Lapseni järkyttävä päiväkotitapaturma
Lapseni olivat aikanaan Koillis-Helsingissä päivähoidossa. Eräässä päiväkodissa oli mielestäni huolestuttavan välinpitämätön lastenhoito. Kaikenlaisten ikävien sattumusten takia olin menettänyt luottamukseni päiväkodin toimintaan. Esimerkiksi toisen lapseni käsivarsissa oli usein puremajälkiä. Kun löysin puremajäljen hänen takapuolestaan, niin tiedustelin päiväkodista olisiko heillä tietoa miten lapseni saa puremajälkiä, joista osa on niin syviä, että ne tulehtuvat. Päiväkodin lastenhoitajat sanoivat, että ovat unohtaneet sanoa, että yksi saman ryhmän lapsi puree muita! Erityisen huolissani olin pihavalvonnan heikosta tasosta, sillä usein lapsiani hakiessani henkilökunta vain jutteli jossain pihan kulmassa keskenään eikä kukaan viitsinyt vilkaista hoidokkien touhuja. Valitettavasti myös päiväkodin johtaja kuului tähän ryhmään ja koin ette hänen kanssaan voinut rakentavasti keskustella päiväkodin toiminnan epäkohdista. Tein päiväkodin johtajan esimiehelle lasten päivähoitotoimiston toimistopäällikölle valituksen, jossa ilmoitin tyytymättömyyteni erityisesti päiväkodin pihavalvontaan. Valituksentekijän nimi vuodettiin päiväkotiin vaikka pyysin toisin.
Joitakin kuukausia tämän jälkeen 3-vuotias poikani tippui päiväkodin kiipeilytelineeltä kahden metrin korkeudelta loukaten pahasti toisen kyynerpäänsä. Minulle soitettiin hetkeä ennen päiväkodin pihan saapumisestani tapahtumasta. Poikani oli nostettu vuotta nuoremman pikkusiskon rattaisiin ja niissä hän kyyhötti kalman kalpeana. Järkytykseni oli kova, kun näin kyynerpään olevan täysin murskana ja luunpalat erottuivat useina muhkuroina nahan alla. Minua käskettiin viemään lapseni terveysasemalle. Lähdin järkytyksestä sekaisin juosten hakemaan autoa kotipihalta, jotta voisin viedä lapseni sairaalaan. Tuosta automatkasta en muista muuta kun takapenkiltä toisen lapsen tuskallisen huudon ja toisen hysteerisen itkun. Poikani kyynerpää avoleikattiin ja luunpalat kiinnitettiin luupiikein paikoilleen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen poikani sai välillä hirvittäviä tuskanhuutokohtauksia, jotka oletin johtuvan operoidusta kyynerpäästä. Päivisin hän yhtäkkiä lyyhistyi maahan polvilleen kippuraan ja huusi tuskissaan. Onnettoman ihmettelin miten koukkuun kipsattu käsivarsi vie noin pahasti koordinaatiokyvyn ja miten hänen operoituun kyynerpäähänsä voi särkeä niin paljon. Öisin jouduin useita kertoja rauhoittelemaan tuskasta tärisevää ja huutavaa lastani. Tällöinkin ihmettelin miten hän saa noin pahoja kipukohtauksia kyynerpään takia. Vasta kaksi kuukautta tapaturman jälkeen lasten isoäiti sanoi ettei poikani huuda kyynerpääkipua vaan hän saa voimakkaita pääkipukohtauksia. Poikani ei itse vielä tässäkään vaiheessa osannut itse kertoa mihin häntä sattuu. Soitin sairaalaan ja kerroin näistä tippumisen jälkeisistä pääkipukohtauksista, joita ryhdyttiin muutaman päivän kuluttua tutkimaan. Uni-EEG tutkimuksen perusteella pojallani todettiin olevan epilepsia. Tutkiva neurologi sanoi, että poikani epilepsiaa on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn epileptiseen kohtaustyyppiin, sillä hänellä on todennäköisesti traumaperäinen epilepsia. Lapseni tuska ja kohtalo olivat minulle liikaa ja jouduin kriisiterapiaan. Tein päiväkodin tapaturmasta poliisille rikosilmoituksen ja asiaa ruvettiin tutkimaan välittömästi nimikkeillä valvontavelvollisuuden rikkominen ja vammantuottamus. Tässä vaiheessa koin hyvin ahdistavaksi viedä lapsiani tähän samaan päiväkotiin. Sain voimakkaita psykosomaattisia oireita. Soittelin itse muihin lähipäiväkoteihin ja sain helpotuksekseni vaihdettua lapseni toiseen päiväkotiin. Epilepsialääkityksellä ei saatu riittävää helpotusta poikani kohtauksiin. Pojalleni tehtyjen muiden tutkimusten perusteella epilepsiadiagnoosi vaihtui lyhytkestoisiksi päänsärkykohtauksiksi ja epilepsialääkitys purettiin vähitellen.
