Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

Pettäjä on aina ansainnut sen että hänet jätetään. Sitä asiaa olisi voinut miettiä ennen kuin riisui housunsa. Ei ole pakko pettää. Jos on pakko saada vierasta k****a, pitää erota ensin.

Pettäjä on aina ansainnut sen että hänet jätetään. Sitä asiaa olisi voinut miettiä ennen kuin riisui housunsa. Ei ole pakko pettää. Jos on pakko saada vierasta k****a, pitää erota ensin.

Ja jos joku varastaa kaupasta tikkarin niin käsi irti?

Et nyt ole ymmärtänyt yhtään mistä täällä on puhuttu jo aika monta viestiä. Jos se kärsijä olisikin vain se syyllinen, pettäjä, niin olisi helppo ottaa moraalinen kanta asiaan. Mutta pettämistapauksessahan näin ei ole. On myös se puoliso, kenties lapsiakin, sukua, tuttavia.

Jos perhe kaikesta huolimatta on onnellinen, nainen hyvä äiti, mies tyytyväinen vaimoonsa ja perhe-elämäänsä niin mikä ihmeen ratkaisu on sitten heittää kaikki tämä roskiin, jotta jonkun verenhimoisen sivusta huutelevan moralistin alhaiset halut tyydyttyisivät?

Alhaisia halujaan ap tyydytti työkaverin kanssa. Seksi on haluista alhaisin ja alkukantaisin. Jos nainen! ei pysty hillitsemään itseään, kun mies haluaa seksiä, kannattaa miettiä pystyykö parisuhteeseen ollenkaan tai äidiksi.

Alhaisia halujaan ap tyydytti työkaverin kanssa. Seksi on haluista alhaisin ja alkukantaisin. Jos nainen! ei pysty hillitsemään itseään, kun mies haluaa seksiä, kannattaa miettiä pystyykö parisuhteeseen ollenkaan tai äidiksi.

Tälläinen piristää aina päivää.

Terveisiä myös kavereillesi sinne luolaan.

-M-

Joka tekee huorin, on huora.

mieleen se nainen, joka makasi miehen kanssa, joka ei koskaan vienyt ap:tä kotiinsa? Ihan sama tapa kirjoittaa + inttää. Voihan tietysti olla eri henkilö, mutta kuitenkin.

Toinen vaihtoehto, kertoa miehelle, on niin pelottava mielikuva, että en edes uskaltaisi tehdä niin. On meillä riitoja ollut, mutta mieheni ei ole koskaan varsinaisesti suuttunut minulle. En kestäisi sitä, miten hän pettyy minuun, koska varmasti pettyisi. Meillä on tavallinen koti ja tavallinen elämä, jota minusta meidän molempien on oikeus jatkaa. En minä niin pahaa tekoa ole mielestäni tehnyt. AP

Miksi ajattelet, että mieheis olisi niin yksioikoinen, että päätyisi eroon? Tuskin sinäkään eroaisit miehestäsi yhden hairahduksen takia? Yleensä ihmiset antavat toisen mahdollisuuden ja arvostavat rehellisyyttä puolisossa.

Ps. Martti ei nyt oikein tiedä mistä puhuu.. Kuuntele ap mielummin pitkässä ja onnellisessa liitossa eläviä ihmisiä. He tietävät onnellisen parisuhteen salaisuuden.

Mieheni epäilisi varmasti, mitä tulevilla työmatkoilla tapahtuu. Minun on kuitenkin pakko tehdä niitä ja ne ovat haastava ja mieleinen osa työtäni. Itse epäilisin taatusti ja olisin mustasukkaisuudesta kipeä. En halua miehelleni sellaista tunnetta enkä halua olla sen kohde. Enkä missään tapauksessa halua menettää miestäni. Minä rakastan häntä. Houkutus tunnustaa ja päästä eroon salaamisen syyllisyydestä on iso, mutta riski on liian suuri. AP

mieleen se nainen, joka makasi miehen kanssa, joka ei koskaan vienyt ap:tä kotiinsa? Ihan sama tapa kirjoittaa + inttää. Voihan tietysti olla eri henkilö, mutta kuitenkin.

Toinen vaihtoehto, kertoa miehelle, on niin pelottava mielikuva, että en edes uskaltaisi tehdä niin. On meillä riitoja ollut, mutta mieheni ei ole koskaan varsinaisesti suuttunut minulle. En kestäisi sitä, miten hän pettyy minuun, koska varmasti pettyisi. Meillä on tavallinen koti ja tavallinen elämä, jota minusta meidän molempien on oikeus jatkaa. En minä niin pahaa tekoa ole mielestäni tehnyt. AP

Sanoit ketjun alkupuolella suhteesi olevan onnellinen. Kuitenkin pelkäät niin paljon miehesi reaktiota tällaisessa kriisitilanteessa, että et uskalla edes ajatella kertovasi hänelle asiasta. Valitan, mutta minun tuomioni suhteellesi on, että se on kulissisuhde. En itse ikinä alistuisi elämään ihmisen kanssa, jonka tukeen vaikeissa elämäntilanteissa en voi luottaa edes sen vertaa, että uskaltaisin ottaa niitä puheeksi. Jotta tuntisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi parisuhteessa, minun on voitava todella luottaa siihen "kaiken se kestää" -tyyliin. Se, että joutuisin ikävimmät asiat kärsimään yksin ja salaamaan ne mieheltäni (kuka tietää jääkö tämä ainoaksi?), tekisi kyllä koko suhteen omalta kannaltani tarkoituksettomaksi.

