Mirabelissa

äh, pahus kun tätä viestiä ei saa muikattua. niin siis ikää mulla nyt 29 ja miehellä kohta 31.

t. 14

Ollaan oltu yhdessä 7,5 vuotta, josta 1v 5kk kihloissa. Lasta alamme yrittämään keväällä 2014, kunhan saadaan tää talonrakennusprojekti ensin loppuun ja muutettua. Sitten on lupa lapsenkin tulla :)

Mies oli jokavuotisilla entisten opiskelutovereitten pikkujouluissa. Menivät baariin porukalla ja mies umpi kännissä.ei ollut ryypännyt kunnolla vuoteen ja nyt läks sitten lapasesta oikein kunnolla. Oli sitten baarissa baarijonosta löytynyt nainen jonka kanssa oli jutellut pöydän ääressä. Olivat jossakin välissä keskustelua suudelleet ja nainen oli huomannut kihlasormuksen. Oli kysynyt mikä toi on ja mies vastannut, että on kihloissa. Olivat sitten viellä jutelleet ja mies saattanut naisen tämän hotellihuonelle, jossa naisen veli jo nukkui. Olivat siinä vielä pussanneet ovella ja toivottaneet hyvää yötä. Seuraavana päivänä mies oli herännyt ja muistanut jutun ja häpeä ja itseviha hyökännyt päälle.

Yritti salata multa asian, mutta ei siinä ihan onnistunut. JOulukuu menikin sitten miehen bilettäessä viikonloppuisin baarissa (jota ei normaalisti tee) ja oli mulle tosi ilkeä. Ihmettelinkin et mikähän sille on nyt tullut, kunnes sitten tämä toinen nainen soitti ja ilmotti et tiedänkö millanen mies mulla on? No mullahan tietty meni se loppupuhelu ihan ohi korvien. järkytyin sydänjuuriani myöten. Sitte soitin miehelle töihin joka tietty ensin kiisti kaiken. päivän mittaan mulle alkoi myös tulla jotain viestejä tältä naiselta facebookkiin. Mies oli häpeissään ottanut naiseen yhteyttä ja yritti selvittää päätään. oli siis selkeesti ihastunut tähän naiseen, mutta rakastaa mua. Pistin ne copy pastella miehelle ja kysyin ,että vieläkö kiistää asian. joo ja luulin, et mullakin on salainen nro mut kävi ilmi, että eipähän oo ja jos tietää mun miehen nimen niin saa munkin nimen selville internetin syövereistä näköjään. kokeilin sitte ite googlettaa itseni ja mieheni.

No tietty olin alussa ihan hajalla ja voin tosi huonosti. ihmettelin koko sotkua ja tätä toista naista et miksi soittaa mulle ja laittaa näitä viestejä. Olin jo pakannut kassit ja olin lähdössä ja mies aneli jäämään, että mitään muuta ei ollut tapahtunut kuin ne kaksi suutelua. väitti kiven kovaa etteivät olleet panneet ja että oli ottanut yhteyttä tähä naiseen koska hänellä ei ollut ketään muuta jonka kanssa asiaa selvittää.
No sitten minä otin fb kautta yhteyttä tähän naiseen ja pyysin häntä kertomaan oman versionsa tarinasta ja että miksi oli mua lähestynyt tällä asialla. Nainen vakuuttii ettei hänellä ole mitään kiinnostusta miestäni kohtaan ja et ilmeisesti mieheni oli vain vähän ihastunut häneen. sitä miksi oli muhun ottanut yhteyttä ,e n kuitenkaan saanut selville, mutta epäilen vähän että nainen ei olisi jotenkin ihastunut mieheeni, koska miksi muuten hän olisi muhun ottanut yhteyttä? Halusiko hän varoittaa mua? vai aiheuttaa vain mielipahaa? vai suuttuiko jostain jota mieheni teki/ ei tehnyt? kyseessä oli siis noin parikymppinen neitokainen. itse olen 8-vuotta vanhempi ja mieheni täytti juuri 30 vuotta.

nyt on kulunut aikaa tästä tapauksesta 5kk ja pahin järkytys on takana mutta tehtävää silti riittää parisuhteessa ja omassa mielenterveydessä. Olihan se kamala järkytys. Ymmärrän että mies oikeasti katuu tekoaan, ei itsekään ymmärrä miksi meni sellaista tekemään. Ei kuitenkaan halua olla tämän tai muiden naisten kanssa, vaan minun. Asia on edelleenkin usein mielessäni ja saattaa muistua mieleen joissain tilanteissa jotka muistuttavat tästä tapauksesta ja totta kai itkettää ja tulee paha mieli. luottamus mieheen sai pahan särön, mutta sitä säröä nyt yritämme tässä korjata yhdessä. Olen aina sanonut ,että mun kanssa ei ole pakko olla. jos alkaa mieli tehdä muita, niin kyllä siitä voi mulle sanoa niin lähdetään eri suuntiin. parempi se kuin vehdata toisen selän takana.

