Lue keskustelun säännöt.
Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?
29.06.2012 |
Sitä tässä mietin. Mitä sinä tekisit? Olin työmatkalla ja vapaailtana menin syömään työkaverini kanssa (emme työskentele samassa pisteessä Suomessa, vain matkoilla, toisinaan), joimme viiniä ja hän saattoi minut huoneeseeni ja tuli sinne sitten itsekin. Mieheni ei mitenkään saisi itse tietää tapahtuneesta. Yhteisiä työmatkoja on edessä vielä tuon miehen kanssa.
Kommentit (274)
...ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa... AP
Argh, taisin juuri käyttää paljon aikaa trollille vastaamiseen. :D Ei kai kukaan nyt oikeasti pidä yllä olevaa tunteiden mittailu jollain tapaa epätoivottavana asiana, eihän? Hui hirveää, mieshän voi joutua miettimään mitä haluaa elämältään. Siinähän voi vallan mennä pää pyörälle... Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille. :) -J
Sinusta olisi siis oikein, että ensin minä pahoittaisin mieheni mielen tahallani kertomalla ja sitten kysyisin, että miltä sinusta nyt tuntuu. Tämä olisi sinusta hyvää pohdiskelua.
Kyllä minuakin ottaisi päähän, jos mieheni sanoisi, että olen keskivertoa rumempi nainen. Miettisin sitä aina, kun katsoisin peiliin, ja vielä enemmän miettisin, miksi ihmeessä mieheni kertoi sen minulle, kun kuitenkin haluamme jatkaa yhteiselämää. Ja se olisi sentään paljon pienempi tunnustus.
En minä halua, että mieheni miettii, oliko toinen mies parempi kuin hän, paremmannäköinen, tekikö mies jotain, mitä hän ei ole tehnyt, ja mitä siellä sängyssä tapahtui ja ajattelenko minä ehkä toista miestä, kun olemme yhdessä. Niitä asioita minä miettisin ja se olisi kamalaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se menee AV-mammoilla näin Jos nainen pettää, niin ei missään nimessä kerrota! Mutta jos mies pettää, niin silloin miehen pitää kertoa, muuten on SIKA. Eli älä nyt näiden saatanan jauhopäiden juttuja kuuntele vaan tee mikä on oikein ja rehellistä. Itse kertoisin, koska itse olen munannutkin, huoraaminen on silleen vittumaista, että se voi miehen mielestä on niin väärin, ettei pane sua enää koskaan, mutta never know.
vähän rosoista kieltä, mutta itse asia on juuri näin. Ja kieltämättä tuntuu, että eri säännöt miehille kuin naisille. Ja ap:lle varoituksen sana; jos et kerro, niin et oikeasti ala uskomaan, että säästät sillä miestä. OIKEASTI haluat päästä tuosta kuin koira veräjästä eli itsekkäät syyt. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta loppupelissä itsekästä. Jos tämä ei sitten ollut trolli, niin tuolla asenteella liha on heikko myös tulevaisuudessa, kun mies ei tiedä ja alat ajatella, ettei tuosta jäisi kiinni.
erehtyy pettämään. Mikä pätee toiseen suhteeseen, ei välttämättä päde toiseen. Eikä minulla ole tarvetta pettää uudestaan. AP
tuo tulee toistumaan vielä tulevaisuudessa jos kerran tulette näkemään vielä työtehtävissä. Et sitten kerro ehkä vielä mutta harkitse sitten kun tuo alkaa olla vakipano-touhua.
Niitä asioita minä miettisin ja se olisi kamalaa. AP
Ehkä ymmärrän väärin. Mutta sinusta saa valitettavasti kuvan jossa puhut itsestäsi ja sinun tunteista, vaikka sen mieheesi verhoatkin. Miehesi on kuitenkin aikuinen ihminen, jolla on taito käsitellä omat tunteensa ja tehdä niiden perusteella omat päätöksensä. Olette suhteessa, mutta siitä huolimatta eri ihmiset, eikä rakkautta ole henkilökohtaisten rajojen liika yhteen saattaminen.
