Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

Halusit vain peloitella ap:ta. On ihan totta, että eivät miehet ole mitään seksiseikkailuilla rehentelijöitä, siis aikuiset miehet, teinipojat ehkä ovatkin.

Tämä on ollut palvelus myös lapsillemme: aikaisemmin emme olleet onnellisia, mutta emme pystyneet myöntämään sitä itsellemme emmekä toisillemme. Nyt meillä on lupaava tulevaisuus edessä. Ja paljon voimakkaita tunteita, uudelleen herännyt rakkaus ja läheisyys.

Liian moni elää kulissisuhteissa itse sitä tajuamattaan. Ei uskalleta elää riittävän rehellisesti ja ongelmien kohtaamista kartetaan viimeiseen asti, ajatellen ettei se mitään mihinkään vaikuta. Kysyttäessä sanotaan, että suhde on "onnellinen", lähinnä siksi että ei näytettäisi muiden silmissä epäonnistuneilta.

Kuitenkin samat ihmiset perjantaipöhnässään sitten avautuvat kavereille, kuinka elämä on tyhjää, mikään ei tunnu miltään ja arki on aina samaa merkityksetöntä puurtamista. Osa "hoitaa" tätä ahdistustaan alkamalla hakea extreme-kokemuksia - jotkut urheilun tai uhkapelaamisen parissa ja toiset vaikkapa seksiseikkailujen muodossa. Usein pettäminen ei siis ole kaiken pahan alku ja juuri, vaan seurausta juuri tästä samasta asenteesta, joka ap:llakin on ollut alusta asti: ongelmat tulee jättää käsittelemättä ja olla kuin niitä ei olisikaan.

Sitten kun pettäminen (tai vaikka rahojen menetys uhkapelissä) on tapahtunut, pahinta mitä voi tehdä on olla edelleenkään ottamatta opikseen ja jatkaa salailun tiellä. Ne, jotka tuossa vaiheessa ryhdistäytyvät ja alkavat arvostaa rehellisyyttä, voivat vielä selviytyä sinne toiselle puolelle, suhteeseen jossa ollaan aidosti läsnä ja onnellisia ja toiselta saa tukea myös elämän vaikeina aikoina. Ne toiset jatkavat elämää valheessa, eivätkä koskaan saa kokea sitä todellista onnen ja turvallisuuden tunnetta, joka hyvässä parisuhteessa on mahdollinen.

Omasta mielestäni vain rehellisessä ja avoimessa parisuhteessa voi olla rakkautta. Kiintymystä ja alkuihastusta, joka sitten haihtuu ajan myötä pois, voi olla muillakin, mutta rakkaus kehittyy vain rakastavien tekojen kautta. Ne, jotka eivät näihin tekoihin kykene (nehän eivät suinkaan aina ole helppoja toteuttaa), eivät myöskään saa sitä onnea ja ihanaa elämää, joka rakkauden varaan on mahdollista rakentaa.

Halusit vain peloitella ap:ta. On ihan totta, että eivät miehet ole mitään seksiseikkailuilla rehentelijöitä, siis aikuiset miehet, teinipojat ehkä ovatkin.

eivät myöskään petä kumppaniaan, jos asiasta ei ole sovittu, eivätkä varsinkaan salaa asiaa jos vahinko sattuu.

mutta suosittelen kertomaan asiasta omalle miehellesi heti. Oma mieheni kertoi heti omasta syrjähypystään ja tapahtuma kaiken kaikkiaan on ollut todella ratkaiseva tapahtuma parisuhteessamme: vihdoin myönsimme mikä oli oli ollut pielessä vuosikaudet. Lähennyimme, menimme pariterapiaan ja sillä tiellä olemme. Puhumme aina ajasta "ennen" ja "jälkeen". Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Rankka kokemus, rankkaa edelleen, mutta itse ainakin uskon vilpittömyyteen ihmissuhteissa. Ja kun naimisissa ollaan ja uskollisuuslupaus on alunperin annettu, olemme katsoneet parhaaksi tunnustaa ongelmat ja tehdä niille jotain. Ja olemme tehneetkin. Tämä on ollut palvelus myös lapsillemme: aikaisemmin emme olleet onnellisia, mutta emme pystyneet myöntämään sitä itsellemme emmekä toisillemme. Nyt meillä on lupaava tulevaisuus edessä. Ja paljon voimakkaita tunteita, uudelleen herännyt rakkaus ja läheisyys.