En osaa sanoa, miten tässä käy. palaako luottamus vai ei. tapauksesta on kuitenkin 5kk aikaa. Uskon kuitenkin siihen ,että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Samalla olen kuitenkin myös sanonut miehelle, että tämä on se toinen mahdollisuutesi. älä mokaa tätä, tai minä oikeasti lähden.

miksikö annoin toisen mahdollisuuden? koska mies oikeasti oli niin katuva. koska hän on muuten ollut paras kumppani mitä toivoa saattaa. koska tiedän kokemuksesta ,että ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä voi oppia. koska en pakota miestä olemaan kanssani, vaan lähdemme eri teille jos toinen asiasta ilmoittaa. tämä tapaus oli toki järkyttävä, mutta se myös pakotti tarkastelemaan pitkää parisuhdettamme uudestaan ja päätimme jatkaa. Liian usein pitkässä liitossa toisesta tulee itsestäänselvyys. niin kävi meillekkin. tapaus avasi meidän molempien silmät ja tajusimme miten syvästi vielä rakastamme toisiamme. kumma kyllä seksielämämme parani tapauksen jälkeen ;)

ja eräs mikä myös avasi silmäni pettämiselle oli se, että kun itselle tapahtuu tällaista niin sen jälkeen kun itse uskalsin avautua asiasta luotetuimmille läheisimmilleni, sain kuulla aivan järkyttäviä tarinoita pettämisistä ja tajusin, miten vähällä itse vielä pääsin. Loppujen lopuksi, mieshän oli vain suudellut pari kertaa. Lähesimmiltäni kuulin järkyttäviä tarinoita mm. siitä miten perheen isällä on ollut toinen perhe toisella paikkakunnalla, miten nainen on synnyttänyt tummaihoisen lapsen ja pettäminen on paljastunut isälle siis vasta synnytyssalissa yms. tämmöistä. Mä pääsin siis vielä niin vähällä.

Mulla laukaisevia tekijöitä ovat:

- Helmi-maaliksuun kevätaurinko, jolloin mulla onkin melkein 2kk pääkipeä melkein joka päivä. Aurinkolasit päässä kuljen myös sisätiloissa tämän 2kk. HUhtikuussa kun lumet alkaa sulaa, niin usein alkaa helpottaa.

- E- aineet. Esim. jos pe iltana syön pussin karkkia, on seurauksena lauantaina paha migreenikohtaus. Epäilen karkkipussin sisältämiä väri- ja muita lisäaineita.

- Hormonaalinen ehkäisy. Kaikki hormoniehkäisy käyty läpi. Ei sovi mulle e-pillerit, ei minipillerit eikä kierukat. Seurauksena vaan 24/7 jatkkuva päänsärky ja lisääntyneet migreenikohtaukset.

- Hajusteet ja hajuvedet.

- Kuukautisten jälkeinen aika. Mulle tulee aina migreeni noin kiertopäivänä 7. En tiedä mikä tässä on. Joku hormoni ilmeisesti.

- Stressin laukeamisen jälkeen mulle tulee yleensä migreenkohtaus. Esim. tentin jälkeen tai viikonloppuisin voi usein olla migreeni.

- Myöhään valvominen, liian pitkät ruokailuvälit, liikumattomuus= kärsin jännityspäänsärystä ja itseleni apu on löytynyt tähän vaivaan sauvakävelystä.

Homepaatilta muuten kuulin, että hän ei ole elämänsä aikana tavannut yhtään migreenipotilasta, joka ei olisi herkistynyt maidolle. Maito pitäisi kuulemma jättää pois jos migreenistä kärsii. Olen myös kuullut muilta migreenipotilailta, että sokerin ja viljan pois jättö on auttanut migreeneihin, kuten täälläkin jo oli kommentoitu.  Ihmiset ovat yksilöllisiä. Varmaan kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa /elämäntapa päiväkirjaa ja seurata millaisten asioiden jälkeen on tullut migreenikohtaus.

