Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?
Itsestä tuntuu edelleen parhaalta olla ihan omanniminen. Mutta vielä, melkein vuosi jo häistä ja mies edelleen harmittelee, kun en ottanut hänen sukunimeään.
Nyt, kun tuli verokortti, se muistui hänelle taas mieleen. Äimisteli, kun siinäkin lukee puolison nimi ja sitten - niin, kun se sukunimi on "väärä".
Mutta kun mä en osaa identifioitua miehen sukunimeen! :(
Kommentit (124)
Kukin pitäköön nimensä tai ottakoon toisen sukunimen, ihan sama, kunhan ei oteta päättämättömänä tai omasta sukunimestä niin hemmetin ylpeinä näitä typeriä Mönttönen-Kemppainen -sukunimiä.
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan.
Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
Joissakin maissa toki voi noin olla, mutta esim. arabimaissahan nainen yleensä pitää sukunimensä naimisiin mennessään. Ja monissa muissakin maissa. Ei siis todellakaan voi yleistää.
En ole kokenut millään tavalla ongelmalliseksi edes lasten kasvaessa että minulla ja lapsilla on yhteinen sukunimi ja miehen sukunimi on eri - vaikka naimisissa ollaankin. Ensinnäkään minulla ei ole tarvetta korostaa siviilisäätyäni ja tuskin se montaa ihmistä kiinnostaakaan. Tutut tietävät tuntevat meidät ja lopuille ei ole niin väliä.
Se, että joulukorttiin tulee pistettyä perheenjäsenten etunimet tai kaksi sukunimeä, ei ole minulle mikään ylitsepääsemätön taakka.
Asuinalueellamme on aika paljon meidänlaisia sekanimisiä perheitä. Syinä lienee avoliitot ja vanhemmalla iällä naimisiin meno, jolloin on ehtinyt vakiinnuttamaan nimensä ammattipiireissä esim. tutkijat, taiteilijat.
miten pidät järjestyksessä tiedot, kuka on kenenkin lapsi, äiti, isä, äidin ja isän exä ja nyxä? Olettaen, että pitää järjestellä esim. useammankin lapsen kuljetuksia harrastuksiin.
Sinulla on ihmeen varmat mielipiteet siitä, mitä kaikki maailman miehet haluavat, mutta yllätys yllätys, ei se niin mene.
Kaikki ja kaikki. Eikä tässä sukunimiasiassa ole kovin vanhasta asiasta kyse. 1900-luvun juttuja vasta.
Ja vastasin ap:lle, tarkoitus oli kai tässä ketjussa antaa hänelle vastaus häntä askarruttavaan kysymykseen.
Ja kovasti vaikuttaa että hänenkin miehensä ajattelaa samalla tavalla koska asia häntä vaivaa.
Toki voit mennä pihalle huutamaan suoraa huutoa tasa-arvon puolesta, mutta on asioita jotka on toisille tärkeitä ja joskus ne samat asiat ei ole kaikille tärkeitä.
Kannattaa kuunnella oman miehensä ajatuksia eikä pitää kiinni inttipäisesti omista ajatuksistaan. Aivan samoin kuin miestenkin kannattaa kuunnelle vaimojensa ajatuksia.. Eikä heti suoralta kädeltä tuomita niitä typerinä.
Nimittäin..muuten..
Ennenpitkää tulee vastaan jotain sellaista joka loukkaa toista tosi pahasti, ja se voikin johtaa avioeroon.
Molemminpuoleinen kunnioittaminen ei ole sitä että minun ajatuksiani pitää kunnioittaa vaan sitä että toisen ajatuksiakin kunnioittaa, vaikkei niitä ehkä ymmärräkkään.
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan.
Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
Minustakin on hyvin hankalaa kun lapsilla on kavereita perheistä, joissa kaikilla on eri sukunimi. Pitää aina muistaa se sukunimikin kun on tekemisissä. Eihän se sellaisia haittaa, joilla on tuttvia vain muutama mutta kun niitä on enemmän niin sitten jo rupeaa tulemaan ongelmia.
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan. Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
En minä tuota ole ongelmaksi kokenut.
Meillä yhteystiedot ovat tyyliä: Minna, Nikon äiti xxx ; Heikki, Kallen isä xxx
Eipä sillä nyt ole väliä mikä kenenkin sukunimi on. Sitten jos tarvii tietää, niin kysytään erikseen.
Kouluun ja lasten harrastusten vetäjiin kun olen yhteydessä niin esittäydyn (tai signeeraan viestin) Tuija Möttönen, Raakel Kukkosen äiti. Ei se ole ollenkaan vaikeaa eikä työlästä :)
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan. Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
En minä tuota ole ongelmaksi kokenut.