mikään ei ole pielessä, eikä mitään korjattavaa ole (paitsi tämä minun erehdykseni). Siksi en halua tuoda ongelmia tarjolle hyvään suhteeseen. Tottakai pelkään, mitä tunnustamisesta seuraisi itsellenikin, ei vain miehelle. Kuitenkin ihan aidosti olen sitä mieltä, että minun pitää kärsiä tekoni yksin eikä maksattaa sitä miehelläni ja lapsellani. En ole ylpeä itsestäni enkä kyllä aio kertoa kenellekään missään. Se olisi törkeä loukkaus miestäni kohtaan. AP

Tämä on ollut palvelus myös lapsillemme: aikaisemmin emme olleet onnellisia, mutta emme pystyneet myöntämään sitä itsellemme emmekä toisillemme. Nyt meillä on lupaava tulevaisuus edessä. Ja paljon voimakkaita tunteita, uudelleen herännyt rakkaus ja läheisyys.

Liian moni elää kulissisuhteissa itse sitä tajuamattaan. Ei uskalleta elää riittävän rehellisesti ja ongelmien kohtaamista kartetaan viimeiseen asti, ajatellen ettei se mitään mihinkään vaikuta. Kysyttäessä sanotaan, että suhde on "onnellinen", lähinnä siksi että ei näytettäisi muiden silmissä epäonnistuneilta. Kuitenkin samat ihmiset perjantaipöhnässään sitten avautuvat kavereille, kuinka elämä on tyhjää, mikään ei tunnu miltään ja arki on aina samaa merkityksetöntä puurtamista. Osa "hoitaa" tätä ahdistustaan alkamalla hakea extreme-kokemuksia - jotkut urheilun tai uhkapelaamisen parissa ja toiset vaikkapa seksiseikkailujen muodossa. Usein pettäminen ei siis ole kaiken pahan alku ja juuri, vaan seurausta juuri tästä samasta asenteesta, joka ap:llakin on ollut alusta asti: ongelmat tulee jättää käsittelemättä ja olla kuin niitä ei olisikaan. Sitten kun pettäminen (tai vaikka rahojen menetys uhkapelissä) on tapahtunut, pahinta mitä voi tehdä on olla edelleenkään ottamatta opikseen ja jatkaa salailun tiellä. Ne, jotka tuossa vaiheessa ryhdistäytyvät ja alkavat arvostaa rehellisyyttä, voivat vielä selviytyä sinne toiselle puolelle, suhteeseen jossa ollaan aidosti läsnä ja onnellisia ja toiselta saa tukea myös elämän vaikeina aikoina. Ne toiset jatkavat elämää valheessa, eivätkä koskaan saa kokea sitä todellista onnen ja turvallisuuden tunnetta, joka hyvässä parisuhteessa on mahdollinen. Omasta mielestäni vain rehellisessä ja avoimessa parisuhteessa voi olla rakkautta. Kiintymystä ja alkuihastusta, joka sitten haihtuu ajan myötä pois, voi olla muillakin, mutta rakkaus kehittyy vain rakastavien tekojen kautta. Ne, jotka eivät näihin tekoihin kykene (nehän eivät suinkaan aina ole helppoja toteuttaa), eivät myöskään saa sitä onnea ja ihanaa elämää, joka rakkauden varaan on mahdollista rakentaa.

Nyt tiedän, että perusonnellisessa suhteessakin voi käydä näin, ilman mitään näkyvää tai edes piilevää syytä. Flirttailu meni liian pitkälle. Hetki vei mukanaan ja aamulla kadutti. AP

Halusit vain peloitella ap:ta. On ihan totta, että eivät miehet ole mitään seksiseikkailuilla rehentelijöitä, siis aikuiset miehet, teinipojat ehkä ovatkin.

eivät myöskään petä kumppaniaan, jos asiasta ei ole sovittu, eivätkä varsinkaan salaa asiaa jos vahinko sattuu.

Mikähän sinun ongelmasi on? Pieni elämä, ei tapahtumia eikä ystäviä, lääkkeetkin lopussa? Hanki apua itsellesi. AP

SINUN AP en puhuisi mitään MUIDEN ongelmista, pienestä elämästä, avun tarpeesta... Mene sinne työkaveria nussimaan vaan! Ja kotona teeskentely jatkuu!

