katjaa

Heippa!

En nyt lukenut näitä välisivuja viime viestini jälkeen, mutta tämän sivun 35 luin. Toivotan teille kaikille onnea ja menestystä plussaamisen suhteen, ja erityisesti Hummingbirdille tsemppiä. Toivon kovasti, että tyyppi pysyy kyydissä kaikesta huolimatta!

Täällä mennään viikoilla 10+1. Laskettu aika 23.3.2014. Kaikki on hyvin. Ei vuotoja, eikä kyllä paljoo muutakaan oiretta. Melko normaalia elämää olen pystynyt elämään. Kaiken kaikkiaan kaksi kertaa olen oksentanut, ja paha olo yllättää oikeastaan vain silloin, kun on kova nälkä (joka tosin tulee todella herkästi). Rinnat ei ole kipeät vieläkään, eikä niissä ole muutoksia tapahtunut. Olen ehkä normaalia äksympi ja etäisempi.

Mies on mukana kyllä ihan kiitettävästi. Me oltiin ekassa neuvolassa yhdessä, sekä ekassa ultrassa. Alkaa jo iso osa ystävistä tietää tästä, mutta kummatkaan isovanhemmat eivät vielä tiedä. Jännitän ja pelkään äidilleni kertomista ennakkoasenteensa vuoksi. Toisaalta, pessimisti ei pety. Yleisesti ottaen ollaan saatu kyllä onnitteluja, ja se tuntuu hyvältä. Miehen ex sai raivarin, mutta se oli ihan odotettavissa. Ei hänen pitänyt vielä saada tietää, mutta neuvolakorttini oli sellaisen repun taskussa, joka oli poikien mukana joutunut tälle exälle, ja jonka tarvitsin sitten ultraan mukaan, ja sehän oli sieltä haettava sitten. Noh, hän tietää nyt sitten, ja häntä jännitin kyllä kaikkein eniten. Onneksi mun ei tarvinnut olla mukana tässä tilanteessa, olisin saanut satavarmasti turpaani.

Moottoripyöräily ei ole loppunut raskaudesta huolimatta. Menen prätkällä just niin kauan kuin a) mahdun ajohousuihin b) tiet ei oo jäässä.

Halusin tulla kertomaan kuulumisia, ja hiljaiselosta huolimatta en ole teitä unohtanut. :)

Heippa!

Tulin kertomaan kuulumisia. Toistaiseksi plussan jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Soitin neuvolaan, ja ystäväni kehotuksesta kerroin pienen valkoisen valheen menkoistani, että on ollut hirveen epäsäännölliset (no, tää pitää paikkansa) ja viimisten kunnon menkkojen jälkeen on ollut tiputteluvuotoja. Tämän tarkoituksena on siis saada ilmainen alkuraskauden ultra, jossa selvitetään todella, millä viikoilla mennään ja todellinen laskettu aika. Joka on ihan hyvä, sillä tällä hetkellä itse laskemani LA olisi 25.3.2014 ja neuvolan LA jo 1.3.2013. 

Mulla oli eka neuvola keskiviikkona, ja mies oli mukana. Kyllä siellä 2h sai menemään... :D Neuvolantäti oli ihana. Saatiin jumalaton nivaska kaikkia kirjasia ja lipukkeita ja kaikkia luettavaksi. Käytiin läpi molempien sukujen sairaudet. Varattiin seuraava neuvola+lääkäri, labra ja sain lähetteen ultraan. Soitin sinnekin eilen ajanvaraukseen, ja täten näemme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Käpy-Rypyn sykkeen 21.8. <3 Mulle on tosi tärkeetä ja huojentavaa, että mies tahtoo olla mukana näissä. Hän järjestää kalenterinsa ja työnsä niin, että pääsee mun kanssa tulemaan. Ei nyt joka kerta neuvolaan, mut tärkeisiin, kuten näihin ultriin.

Vähän harmittaa se, että "saan" tehdä töitä ihan normaalisti. Olen jo yrittänyt keksiä kaikki altisteet joiden vuoksi hakea erityisäitiyslomalle. Mutta kun tuolla on tehty mittaukset ja minun työtehtävässäni ei altistu liimahöyryille, niin siellä voi työskennellä. Toki siellä on sellainen kone, joka pitää ihan hirveetä huminaa, josta saattais tulla jotain säteilyä... Mut sitäki käytetään niin harvoin. Emmätiä. Täytyy kysellä työterveyslaitokselta.

