Lapseni järkyttävä päiväkotitapaturma

Lapseni olivat aikanaan Koillis-Helsingissä päivähoidossa. Eräässä päiväkodissa oli mielestäni huolestuttavan välinpitämätön lastenhoito. Kaikenlaisten ikävien sattumusten takia olin menettänyt luottamukseni päiväkodin toimintaan. Esimerkiksi toisen lapseni käsivarsissa oli usein puremajälkiä. Kun löysin puremajäljen hänen takapuolestaan, niin tiedustelin päiväkodista olisiko heillä tietoa miten lapseni saa puremajälkiä, joista osa on niin syviä, että ne tulehtuvat. Päiväkodin lastenhoitajat sanoivat, että ovat unohtaneet sanoa, että yksi saman ryhmän lapsi puree muita! Erityisen huolissani olin pihavalvonnan heikosta tasosta, sillä usein lapsiani hakiessani henkilökunta vain jutteli jossain pihan kulmassa keskenään eikä kukaan viitsinyt vilkaista hoidokkien touhuja. Valitettavasti myös päiväkodin johtaja kuului tähän ryhmään ja koin ette hänen kanssaan voinut rakentavasti keskustella päiväkodin toiminnan epäkohdista. Tein päiväkodin johtajan esimiehelle lasten päivähoitotoimiston toimistopäällikölle valituksen, jossa ilmoitin tyytymättömyyteni erityisesti päiväkodin pihavalvontaan. Valituksentekijän nimi vuodettiin päiväkotiin vaikka pyysin toisin.

Joitakin kuukausia tämän jälkeen 3-vuotias poikani tippui päiväkodin kiipeilytelineeltä kahden metrin korkeudelta loukaten pahasti toisen kyynerpäänsä. Minulle soitettiin hetkeä ennen päiväkodin pihan saapumisestani tapahtumasta. Poikani oli nostettu vuotta nuoremman pikkusiskon rattaisiin ja niissä hän kyyhötti kalman kalpeana. Järkytykseni oli kova, kun näin kyynerpään olevan täysin murskana ja luunpalat erottuivat useina muhkuroina nahan alla. Minua käskettiin viemään lapseni terveysasemalle. Lähdin järkytyksestä sekaisin juosten hakemaan autoa kotipihalta, jotta voisin viedä lapseni sairaalaan. Tuosta automatkasta en muista muuta kun takapenkiltä toisen lapsen tuskallisen huudon ja toisen hysteerisen itkun. Poikani kyynerpää avoleikattiin ja luunpalat kiinnitettiin luupiikein paikoilleen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen poikani sai välillä hirvittäviä tuskanhuutokohtauksia, jotka oletin johtuvan operoidusta kyynerpäästä. Päivisin hän yhtäkkiä lyyhistyi maahan polvilleen kippuraan ja huusi tuskissaan. Onnettoman ihmettelin miten koukkuun kipsattu käsivarsi vie noin pahasti koordinaatiokyvyn ja miten hänen operoituun kyynerpäähänsä voi särkeä niin paljon. Öisin jouduin useita kertoja rauhoittelemaan tuskasta tärisevää ja huutavaa lastani. Tällöinkin ihmettelin miten hän saa noin pahoja kipukohtauksia kyynerpään takia. Vasta kaksi kuukautta tapaturman jälkeen lasten isoäiti sanoi ettei poikani huuda kyynerpääkipua vaan hän saa voimakkaita pääkipukohtauksia. Poikani ei itse vielä tässäkään vaiheessa osannut itse kertoa mihin häntä sattuu. Soitin sairaalaan ja kerroin näistä tippumisen jälkeisistä pääkipukohtauksista, joita ryhdyttiin muutaman päivän kuluttua tutkimaan. Uni-EEG tutkimuksen perusteella pojallani todettiin olevan epilepsia. Tutkiva neurologi sanoi, että poikani epilepsiaa on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn epileptiseen kohtaustyyppiin, sillä hänellä on todennäköisesti traumaperäinen epilepsia. Lapseni tuska ja kohtalo olivat minulle liikaa ja jouduin kriisiterapiaan. Tein päiväkodin tapaturmasta poliisille rikosilmoituksen ja asiaa ruvettiin tutkimaan välittömästi nimikkeillä valvontavelvollisuuden rikkominen ja vammantuottamus. Tässä vaiheessa koin hyvin ahdistavaksi viedä lapsiani tähän samaan päiväkotiin. Sain voimakkaita psykosomaattisia oireita. Soittelin itse muihin lähipäiväkoteihin ja sain helpotuksekseni vaihdettua lapseni toiseen päiväkotiin. Epilepsialääkityksellä ei saatu riittävää helpotusta poikani kohtauksiin. Pojalleni tehtyjen muiden tutkimusten perusteella epilepsiadiagnoosi vaihtui lyhytkestoisiksi päänsärkykohtauksiksi ja epilepsialääkitys purettiin vähitellen.

Kahden vuoden odottelun jälkeen kihlakunnan syyttäjältä tuli syyttämättä jättämispäätös. Tuo päätös tyrmäsi minut ja tipuin tyhjän päälle. Pihalla oli ollut kaksi lastenhoitajaa ja vain viisi lasta, mutta kumpikaan päiväkodin pihavalvojista ei ollut valvonut lapsia asianmukaisesti eivätkä näin ollen nähneet poikani tippumistapahtumaa. Poliisille annetun lääkärinlausunnon mukaan todettiin, että ei ole selvää näyttöä kaksi kuukautta tapaturman jälkeen alkaneitten päänsärkykohtausten yhteydestä sattuneeseen tapaturmaan. Poikani neurologisissa sairauskertomuksissa on kuitenkin alun perin mainittu, että murtuman jälkeen on kiinnitetty huomiota lyhytkestoisiin päänsärkyoireisiin. Useiden eri lääkäreiden vastaanottokertojen jälkeen alkamisajankohta oli muotoutunut, että päänsärkykohtaukset olisivat alkaneet vasta silloin kun niitä ryhdyttiin tutkimaan. Pojallani ei ole ollut ennen tippumista minkäänlaista pääkipua ja tippumisen jälkeiset päänsärkykohtaukset eivät olleet sisäsyntyisiä vaan ne olivat posttraumaattisia.

Olen yrittänyt prosessoida valitusta päätöksestä eteenpäin, mutta psyykkiset ja fyysiset voimavarani ovat liian vähissä. Koen, että lapselleni on tehty oikeusmurha. Kyynerpään leikkauskulut, sidetarvikkeet ja särkylääkkeet sekä nyt myös hiljattain neurologiset tutkimuskulut lääke- ja matkakuluineen on korvattu. Lapseni kyynerpään pysyvä vika ja haitta sekä kosmeettinen haitta; päänsärkykohtaukset tilapäisenä haittana; samoin myös kipu ja särky sekä henkinen kärsimys ovat kaikki vailla korvausta. Miten näistä haetaan korvauksia ilman että joudun ottamaan taloudellisen riskin palkkaamalla asianajajan?

Ahdistunut äiti