Itse tein vuoden 2011 lopulla elämäntaparemontin, jonka aika aloin seuraamaan elämäntapojani.Tarkoitus ei siis ollut laihduttaa vaan nimenomaan seurata mikä pahentaa ja mikä helpottaa tätä migreenikierrettä.  Pidin mm. ruokapäiväkirjaa ja seurasin päivittäisiä aktiviteettejani ja tein niiden pohjalta pieniä muutoksia.Mulla on siis todella paha migreeni, johon myös kokeiltu noita estolääkkeitä mutta olen ne joutunut lopettamaan ,koska lääkkeen haittavaikutukset olivat suuremmat kuin saavutettu hyöty, minkä takia sit aloitin tämän elämäntaparemontin. Tätä ennen kärsin pahoista migreeneistä viikoittain ja kävin noin 1-2kk välein sairaalassa tiputuksessa& coctail piikeillä, koska kohtaukset olivat joskus niin pahoja. Tämän remontin jälkeen olo alkoi pikkuiljaa helpottaa. Ja sen seurauksena olikin melkein vuoden putki ettei tarvinnut käydä sairaalassa migreenin takia. Sitten tuli opinnäytetyön puserrus ja jumitin 4kk sisätiloissa tehden opparia ja hyvät elämäntavat unohtu ja migreeni tuli takaisin taas entisenlaisena ja kävin marras-helmikuussa 3 krt sairaalassa migreenin takia. Nyt sain opparin tehtyä ja palautettua huhtikuun alussa ja pystyin taas keskittymään muihin asioihin.

Elämäntaparemontin myötä huomasin ,että itselläni auttoi mm. huomion kiinnittäminen seuraaviin asioihin:

- Puhtaan ruoan syönti, EI eineksiä yms. paljon e-aineita sisältäviä ruokia. Ruoka pitää tehdä mahdollisimman alusta saakka itse. Syön paljon tuoretta salaattia, kanaa, kalaa, kasviksia, juureksia, luonnonjogurttia pakastemarjoilla, oma tekemää leipää. Sokeria käytän hyvin hyvin vähän. olen korvannut sen stevialla. Työlästähän tää on joskus, mut minkäs teet. Lankeaminen "helpoon" valmis ruokaan lisää taas migreeniä. Niin muuten tarkistakaa työpaikkaruokailussa ettei siellä käytetä e-aineita ruoan valmistuksessa. Tämänkin opin kantapään kautta! Olen vähentänyt maito ja viljatuotteiden syöntiä, mutta en ole jättänyt niitä kokonaan ruokavaliosta pois. Koen liiat EI:t rajoittavina ruokavaliossa.

- Säännöllinen liikunta ja ulkoilu. Yritän ulkoilla joka päivä tunnin päivässä, jotta aivot saisivat happea. (tämä vinkki tuli homeopaatilta) ja kyllähän sen huomaa ,että liian pitkät ajat sisätiloissa saa mun pään särkemään. Töissäkin otan kahvin mukaan ja käyn hörppimässä sen ulkona raittiissa ilmassa. Jos ikkunan saisi auki niin ei arvi käydä pihalla, mutta meillä ne pitää pitää kiinni.

- Säännöllinen venyttely etenkin ylävartalon lihaksille ja hieronta. Auttaa jännityspäänsärkyyn ainakin mulla. En juo alkoholia, kuin pari saunasiideriä joskus kun sille tuntuu saunan jälkeen. Humatilaa välttelen, koska nuorempana jo opin ,että humalatilasta seuraa mulle migreeni.

- Säännöllinen univalverytmi. Suurinpiirtein samaan aikaan nukkumaan ja samaan aikaan ylös. Liika valvominen saa taas mulla päänsärkemään :(

Tosi työlästähän tätä kaikkea oli selvittää ja siihen meni varmaankin sen puolisen vuotta. No tästä tuli aika pitkä sepustus, mut jos joku tästä saa jotain vinkkiä niin hyvä. Oma migreeni helpotti tällä paljon. Tosin kohtauksia tulee vieläkin, vaikka ei enää niin paljon. Olen tyytyväinen ja huom tämän saavutin ilman estolääkkeitä.

Niin kait sitä sanotaan, että se biologinen kello alkaa vain jossakin vaiheessa tikittää. Itse ainakin olen miettinyt asiaa sen verran paljon( ensin ei:n kannalta ja sitten taipunut kyllä puolelle), että asia on kyllä mietitty läpikotaisin.



Oon varmaan oikeesti miettinyt kaikki kauhuskenaariot ja sitä miksi ei. Oon myös miettinyt sitä miksi joku haluaa lapsen. En ymmärtänyt asia, ennen kuin itse koin saman. Kaipuu omasta lapsesta on niin kova, että se jäyttää sielua ja ytimiä myöten. Monen monen vuoden jälkeen, olen vihdoin ja viimein valmis äidiksi.



Talouspuolen asiat kyllä voi täällä olla paremmin. Itse kun siis vasta valmistumassa ja työkokemusta aika vähän. Onneks mies on tosiaan ollu työelämässä jo nelisen vuotta ja ansaitsee keskiverrosti, joten ei kait se ihan katastrofi olisi jo yhden lapsen tekis tähän ja sit seuraavan vaikka parin kolmen vuoden päästä.



saanko kysyä opiskeletko sattumoisin opettajaksi? kun sulla on tuo lastentarhanopettajan pätevyys.