Harrastuksia en ole vielä lopettanut. Ajan moottoripyörällä joka paikkaan (paitsi silloin kun on isot kantamukset eikä ne mahdu sivulaukkuihin). Burleskia esitän niin kauan, kunnes maha alkaa näkymään. Tosin jouduin kertomaan ryhmämme johtajalle raskaudesta siltä varalta, ettei myy mua pikkujouluihin, ja viime esitysiltana hän hymyili ja taputti mahaani ja sanoi, että se ehkä näkyy jo hiukan. Todellisuudessa se ei ole raskausmaha joka näkyy, vaan pohjattoman ruokahalun tulos. Olen kahden viikon aikana lihonut kaksi kiloa.

Koko ajan pitäis olla syömässä. Jos ei syö yli kahteen tuntiin, tulee huono olo. Jos iltapala jää välistä, on takuuvarmaa, että tarvii käydä vessassa yökkäilemässä ja kuitenkin sen jälkeen syödä iltapala. Syöminen auttaa huonoon oloon. En voi syödä samanlaisia annoksia kuin ennen. Vaikka nälkä olisi hurja, ja mätän lautaselle normaalin annoksen, niin puolessa välissä alkaa tökkimään, ja ruoka rupee viipymään suussa eikä tahdo enää mennä alas.

Olen myös ruvennut naputtamaan miehelle erinäisistä mua ärsyttävistä asioista, kuten mustista sukista tummanharmaalla lankamatolla -> ne kun häviää sinne ja niitä on vittumainen ettiä kun pitäs pesukone saada käyntiin. Toistaiseksi olen tajunnut nalkuttamiseni ja pyytänyt anteeksi. Tuleekohan musta ihan kaamee natsimutsi... :D Miekkonen huomautteli tossa, että mulla on semmosia natsimaisia piirteitä, kuten että hän ei saa käyttää mun pyyhettä, eikä varsinkaan pyyhkiä naamaansa parranajon jälkeen mun kylpytakkiin. Onneksi seisoin vieressä katselemassa ja kerkesin estämään tilanteen!! Ois ollu vaahdot takissa ja kiva ylläri mulle ;< vähän naurattaa oma nipoilu, mut siinä tilanteessa ne tuntuu niin todellisilta uhkilta :D

Noh, emmätiä onks mulla nyt muuta oman tilanteen päivittämisestä.

Toivon kaikille plussaonnea <3 kuumat elokuun yöt odottavat ;)

3. tai 4. kierto, mitenhän senki sit laskee. Jos se lasketaan jo ekaksi yrityskierroksi jolloin ehkäisy jäi pois (mulla oli uusi kierto alkanut päivää ennen ehkäisykapselin poistoa), niin tärppi tuli nelosella. En ihan oikeasti uskonut tämän käyvän näin äkkiä. Henkisesti olin valmistautunut kuukausien kurjuuteen. Olen tässä sulatellut asiaa, mutten vieläkään oikein sisäistä raskaana olemista, koska se ei vaan tunnu yhtään miltään. Lähinnä harmittaa se, että mieli tekis maksalaatikkoa, mut ei sitä nyt sit voi syödä ennen ens kevättä... :D

Ystäväni toi mulle raskausvitamiineja jotka sille oli jääneet ylimääräiseksi.

Ah ja voih. Taidan askarrella miekkoselle kortin, koska tuskin pystyn uutiset kertomaan ääneen. Plus että on riski että lapset kuulee liian aikaisin ja möläyttää äidilleen ;)

Hummingbird, koita keksiä jotain aivan muuta tekemistä. Mä olin viikon toisella puolen Suomea kurssilla, jossa sain ajatella vain kurssin suorittamista. Joku viikon survival-telttaretki kansallispuistoon jollekin vaellusreitille saa varmasti ajatukset pysymään kasassa, kun pitää vaan miettiä omaa selviytymistään. Tee vaikka pihasuunnitelma ja ryhdy toteuttamaan sitä. Vaihda mullat viherkasveille. Mene mosaiikkikurssille. Tee jotain sellaista josta todella nautit, niin ei pipo kiristä tämän asian suhteen. Toivon ihan sydämestäni teillekin onnistumisen riemua pikimmiten. <3

No pitihän se sitten heti aamulla testata. Plussa tuli :) Lähetin viivat kuvaviestinä heti parhaalle ystävälleni varmistaakseni etten näe harhoja, ja ollaan nyt fiilistelty. Ei ollut mikään haamuviiva, muttei ihan yhtä vahva kuin kontrolliviivakaan. Mutta ihan selkeä kuitenkin.

