Vauva vuodelle 2014 :)

Taitaa olla keskustelun alkuperäinen aloittaja kadonnut kokonaan - katsotaan tuleeko vielä takaisin :) Toivotaan ainakin näin!



Mutta sinulla on kyllä aivan erilaiset vauvakuumeen lähtökohdat kuin minulla: itse en ole koskaan pystynyt kuvittelemaankaan elämääni ilman omia lapsia! :) Lapset ovat siis aina kuuluneet "elämänsuunnitelmaani" ja tällä hetkellä kovin pelko onkin se, että lapsia ei välttämättä siunaannukaan. Mutta tuota ajatusta pyrin aina työntämään taka-alalle - miksi pelkoon olisi syytä? Mieheni on siis myös jo aivan valmis tulemaan isäksi, mutta haluamme tosiaan odottaa siihen asti, että hän on valmistunut siihen mennessä (ja päässyt myös töihin), kun alamme edes yrittämään lasta. Toiveissa siis olisi, että voisimme ensi syksynä alkaa yrittämään, minulla kun pitäisi tuolloin olla enää alle vuosi opintoja jäljellä :) Ainakin on hyvä lisämotivaation lähde valmistua ajoissa :)

näyttää olevan. JOsko tämäkin keskustelu kuiteskin elpyisi kun siihen vähän puhaltaa uutta henkeä. :)



Tiedän ,että mulla on aika erikoiset lähtökohdat tähän perheen perustamiseen. Mulle se lapsen hankinta ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys. Luulen ,että tähän vaikutti se, että en koskaan mennyt sekaisin toisten vauvojen näkemiestä. Tiedäthän mitä tarkoitan? ;)Äitini kuiteskin lohdutti, että hän on aikoinaan ollut ihan samanlainen.

Tuon lisäksi en myöskään ole koskaan aikaisemmin kärsinyt vauvakuumeesta. Tämä on siis ihan uusi tunne minulle XD

en mä nyt niistä erikoisista lähtökohdista tiedä! :) Näinhän se tuntuu usein menevän: toiset ei ikinä kuvitteliskaan hankkivansa lapsia (ei välttämättä edes siedä niitä), mutta ajan myötä siihen ajatukseen kypsyy ja ajatukset saattaa muuttua aivan täysin :) Ihanaa, että sinä oot siihen ajatukseen kypsyny! Minä itte (kuten jo aikasemminki sanoin) oon aina halunnu lapsia ja koska yksinkertaisesti rakastan lapsia, oon myös ammatiltani lastentarhanopettaja :)



Nyt täytyy toivoa, että tänne keskusteluun tulee mukaan muitakin vauvakuumeilijoita - ainaki sitten myöhemmin, kun rupee tuleen muillekin kuumeilut vuodelle 2014 ajankohtaisiksi :) Me ollaan jo ainakin ajoissa!



Meillä tosiaan tilanne sellainen, että lapsista ollaan jo haaveiltu useampi vuosi (minä haaveilin jo ennen kuin edes tapasin mieheni), ja mies kypsyi jo alkuvuosina ajatukseen hyvinkin nopeasti. Olemme vain odotelleet tosiaan "parempaa" aikaa perheen perustamiselle, ja nyt se aika alkaa olla jo kohdillaan :) Tottakai ideaalinen, jopa normatiivinen tilanne olis se, että molemmilla olis töitä ja taloudellinen tilanne olis siltä osin kunnossa. MUTTA. Töitä me ehditään molemmat vielä miehen kanssa tehdä (molemmat kun ollaan opiskeltu alalle, joista ei koskaan tule työt loppumaan) sitten lasten jälkeenkin. Meille aika on siis hyvin kypsä ja molemmat on perheen perustamiseen täysin valmiita :) Minähän se pahin kuumeilija olen ja olisin jo keväällä valmis yrittämään, mutta mulla jäis gradu varmasti vähän kesken, jos heti keväällä tärppäis. Eli ehkä maltetaan vielä mielemme ja jaksetaan odottaa se puolisen vuotta :)

Niin kait sitä sanotaan, että se biologinen kello alkaa vain jossakin vaiheessa tikittää. Itse ainakin olen miettinyt asiaa sen verran paljon( ensin ei:n kannalta ja sitten taipunut kyllä puolelle), että asia on kyllä mietitty läpikotaisin.