Kahden vuoden odottelun jälkeen kihlakunnan syyttäjältä tuli syyttämättä jättämispäätös. Tuo päätös tyrmäsi minut ja tipuin tyhjän päälle. Pihalla oli ollut kaksi lastenhoitajaa ja vain viisi lasta, mutta kumpikaan päiväkodin pihavalvojista ei ollut valvonut lapsia asianmukaisesti eivätkä näin ollen nähneet poikani tippumistapahtumaa. Poliisille annetun lääkärinlausunnon mukaan todettiin, että ei ole selvää näyttöä kaksi kuukautta tapaturman jälkeen alkaneitten päänsärkykohtausten yhteydestä sattuneeseen tapaturmaan. Poikani neurologisissa sairauskertomuksissa on kuitenkin alun perin mainittu, että murtuman jälkeen on kiinnitetty huomiota lyhytkestoisiin päänsärkyoireisiin. Useiden eri lääkäreiden vastaanottokertojen jälkeen alkamisajankohta oli muotoutunut, että päänsärkykohtaukset olisivat alkaneet vasta silloin kun niitä ryhdyttiin tutkimaan. Pojallani ei ole ollut ennen tippumista minkäänlaista pääkipua ja tippumisen jälkeiset päänsärkykohtaukset eivät olleet sisäsyntyisiä vaan ne olivat posttraumaattisia.
Olen yrittänyt prosessoida valitusta päätöksestä eteenpäin, mutta psyykkiset ja fyysiset voimavarani ovat liian vähissä. Koen, että lapselleni on tehty oikeusmurha. Kyynerpään leikkauskulut, sidetarvikkeet ja särkylääkkeet sekä nyt myös hiljattain neurologiset tutkimuskulut lääke- ja matkakuluineen on korvattu. Lapseni kyynerpään pysyvä vika ja haitta sekä kosmeettinen haitta; päänsärkykohtaukset tilapäisenä haittana; samoin myös kipu ja särky sekä henkinen kärsimys ovat kaikki vailla korvausta. Miten näistä haetaan korvauksia ilman että joudun ottamaan taloudellisen riskin palkkaamalla asianajajan?
Ahdistunut äiti
Kommentit (61)
mutta mikä lienee totuus.
jos äidille on soitettu juuri, kun on tulossa hakemaan on luonnollista, että odottavat pari minuuttia äitiä. Taksin soittamisessa olisi mennyt pidempi aika.
Lapsi olisi pudonnut telineeltä vaikka hoitaja olisi seissyt vieressä.
Päänsärkykohtausket kuulostavat aika epämääräisiltä ja tosiaan voi olla vaikea tietää mistä ovat tulleet.
Ihan hirveää. Mutta kaiken keskellä muista, että poikasi ja sinä olette ELOSSA, mitään vielä pahempaa ei tapahtunut. Erään tuttavani lapsi ei selvinnyt päiväkodissa tapahtuneesta onnettomuudesta, sinun lapsesi oli häntä niin paljon onnekkaampi.
