Lue keskustelun säännöt.
Teinkö höhlästi, kun en ottanut miehen sukunimeä?
29.01.2013 |
Itsestä tuntuu edelleen parhaalta olla ihan omanniminen. Mutta vielä, melkein vuosi jo häistä ja mies edelleen harmittelee, kun en ottanut hänen sukunimeään.
Nyt, kun tuli verokortti, se muistui hänelle taas mieleen. Äimisteli, kun siinäkin lukee puolison nimi ja sitten - niin, kun se sukunimi on "väärä".
Mutta kun mä en osaa identifioitua miehen sukunimeen! :(
Kommentit (124)
Mullakin oma nimi, ja oon ollut tyytyväinen :) Jatka vaan, ja jätä miehen kommentit omaan arvoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin olen ollut siinä käsityksessä, että naimisiin mennään vuosikymmeniksi. Varsinainen naimisiin meno kylläkin tapahtuu yhtenä päivänä, joka puolessa tunnissa.
:D
kysymys kuuluukin kaiketi, että oliko sen säilyttäminen yhtä tärkeää kuin miehelle oman nimen antaminen. Vai kenties vähemmän tärkeää..
Ja missä asioissa mies on antanut periksi, vaan sen vuoksi, että ne sattui olemaan tärkeitä vaimolle?
Ja lapset kun nimellä.miestä ei haitannut pätkääkään että lapset kun nimelle halusin, ymmärsi kun pointin
Meillä minä kieltäydyin ottamasta miehen sukunimeä, koska hänkin jyrkästi kieltäytyi ottamasta minun sukunimeäni - hänellä kuulemma oli jo hyvä nimi josta ei ollut mitään syytä vaihtaa, joten minä vetosin samaan.
Ristiäiskeskustelussa vielä esikoisellemme oli tulossa minun sukunimeni, mutta pappi suositteli isän nimeä joten laitettiin isän nimi.
Lopulta vaihdoin miehen nimeen ihan siitä syystä että halusin olla samanniminen kuin mies ja lapset.
Nimenmuutoksen voi tehdä ihan hyvin joskus vuosienkin päästä jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on käytännössä kyllä tosi hankalia hallita, huomaatte sen sitten kun lasten kavereiden ja kaveriperheiden yhteystietojen kanssa joutuu puljaamaan. Ja tämä pointti ei varmastikaan koske kaikkia, mutta jos muuttaa ulkomaille, niin ainakin joissakin maissa muuttoon liittyvien asioiden järjestely on tosi vaikeaa, jos ollaan eri nimisiä.
En minä tuota ole ongelmaksi kokenut.
Meillä yhteystiedot ovat tyyliä: Minna, Nikon äiti xxx ; Heikki, Kallen isä xxx
Eipä sillä nyt ole väliä mikä kenenkin sukunimi on. Sitten jos tarvii tietää, niin kysytään erikseen.Kouluun ja lasten harrastusten vetäjiin kun olen yhteydessä niin esittäydyn (tai signeeraan viestin) Tuija Möttönen, Raakel Kukkosen äiti. Ei se ole ollenkaan vaikeaa eikä työlästä :)
...noita minnoja, nikoja, kalleja ja heikkejä on yksi kutakin. Meidän yhdellä tytöllä on kavereina mm. neljä Ainoa, Karoliinaa ja Mariannea :)
Kylläpä ihmiset osaa tehdä asioista hankalia. Eikä onneksi tarvitse olla koko jalkapallojoukkueen vanhempien ja niiden exien ja nyxien numeroita.... =D
Koin hankalaksi ja kurjaksi sen, että lapsella oli eri nimi kuin minulla. Lapsi oli noin vuoden, kun vaihdoin nimen. Lisäksi siinä vaiheessa olin todella valmis luopumaan siitä vanhasta nimi-identiteestistäni ja liittymään mieheen myös nimen tasolla. Mies ei missään vaiheessa painostanut minua vaihtamaan nimeä, joten olinkin yllättynyt, kuinka iloinen hän päätöksestäni oli.