Oon varmaan oikeesti miettinyt kaikki kauhuskenaariot ja sitä miksi ei. Oon myös miettinyt sitä miksi joku haluaa lapsen. En ymmärtänyt asia, ennen kuin itse koin saman. Kaipuu omasta lapsesta on niin kova, että se jäyttää sielua ja ytimiä myöten. Monen monen vuoden jälkeen, olen vihdoin ja viimein valmis äidiksi.



Talouspuolen asiat kyllä voi täällä olla paremmin. Itse kun siis vasta valmistumassa ja työkokemusta aika vähän. Onneks mies on tosiaan ollu työelämässä jo nelisen vuotta ja ansaitsee keskiverrosti, joten ei kait se ihan katastrofi olisi jo yhden lapsen tekis tähän ja sit seuraavan vaikka parin kolmen vuoden päästä.



saanko kysyä opiskeletko sattumoisin opettajaksi? kun sulla on tuo lastentarhanopettajan pätevyys.

Itse olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa. Mies oli alkuun hieman ihmeissään eikä oikein uskonut, että olen tosissani. Ajatusta on kypsytelty puolin ja toisin. Nyt olemme päättäneet, että pillereiden syönti lopetetaan talvella/keväällä ja seuraillaan kiertoa, miten se asettuu aloilleen. Sitten loppu keväästä/kesällä voisi alkaa ihan yrittämään kun itsellä loppuu koulu ja elämäntilanne on silloin oikein sopiva vauvan tekoon. Kovasti siis toivotaan, että vauva tulee taloon keväällä tai kesällä 2014! :)

Tervehdys :) Ihanaa huomata että noin pitkän ajan päähän haaveilevia on muitakin. Itse olen kärsinyt/nauttinut todella voimakkaasta vauvakuumeesta reilu puoli vuotta. Olisin valmis yrittämään heti, mutta mieheni haluaa järkisyistä odottaa yrittämisen aloittamisessa ensi vuoden syksyyn. Yhteistä elämää meillä on takana noin 2 vuotta ja meillä on kaikki erinomaisesti. Ennen mieheni tapaamista en ollut varma haluanko koskaan lapsia, mutta sen myötä kun "se oikea" tuli elämääni olen varmistunut siitä että pieni tulokas tulee täydentämään jo niin ihanaa elämäämme. Mieheni on perustellut halunsa odottaa ensi syksyyn todella hyvin, mutta minun on vaikeaa ajatella asiaa järjellä. Tämä kuumeilu tuntuu niin hormonaliselta ja tunnepitoiselta asialta, että sitä on vaikea hillitä. On ihanaa kuitenkin tietää että tämä on vain ajan kysymys ja teidän kohtalotoverien kanssa odottelu tulee varmasti olemaan astetta helpompaa.

Heips! Täälläkin haaveillaan vauvasta vähän turhankin paljon. Valmistua olisi tarkoitus 5/2014, joten niihin aikoihin saisi pienokainen tulla ulos maailmasta. miten vaan jaksaa odottaa?

Täälläkin yksi vauvakuumeinen ilmoittautuu mukaan keskusteluun. Vauvasta on tullut haaveiltua reilun vuoden verran ja ensi keväänä sitten olisi tarkoitus saada haaveet todellisiksi ja alkaa yrittämään ensimmäistä omaa pienokaista. Kiva, että täältä löytyi muitakin samaa suunnittelevia. Mistäpäin te muut ootte? Itse oon Pohjanmaalta.

Heippa kaikille!



Olen pian 21 vuotta täyttävä nainen. Tällä hetkellä minulla on opiskelut kesken ja tarkoitus olisi valmistua keväällä 2013.



Mieheni on 29 vuotta ja hänellä on vakituinen työpaikka. Olemme pitäneet tiiviisti yhtä lähes viiden vuoden ajan. Yhteen ollaan tosin vasta nyt marraskuun aikana muuttamassa.



Minulla on aivan kauhea vauvakuume! Toivoisin kovasti vauvaa vuodelle 2014, jos ensi keväänä voisi alkaa yrittämään.



Ongelmana tässä on se, että mies ei ole varma olisiko hän valmis niin pian. Hän miettii myös taloudellista tilannetta riittääkö rahat, milloin pääsen töihin yms.