Ja sanonpa minäkin, että ajattelutapasi, naiiviutesi, ylimielisyytesi ja inttämisesi muistuttavat aiempaa Micke-kirjoittelijaa. Toisaalta tavallasi ajattelevia ihmisiä on oikeastikin olemassa, joten eipä haittaa vaikka sinä olisitkin provoilija. Omalta kannaltasi toivon, että olet.

Asia pyörii päässäni ja tuntuu pahemmalta kuin pari päivää sitten, vaikka olen ollut unelmavaimo nämä päivät. Pyykistä tuli tänään puhtaina ne alusvaatteet, jotka minulla olivat sinä yönä työmatkalla ja se muistutti asiasta.



Mieheni kysyi minulta äsken sängyssä, seksin jälkeen, vaivaako jokin asia minua, kun vaikutan niin mietteliäältä. Vastasin jotain epämääräistä. Aion edelleen pysyä päätöksessäni, eli en kerro miehelleni. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että asia alkaa vaivata mieltäni enemmän. Kuvittelin, että se haalistuu päivä päivältä. AP

Tähän koko settiin on olemassa aika helppo vastaus. Jos olet ollut miehesi kanssa vähänkään pidempään, olet ehkä jutellut hänen kanssaan mikä on pettämistä ja haluaisiko hän tietää tulleensa petetyksi. Jos tiedät että hän ei haluaisi tietää, niin älä kerro. Silloin hän todennäköisesti haluaa olla onnellisen tietämätön asiasta. Mutta jos tiedät että hän haluaisi tietää, niin kerro. Muuten hän ei koskaan luota sinuun uudestaan, jos saa asian joskus jälkikäteen selville. Ei pettämisen tunnustaminen suhdetta riko, vaan se pettäminen. Ja aika moni myös antaa anteeksi.

Kärsi tunnontuskat, äläkä tee sitä toiste.

Kärsi tunnontuskat, äläkä tee sitä toiste.

Yhden kerran pettäminen on sen verran pikkujuttu, että en olisi valmis uhraamaan avioliittoani sen takia. Mutta anteeksiantaminen ja luottamuksen rakentaminen tuon jälkeen olisi tosi tuskaisaa. Mieluummin olisin siis autuaan tietämätön tuollaisesta tapahtumasta ja jatkaisin elämääni.

Eri asia, jos mieheni pettäisi minua "kunnolla" eli olisi pitkässä suhteessa toiseen naiseen. Sitä en antaisi enää anteeksi, joten peli olisi selvä.

Pettämisen tunnustaminen oletuksena että toinen antaa anteeksi on raukkamaista. Siinä vain siirtää ongelman sille toiselle osapuolelle ja itse voi olla tyytyväinen itseensä, kun uskalsi tunnustaa.

Tunnustaisin syntini ja jättäisin sen hänen murehdittavakseen? Kertoisin, että minulle tapahtui sellainen kiva juttu ja sinä saat nyt tällaisen paskahomman muistoksi, ole hyvä. Niinkö? AP

Kun et kerro, viet mieheltäsi vapauden valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä.

Sinulla on velvollisuus kertoa asiasta miehellesi ja miehelläsi on oikeus kuulla siitä. Sitten Sitten tehdä päätös miten suhtautua asiaan.

Nyt viet vain itsekkäästi mieheltäsi vapauden omasta elämästään.

- Eri mies

Kärsi tunnontuskat, äläkä tee sitä toiste.

Yhden kerran pettäminen on sen verran pikkujuttu, että en olisi valmis uhraamaan avioliittoani sen takia.

Jos se on pikkujuttu, ei kai sen kertominen vakaa ole?

Ehkä AP:n mies ymmärtää kun se oli vain työtä.

Mutta maailmassa on todellakin eri moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja toiset ne vaan paneksii ja unohtaa.





Minusta tuntuu, että toimisin tismalleen samoin, kuten sinä. Mutta toisaalta kannattaako se. Jos jollain on psykopaatin luonne ja voi pettää ja elää sen kanssa, niin miten ihmeessä mikään kosto tai teko voisi tällaista ihmistä rankaista. Toivin vaan parasta, että mieheni ei koskaan tekisi minulle noin, koska luultavasti vain keräisin tavarani ja jatkaisin elämääni aivan kuten niitä yhteisiä vuosia ei olisi ollutkaan. Ei ainakaan mieheni osalta. Tai näin toivoisin, että voisin tehdä, mutta todellisuudessa olisin rikki ja halveksisin miestäni loppuelämäni.