Olen vähän sitä mieltä, että ap ei vielä ole päästänyt lapsuudenperheestään aivan irti ja ajattelee asiaa aivan liikaa omien vanhempiensa ja appivanhempiensa kautta. Asia pitäisi olla vain ap:n ja miehen välinen kuitenkin. Tästä kertoo nuo pohdinnat siitä, kenen suvut ovat arvostettuja ja kenen ei..... Ymmärrän ap:n miestä siinä, että hänelle olisi varmaan tärkeää, että vaimo hyväksyisi hänet ihan kokonaan, myös vähemmän ansioituneen suvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa nelihenkisessä perheessä, jossa lapset ovat eri sukupuolta, kaikilla perheenjäsenillä on eri "sukunimi" (oikeammin patronyymi).
Asia on juuri niin hankala kuin siitä tekee...
Minusta olisi typerää ja hankalaa jos meitä olisi eri nimillä ja ovessakin olisi pari sukunimeä.
jossa nelihenkisessä perheessä, jossa lapset ovat eri sukupuolta, kaikilla perheenjäsenillä on eri "sukunimi" (oikeammin patronyymi).
Asia on juuri niin hankala kuin siitä tekee...
Minusta olisi typerää ja hankalaa jos meitä olisi eri nimillä ja ovessakin olisi pari sukunimeä.
Muutenkin lasten vanhempien kohdalla toimin itse pääasiassa etunimillä. Korkeintaan lapsen sukunimellä, ei vanhemman sukunimellä ole väliä. Juuri tyyliin Matias Myyrän äiti, Sinikka. Kuten joku kirjoitti jo aiemmin. Ja eikä se niin vaarallista ole, jos joskus erehtyy sukunimestä.
Joku kirjoitti, että oman sukunimen pitämisessä olisi kyse napanuoran katkaisemattomuudesta lapsuudenperheeseensä. No se ei varmasti läheskään aina ole syynä. Omalla kohdallani päädyin pitämään oman sukunimeni koska olin jo nuoruudessa erehtynyt väärän miehen kanssa naimisiin ja viettänyt vuoden erinimisenä. En halunnut enää toista kertaa vaihtaa sukunimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotenkin tärkeämpi kuin naisen halu pitää oma nimensä?
Mulle ei olisi tullut mieleenkään vaihtaa sukunimeä, omani on paljon kauniimpi kuin miehen, mun sukunimeä on Suomessa alle sadalla henkilöllä, ja lisäksi nimeä vaihtamalla olisin muuttunut mieheni ex-vaimon täyskaimaksi.
Raadollisesti ajateltuna nimenvaihtamattomuudesta oli sekin hyöty, että samat henkilöllisyyspaperit, ajokortit ja passit ovat kelvanneet niin ennen liittoa, liiton aikana kuin eron jälkeenkin ;)
Kannattaa suhtautua suvaitsevaisesti toisen sukupuolen haaveisiin ja tuntemuksiin eikä lytätä niitä heti samantien. Sillä tavalla saa mukavan avioliiton.
Eipä naistenkaan häähaaveet aina ole järjellä perusteltavissa. Mukava asenne tuollainen, että mies voi haluta mitä haluaa mutta ilman jää. Eipä ole ihme noi avioeromäärät..
Passi ja ajokortti on halpoja, varsinkin jos ne ottaa avioliiton myötä tulleen nimenvaihdoksen vuoksi.
Eipä muutaman kympin vuoksi kannata edes alkaa keskustella nimensäilyttämisestä. Melko naurettava peruste.
mammat pitää oman sukunimen identiteetin vuoksi.
Mutta lapsille pitää antaa isän sukunimi, ettei kukaan luule niiden olevan äpärälapsia :D
Miksi äidin sukunimi ei kelpaakaan lapsille? No siksi, että pelätään, että mitä muut sanoo ja luulee, ettei mammalla ole miestä ja lapsilla isää :DDDDD
Kyllä se mies saa tottua tuohon.
Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammat pitää oman sukunimen identiteetin vuoksi.
Mutta lapsille pitää antaa isän sukunimi, ettei kukaan luule niiden olevan äpärälapsia :DMiksi äidin sukunimi ei kelpaakaan lapsille? No siksi, että pelätään, että mitä muut sanoo ja luulee, ettei mammalla ole miestä ja lapsilla isää :DDDDD
Kyllä se mies saa tottua tuohon.