Kyllä tässä viimeaikoina on kuitenkin ihan mukavasti edistystä tapahtunut, katsellaan miten tilanne etenee. :)

...teille kaikille :) Ihana huomata että tänne on ilmaantunut uusia kanssasisaria. Itselläni tunteet ovat velloneet viime aikoina ihan vuoristorataa. Välillä itkettää, välillä naurattaa ja toisinaan tekisi mieli huitaista puolisoa kaulimella päähän, jos se vaikka edesauttaisi pullan saamista uuniin.



Ensi syksyyn pitäisi siis jaksaa sinnitellä, mutta miksi tämä aika menee näin hitaasti? Olen miettinyt pääni puhki mistä saisin muuta ajateltavaa, jotta koko elämä ei pyörisi vain tämän vauva-asian ympärillä. Vielä en ole keksinyt mitään riittävän tehokasta. Nautin niistä hetkistä kun tämä vauvakuume tuntuu ihanalta, mutta tämä ei valitettavasti ole ainakaan minulle iskenyt ainoastaan niiden ihanien tunteiden kanssa. Toisina hetkinä odotus masentaa syvästi. Tuntuu että elämä tikittää kuin kello ja joudun tuhlaamaan "vauvatonta aikaa" tahtomattani.



On ihanan helpottavaa käydä täällä toteamassa että kanssani on muitakin samassa veneessä, vertaistuki on vertaansa vailla :) Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Ps. Asun pääkaupunkiseudulla :)

Onpas kiva kuulla täällä muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Mäkin oon yrittänyt keksiä muuta tekemistä ja ajateltavaa, että ajattelis jotain muutakin välillä kuin vauvoja, välillä huonommalla ja välillä paremmalla menestyksellä. Jotenkin tuo on tuttua täälläkin, että välillä jaksaa odottaa ihan hyvin ja välillä taas tuntuu, ettei aika kulu yhään eteenpäin, varsinkin kun on luonteeltaan vähän tällainen "kaikki mulle heti nyt -tyyppi". Mutta on kyllä tullut todettua moneen kertaan, että onneksi miehet osaa tätäkin asiaa ajatella vähän enemmän järkevästi, koska on itsekin ollut pakko ajatella vauva-asiaa monesta näkökulmasta. Eniten vaan tällä hetkellä ehkä jännittää se, että mitä jos ei sitten saakaan niitä lapsia niin helposti.

Otin tänään ison askeleen ja rekisteröidyin sivulle ja sen myötä vauva-asia konkretisoitui aika kertaheitolla. Olen siinä vaiheessa, että vauvaa meille toivotaan ja siitä puhutaan melkein päivittäin, mutta sitä vielä jarrutellaan vähän.



Meillä tilanne on se, että itse olen 26 vuotias väitöskirjaa tälla hetkellä täysitoimisesti (40h/vko) päkertävä opiskelija. Toinen vuosi menossa ja luultavasti noin 3-4 vielä edessä ennen kuin saan sen valmiiksi ja voin saada vakityöpaikan. Mies (30) on vakitöissä, mutta alalla jossa joutuu viettämään pitkiä aikoja pois kotoa, joten tarkoituksena olisi hänen mennä opiskelemaan uusi ammatti ja vaihtaa töitä, mikä ei taas ole taloudellisesti mahdollista ennen kuin minä saan vakitöitä. Ja vauvakuume on kummallakin kova.



Ollaan vähän pattitilanteessa kun järki sanoo, että odotetaan siihen asti kunnes saan väitöskirjan valmiiksi ja hän on "normaalissa" työssä, mutta hirveen vähänhän sillä järjellä on tälläsen asian kanssa tekemistä :D. Nyt ollaan päätetty, että kun pillerit loppuu helmikuussa niin siinä muutama kuukausi odotetaan kierron tasaantumista ja sitten voidaan ruveta yrittämään, koska ei sitä "täydellistä" aikaa tule ikinä ja kuitenkin tiedän, että enemmän katuisin sitä että työnsaanti määrittäisi perheenperustamisen ja siirtäisi sitä monella vuodella. Enitenhän siinä hirvittää se, että kun oma ura on hirveän tärkeä ja sen eteen on tehty niin paljon töitä ja kun odottaa sitä 50/50 työnjakoa myös lapsenhoidossa ja nyt jo realistisesti näkee että se pieni vauva tulee olemaan paljon enemmän mun vastuulla, koska miehen täytyy olla muualla töissä, joten yövalvomiset ja vauvahuushollin pyöritys jää sitten mun vastuulle ja kun sitä väitöskirjaakin pitäisi siinä tehdä, niin katsotaan miten jaksaminen kestää :D.