Mutta maailmassa on todellakin eri moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja toiset ne vaan paneksii ja unohtaa.

Minusta tuntuu, että toimisin tismalleen samoin, kuten sinä. Mutta toisaalta kannattaako se. Jos jollain on psykopaatin luonne ja voi pettää ja elää sen kanssa, niin miten ihmeessä mikään kosto tai teko voisi tällaista ihmistä rankaista. Toivin vaan parasta, että mieheni ei koskaan tekisi minulle noin, koska luultavasti vain keräisin tavarani ja jatkaisin elämääni aivan kuten niitä yhteisiä vuosia ei olisi ollutkaan. Ei ainakaan mieheni osalta. Tai näin toivoisin, että voisin tehdä, mutta todellisuudessa olisin rikki ja halveksisin miestäni loppuelämäni.

ei ap:lle, huh sentään.

Olen aina sanonut miehelleni. Ettäjos hän joskuskännipäissään mokaa ja pettää ja katuu sitä, niin ei tarvii tilla mulle avautumaan. Olen myös sanonut, että hoitaa asian siten, etten koskaan saa tietää. Mitä ei tiedä, ei voi surra. Virheitä sattuu ja miistä otetaan opiksi. Jos taas on aikomus jatkaa sivusuhdetta, ja pettää aina kun tulee mahdollisuus, niin se on petollista ja silloin pitää osata tehdä oikea ratkaisu ja erota itse.

Virheitä sattuu ja se kannattaa hyväksyä. Sen hyväksymiseen kuuluu myös vastuun hyväksyminen. Jos kolhaisee parkkipaikalla autoa niin voi jättää yhteystiedot ikkunaan tai lähteä karkuun. Ei vastuun ottamiseen tarvitse mikään enkeli olla, itse teen sen 100% itsekkäistä syistä. Kun omistaa avoimesti omat mokansa niin myös omanarvontunne ja sen myötä kaikki ihmissuhteet paranevat.



Vastaajia en ymmärrä. Opetatteko te lapsillekin näitä "jos kukaan ei saa tietää niin mitään ei ole tapahtunut" asenteita vai onko vastuun pakoilu äidin yksinoikeus?



Ajatelkaapa miestä, joka on pitkässä onnellisessa parisuhteessa lapsia haluavan naisen kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin nainen on reilusti yli 30v ja mies ilmoittaa ettei ole koskaan halunnut lapsia. Onko mies huijannut naista ja tuhlannut merkittävän osan hänen elämästään vaikka liitto onkin muuten ollut onnellinen? Entä mitä ajattelette toisessa tapauksessa miehen tuntevan, kun hänelle selviää että hänen rakastavana pitämä liitto onkin jo pitkään rakennettu valheiden ja pettämisen päälle?



Joskus ihmiset pettävät, tunnustavat ja parisuhteet selviävät. Toisinaan parisuhteet hajoavat, mutta ihmiset selviävät ja uusia parisuhteita syntyy. Älkää eläkö pelossa.



-J

Tunnustaisin syntini ja jättäisin sen hänen murehdittavakseen? Kertoisin, että minulle tapahtui sellainen kiva juttu ja sinä saat nyt tällaisen paskahomman muistoksi, ole hyvä. Niinkö? AP

Kun et kerro, viet mieheltäsi vapauden valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Sinulla on velvollisuus kertoa asiasta miehellesi ja miehelläsi on oikeus kuulla siitä. Sitten Sitten tehdä päätös miten suhtautua asiaan. Nyt viet vain itsekkäästi mieheltäsi vapauden omasta elämästään. - Eri mies

ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa. Joka tapauksessa minun tunnustukseni jälkeen mieheni elämä olisi huonompaa kuin se on nyt. Kun en kerro, annan hänen rauhassa jatkaa tasaista, leppoisaa elämää naisen kanssa, jota hän sanoo rakastavansa (minun) ja joka rakastaa häntä. Sitä paitsi en usko, että mieheni jättäisi minua. Tekisin julmasti, jos kertoisin. Pettäminen oli virhe, sen tunnustaminen olisi virheen kaksikertaistamista. AP

...ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa... AP

Argh, taisin juuri käyttää paljon aikaa trollille vastaamiseen. :D Ei kai kukaan nyt oikeasti pidä yllä olevaa tunteiden mittailu jollain tapaa epätoivottavana asiana, eihän? Hui hirveää, mieshän voi joutua miettimään mitä haluaa elämältään. Siinähän voi vallan mennä pää pyörälle...

Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille. :)

-J