Ollaan onnellisia näistä meidän lapsistamme. Koskaan ei tiedä mitä aika tuo.
Love!
oikeusapuun. Monilla yhdistyksillä ja järjestöillä on myös lakineuvontaa, vaikkei se tietenkään ole sama asia.
Voimia.
ei olisi auttanut. Tämä nyt vaan on valitettava tosiasia. Onnettomuuksia sattuu toisinaan.
Mutta koska vamma on kirjattu tapahtuneeksi päiväkodissa, niin vamman hoitaminen maksetaan (kunnallisella) elämän loppuun saakka.
Mutta liiotelllulta kuulostaa hakea korvauksia kyynerpään kosmeettisesta haitasta pojalle. Ja mitä vaikka hoitaja todettaisiin syylliseksi? Saisi sakkoja. Tekisikö se sinut onnellisemmaksi tai pojan kyynerpään terveeksi?
Neuvon sinua juttelemaan ammattiauttajan kanssa tuon ahdistuksesi syntymekanismeista, jotta opit hallitsemaan sitä.
Ap, kerää itsesi ja jatka elämää!
Tee tästä jutusta julkinen, jaa facebookissa tms.Tällaiset tarinat lähtee tosi nopeasti kiertämään somessa. Tai soita iltasanomiin/lehteen? Tärkeää olisi, että kaikki tietäisivät, millainen hirveä päiväkoti tuo on. Eli kerro myös päiväkodin nimi.
Inhottava tapahtuma ja ikävät jälkiseuraamukset, mutta lapsia tippuu kiipeilytelineestä myös kotihoidossa. Erityisen paljon vammoja tuleekin juuri lomilla ja viikonloppuina, jolloin lapsia valvovat _omat vanhemmat_. Rikoksen kriteereitähän tämä ei millään täyty, eikä välttämättä tulisi korvausta edes huolimattomuudesta tms.
suomessa virkamiehet on erityisessä suoojelussa
Tästäkin tarinasta puuttuu se toinen puoli; ap:n nico-petteri ei ota vastaan kieltoja eikä komentoja, vaan saa tehdä mitä haluaa. Koska kotonakaan kukaan ei kiellä mussukkaa! Onnea vaan ap, niin makaa kuin petaa. Toivottavasti osaat nyt pitää kakaroillesi kuria.
Kamalaa :(
Lapseni oli 2000-luvun alussa pph:n varahoidossa koillishelsinkiläisessa kunnallisessa päiväkodissa - päiväkodin puolella oli toden totta filosofiana vapaa kasvatus ja esim. leluja sai käsittääkseni paiskoa pitkin seiniä ja kavereita tuuppia alas liukumäestä. Pph:n varahoidon puolella silmät pyöreinä kuunneltiin sitä menoa ja pelättiin ulkoiluja. Lapseni pelkäsi todella paljon sinne menoa (roikkui ulko-oven karmeissa). Niin että uskon täysin ap:n kertomuksen ja eiköhän ole sama paikka kyseessä.
Kappalejakojen puuttumisesta mielensä pahoittajille tiedoksi etten saanut pitkää kirjoitusta muuten mahtumaan kuin tiivistämällä tekstiä.
Enää en ihmettele miksei joissakin päiväkodeissa viitsitä valvoa lapsia asianmukaisesti. Vakavistakaan päiväkotitapaturmista ei seuraa henkilökunnalle mitään seuraamuksia. Nähtävästi se riittää, että päiväkodin henkilökunta ulkoiluaikaan viihdyttävät itseään ja palkka juoksee...
