Lue keskustelun säännöt.
Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?
29.01.2013 |
Itsestä tuntuu edelleen parhaalta olla ihan omanniminen. Mutta vielä, melkein vuosi jo häistä ja mies edelleen harmittelee, kun en ottanut hänen sukunimeään.
Nyt, kun tuli verokortti, se muistui hänelle taas mieleen. Äimisteli, kun siinäkin lukee puolison nimi ja sitten - niin, kun se sukunimi on "väärä".
Mutta kun mä en osaa identifioitua miehen sukunimeen! :(
Kommentit (124)
Onko mies epävarma "omistuksestaan" kun nimi hiertää? Haknki virkatodistus ja näitä sitä miehelle. Sieltä se siviilisääty ilmenee.
Jos nimiasia rassaa, niin voit lohduttaa miestä sillä, että on pieni ongelma. Esimerkiksi naisen haluttomuus tai erektio-ongelmat ovat oikeita ongelmia, joista voi sitten oikeasti ottaa stressiä ja pahoittaa mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin miehen sukunimen koska halusin perheelle yhden sukunimen. Toinen vaihtoehto olisi ollut itselleni yhdistelmänimi koska olisin joka tapauksessa halunnut olla lasteni kanssa samalla sukunimellä. Lapset kuitenkin halusin isän sukunimelle, että joitain perinteitäkin tulisi ylläpidettyä.
Naiset haluavat isänsä saattelevan heidän alttarille ja LUOVUTTAVAN miehelle. Silti haluyaan pitää isän sukunimi naimisiin mennessä. Sillä aika yleisestihän lapset nimetään isän sukunimen mukaan, vaikka vanhemmat eivät naimisissa olisikaan. Eli isä luovuttaa, mutta isän sukunimi halutaan pitää. Leikitään yhdessä asiassa kynsin hampain tasa-arvoista ja sitten toisessa suositaan alistamista. Sillä se, että isä luovuttaa omaisuutensa vävylle, on huomattavasti alentavampaa kuin se vanha tapa, että perhe ottaa yhteiseksi sukunimeksi miehen sukunimen.
isän nimi tai pojan nimi kuin tyttären nimi?
Omalta isältään (tai äidiltään) se isäkin oman sukunimensä on saanut.
Mikä on se vaihe kun nimi on muuttunut isälle ihan omaksi?
Miksi samaa ei tapahdu naisen kohdalla?
Onko vain miehillä omia nimiä, ja naiset sitten ottavat omakseen jonkun miehen nimen?
Tuleeko naiselle sukunimestä koskaan omaa?
Vai meneekö se sittenkin niin, että nimi kuuluu sille, joka sen on ensimmäisenä ottanut käyttöön. Eli jollekin esivanhemmalle?
mammat pitää oman sukunimen identiteetin vuoksi. Mutta lapsille pitää antaa isän sukunimi, ettei kukaan luule niiden olevan äpärälapsia :D Miksi äidin sukunimi ei kelpaakaan lapsille? No siksi, että pelätään, että mitä muut sanoo ja luulee, ettei mammalla ole miestä ja lapsilla isää :DDDDD
Kyllä se mies saa tottua tuohon. Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.
Äpärä. Luulin että sitä käytetään vain vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ja historiadokumenteissa :D
No joo.
Me päätettiin miehen kanssa kumpikin pitää omat nimemme. Lapset ovat miehen nimellä ihan vaan siitä syystä, että se on miehelle tärkeämpi asia kuin minulle.
Oman nimeni pidin oman identiteettini tähden, mutta lasteni nimet eivät ulotu identiteettiini. Ihan yhtä lailla olen heidän äitinsä vaikka heillä on eri nimi kuin minulla :)
otin takaisin oman sukunimeni, kun huomasin, että samannimisiä henkilöitä löytyi yli viisi, joista yksi peräti naapurikunnasta, joten otin siis takaisin omani (joka tosi harvinainen, suomessa vain neljällä) mutta lastemme takia mieheni sukunimen siihen perään.