Ja vastatakseni kysymykseesi, kyllä, kertoisin tilanteessasi. Elämä on täynnä huonoja fiiliksiä ja tyhmiä tekoja. Eivät ne mihinkään syrjään työntämällä katoa. Sen sijaan olen huomannut, että puhumalla ne huonot tunteet hiljalleen laimenevat. Parisuhteet ovat siitä mahtavia, että kaksi ihmistä voi yhdessä kantaa samaa taakkaa. Ei toisen puolesta ja lupaa kysymättä, vaan yhdessä.
-J
Jos siinä ns. tilaisuuden tullessa näkee silmissään tilanteen, missä joutuu tekosensa seuraavana päivänä puolisollensa tunnustamaan, niin kyllä ne pettämishalut nopeasti karisee jos suhde ei jo muutenkin ole pahasti kuralla.
M37
kommentoi joku aidosti fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset (naiset?) voivat ajatella että "älä kerro, koska se loukkaa..."? Jos vaimoni ilmoittaisi minulle pettäneensä pari päivää aikaisemmin, pahoittaisin mieleni ja harkitsisin eroa, mutta mikäli saisin tietää vasta vuosia myöhemmin asiasta, katsoisin että minua on tietoisesti huijattu vuosikausia ja minulta on riistetty minulle kuuluva vapaus valita haluanko elää ihmisen kanssa joka ei ilmeisestikään avioliittoamme kunnioita. Jos pian tunnustettu pettäminen vie luottamuksen, vuosia jatkuva iljettävä kusetus vie kaiken vähäisenkin kunnioituksen. Ero tulisi siltä istumalta ja pitäisin huolen siitä että ko. kusipää saa ansionsa mukaan. En voi kuvitella mitään vastenmielisempää tapaa loukata puolisoa kuin jättää kertomatta.
M37
Se itse pettäminen voi joissakin tapauksissa sattua myös puolihuolimattoma vahingon tuloksena. Mutta vuosien salailu sen jälkeen on AINA täysin tietoinen, kylmäkiskoinen valinta. Sellaista en itsekään antaisi anteeksi, vaikka pettämisen voisin joissakin tapauksissa antaa. Ja näihin tapauksiin ei tosiaankaan sisälly sellaiset tilanteet, joissa pettäjä ei oma-aloitteisesti ole kertonut virheestään niin pian kuin mahdollista.
...ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa... AP
Argh, taisin juuri käyttää paljon aikaa trollille vastaamiseen. :D Ei kai kukaan nyt oikeasti pidä yllä olevaa tunteiden mittailu jollain tapaa epätoivottavana asiana, eihän? Hui hirveää, mieshän voi joutua miettimään mitä haluaa elämältään. Siinähän voi vallan mennä pää pyörälle... Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille. :) -J
Sinusta olisi siis oikein, että ensin minä pahoittaisin mieheni mielen tahallani kertomalla ja sitten kysyisin, että miltä sinusta nyt tuntuu. Tämä olisi sinusta hyvää pohdiskelua.Kyllä minuakin ottaisi päähän, jos mieheni sanoisi, että olen keskivertoa rumempi nainen. Miettisin sitä aina, kun katsoisin peiliin, ja vielä enemmän miettisin, miksi ihmeessä mieheni kertoi sen minulle, kun kuitenkin haluamme jatkaa yhteiselämää. Ja se olisi sentään paljon pienempi tunnustus.
