Lue keskustelun säännöt.
Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?
29.01.2013 |
Itsestä tuntuu edelleen parhaalta olla ihan omanniminen. Mutta vielä, melkein vuosi jo häistä ja mies edelleen harmittelee, kun en ottanut hänen sukunimeään.
Nyt, kun tuli verokortti, se muistui hänelle taas mieleen. Äimisteli, kun siinäkin lukee puolison nimi ja sitten - niin, kun se sukunimi on "väärä".
Mutta kun mä en osaa identifioitua miehen sukunimeen! :(
Kommentit (124)
Otin kaksoisnimen
Ei mieheni nimi ole "oikea". Hänen isoäitinsä teki aviottoman lapsen kihlakumppaninsa kanssa ja lapsi sai äitinsä sukunimen. Mies lähti kälppimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluavat isänsä saattelevan heidän alttarille ja LUOVUTTAVAN miehelle. Silti haluyaan pitää isän sukunimi naimisiin mennessä. Sillä aika yleisestihän lapset nimetään isän sukunimen mukaan, vaikka vanhemmat eivät naimisissa olisikaan.
Eli isä luovuttaa, mutta isän sukunimi halutaan pitää.
Leikitään yhdessä asiassa kynsin hampain tasa-arvoista ja sitten toisessa suositaan alistamista. Sillä se, että isä luovuttaa omaisuutensa vävylle, on huomattavasti alentavampaa kuin se vanha tapa, että perhe ottaa yhteiseksi sukunimeksi miehen sukunimen.
Tuo "luovuttaminen"kestää vain hetken, vieraan suvun nimen kantaminen kokoloppu elämän. Molemmat tavat joutaa roiskiin. Tuota luovuttamista en ole kyllä koskaan nähnyt missään häissä livenä, ainoastaan näissä "satuhäissä" wm vt-ohjelmissa.
En ymmärrä miksi
Kyllä minä olen nähnyt monta luovutusta.
Eikö kaksoisnimi oli sopiva välimuoto. Oikeasti kai se on tärkeämpää, kummalle nimelle suku jatkuu. Eli siis lasten nimi.
Joissain maissa lapsen nimeen tulee aina myös isän etunimi mukaan. Islannissa ja Venäjällä ainakin. Norjassa sukunimi on kaksiosainen eli molemmilta vanhemmilta.
yli kymmenen vuotta vanha ketju, mutta vastaan silti. Olishan tuossa voinut mieskin ottaa naisen sukunimen. En nyt ymmärrä, miksi mies siitä sitten "itkee", kun itsekin toimi noin.
Itse otin mieheni sukunimen, koska mulla oli mun kasvatti-isän sukunimi ollut muutaman vuoden. En pitänyt sitä omana. Bioisän ja äidin sukunimet olivat niin rumat, ettei nekään sopineet muhun.
Olin ihan tavallinen Virtanen ja mieheni Korhonen, tuntui älyttömältä ottaa yhdysnimeä. Otin mieheni sukunimen. Sitä olen nyt kantanut 27 vuotta, mikään muun niminen en ole ollut näin kauaa. Jos erokin tulis, en tiedä mitä teen. Keksin itelleni jonkun kiva nimen.
Tuo "luovuttaminen"kestää vain hetken, vieraan suvun nimen kantaminen kokoloppu elämän. Molemmat tavat joutaa roiskiin. Tuota luovuttamista en ole kyllä koskaan nähnyt missään häissä livenä, ainoastaan näissä "satuhäissä" wm vt-ohjelmissa.
En ymmärrä miksi naisen pitäisi ottaa vieraan suvun nimi, kun omakin suku on olemassa ja sillä on vieläpä nimikin.
Pitäkööt kumpikin oman nimensä. Lapset naisen nimelle ja jos mies vaihtuu ja sille uusi lapsi niin sisarukset on aina saman nimisiä. Mies voi vaihtua, mutta ydinperhe pysyy saman nimisenä. Selkeätä ja yksinkertaista.