Tarja`s

Kappalejakojen puuttumisesta mielensä pahoittajille tiedoksi etten saanut pitkää kirjoitusta muuten mahtumaan kuin tiivistämällä tekstiä.

Enää en ihmettele miksei joissakin päiväkodeissa viitsitä valvoa lapsia asianmukaisesti. Vakavistakaan päiväkotitapaturmista ei seuraa henkilökunnalle mitään seuraamuksia. Nähtävästi se riittää, että päiväkodin henkilökunta ulkoiluaikaan viihdyttävät itseään ja palkka juoksee...

Kyseisen päiväkodin pihalla ollut kiipeliteline oli kahden metrin korkuinen neliönmallinen teline, jossa ylhäällä oli ruudukkoon solmittujen köysien välissä isot aukot. Tapaturmapäivänä pihalla oli kaksi lastenhoitajaa vain neljä tai viisi päiväkotilasta. Vahdittavien lasten lukumäärä ei siis ollut mitenkään haasteellinen tehtävä.  Säännösten mukaan päiväkodin henkilökunta vastaa lasten valvonnasta. Kuitenkaan lapseni kiipeilytelineeseen kiipeämistä ja vaarallisen korkealla olevan yläpalkin ylittämistä pelkkien köysien varaan ei valvottu asianmukaisesti. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kumpikin lastenhoitajista havahtui vasta lapsen itkuun ja kumpikin joutui katseellaan etsimään mistäpäin itku kuuluu. Kumpikaan lastenhoitaja ei ollut todellisuudessa tietoinen lapseni toiminnasta päiväkodin pihalla.

Tein itse vahingonkorvausvaatimuksen henkilövahingosta Helsingin kaupungille tämän vuoden alussa. Yli 7 kuukauden odottamisen jälkeen nyt tuli varhaiskasvatuslautakunnalta päätös hylätä korvausvaatimukseni. Vaadin oikaisua varhaiskasvatuslautakunnan päätökseen hylätä korvausvaatimus lapseni henkilövahingosta. Myös oikaisuvaatimukseni ko. päätökseen hylättiin. Päätöksen mukana olleiden muutoksenhakuohjeiden mukaan voin tehdä kunnallisvalituksen Helsingin hallinto-oikeudelle, mutta tämä instanssi ei kuitenkaan käsittele yksityisoikeudellisia vahingonkorvausasioita. Olen ajautunut umpikujaan. Tunnen voimakasta syyllisyyttä ettei voimavarani aikanaan riittäneet selvittämään oikeaa oikeusmenettelyä viedä asiaa eteenpäin. Pelkäsin myös että henkisen ahdingon lisäksi saattaisin joutua myös isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. 

Kärsin pitkittyneestä traumaperäisestä stressihäiriöstä ja olen hyvin ahdistunut. Olen nyt itse hakeutunut saamaan apua ahdistukseeni. En tiedä miten koskaan pystyn hyväksymään sitä, että lapselleni on tehty oikeusmurha.