En minä halua, että mieheni miettii, oliko toinen mies parempi kuin hän, paremmannäköinen, tekikö mies jotain, mitä hän ei ole tehnyt, ja mitä siellä sängyssä tapahtui ja ajattelenko minä ehkä toista miestä, kun olemme yhdessä. Niitä asioita minä miettisin ja se olisi kamalaa. AP
Mies on sinut valitessaan nähnyt mitä saa. Mutta mies ei sinua valitessaan nähnyt, että tulet pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa... AP
Argh, taisin juuri käyttää paljon aikaa trollille vastaamiseen. :D Ei kai kukaan nyt oikeasti pidä yllä olevaa tunteiden mittailu jollain tapaa epätoivottavana asiana, eihän? Hui hirveää, mieshän voi joutua miettimään mitä haluaa elämältään. Siinähän voi vallan mennä pää pyörälle... Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille. :) -J
Sinusta olisi siis oikein, että ensin minä pahoittaisin mieheni mielen tahallani kertomalla ja sitten kysyisin, että miltä sinusta nyt tuntuu. Tämä olisi sinusta hyvää pohdiskelua.Kyllä minuakin ottaisi päähän, jos mieheni sanoisi, että olen keskivertoa rumempi nainen. Miettisin sitä aina, kun katsoisin peiliin, ja vielä enemmän miettisin, miksi ihmeessä mieheni kertoi sen minulle, kun kuitenkin haluamme jatkaa yhteiselämää. Ja se olisi sentään paljon pienempi tunnustus.
En minä halua, että mieheni miettii, oliko toinen mies parempi kuin hän, paremmannäköinen, tekikö mies jotain, mitä hän ei ole tehnyt, ja mitä siellä sängyssä tapahtui ja ajattelenko minä ehkä toista miestä, kun olemme yhdessä. Niitä asioita minä miettisin ja se olisi kamalaa. AP
Mies on sinut valitessaan nähnyt mitä saa. Mutta mies ei sinua valitessaan nähnyt, että tulet pettämään.
sinun arvioiminen ja vertaaminen muihin valinnan jälkeen on puhdasta ilkeyttä. Ja osaathan tuota itsekin peilistä nähnä miltä näytät. Ei se sinulle ole salaisuus. Pettäminen ja siitä kertomatta jättäminen on epärehellistä salailua ja ilkeätä ja väärin sen vuoksi. Petetty voi päästä eroon petollisesta kumppanista, mutta ilman epänormaalia leikkausoperaatiota ei pääse eroon rumuudestaan, jos sillä leikkauksellakaan.
pettäneensä minua työmatkalla jonkun satunnaisen naisen kanssa. Pahinta olisi se, että hän tietoisesti kertoisi jotain, joka satuttaisi minua, kun hän voisi jättää kertomattakin. Pettämistä ei voi vetää takaisin, mutta voi päättää, katuuko yksin vai laittaako toisenkin kärsimään. Minä olen vastuussa, minä kärsin yksin ja unohdan koko jutun.
On typerää julistaa, että jokin tapa on oikea tapa. On erilaisia ihmisiä ja erilaisia suhteita. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se menee AV-mammoilla näin Jos nainen pettää, niin ei missään nimessä kerrota! Mutta jos mies pettää, niin silloin miehen pitää kertoa, muuten on SIKA. Eli älä nyt näiden saatanan jauhopäiden juttuja kuuntele vaan tee mikä on oikein ja rehellistä. Itse kertoisin, koska itse olen munannutkin, huoraaminen on silleen vittumaista, että se voi miehen mielestä on niin väärin, ettei pane sua enää koskaan, mutta never know.
vähän rosoista kieltä, mutta itse asia on juuri näin. Ja kieltämättä tuntuu, että eri säännöt miehille kuin naisille. Ja ap:lle varoituksen sana; jos et kerro, niin et oikeasti ala uskomaan, että säästät sillä miestä. OIKEASTI haluat päästä tuosta kuin koira veräjästä eli itsekkäät syyt. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta loppupelissä itsekästä. Jos tämä ei sitten ollut trolli, niin tuolla asenteella liha on heikko myös tulevaisuudessa, kun mies ei tiedä ja alat ajatella, ettei tuosta jäisi kiinni.
erehtyy pettämään. Mikä pätee toiseen suhteeseen, ei välttämättä päde toiseen. Eikä minulla ole tarvetta pettää uudestaan. AP
puolihuolimattomasti petetään, ja sitten suojellaan miestä, ettei asiasta kerrota.
