Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?

Kyllä se miehen harmistus menee vielä ohi!

Kun se oli seikka, mikä häntä harmitti häissä eniten. Kun en ottanut samaa sukunimeä!



Pyörittelin tätä kauan mielessäni, oikeasti harkitsin. Ei olla kuitenkaan mitään parikymppisiä enää ja oma sukunimi tuntuu niin voimakkaasti omalta, etten vain osannut ajatella itseäni miehen sukunimisenä.



Ehkä, jos mies olisi itse edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, että voisi ottaa minun sukunimeni, niin olisin sitten voinut myöntyä ottamaan hänen nimensä. Mutta kun mieheltä tuli heti, että HÄNELLÄ on jo nimi ja siitä ei keskustella, niin tuli sellainen olo, että hyvä, nimihän se on jo minullakin.



Kummallakaan ei mikään harvinainen sukunimi. Mutta minun suvullani ns. hyvä maine ja puoli kaupunkia tuntee isäni ja isoisäni. Miehen suvussa ollut pari töpeksijää ja valitettavasti osa kaupungista tuntee hyvin myös hänen sukunimensä, mutta ei positiivisessa mielessä. Tämäkin vaikutti asiaan.



Noh, ainahan sen nimen voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Mutta kun ei vaan tunnu! Harmittaa vaan miehen puolesta. Vaikka olen sanonut, että mahdolliset lapset saa kyllä minun puolestani ottaa hänen sukunimensä.

Itse taivuin siihen että otin miehen sukunimen aikoinani ja nyt harmittaa.

Ei ole harvinainen sukunimi kummallakaan mutta minulla alkoi jo olla vahva identiteetti nimeä kohtaan.

Nyt kaikki yhteistyö kumpanit ihmettelevät kun ei nimi olekaan se mihin tottuivat vuosien varella. Olen vastannut puhelimeen "uudella" nimelläni A**** K****** ja sitten on kysytty että onko A**** R**** paikalla... Näin ihmisiltä kenen kanssa olen ollut tekemisissä yli 10 vuotta työn merkeissä-

Tai miksi mies ei ottaisi sinun nimeäsi?

Kyllä se mies saa tottua tuohon.

Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.

ja mulla kun oli kasvatti-isän sukunimi, niin ihan luontevalta tuntui, että mä otan miehen sukunimen, eikä toisinpäin. Mulla ei ollut siihen sukunimeen ns. verikosketusta ja sen takia tuntui oudolta tuossa tilanteessa pitää se nimi.



Menihän mullakin vuosia ennenkuin totuin siihen uuteen nimeen.



Vielä 10 vuoden jälkeen saatoin epähuomiossa kirjoittaa edellisen sukunimen. Esim uusin passin toistamiseen ja siihen kirjoitin todellakin vanhan sukunimen.. eikä se virkailijakaan tarkistanut. Parin päivän kuluttua mulle soitettiin, että tules tekemään uusi hakemus, mokasit! :P

Itse taivuin siihen että otin miehen sukunimen aikoinani ja nyt harmittaa.

Ei ole harvinainen sukunimi kummallakaan mutta minulla alkoi jo olla vahva identiteetti nimeä kohtaan.

Nyt kaikki yhteistyö kumpanit ihmettelevät kun ei nimi olekaan se mihin tottuivat vuosien varella. Olen vastannut puhelimeen "uudella" nimelläni A**** K****** ja sitten on kysytty että onko A**** R**** paikalla... Näin ihmisiltä kenen kanssa olen ollut tekemisissä yli 10 vuotta työn merkeissä-

Tosin sulla on enemmän sekaisia yhteistyökumppaneita.

Kaveri on edelleen onnellisesti naimisissa, mutta otti ja vaihtoi tyttönimensä takaisin. Ihan muuten vaan! :) Eikä mies ollut mikään kaunainen yms. päinvastoin. Jos vaimo niin haluaa, niin hänen päätöshän se on, eikä ole häneltä tai lapsilta pois, jos naisella on erisukunimi.

Eihän se ketään määrittele! Nimi siis!

Ihan hölmöä ajatella sillä tavalla.



Oma nimeni oli harvinainen, mutta silti otin mieheni sukunimen. En ymmärrä miten tämä voisi vaikuttaa minuuteeni?

Haluan sitäpaitsi olla samannniminen lasteni kanssa.

Totta että voi sen vieläkin vaihtaa. "Närkästyin" vain kun meidän tilanne oli suhteelisen samanlainen kuin ap:n. Eli mies oli sitä mieltä että hänen tai ei mitään.

Ja ihan ymmärrettävää että työ kumpannit vieläkin tekevät virheen koska yhtiöni nimi on A**** R**** ********* ja on suhteellisen tunnettu oman alan piireissä.

Täytyypi ottaa miehen kanssa keskustelu että en halua että tulon lähdettä aletaan väheksymään siksi koska en edusta yhtiötäni täysillä, niin minun ei tarvitse "vetää hernettä nenään" kun ihmiset luulevat minua sihteeriksi.



