävät mieleen. Tässä minun saamani (suluissa minkä ikäisenä). Kommentoijina olleet suurin piirtein samanikäiset kundit
- ei minun makuuni (13v)
- ai se isonenäinen (16 v)
- fucking eskimo (21 v)
- sulla on Ringa Ropon rinnat eli rinnaton (22 v). Tuo ei kyllä edes pidä paikkaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,
täällä kasvoiltaan miehennäköinen nainen. Voin erittäin hyvin samastua täällä kerrottuihin tilanteisiin ja uskon ne omien kokemusteni perusteella täysin. Minulla on hyvä kroppa ja pidän itseäni hyvänä, joskin aluksi varautuneena tyyppinä, mutta kokonaisuudesta huolimatta naamatauluni on vuosien saatossa kirvoittanut kaksilahkeisilta sellaisia kommentteja, että olen viettänyt tovin jos toisenkin itkien tai kyyneleitä niellen. Usein on tuntunut, että "ruma" lärvini on ikäänkuin pahimman luokan rikos ja petos kauniin vartaloni houkuttelemille miehille. Ja näistä kommenteista suurin osa on tosiaan tullut ihan puskista, mielipiteitään en ole kaivannut.
Hyvät uutiset ovat itselleni se, että aina silloin tällöin olen törmännyt miehiin, varsin komeisiin ja fiksuihin vieläpä yleensä, joita "miesmäiset" kasvonpiirteet syystä tai toisesta tuntuvat viehättävän kovasti. Ja paras uutinen on se, että löysin sattumalta miehekseni tyypin, joka pitää aivan aidosti naamastani, kropastani ja etenkin luonteestani ja suorastaan palvoo minua vuodesta toiseen. Hän on vieläpä komea ja hyvinkoulutettu, kliseinen "hyvä catch", joten joku voisi - ja varmaan pitääkin - meitä epäsuhtaisenakin parina.
Ulkonäön vaikutuksesta, ainakin näissä jenkkien muuttumisleikkiohjelmissa, joissa ihmisiä muunnetaan ihanteiden mukaisiksi rajuillakin kauneusleikkauksilla, yksi vaikeimmin kestettävistä leikkausten lieveilmiöistä on se, että kauneusleikkauksen läpikäyneet kokevat tosi raadollisesti eron siinä miten ihmiset kohtelevat. On henkisesti raskasta huomata, miten aiemmin surkea asiakaspalvelu muuttuu lipeväksi nuoleskeluksi ja miten miesten inho vaihtuu kuolaamiseen, vaikka olet ihan sama ihminen sisäisesti kuin ennen leikkauksia. Joten ihmiset ovat valitettavasti pinnallisia.
Jos saisin valita, olisin kuitenkin mieluummin ulkonäöltäni mitäänsanomaton "tavis" tai tällainen ristiriitainen persoonallinen-ruma kuin olen, sillä mitä olen hyvin kauniiden ystvättärieni suhdekuvioita seurannut, heillä taas saattaa muodostua ongelmaksi jyvien seulominen akanoista, eli tervepäisten ja sympaattisten miesten onkiminen ulkonäkökeskeisten ja promiskuiteettiin taipuvaisten kusipäiden joukosta.
No ehkä "tavallinen nätti" olisi kuitenkin paras ryhmä johon kuulua. Toivoisinpa kuitenkin, että saisimme kaikki vain olla omia itsejämme ja tuntea olomme hyväksi omissa vajavaisissa nahoissamme, olimme sitten millaisia tahansa ja miehiä tai naisia. Ehkä olemmekin kaikki kuin taideteoksia, joihinkin kolahtaa ja toiset pitävät käsittämättömän rumana eivätkä tajua sitten millään :D Silti ei voi sanoa, kumpi osapuoli olisi jotenkin objektiivisesti oikeassa... Jos et ole kaunis ja helppo maisemamaalaus vaan vaikka Picasson tai Miron epäsovinnainen iloittelu, joudut ehkä vain odottamaan vähän pidempään sitä taiteenkokijaa, joka sinua ymmärtää...
Ulkonäön haloefekti koskee molempia sukupuolia. Jopa niin että kun naisille on näytetty saman miehen kuvaa jossa ammatti ja vuositulot oli vaihdettu, on naisten mielipide ulkonäöstä muuttunut täysin. Sama mies kirurgina oli tai johtajana oli komea, kun taas hoitajana tai konttoriapulaisena mitäänsanomaton tai peräti ruma.