No, tuosta tietää ainakin se vieraan munan omistava mies, hänen paras kaverinsa ja mahdollisesti muutkin työpaikan miehet :D.
Mutta jotenkin tämä ketju muistuttaa aikaisemmin ollutta ketjua, vaikkei tämä voi olla provotrolliketju, eihän ...
Se menee AV-mammoilla näin Jos nainen pettää, niin ei missään nimessä kerrota! Mutta jos mies pettää, niin silloin miehen pitää kertoa, muuten on SIKA. Eli älä nyt näiden saatanan jauhopäiden juttuja kuuntele vaan tee mikä on oikein ja rehellistä. Itse kertoisin, koska itse olen munannutkin, huoraaminen on silleen vittumaista, että se voi miehen mielestä on niin väärin, ettei pane sua enää koskaan, mutta never know.
vähän rosoista kieltä, mutta itse asia on juuri näin. Ja kieltämättä tuntuu, että eri säännöt miehille kuin naisille. Ja ap:lle varoituksen sana; jos et kerro, niin et oikeasti ala uskomaan, että säästät sillä miestä. OIKEASTI haluat päästä tuosta kuin koira veräjästä eli itsekkäät syyt. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta loppupelissä itsekästä. Jos tämä ei sitten ollut trolli, niin tuolla asenteella liha on heikko myös tulevaisuudessa, kun mies ei tiedä ja alat ajatella, ettei tuosta jäisi kiinni.
erehtyy pettämään. Mikä pätee toiseen suhteeseen, ei välttämättä päde toiseen. Eikä minulla ole tarvetta pettää uudestaan. AP
puolihuolimattomasti petetään, ja sitten suojellaan miestä, ettei asiasta kerrota. No, tuosta tietää ainakin se vieraan munan omistava mies, hänen paras kaverinsa ja mahdollisesti muutkin työpaikan miehet :D. Mutta jotenkin tämä ketju muistuttaa aikaisemmin ollutta ketjua, vaikkei tämä voi olla provotrolliketju, eihän ...
Me sovimme, että asia jää meidän väliseksemme. Lisäksi hän työskentelee eri kaupungissa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse petin miestäni vähän vastaavassa tilanteessa, itse asiassa hieman jopa rakastuin tähän toiseen mieheen. En kuitenkaan kertonut. mietin sitä pitkän aikaa, kertoako vai ei. Tulin siihen tulokseen, että en halua pilata liittoani yhden (humalaisen) panon takia, sillä rakastan miestäni suunnattomasti enkä missään nimessä halunnut satuttaa häntä. Kärsin yksin tuskani tästä.
Tottakai minulla painoi myös itsekkäät tekijät; mitä jos mies olisi jättänyt minut?
M37 ja muut miehet (ja miesasianaiset) tässä ketjussa: miehethän tuppaavat suojelemaan toisiaan ja ymmärtämään toistensa pettämistä. Miksi sitten tuomitsette näin toimivan naisen huoraavaksi lutkaksi jonka mies ansaitsee iskun vasten kasvoja, ja avioeron?
Päinvastoin. Kertomalla minä muuttaisin hänen elämänsä
ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa. Joka tapauksessa minun tunnustukseni jälkeen mieheni elämä olisi huonompaa kuin se on nyt.