Ai niin, ja me asutaan ulkomailla, joten raskausaikana ja vauvanhoito asioissa saa varmaan varautua hyvin erilaisiin toimintatapoihin kuin Suomessa.

Ihanaa, kun tänne on ilmaantunut näin paljon lisää äidiksi haluavia! :) Tervetuloa kaikki!



Täällä onkin eri lähtökohdista olevia, ja se jos jokin kertoo siitä, että ei sitä lapsen "tuloa" voi aina loputtomiin siirtää.. Aina on jotain, mitä pitäisi ensin "tehdä". Aloittaa opinnot. Valmistua. Mennä töihin. Saada vakituinen työpaikka. Odottaa, että puolisollakin asiat sujuvat em. tavoin. Säästää rahaa. Eli siirtää lapsien hankkimista vuosi vuoden jälkeen uusin verukkein. Minkähän takia lastenhankkinan keski-ikä vain nousee aina vain? No, minä en ainakaan aio odottaa vakityöpaikan saamista. Lastenkin jälkeen ehtii tehdä töitä - aina eläkkeelle asti. :) Onneksi tuo oma puoliso valmistuu nyt keväällä ja pääsee toivottavasti sitten töihin (töitä hänelle on jo luvattu, mutta lupauksethan on vielä helppo purkaa, kun mitään ei ole paperilla). Jos ei, niin sitten on jo sellainen tilanne, että vauvaa ei vielä uskalleta tähän taloudelliseen tilanteeseen tuoda. :/ Täytyy siis toivoa vain parasta! Eihän sitä lasta rahalla kasvateta, mutta kyllä se vain näin tuntuu olevan. Rahalla on merkitystä. Kyllä suurempaan perheeseen menee huomattavasti enemmän rahaa - valitettavasti.



Itsehän olen siis lto, ja opiskelen tällä hetkellä kasvatustieteen maisteriksi (en siis opettajaksi) :) Ja minä asustelen itse Jyväskylässä :)

On ollu niin paljo kaikkee hässäkkää koulun kanssa että en oo kerenny enkä muistanu käydä täällä katsomassa että onko tullut vastauksia(alkuun kun ei tullut)...



Ihanaa tietää että on muitakii jotka haaveilee ja kuumeilee samaan aikaan! :)

Välillä meinaa ukolla mennä hermo kun mulla varsinkii kuume vaan nousee etenkii just ennen ovulaatiota... :D (onneks se ymmärtää..)

Nyt on meilläkii talo tai edes isompi asunto hakusessa..

Ootteko te kertoneet läheisillenne vauvahaaveista?

minä oon kertonu vaan parhaimmille kavereille, he molemmat arvasivat.. itku kun pääs vauvaohjelmaa katottaessa.. :')



Nii ja Pohjois-Savosta olen...

on jotenkin helpottavaa lukea muiden tekstejä kun itsellä on ihan samoja fiiliksiä. Mun mies on kans vakitöissä ja lapsia hänen puoleltaan jo on. Vauvakuume on mulla ihan hirvee, tosin välillä on parempia aikoja että jaksaa odottaa niinku te muutki kirjottelitte. Jotenkin haluaisi kovaa omaakin lasta vaikka miehen lapset ihania ja tosi hyvin tulen toimeen heidän kanssa. Se oma kuitenkin puuttuu.

Koko viesti ei tullut näkyviin kun kirjoitin, liekö liian pitkä. Eli oli tarkoitus kirjoittaa vähän ehkäisy asiaa ja kysyä millaisia kokemuksia muilla on. Oon siis käyttänyt pillereitä 6vuotta ja nuvaringiä n.1v. Lopetin pillerit toissa kesänä koska pelotti ajatus siitä että niitä olen syönyt niin kauan. No menkat ei ikinä alkanu n7kk, joten alotin ton nuvaringin. Nyt mietin kauan haluanko uusia renkaan reseptiä, mutta päätin kuitenkin..vaikka kovat itkut siinä tuli kun juttelin miehelle tästä. Pelottaa että kun ensi syksynä olisi tarkoitus alottaa vauvan yrittäminen niin ne menkat ei sittenkään ala. Ja kaikkea muutakin tullut mietittyä.