Mikähän sinun ongelmasi on? Pieni elämä, ei tapahtumia eikä ystäviä, lääkkeetkin lopussa? Hanki apua itsellesi. AP

SINUN AP en puhuisi mitään MUIDEN ongelmista, pienestä elämästä, avun tarpeesta... Mene sinne työkaveria nussimaan vaan! Ja kotona teeskentely jatkuu!

En ajatellut mennä työkaveria nussimaan. Ei olisi tarvinnut mennä ensimmäistäkään kertaa. Minä vietän rauhallisen koti-illan mieheni kanssa, kun lapsi on mummulassa. AP

Taatusti rehentelee ja jopa akateemiset miehet.

Ja tosihan on, että aika moni mies on viime aikoina pannut lihoiksi vaimonsa kun vaimo on käynyt vieraissa. Se on tosiasia, eikä peloittelua.

Halusit vain peloitella ap:ta. On ihan totta, että eivät miehet ole mitään seksiseikkailuilla rehentelijöitä, siis aikuiset miehet, teinipojat ehkä ovatkin.

sille joka toivoi ettei meillä ole lapsia, koska olen päättänyt olla rehellinen aina. Kyllä meillä on ja olemme miehen kanssa tästä puhuneet monet kerrat. Olemme yhtä mieltä siitä, että jos pettää niin täytyy olla selkärankaa kertoa siitä. En ole sanonut että liitto loppuisi vaikkapa yhteen kännipanoon, ei, olen sanonut, että liitto loppuu jos mies tietoisesti valehtelee minulle noin isosta asiasta. Pettämisen voisin antaa anteeksi, valehtelua en. En ole ikinä välittänyt siitä mitä muut ajattelevat, kulisseilla ei ole minulle merkitystä. Mutta sillä on, että olen rehellisessä parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa johon voin luottaa.

mieleen se nainen, joka makasi miehen kanssa, joka ei koskaan vienyt ap:tä kotiinsa? Ihan sama tapa kirjoittaa + inttää. Voihan tietysti olla eri henkilö, mutta kuitenkin.

Toinen vaihtoehto, kertoa miehelle, on niin pelottava mielikuva, että en edes uskaltaisi tehdä niin. On meillä riitoja ollut, mutta mieheni ei ole koskaan varsinaisesti suuttunut minulle. En kestäisi sitä, miten hän pettyy minuun, koska varmasti pettyisi. Meillä on tavallinen koti ja tavallinen elämä, jota minusta meidän molempien on oikeus jatkaa. En minä niin pahaa tekoa ole mielestäni tehnyt. AP

Sanoit ketjun alkupuolella suhteesi olevan onnellinen. Kuitenkin pelkäät niin paljon miehesi reaktiota tällaisessa kriisitilanteessa, että et uskalla edes ajatella kertovasi hänelle asiasta. Valitan, mutta minun tuomioni suhteellesi on, että se on kulissisuhde. En itse ikinä alistuisi elämään ihmisen kanssa, jonka tukeen vaikeissa elämäntilanteissa en voi luottaa edes sen vertaa, että uskaltaisin ottaa niitä puheeksi. Jotta tuntisin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi parisuhteessa, minun on voitava todella luottaa siihen "kaiken se kestää" -tyyliin. Se, että joutuisin ikävimmät asiat kärsimään yksin ja salaamaan ne mieheltäni (kuka tietää jääkö tämä ainoaksi?), tekisi kyllä koko suhteen omalta kannaltani tarkoituksettomaksi. Ja sanonpa minäkin, että ajattelutapasi, naiiviutesi, ylimielisyytesi ja inttämisesi muistuttavat aiempaa Micke-kirjoittelijaa. Toisaalta tavallasi ajattelevia ihmisiä on oikeastikin olemassa, joten eipä haittaa vaikka sinä olisitkin provoilija. Omalta kannaltasi toivon, että olet.

Elän onnellisessa suhteessa, en kulissisuhteessa. Minusta kyseessä ei ole yhteinen vaikea elämäntilanne, vaan tapahtuma, josta minä olen vastuussa yksin. En pidä ylimielisyytenä sitä, että haluan suojella miestäni pahalta mieleltä.

Monen mielestä sinä olet väärässä. En tiedä, olenko oikeassa, tuskin tässä voisikaan olla, mutta haluan välttää kriisin. Kestän paremmin huonon omantunnon kuin mieheni pettymyksen. Ei hän ole ansainnut sitä, että minä petin häntä. Ei sellaista voi toiselle tuosta vain kertoa. Ei avioliittommekaan ole ansainnut sitä, että minä revin sen rikki.