Ei, vaan kertomalla antaisit miehellesi mahdollisuuden ymmärtää, millaista hänen elämänsä tosiasiassa on. Lisäksi antaisit hänelle oikeuden päättää omasta elämästään, mikä taidetaan ihan YK:n ihmisoikeuksien julistuksessakin mainita jokaisen henkilökohtaiseksi oikeudeksi. Et sinä voi miehesi puolesta päättää, haluaako hän ja kannattaako hänen elää pettävän/pettäneen naisen kanssa. Vain miehesi voi sen valinnan tehdä. Ja hänen elämänsä on jo joka tapauksessa huonompaa kuin hän itse luulee, kiitos sinun.
Kun en kerro, annan hänen rauhassa jatkaa tasaista, leppoisaa elämää naisen kanssa, jota hän sanoo rakastavansa (minun) ja joka rakastaa häntä.
Ja arvelet, että teidän elämänne jatkuu tasaisena, leppoisana ja muuttumattomana hautaan saakka? Ihmiset kasvavat ja muuttuvat koko ajan, niin sinä kuin miehesikin. Mitä vähemmän miehesi sinusta tietää, siis mitä enemmän salaat häneltä, sitä todennäköisemmin ette kasva yhteen vaan erillenne. Tuo, että olet harrastanut seksiä jonkun muun kanssa vaikka mies luulee sinun olevan uskollinen, on yksi suurimmista asioista joita kumppaniltaan voi pimittää. Eräänä päivänä herätessään miehesi sitten huomaa, ettei enää tunne kumppaniaan. Ei ole varma, rakastaakokaan. Kuulostaako lainkaan tutulta? Minä olen kuunnellut monia avioeroja perusteltavan tällä tavalla, ja usein taustalla on syynä se, että kumppanilta on salattu liian isoja asioita liian pitkään.
Jos puhutte asiasta ja päätätte vielä yrittää yhdessä, saatte mahdollisuuden kasvaa yhteen. Kasvamiseen liittyy usein kipua, mutta jos pyrkii pelkurimaisesti kaikkea mahdollista kipua välttämään, niin ei saa kasvamisesta tulevia hyötyjäkään itselleen. Tämäkin on asia, jonka suhteen sinun pitäisi tehdä päätökset yhdessä miehesi kanssa, sen sijaan että teet ne itse hänenkin puolestaan.
Ylipäänsä et tunnu ymmärtävän, että parisuhde on YHDESSÄoloa, siis myös yhteistä päätöksentekoa. Et voi omia näitä yksin itsesi tehtäväksi, ja samalla väittää olevasi tasavertaisessa suhteessa miehesi kanssa. Olet tämän asian osalta alistanut miehen eräänlaiseksi lapseksi, jota huollat mutta joka ei osallistu suhdetta koskevaan päätöksentekoon tasaveroisena kumppanina. Voiko kumppaniaan rakastava ihminen todella kohdella häntä näin? Ei ainakaan silloin, jos rakastamisella tarkoitetaan sitä mitä itse sillä tarkoitan.
Sitä paitsi en usko, että mieheni jättäisi minua.
Se ei ole sinun päätettävissäsi, ja tuskin miehesikään tuollaiseen päätökseen kykenee välittömästi saatuaan tiedon pettämisestä. Päätös syntyy vasta sen jälkeen, kun asiaa on työstetty pitkään ja huolellisesti. Se myös todennäköisesti riippuu olennaisesti siitä, kuinka yhteistyöhaluinen se pettänyt kumppani on suhteen uudelleenrakentamisessa. Jos et edes kerro miehelle teostasi, yhteistyöhalusi on kyllä hyvin vähäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä en koskaan pystyisi antaman anteeksi, jos kuulisin vuosien päästä että mieheni on pettänyt minua. Luottamus olisi ikuisuuksiksi mennyt. Jos hän taas itse tunnustaisi pettäneensä ja se olisi joku kännisekoilu jota hän katuisi, niin olisin valmis tekemään töitä sen anteeksi antamiseen. Toki mieheltäkin vaadittaisiin paljon, enkä ole varma kykenisinkö siltikään antamaan anteeksi, mutta yrittäisin ainakin. Siis jos kyseessä olisi kertaluontoinen asia. Yhdessä olemme kuitenkin olleet jo niin kauan, etten ihan "pienestä" luovuttaisi.