Tuo mitä sanot lopussa voi tietyissä tilanteissa pitää paikkansa. Esim. jos sinulla on miehekkäitä piirteitä mutt naisellinen vartalo. Moni pitää tästä yhdistelmästä, se ei ole harvinaista.
Mutta yritähän elää lyhyenä ja hintelänä miehenä. Sellaista naista ei olekaan jonka miesmaku menisi pohjalla jylläävien luolanaisen geenien edelle. Miehen vain kuuluu olla, pitää olla, isompi.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
täällä kasvoiltaan miehennäköinen nainen. Voin erittäin hyvin samastua täällä kerrottuihin tilanteisiin ja uskon ne omien kokemusteni perusteella täysin. Minulla on hyvä kroppa ja pidän itseäni hyvänä, joskin aluksi varautuneena tyyppinä, mutta kokonaisuudesta huolimatta naamatauluni on vuosien saatossa kirvoittanut kaksilahkeisilta sellaisia kommentteja, että olen viettänyt tovin jos toisenkin itkien tai kyyneleitä niellen. Usein on tuntunut, että "ruma" lärvini on ikäänkuin pahimman luokan rikos ja petos kauniin vartaloni houkuttelemille miehille. Ja näistä kommenteista suurin osa on tosiaan tullut ihan puskista, mielipiteitään en ole kaivannut.
Hyvät uutiset ovat itselleni se, että aina silloin tällöin olen törmännyt miehiin, varsin komeisiin ja fiksuihin vieläpä yleensä, joita "miesmäiset" kasvonpiirteet syystä tai toisesta tuntuvat viehättävän kovasti. Ja paras uutinen on se, että löysin sattumalta miehekseni tyypin, joka pitää aivan aidosti naamastani, kropastani ja etenkin luonteestani ja suorastaan palvoo minua vuodesta toiseen. Hän on vieläpä komea ja hyvinkoulutettu, kliseinen "hyvä catch", joten joku voisi - ja varmaan pitääkin - meitä epäsuhtaisenakin parina.
Mun mielestä tää on erittäin hyvin sanottu. Olen kokenut samaa. Miehet on niin tyhmiä ja heikkoja. Huoh. Mä en usko niistä mitään hyvää enää.
Täällä oli ketju missä puhuttiin ns.kylähulluista, niin joku mies kertoi jostain naisesta jolla oli tajuttoman hyvä kroppa ja pukeutua esim latexasuihin ja pojat vihelteli perään, ja sitten samassa viestissä sanoi että kun se nainen kääntyi niin pojat säikähti kun oli niin ruma. Se viesti keräs vain ja ainoastaan yläpeukkuja. Mun mielestä se osoitti suhtautumisen aiheeseen. Eli jos on hyvä kroppa niin sillon kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, jos naama ei miellytä, ja että se on hyväksyttävää. Ja sitten se että tästäkin naisesta puhuttiin ketjussa ihan kuin se olisi jotain todella pahaa, ja vääristynyttä. Että onko ruma naama ja seksikäs kroppa sama kuin paha, ruma hirviö noita?
Hyvä aloittaja! Ensinnäkin, toivon sulle hyviä, parantavia ja eheyttäviä kokemuksia ulkonäkösi ja itsetuntosi suhteen :) Siihen liittyen olen samaa mieltä jonkun aiemman kommentoijan kanssa, että keskusteleminen vaikka terapeutin kanssa voi antaa kokonaan uusia ja helpottavia näkökulmia.Vielä haluaisin rohkaista, että ulkonäöstäsi riippumatta olet aina arvokas, rakas ja ainutlaatuinen ihminen :) Siitä kertoo mielestäni kauniisti ja koskettavasti tämä pieni video
Sun täytyy vaan yrittää hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Olet arvokas ihminen ja jos joku sanoo rumaksi sinua niin hän on julmuri joka ei ansaitse sinua.
Älä mene kauneusleikkaukseen vaikka saisit lottovoiton. Olet sellainen kuin olet ja varmasti viehättävä varsinkin kun pidät ilmeisesti ulkonäöstä si huolta. Ja vaikka et pitäisikään. Mä en kestä tätä pinnallista maailmaa.
Lisään vielä että siis sanotaan myös suoraan, ja etenkin niin että juuri kun ohittavat niin korottavat ääntään kertoakseen toiselle että "olipas ruma naama"