Kiitos.

Jostakin aina sillointällöin kuitenkin tulee se tyttönimi mieleen ja saatan vastata sillä nimellä vaikka puhelimeen. En tajua miten sekin vielä on mahdollista.

Juurikin noista syistä, mitä mainitsit: sinä puntaroit asian tarkkaan, mies ei ollut valmis edes siihen. Keskustelkaa asia selväksi, koska tuollainen huomauttelu ei ole mistään kotoisin.



Itse otin yhdysnimen avioituessa, mutta itselleni oli tärkeää sekin, että mies suostuisi edes harkitsemaan joko minun nimeäni tai yhdysnimeä, jos se olisi minulle tärkeää. Ei se ole mikään automaattioletus, että nainen ottaa miehen nimen!

Pidä huolta itsestäsi!



Toivomme myötätuulta purjeisiisi

Melko juntti mies pitää olla! Ei se yhteinen nimi mitään perhettä kruunaa, vaan rakkaus puolisoon ja kunnioitus hänen päätöksilleen. Niin ja olen itse mies ja olen ylpeä vaimostani ja lapsistani, joilla vaimon nimet!

Mulle ainakaan ei olis tullut mieleenkään vaihtaa OMAA nimeäni, ihan outo ajatus mulle. Eipä tuo miehellekään kummemmin mitään merkkaa.

Kun kuitenkin alunperin se on tarkoittanut sitä että nainen siirtyy isänsä omistamasta tavarasta miehensä omistamaksi tavaraksi niin ei oikein nappaa...

Eihän se ketään määrittele! Nimi siis! Ihan hölmöä ajatella sillä tavalla. Oma nimeni oli harvinainen, mutta silti otin mieheni sukunimen. En ymmärrä miten tämä voisi vaikuttaa minuuteeni? Haluan sitäpaitsi olla samannniminen lasteni kanssa.

Miksi niillä lapsilla ei vois olla sun sukunimi?

Lapset tulivat miehen sukunimelle, koska ajateltiin että hänen nimensä on helpompi ulkomaaneläville.



Lisäksi ajattelin, että voin sillä perusteella laittaa sen hoitamaan enemmän lapsia (niin kuin se onkin tehnyt, ei valittamista).



Ei kai se mies loputtomiin jaksa naukua...?



Sano sille vaikka että sukunimellä vaikutus sun libidoon ja pillua tulee vähemmän jos libido heikkenee. Tai jotain.

koska halusin perheelle yhden saman sukunimen. Minusta olisi typerää ja hankalaa jos meitä olisi eri nimillä ja ovessakin olisi pari sukunimeä.

Ehkä vastaisuudessa olisi parempi, että avioituva pariskunta ottaa kokonaan uuden sukunimen, en tiedä mutta eri sukunimet ainakin minun mielestäni ovat hankalia.

en tiedä mutta eri sukunimet ainakin minun mielestäni ovat hankalia.

itse en ole kokenut hankalaksi. Ainoastaan täytyy muistaa esitellä itsensä joissain tilanteissa tyyliin "Laura Leskinen, Enna Makkosen äiti", eli sanoa molempien sukunimet kun muuten riittäisi vain yhden sukunimen sanominen.

Minusta olisi typerää ja hankalaa jos meitä olisi eri nimillä ja ovessakin olisi pari sukunimeä.

Siis ihan ystävällisessä mielessä kysyisin, että mikä *käytännössä* on typerää ja hankalaa? Meillä on eri nimet (lapset miehen nimisiä), ovessa kaksi nimeä, homma toimii. Posti tulee perille, kukaan ei ole koskaan kysellyt mitään vaikka allekirjoitan esim. lasten kokeet omalla nimelläni, ei mitään hankaluutta. Lapsille tilanne on luonnollinen, eivätkä he tietenkään tee arvojärjestyksiä perheiden välille eri nimikäytäntöjen perusteella.

Minusta se kuviteltu hankaluus johtuu vain siitä omasta mielipiteestä, että perheessä kuuluu kaikilla olla sama sukunimi, koska mitään todellista hankaluutta tilanteesta ei seuraa. Omaan mielipiteeseen on kaikilla oikeus, mutta on vähän heikkoa perustella se oma mielipide seikoilla, jotka eivät pidä paikkaansa. Vrt. Minusta on parempi, jos perheenjäsenillä on sama sukunimi, vs. minusta sillä ei ole väliä. Typeryys ja varsinkin hankaluus ovat tyhjiä tuomioita eri mieltä oleville.

Naimisiinmennessä en vielä vaihtanut. Ajattelin, että on kiva kun koko perheellä on sama nimi. Kyllä kaduttaa ihan älyttämästi. Nyt ei kehtaa vaihtaa omaa vanhaa (hyvää) sukunimeä takaisin. Pitäisi selitellä kaikille etten ole eronnut.