Sitä en ymmärrä, miksi niin moni nainen haluaa pitää eri sukunimen, kuin lapsillaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksihän ne avoliitossakin pannaan isänsä nimelle, ettei vain kukaan luule, ettei äiti tiedä, kenelle jätkälle ne on tehty.
mammat pitää oman sukunimen identiteetin vuoksi. Mutta lapsille pitää antaa isän sukunimi, ettei kukaan luule niiden olevan äpärälapsia :D Miksi äidin sukunimi ei kelpaakaan lapsille? No siksi, että pelätään, että mitä muut sanoo ja luulee, ettei mammalla ole miestä ja lapsilla isää :DDDDD
Kyllä se mies saa tottua tuohon. Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.
Äpärä. Luulin että sitä käytetään vain vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ja historiadokumenteissa :DNo joo.
Me päätettiin miehen kanssa kumpikin pitää omat nimemme. Lapset ovat miehen nimellä ihan vaan siitä syystä, että se on miehelle tärkeämpi asia kuin minulle.
Oman nimeni pidin oman identiteettini tähden, mutta lasteni nimet eivät ulotu identiteettiini. Ihan yhtä lailla olen heidän äitinsä vaikka heillä on eri nimi kuin minulla :)
Meillä on jo lapsetkin, mutta kyllästyin siihen, että olin itse ainoa eriniminen. Kun lapset saivat kirjattuja kirjeitä postiin, en saanut niitä ulos. En saanut viisumia lapsille omaani hommatessa, koska olen väärän niminen äiti. Joka paikassa uusille ihmisille esittäytyessä piti aina sanoa: minä olen NN, mutta meidän M on sukunimeltään X (jos siis sukunimi oli tarpeen kertoa). Ongelmia tuli myös joskus siitä, että joku sukulainen oli laittanut lapselleni postipaketin olettaen lapsellani olevan MINUN sukunimeni, ja taas oli hankaluuksia, kun paketissa lukevaa ihmistä ei oikeastaan ollut...
Joten, lasten ja yleisen käytännöllisyyden takia vaihdoin nelikymppisenä nimeni. Kaipa tähän tottuu :)
Eikä toisten pakettejakaan saa ilman valtakirjaa, niin en ymmärrä miten sama sukunimi tuossa pelastaa. Mitenkähän tosiaan maissa joissa naisilla on aina oma sukunimensä äidit saavat viisumit lapsilleen... Ja koskaan en ole esitellyt lapsia sukunimen kanssa, harvoin niin virallista tilannetta tulee. Yhdeksän vuotta olen ollut "erinimisten" lasten äiti eikä ikinä mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Ei tarvitse vaihtaa kortteja ja passeja ja ilmoitella joka paikkaan.
Miksi sen pitäisi vaikuttaa nimiasiaan, tietävätkö muut nimen perusteella, onko joku naimisissa? Mitä väliä sillä on, tietääkö naapuri tai työkaveri? Ystäville ja sukulaisille tulee varmaan kerrottua muutenkin, mitä väliä niillä muilla on?
Aika heikoissa kantimissa on avioliitto, jos se on yhteisestä sukunimestä kiinni.
Itse asiassa on helpompaa jo naimisiinmennessäkin kun ei vaihda nimeä
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Ei tarvitse vaihtaa kortteja ja passeja ja ilmoitella joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen pitäisi vaikuttaa nimiasiaan, tietävätkö muut nimen perusteella, onko joku naimisissa? Mitä väliä sillä on, tietääkö naapuri tai työkaveri? Ystäville ja sukulaisille tulee varmaan kerrottua muutenkin, mitä väliä niillä muilla on?
Aika heikoissa kantimissa on avioliitto, jos se on yhteisestä sukunimestä kiinni.
Itse asiassa on helpompaa jo naimisiinmennessäkin kun ei vaihda nimeä
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Ei tarvitse vaihtaa kortteja ja passeja ja ilmoitella joka paikkaan.