Nyt jään kauhulla odottamaan sitten kaikkia yrjötysoireita jne :D Juu ja pitää varmaan kertoa miehellekin. En raaski kesken työpäivän häiritä, joudun odottelemaan iltaan. Tässä on siis hyvä aika hioa iskutaktiikkaa ;D

Hellou!

Paljon onnea Kuumeilija87 plussasta! Toivotaan toukan pysyvän matkassa loppuun saakka :)

Mulla on ollut paljon kaikkea muuta ajateltavaa nyt viime aikoina, etten ole niin kerennyt haaveilemaan tai stressaamaan. Kyllä ajatus vauvasta käy päivittäin mielessä, mutta olen kai tyytynyt osaani ja odottelemaan vain tulevaa. No nyt alan ehkä hieman taas miettimään enemmän, kun tänään olisi pitänyt menkkojen alkaa, mutta eipä vaan näy missään. Ei mitään oireita. Ei mitään nivelsärkyjä, mahakipuja tai muutakaan. Tässä viikon aikana tullut useana iltana otettua yhdestä neljään siideriä tai tequilaa, kun olen ollut reissussa.

Miehen ex tekee elämästämme haastavampaa päivä päivältä. Viimeksi, kun olin mukana hakemassa lapsia äidiltään, jäin normaaliin tapaani autoon odottamaan. Näin taustapeilistä kun lapset juoksivat kohti autoani, joten nousin autosta auttaakseni pojat sisään. Nainen kuitenkin tuli pihalle mukaan (jota ei ole ennen tehnyt), ja nähtyään minun nousevan autosta, käskytti heti takaisin autoon melko värikkäin sanakääntein ("pysy sä ämmä siellä autossa"). En tajua. En ole eläissäni puhunut naiselle tätä ennen sanaakaan. En ole ikinä tehnyt hänelle mitään. Miksi hän on niin vihainen minulle? No tämä lasten hakureissu ei jäänyt tuoho. Lastasivat autoni takaluukkuun poikien vaatekassit ja tarhareput, ja nainen kiskaisi hattuhyllystäni laittaakseen luukun kiinni. Saatoin hieman rumalla äänensävyllä karjaista seuraavat sanat: "älä riko mun autoa!" Johon nainen vastasi: "Ai SUN autoa?!" ja tuli kuskin puoleiselle ovelle, kiskaisi oven auki niin, että naarmutti viereistä autoa, ja räyhäsi siinä jotakin. Taisin mennä hiukan shokkiin kun en ihan tajunnut mitä tapahtui, mutta tilanne oli pelottava enkä ymmärtänyt miksi. Joo, vereni kiehui sisällä, mutta en vaan voinut ruveta siinä repimään toista tukasta, kun pojat katselivat äitinsä rähjäämistä. En vain voi aikuisena reagoida vastaavasti lasten nähden, vaikka mieleni teki repiä naiselta silmät päästä. Ajoin autolla niin rauhassa kuin pystyin, pidättelin itseäni, ja perille päästyäni kävin talon takana viskomassa pari kiveä niin kauas kuin käsistä lähti. Mies kyseli jälkeenpäin exältään että mikä juttu tämä show oli. "pidä se ämmä pois mun reviiriltä" ja "en jaksa keskustella sun kanssa tästä" olivat vastaukset. Mä en tiedä mitä voin tehdä. Kurjaa on, mutta se on vaan kestettävä. Lapset tarvitsevat äitiään, ymmärrän sen. Mutta miksi äidin tarvitsee käyttäytyä noin lasten nähden? Jälkeenpäin pojat kyseli minulta, miksei äiti tykkää musta. En osannut vastata. Pelottaa kyllä oikeasti, että mitä tapahtuu, sitten kun nainen kuulee meidän perheenlisäyksestä. Polttopulloja odotellessa... :/

Mies sai veljeltään 40v-lahjaksi ex-girlfriend voodoo -nuken. Tänään pisteltiin sitä vuorotellen. :D

Äh. Jos ei menkat ala huomenna, pitää varmaan testailla. Ei kyllä oo minkäänlaisia tuntemuksia mihinkään suuntaan. No sellainen olo kyllä koko ajan, että voisin syödä vaikka hevosen, mutta se johtunee grillikaudesta ja ihan oikeasti vaan ahmimisesta. Nälkä kasvaa syödessä ihan kirjaimellisesti. En uskalla edes käydä vaa'alla. :D