Naiviksi en tunnustaudu. Pitäisin naivina ratkaisuna kertoa pahat tekoni ja odottaa saavani anteeksi ja sitten kaikki olisi taas hyvin. Niin kuin lapsen ja vanhemman välillä. AP

Mieheni epäilisi varmasti, mitä tulevilla työmatkoilla tapahtuu. Minun on kuitenkin pakko tehdä niitä ja ne ovat haastava ja mieleinen osa työtäni. Itse epäilisin taatusti ja olisin mustasukkaisuudesta kipeä. En halua miehelleni sellaista tunnetta enkä halua olla sen kohde. Enkä missään tapauksessa halua menettää miestäni. Minä rakastan häntä. Houkutus tunnustaa ja päästä eroon salaamisen syyllisyydestä on iso, mutta riski on liian suuri. AP

Siis uskomatonta, kuinka ajattelet asiaa kokoajan pelkästään omasta näkökulmastasi! Et omasta mielestäsi ansaitse tekosi aiheuttamia seurauksia jos asia tulisi päivänvaloon. Mutta ethän sinä voi sitä asiaa päättää, sinä päätit oman kantasi siinä vaiheessa kun pöksyt lensivät jalasta, miehesi kuuluu päättää siitä voiko hän antaa tämän anteeksi vai ei! Vaikka luottamus ei sinulle merkitsekään parisuhteessa mitään, miehellesi se voi olla parisuhteen perusta ja onko sinusta silloin oikein ettei hän tiedä puolisonsa kaikkia puolia?!?

Mieheni epäilisi varmasti, mitä tulevilla työmatkoilla tapahtuu. Minun on kuitenkin pakko tehdä niitä ja ne ovat haastava ja mieleinen osa työtäni. Itse epäilisin taatusti ja olisin mustasukkaisuudesta kipeä. En halua miehelleni sellaista tunnetta enkä halua olla sen kohde. Enkä missään tapauksessa halua menettää miestäni. Minä rakastan häntä. Houkutus tunnustaa ja päästä eroon salaamisen syyllisyydestä on iso, mutta riski on liian suuri. AP

Siis uskomatonta, kuinka ajattelet asiaa kokoajan pelkästään omasta näkökulmastasi! Et omasta mielestäsi ansaitse tekosi aiheuttamia seurauksia jos asia tulisi päivänvaloon. Mutta ethän sinä voi sitä asiaa päättää, sinä päätit oman kantasi siinä vaiheessa kun pöksyt lensivät jalasta, miehesi kuuluu päättää siitä voiko hän antaa tämän anteeksi vai ei! Vaikka luottamus ei sinulle merkitsekään parisuhteessa mitään, miehellesi se voi olla parisuhteen perusta ja onko sinusta silloin oikein ettei hän tiedä puolisonsa kaikkia puolia?!?

Kuvittelen, miltä minusta tuntuisi, jos osat olisivat toisin päin. juuri niitä tunteita en halua mieheni joutuvan kokemaan. Luottamus merkitsee minulle kaikkea. Juuri sitä en halua horjuttaa.

Toisaalta ei ole oikein, että mieheni ei tiedä kaikkia asioita minusta, toisaalta juuri tällaista asiaa minä en haluaisi tietää miehestäni. Jos hän on minua joskus pettänyt, on hän säästänyt minun tunteitani, kun ei ole minulle sitä tunnustanut. Jos olisi riski, että mieheni saisi asiasta kuulla, kertoisin sen itse heti. Nyt sitä riskiä ei ole. AP

Mieheni kysyi suoran kysymyksen jonkin aikaa epäiltyään, ja minä tunnustin rehellisesti pettäneeni. Loppukesän hän asui mökillä ja palasi jokin aika sitten kotiin, koska työt alkoivat. Avioliitossamme on aikalisä ja minä olen surun murtama. Näin tiivistettynä lyhyesti. AP

Vaikka oletkin nyt surun murtama, niin silti sanon että teit aivan oikein kun tunnustit. Pettäminen on niin vakava loukkaus kumppania kohtaan, että ainakin pitäisi antaa tälle mahdollisuus päättää itse haluaako suhdetta sellaiseen kykenevän ihmisen kanssa jatkaa.

Kaikesta huolimatta toivon sinulle jaksamisia sekä pidättyvyyttä jatkossa.