Tunnustaisin syntini ja jättäisin sen hänen murehdittavakseen? Kertoisin, että minulle tapahtui sellainen kiva juttu ja sinä saat nyt tällaisen paskahomman muistoksi, ole hyvä. Niinkö? AP
Kun et kerro, viet mieheltäsi vapauden valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Sinulla on velvollisuus kertoa asiasta miehellesi ja miehelläsi on oikeus kuulla siitä. Sitten Sitten tehdä päätös miten suhtautua asiaan. Nyt viet vain itsekkäästi mieheltäsi vapauden omasta elämästään. - Eri mies
ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa. Joka tapauksessa minun tunnustukseni jälkeen mieheni elämä olisi huonompaa kuin se on nyt. Kun en kerro, annan hänen rauhassa jatkaa tasaista, leppoisaa elämää naisen kanssa, jota hän sanoo rakastavansa (minun) ja joka rakastaa häntä. Sitä paitsi en usko, että mieheni jättäisi minua. Tekisin julmasti, jos kertoisin. Pettäminen oli virhe, sen tunnustaminen olisi virheen kaksikertaistamista. AP
Tunnustaisin syntini ja jättäisin sen hänen murehdittavakseen? Kertoisin, että minulle tapahtui sellainen kiva juttu ja sinä saat nyt tällaisen paskahomman muistoksi, ole hyvä. Niinkö? AP
Kun et kerro, viet mieheltäsi vapauden valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Sinulla on velvollisuus kertoa asiasta miehellesi ja miehelläsi on oikeus kuulla siitä. Sitten Sitten tehdä päätös miten suhtautua asiaan. Nyt viet vain itsekkäästi mieheltäsi vapauden omasta elämästään. - Eri mies
ja pakottaisin hänet paitsi käsittelemään tunteitaan myös mittailemaan, millaisen tulevaisuuden hän haluaa. Joka tapauksessa minun tunnustukseni jälkeen mieheni elämä olisi huonompaa kuin se on nyt. Kun en kerro, annan hänen rauhassa jatkaa tasaista, leppoisaa elämää naisen kanssa, jota hän sanoo rakastavansa (minun) ja joka rakastaa häntä. Sitä paitsi en usko, että mieheni jättäisi minua. Tekisin julmasti, jos kertoisin. Pettäminen oli virhe, sen tunnustaminen olisi virheen kaksikertaistamista. AP
Minäkin luulin haluavani tietää, nyt ymmärrän että tieto lisää tuskaa, myös se ajantasainen tieto sekä myös vuosia tapahtuman jälkeen "kiinni jääminen" itse tiedät parhaiten, tällä ymmärryksellä en kertoisi. Voit ajatella sitä unena, ei kaikkia uniakaan tarvitse kertoa :)
Miten ihmiset (naiset?) voivat ajatella että "älä kerro, koska se loukkaa..."? Jos vaimoni ilmoittaisi minulle pettäneensä pari päivää aikaisemmin, pahoittaisin mieleni ja harkitsisin eroa, mutta mikäli saisin tietää vasta vuosia myöhemmin asiasta, katsoisin että minua on tietoisesti huijattu vuosikausia ja minulta on riistetty minulle kuuluva vapaus valita haluanko elää ihmisen kanssa joka ei ilmeisestikään avioliittoamme kunnioita. Jos pian tunnustettu pettäminen vie luottamuksen, vuosia jatkuva iljettävä kusetus vie kaiken vähäisenkin kunnioituksen. Ero tulisi siltä istumalta ja pitäisin huolen siitä että ko. kusipää saa ansionsa mukaan. En voi kuvitella mitään vastenmielisempää tapaa loukata puolisoa kuin jättää kertomatta.