Meillä yhteystiedot ovat tyyliä: Minna, Nikon äiti xxx ; Heikki, Kallen isä xxx
Eipä sillä nyt ole väliä mikä kenenkin sukunimi on. Sitten jos tarvii tietää, niin kysytään erikseen.Kouluun ja lasten harrastusten vetäjiin kun olen yhteydessä niin esittäydyn (tai signeeraan viestin) Tuija Möttönen, Raakel Kukkosen äiti. Ei se ole ollenkaan vaikeaa eikä työlästä :)
että kyllä äidillä ja lapsella pitäisi olla sama nimi. Parempi, että isä on perheessä eri niminen kuin äiti. Ainakaan mä en voisi olla ewri nimellä kuin lapseni.
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan. Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
En minä tuota ole ongelmaksi kokenut.
Meillä yhteystiedot ovat tyyliä: Minna, Nikon äiti xxx ; Heikki, Kallen isä xxx
Eipä sillä nyt ole väliä mikä kenenkin sukunimi on. Sitten jos tarvii tietää, niin kysytään erikseen.Kouluun ja lasten harrastusten vetäjiin kun olen yhteydessä niin esittäydyn (tai signeeraan viestin) Tuija Möttönen, Raakel Kukkosen äiti. Ei se ole ollenkaan vaikeaa eikä työlästä :)
että kyllä äidillä ja lapsella pitäisi olla sama nimi. Parempi, että isä on perheessä eri niminen kuin äiti. Ainakaan mä en voisi olla ewri nimellä kuin lapseni.
Ei meillä ole ollut mitään ongelmaa siinä, että minulla on eri nimi kuin lapsilla. Eikä lapsilla ole ollut mitään ongelmaa siinä, että minulla on eri sukunimi kuin heillä.
Mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että jokainen perhe voi valita sukunimiasiassa itselleen sopivan vaihtoehdon lain puitteissa.
Itselläni kesti varmaan pari vuotta, ennen kuin totuin miehen nimeen eli siihenkin tottuu.
Toisaalta ihan hyvin sitä voi jättää oman nimen mieskin siihen tottuu aikanaan
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan. Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
En minä tuota ole ongelmaksi kokenut.
Meillä yhteystiedot ovat tyyliä: Minna, Nikon äiti xxx ; Heikki, Kallen isä xxx
Eipä sillä nyt ole väliä mikä kenenkin sukunimi on. Sitten jos tarvii tietää, niin kysytään erikseen.Kouluun ja lasten harrastusten vetäjiin kun olen yhteydessä niin esittäydyn (tai signeeraan viestin) Tuija Möttönen, Raakel Kukkosen äiti. Ei se ole ollenkaan vaikeaa eikä työlästä :)
...noita minnoja, nikoja, kalleja ja heikkejä on yksi kutakin. Meidän yhdellä tytöllä on kavereina mm. neljä Ainoa, Karoliinaa ja Mariannea :)
Minä halusin pitää oman sukunimeni naimisiin mennessä. Totta kai juttelin miehen kanssa asiasta eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Me olimme olleet jo pitkään yhdessä, joten nimen vaihtaminen tuntui turhalta. Lapsilla on miehen nimi, kun se on nätimpi kuin omani ja se on helppo myös ulkomailla. Eri sukunimistä ei ole ollut mitään haittaa.Ai niin, kumpi teillä maksoi vaimon uuden ajokortin ja passin nimenvaihdon takia?
Kannattaa suhtautua suvaitsevaisesti toisen sukupuolen haaveisiin ja tuntemuksiin eikä lytätä niitä heti samantien. Sillä tavalla saa mukavan avioliiton.
Eipä naistenkaan häähaaveet aina ole järjellä perusteltavissa. Mukava asenne tuollainen, että mies voi haluta mitä haluaa mutta ilman jää. Eipä ole ihme noi avioeromäärät..
Passi ja ajokortti on halpoja, varsinkin jos ne ottaa avioliiton myötä tulleen nimenvaihdoksen vuoksi.
Eipä muutaman kympin vuoksi kannata edes alkaa keskustella nimensäilyttämisestä. Melko naurettava peruste.
Sä olet siis sitä mieltä et miehen toiveiden mukaan mennään? Oot varmaan ihana puoliso :D
Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Jos molemmat toivoo eri asioita, eihän siinä sitten kumpikaan kunnioittaisi toista tai kuuntelisi toiveita.
Nainen ei kuuntelisi miestä jos pitäisi oman sukunimensä ja mies ei kuuntelisi naista jos ei menisi naimisiin siitä huolimatta.
Sinulla on ihmeen varmat mielipiteet siitä, mitä kaikki maailman miehet haluavat, mutta yllätys yllätys, ei se niin mene.
Kaikki ja kaikki. Eikä tässä sukunimiasiassa ole kovin vanhasta asiasta kyse. 1900-luvun juttuja vasta.
Ja vastasin ap:lle, tarkoitus oli kai tässä ketjussa antaa hänelle vastaus häntä askarruttavaan kysymykseen.