Kyllähän tämä kieltämättä helpottaa kun on muitakii kenellä on sama tilanne..

Nyt vaan pitäs jaksaa keskittyä opintoihin täysillä että sais tuon koulun suoritettua ajallaan ja sais töitä, että ois ees vähä sukanvarressa siinä vaiheessa kun äippäloma rupee olemaan ajankohtasta...



Me hommattiin jo akvaario että on jotakii mitä hoivata.. :D

Nyt oli pakko päättää jotain konkreettista, jotta kuumeilu helpottuisi edes jonkin verran. Päätin ihan yks kaks, että lopetan Nuvaringin kuukauden vaihtuessa heinäkuuhun. Okei, siihen on vielä pitkä aika, mutta helpottaa kun on joku jota kohti tavoitella. En vielä puhunut tästä miehelleni, mutta kerron sen kyllä. Voimme sitten yhdessä keskustella kuinka jatketaan ehkäisyn kanssa tai ilman. Voihan siinä kuitenkin tovi vierähtää että kuukautiset alkavat ja kierto tasaantuu.

Tänne on kivasti tullu jo keskustelua :D Heh... Varmaan olis tännekin joku akvaario tai jokin muu eläin tarpeen, niin olis jotain hoivattavaa :) tohon ehkäisyyn liittyen muakin vähän huolettaa, että miten kroppa taas toimii kun noin viiden vuoden jälkeen jättää e-pillerit pois. Täällä olis tarkoituksena lopettaa pillerit huhti-toukokuun vaihteessa. Paljon helpompaa ja kivempaa tää odottaminen, kun ei oo pitkä aika odottaa enää. Vaikka siitähän se odotus vasta alkaa :)

Vauvakuumeilua ja pidemmän tähtäimen suunnittelua täälläkin. Olen Katja, 25v vaatetusalan moniosaaja, ollut töissä samassa firmassa neljä vuotta. Mulla on tuommonen mielitietty Erno, 39v, hän on tatuointiyrittäjä, ja hänellä on kaksi päiväkoti-ikäistä poikaa edellisestä suhteesta. Pojat asuu virallisesti isällään, heillä on yhteishuoltajuus, ja pojat on joka toinen viikko meillä.



Mun tausta on seuraava: olen ollut naimisissa erään N:n kanssa, mutta erottiin yli vuosi sitten. Silloin vakuutin itselleni pysyväni sinkkuna ainakin pari vuotta :D Kappas keppanaa, kun mulle tuli tilaisuus ottaa tatuointi eräässä tapahtumassa maaliskuussa, ja Ernonhan siinä sitten tapasin. Palat loksahti hyvin yhteen, enkä vaan voinut kieltäytyä, kun Erno pyysi treffeille. No treffejä tuli parit, ja se oli sitten ihan selvä peli, että me ollaan kimpassa.



Nyt eletään marraskuuta samaista vuotta, enkä ole kyllä omassa kotonani nukkunut enää kuukausiin. Irtisanoin asumisoikeusasuntoni pari viikkoa sitten, siinä on 3kk:n irtisanomisaika. Jos emme siihen mennessä ole löytäneet yhteistä asuntoa, muutan Ernon luokse. Fine.



Erno haluaa lisää lapsia, eli meillä on yhteinen päämäärä. Mulla on kädessä ehkäisyimplantti, joka pitää poistaa toukokuussa 2013. Must se on ihan hyvä aika ruveta toden teolla järjestelemään asioita niin, että raskaudun. Odotan kauhulla kuukautisia. Mulla on tän implantin aikana ollut hyvin epäsäännöllistä vuotoa, välillä on ollut kuukausia ilman mitään, välillä voi vuotaa puoltoista viikkoa. (Etovaa.) Mulla ei ole varmaan ikinä ollut säännöllisiä luomukuukautisia, koska olen aloittanut hormonaalisen ehkäisyn 13-vuotiaana, tuotteet on vaan vaihtunu välissä. Vähän hirvittää, et tuleeko onnistumaan, ja olenko pilannut hedelmällisyyteni täysin.



Tällasia. Vuodelle 2014 vauvaa toivoessa.