M37
"Et loukkaa jos et kerro"
Siis anteeksi?! Oletteko todella noin selkärangattomia idiootteja?! Olette oikeasti vain itsekkäitä ja naamioitte sen "epäitsekkyydeksi".
Yhteiselämänne tulee jatkumaan valheellisena jos et kerro.
Minä olen vastuussa, minä kärsin yksin ja unohdan koko jutun.
Itse elän mieheni kanssa siksi, että kun olemme yhdessä, minun ei tarvitse kohdata elämän ikävyyksiä ja kärsimystä yksin. Tuo on yksi niistä kaikkein olennaisimmista ja tärkeimmistä syistä. Taloudelliset asiat ja jopa lasten hankkiminen tulevat kaukana jäljessä.
Siispä: mitä mieltä on elää parisuhteessa siten, että se tekee itse itsensä tarkoituksettomaksi?
Itse sinun tilanteessasi ilman muuta kertoisin pettämisestä. Muuten suhde ei enää koskaan voisi olla sellainen suhde, jossa itse haluan elää, joten jos en mitenkään voisi kertoa asiasta, ainoa vaihtoehto olisi jättää koko mies. Silloin voisin sentään yrittää uutta suhdetta jonkun toisen miehen kanssa. Parempi olisi kuitenkin kertoa asiasta petetylle, koska silloin voisi olla vielä mahdollista jatkaa sitä samaa suhdetta, johon on jo mahdollisesti vuosien ajan panostettu. Jos mies ei mitenkään voisi jatkaa, niin sitten menisin elämässä eteenpäin ja yrittäisin seuraavassa suhteessani elää enää samaa virhettä toistamatta.
Tämä näkökulma on siis puhtaan itsekäs. Jos ajattelee, mikä olisi moraalisinta miehesi kannalta, niin ketjusta löytyy siihen jo vastauksia (= rehellisyys, miehen omaa elämää koskevien tärkeiden päätösten antaminen hänen omiin käsiinsä). Mutta vaikka et välittäisi miehestäsi p*skan vertaa, niin ihan omaltakin kannaltasi kertominen on todellakin paras vaihtoehto. Paitsi tietenkin jos suhde on sinulle merkityksetön ihmissuhteena ja olet siinä vain taloudellisten etujen jne. vuoksi. Sellaista en tosin itse ymmärrä, enkä usko kovin monen tulevan sillä tavalla onnelliseksi.
t. Onnellisessa suhteessa elävä nainen
Sä et enää ansaitse sun miestä. Nyt olis viisainta kertoa ja ottaa se kohtalo vastaan mikä annetaan. Tyhmyydestä kärsii.
Sitä ei yksi punaviininhuuruinen pano muuta miksikään. Ei koko elämä siitä muuttunut, se oli yksi lyhyt hetki. Rakkautta ei ole toisen äärimmilleen venyttäminen ja rikki repiminen vaan lempeys ja se, että haluaa toiselle hyvää. Minä voi minimoida virheeni sillä, että en kerro siitä miehelleni. Jos minä voin sen unohtaa, lakkaa se olemasta, ja varmasti voin. Meillä on myös lapsi, johon vanhempien välit tietysti vaikuttavat. Häntä minä suojelen viimeiseen asti. AP
vähän rosoista kieltä, mutta itse asia on juuri näin. Ja kieltämättä tuntuu, että eri säännöt miehille kuin naisille.
Ja ap:lle varoituksen sana; jos et kerro, niin et oikeasti ala uskomaan, että säästät sillä miestä. OIKEASTI haluat päästä tuosta kuin koira veräjästä eli itsekkäät syyt. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta loppupelissä itsekästä.
Jos tämä ei sitten ollut trolli, niin tuolla asenteella liha on heikko myös tulevaisuudessa, kun mies ei tiedä ja alat ajatella, ettei tuosta jäisi kiinni.