Onkohan ap:n puoliso reilussa kymmenessä vuodessa jo leppynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pidät omasta sukunimestäsi, ei ole mitään erityistä syytä vaihtaa nimeä kenenkään mieliksi.
Naisen kuuluu alistua miehelle ja ottaa hänen sukunimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtoko tulla mieleen, kun nousi touhutippa kieleen?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:n puoliso reilussa kymmenessä vuodessa jo leppynyt?
Hupsis! Joskus toivon, että yli vuoden vanhat aloitukset lukittaisiin eikä samaan ketjuun voisi enää vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:n puoliso reilussa kymmenessä vuodessa jo leppynyt?
Hupsis! Joskus toivon, että yli vuoden vanhat aloitukset lukittaisiin eikä samaan ketjuun voisi enää vastata.
Miksi ihmeessä, nää vanhathan on just parhaita
Kun menin naimisiin oli tapana että otetaan miehen nimi. Erottuani tuumailin aikani ja luovuin ex miehen nimestä ja otin oman sukunimen. Alkuosa tyttönimeäni ja loppuosan muokkasin kivempaan muotoon, joka kertoo samalla sukujuuristani. Olen tyytyväinen kun pääsin viimeisestä rippeestä joka muistutti ex miehestä 😃
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mies saa tottua tuohon.
Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.
On se kumma, kun sitä miestä pitää aina hyvitellä ja paijata, aikuista ihmistä. Jos vaimo ei ota miehen nimeä, niin ainakin ne lapset pitää laittaa miehen nimelle, ettei vaan miehelle tule paha mieli. Eikö kukaan välitä siitä, miten paha mieli on naisella, kun ei edes omat lapset, tuskalla ja työllä synnytet voi olla naisen nimellä?
Minä pidin oman nimen kun menin naimisiin ja jos mies olisi halunnut samalle nimelle kanssani, hän olisi voinut vaihtaa sitten nimensä. Yhtä paha mieli minulla olisi, jos mies olisi pakottanut minut ottamaan oman nimensä, kuin jos minä olisin pakottanut miehen ottamaan minun nimeni.
Ja kyllä meillä lapsetkin on minun nimellä. Mihähän ne tänne maailmaan väänsin kivulla ja tuskalla ja kannoin niitä kohdussa 9kk.
En ymmärrä miksi joku mies edes kehtaa vinkua siitä, ettei nainen ole ottanut hänen mineään. Miksi olisi? Eihän se mies itsekään halua alkaa ihan jonkun toisen nimiseksi tuosta vaan.
Mikä vaivaa miestä joka tuollaista vaimolleen parkuu.?
kaikki nuoret parit, joita tunnen ja jotka on menneet naimisiin lähiaikoina ovat kumpikin säilyttäneet omat sukunimensä, eikä asiassa ole ollut mitään trdaamaa, mutta ap:n mies taitaa olla vanhempaa vuosimallia?
Hyvä niidenkin on tulla nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Ei tarvitse vaihtaa kortteja ja passeja ja ilmoitella joka paikkaan.
Ei erotessa ole mitään velvollisuutta luopua ex miehen sukunimestä 😅
Naiset haluavat isänsä saattelevan heidän alttarille ja LUOVUTTAVAN miehelle. Silti haluyaan pitää isän sukunimi naimisiin mennessä. Sillä aika yleisestihän lapset nimetään isän sukunimen mukaan, vaikka vanhemmat eivät naimisissa olisikaan.
Eli isä luovuttaa, mutta isän sukunimi halutaan pitää.
Leikitään yhdessä asiassa kynsin hampain tasa-arvoista ja sitten toisessa suositaan alistamista. Sillä se, että isä luovuttaa omaisuutensa vävylle, on huomattavasti alentavampaa kuin se vanha tapa, että perhe ottaa yhteiseksi sukunimeksi miehen sukunimen.