Kyseisen päiväkodin pihalla ollut kiipeliteline oli kahden metrin korkuinen neliönmallinen teline, jossa ylhäällä oli ruudukkoon solmittujen köysien välissä isot aukot. Tapaturmapäivänä pihalla oli kaksi lastenhoitajaa vain neljä tai viisi päiväkotilasta. Vahdittavien lasten lukumäärä ei siis ollut mitenkään haasteellinen tehtävä. Säännösten mukaan päiväkodin henkilökunta vastaa lasten valvonnasta. Kuitenkaan lapseni kiipeilytelineeseen kiipeämistä ja vaarallisen korkealla olevan yläpalkin ylittämistä pelkkien köysien varaan ei valvottu asianmukaisesti. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kumpikin lastenhoitajista havahtui vasta lapsen itkuun ja kumpikin joutui katseellaan etsimään mistäpäin itku kuuluu. Kumpikaan lastenhoitaja ei ollut todellisuudessa tietoinen lapseni toiminnasta päiväkodin pihalla.
Tein itse vahingonkorvausvaatimuksen henkilövahingosta Helsingin kaupungille tämän vuoden alussa. Yli 7 kuukauden odottamisen jälkeen nyt tuli varhaiskasvatuslautakunnalta päätös hylätä korvausvaatimukseni. Vaadin oikaisua varhaiskasvatuslautakunnan päätökseen hylätä korvausvaatimus lapseni henkilövahingosta. Myös oikaisuvaatimukseni ko. päätökseen hylättiin. Päätöksen mukana olleiden muutoksenhakuohjeiden mukaan voin tehdä kunnallisvalituksen Helsingin hallinto-oikeudelle, mutta tämä instanssi ei kuitenkaan käsittele yksityisoikeudellisia vahingonkorvausasioita. Olen ajautunut umpikujaan. Tunnen voimakasta syyllisyyttä ettei voimavarani aikanaan riittäneet selvittämään oikeaa oikeusmenettelyä viedä asiaa eteenpäin. Pelkäsin myös että henkisen ahdingon lisäksi saattaisin joutua myös isoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Kärsin pitkittyneestä traumaperäisestä stressihäiriöstä ja olen hyvin ahdistunut. Olen nyt itse hakeutunut saamaan apua ahdistukseeni. En tiedä miten koskaan pystyn hyväksymään sitä, että lapselleni on tehty oikeusmurha.
Tunnen AP:n henkilökohtaisesti, tunnistin tästä viestistä. Tässä on muuteltu erilaisia asioita, mutta tunnistin silti. Nykyään ap:n lapset ovat yksityisessä päiväkodissa ja menee kuulemma hyvin.
ap, kokeile kunnan oikeusaputoimisto!
Miksi veit tapahtuman jälkeen vielä lapsesi samaan päiväkotiin?
En usko koko tarinaa.
Stressihäiriö yhden tapaturman takia ja sen selvittämisen takia, ei uppoa. Tervetuloa elämään mun elämää, taistelua lapsen oikeuksien puolesta jo 10 vuotta ja melkein koko ajan täyttä työpäivää ja kotia olen pyöritellyt. Jos tuota et kestä, niin et kestäis mun elämään kuukauttakaan.
Jos oikeasti haluaa oikeutta, sen hakee maksoi mitä maksoi. Ei siinä vaiheessa aleta pennejä laskemaan. Varsinkin kun on kyse omasta lapsesta.
"Sairaalasta kotiutumisen jälkeen poikani sai välillä hirvittäviä tuskanhuutokohtauksia". Hirvittävää. Minuakin tässä ihmetyttää se, että miksi ambulanssia ei soitte paikalle. Kummallista käytöstä päiväkodin työntekijöiltä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:28"]
Tunnen AP:n henkilökohtaisesti, tunnistin tästä viestistä. Tässä on muuteltu erilaisia asioita, mutta tunnistin silti. Nykyään ap:n lapset ovat yksityisessä päiväkodissa ja menee kuulemma hyvin.
[/quote]
Oliko niitä hulluja kakaroita yksi vai monta, jotka tuhosi ap.:n lapsen terveyden?
Mikä oli päiväkodin nimen etukirjain? On todellakin ahdistavaa kun ei tiedä päiväkotien tasosta. Täytyisi tehdä joku "musta lista" päiväkodeista joissa työntekijät eivät valvo lapsia joko turvallisuuteen liittyvissä asioissa taikka muuten.
koko viestin urpå.