Varsinkin, kun on jo työelämässä, niin on hankalaa vaihtaa nimeä. Meillä lapsilla on sitten miehen sukunimi.
joilla perheessä vain aviomiehellä, lasten isällä, on eri sukunimi kuin lapsella. Siinäpähän ihmiset luulevat äpäräksi jos haluavat :D Tämä järjestely tapahtui meillä kaiken lisäksi miehen toiveesta! Mies ei kuitenkaan halunnut luopua omasta sukunimestään ja se hänelle sallittakoon.
oikein tärkeää saada pitää oma sukunimensä? Sittenkö et olisi kuunnellut, kun naimisiin meno olisi jäänyt moisen jääräpääeukon kanssa?
Luoja meitä näiltä sovinismin vuosikymmenille jämähtäneiltä äijiltä varjelkoon...
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun täysin ulkopuolisen ihmisen mielipidettä??? Täysin käsittämätöntä... :O
Ristiäiskeskustelussa vielä esikoisellemme oli tulossa minun sukunimeni, mutta pappi suositteli isän nimeä joten laitettiin isän nimi.
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
Jollekin voi olla tärkeää säilyttää se oma sukunimi.
Multa ei heru tippaakaan sympatiaa miehille, joiden mielestä naisen pitää vaihtaa sukunimi. Nimen vaihto on niin henkilökohtainen asia, että se ei kuulu pätkääkään muille.
En muutenkaan ymmärrä, miksi naiset ottavat niin usein miehensä nimen. Mulla ei tulisi mieleenkään.
Jos kynnyskysymys naiselle olisi ollut tuo, ettei suostu vaihtamaan sukunimeä, muuten mieluummin eletään avoliitossa, niin eikö silloin olisi ollutkin selkeämpää, että eivät mene naimisiin.
Mikä ihmeen onnenkukkula se naimisiinmeno on. Jos ei halua vaihtaa sukunimeä, jos se on miehen ehto naimisiinmenolle, ei mene sitten naimisiin. Yksinkertaista-
oikein tärkeää saada pitää oma sukunimensä? Sittenkö et olisi kuunnellut, kun naimisiin meno olisi jäänyt moisen jääräpääeukon kanssa?
Luoja meitä näiltä sovinismin vuosikymmenille jämähtäneiltä äijiltä varjelkoon...
Jos jokin asia on oikein tärkeä niin eikös toisen kannattais sitä kuunnella?
pidetään takaovi auki. Eroja toki tulee muillekin. Mutta jotkut ajattelevat jo naimisiinmennessä, etteivät vaihda sukunimeä, koska erotessa on helpompaa kun ei tarvitse vaihtaa takaisin.
Eli siis suunnilleen kaikilla Suomen miehillä on takaovi auki ja naisilla kiinni, kun kerran suurin osa miehistä pitää omansa ja suurin osa naisista ottaa miehensä nimen?
eron jälkeen ei tarvitse puljata papereiden kanssa.
on jotenkin tärkeämpi kuin naisen halu pitää oma nimensä?
Mulle ei olisi tullut mieleenkään vaihtaa sukunimeä, omani on paljon kauniimpi kuin miehen, mun sukunimeä on Suomessa alle sadalla henkilöllä, ja lisäksi nimeä vaihtamalla olisin muuttunut mieheni ex-vaimon täyskaimaksi.
Raadollisesti ajateltuna nimenvaihtamattomuudesta oli sekin hyöty, että samat henkilöllisyyspaperit, ajokortit ja passit ovat kelvanneet niin ennen liittoa, liiton aikana kuin eron jälkeenkin ;)
Kannattaa suhtautua suvaitsevaisesti toisen sukupuolen haaveisiin ja tuntemuksiin eikä lytätä niitä heti samantien. Sillä tavalla saa mukavan avioliiton.
Eipä naistenkaan häähaaveet aina ole järjellä perusteltavissa. Mukava asenne tuollainen, että mies voi haluta mitä haluaa mutta ilman jää. Eipä ole ihme noi avioeromäärät..
Passi ja ajokortti on halpoja, varsinkin jos ne ottaa avioliiton myötä tulleen nimenvaihdoksen vuoksi.
Eipä muutaman kympin vuoksi kannata edes alkaa keskustella nimensäilyttämisestä. Melko naurettava peruste.
ja eroaminen käy sitten aikanaan sulle helpommin.