Ja kovasti vaikuttaa että hänenkin miehensä ajattelaa samalla tavalla koska asia häntä vaivaa.
Toki voit mennä pihalle huutamaan suoraa huutoa tasa-arvon puolesta, mutta on asioita jotka on toisille tärkeitä ja joskus ne samat asiat ei ole kaikille tärkeitä.
Kannattaa kuunnella oman miehensä ajatuksia eikä pitää kiinni inttipäisesti omista ajatuksistaan. Aivan samoin kuin miestenkin kannattaa kuunnelle vaimojensa ajatuksia.. Eikä heti suoralta kädeltä tuomita niitä typerinä.
Nimittäin..muuten..
Ennenpitkää tulee vastaan jotain sellaista joka loukkaa toista tosi pahasti, ja se voikin johtaa avioeroon.Molemminpuoleinen kunnioittaminen ei ole sitä että minun ajatuksiani pitää kunnioittaa vaan sitä että toisen ajatuksiakin kunnioittaa, vaikkei niitä ehkä ymmärräkkään.
Luepa ap:n teksti uudelleen. Hänen mielestään oman nimen pitäminen on hyvä juttu. Miksi sun mielestä ap:n miehen ei tule kunnioittaa ap:n valintaa.. Etkö just peräänkuuluta toisen huomioimista ja kunnioittamista.
Mieshän tässä siis a) ei pelkästään suostu ottamaan ap:n nimeä, edes harkitsemaan (!) ja b) haluais et ap vasten tahtoaan ottaja hänen nimensä :D
ja sun mielestä ap:n ulos olla pahoillaan ? Taidat olla hiukan puolueellinen ? ;)
minä pidin oman sukunimeni, kun kymmenen avoliittovuoden jälkeen menimme pienimuotoisesti naimisiin. Lapset ovat miehen sukunimellä. Minulle nimi on tärkeä osa identiteettiä, olisin kokenut typeräksi vaihtaa nimeä jo lähes keski-ikäisenä. Kuitenkin olen mieheeni sitoutunut ja rakastan perhettäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mielestäni nimiasialla ei ole sitoutumisen kanssa mitään tekemistä.
muuten minulle oli aikas lailla se ja sama miten naimisiin mentiin. Yksi asia vain, muita vaatimuksia eikä toiveita minulla ei ollut. Aika vähän mielestäni.
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
muuten minulle oli aikas lailla se ja sama miten naimisiin mentiin. Yksi asia vain, muita vaatimuksia eikä toiveita minulla ei ollut. Aika vähän mielestäni.
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
Jollekin voi olla tärkeää säilyttää se oma sukunimi.
Mielestäni nimiasialla ei ole sitoutumisen kanssa mitään tekemistä.
häistä ja naimisiin menosta ja niin on miehilläkin. Miehille on tärkeää että nainen ottaa miehen nimen. Tätä naiset ei ymmärrä.
Miehes on tosi loukkaantunut eikä unohda ikinä eikä anna anteeksikaan. Tekosi tarkoittaa sitä, että et ole sitoutunut mieheesi vaan haluat olla itsenäinen ja vapaa kuitenkin. Siis niin miehesi ajattelee asiasta.
JOs haluat korjata asian niin sanot miehellesi, että olet ajatellut asiaa ja haluaisit ottaa miehesi nimen, sillä sen saa korjattua. Ei muulla tavalla.
Itse on olis mennyt ollenkaan naimisiin jos vaimo ei olis ottanut nimeäni. Eipä siitä kyllä sen enempää ollut keskusteluakaan, vaimollekin selvä asia.
Minä halusin pitää oman sukunimeni naimisiin mennessä. Totta kai juttelin miehen kanssa asiasta eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Me olimme olleet jo pitkään yhdessä, joten nimen vaihtaminen tuntui turhalta. Lapsilla on miehen nimi, kun se on nätimpi kuin omani ja se on helppo myös ulkomailla. Eri sukunimistä ei ole ollut mitään haittaa.
Tosi moni tuntuu olevan sitä mieltä, että naisen pitää vaihtaa nimi naimisiin mennessä. Toisaalta välillä on keskusteluita, että erotessa naisen pitää sitten vaihtaa takaisin tyttönimensä. Miksi ihmeessä? Ei sukunimi ole mikään paita jota vaihdellaan, minulle se on osa identiteettiä.
Ai niin, kumpi teillä maksoi vaimon uuden ajokortin ja passin nimenvaihdon takia?
Nimi on minusta vain nimi. Aivan sama, millä nimellä olen. Kun menimme naimisiin, sai ottaa vain miehen nimen. Ei nimi miestä pahenna.
Minä olen ihmisenä enemmän kuin nimi.
Hassua, että tämäkin herättää joissain niin kiihkoa ja paatoksellisuutta.