Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

Miksi Martti koet olevasi altis pettämiselle, mutta et näe itsellesi mahdollisuutta sopia parisuhteesta jossa tämä tiedostetaan ja jossa ei tällöin lähdetä vaatimaan yksiavoisuutta? Ei ole olemassa mitään parisuhtesääntöjen lakikirjaa jota kaikkien tulee noudattaa.

Pohjimmiltaan samasta kulttuuriperimästä tulevat ihmiset ovat yllättävän samanlaisia.

Kaikki ihmiset ovat alttiita pettämiselle, se kuuluu ihmisluontoon, kyse on vain tilaisuuden houkuttelevuudesta. Itsekään en leiki pyhimystä tai ole enää niin nuori ja naiivi, että korskeasti sanoisin, ettei ole mahdollista kohdallani. Tottakai se on mahdollista.

Parisuhteen peruslähtökohta on yksiavioisuus, luotettavuus ja se, että sitä kaikkein kauneinta harrastetaan vain sen oman kumppanin kanssa. Tietysti sitten, kun perusnormista lähdetään irtautumaan niin se pitäisi sopia kumppanin kanssa ja minusta parisuhteen todellakin voi elää monella tavalla, tärkeää olisi vain se, että sille tavalle on molempien hyväksyntä.

Ongelma on myös se, että ajatukset pitkän suhteen aikana muuttuvat. Aluksi ihastusvaiheessa vain se kumppani on tärkeä, himoittava, ihana. Ajanmyötä suhde arkipäiväistyy, kumppaninsa ihaniin piirteisiin hieman turtuu ja huomaa enemmän ja enemmän myös ne ihanat ihmiset suhteen ulkopuolella, jotka tuntuvat mielenkiintoisilta, kiinnostavilta ja kenties jopa haluttavilta. Eli harva sitä heti suhteen alussa miettii, että kaipaisi mitään muuta kuin sen toisen, mutta pelisääntöjä on aika myöhäistä enää lähteä muuttamaan viidentenä kumppanuusvuotena.

Pettämisen ongelma on se, että se iskee myös siihen ihmisen yhteen arimpaan kohtaan, itsetuntoon. Miksi hän petti minua, mikä minussa on vikana, mikä siinä toisessa on minua parempaa? Ja näkisin, että tuo on yksi niistä asioista mikä tekee seksuaalisen pettämisen tuntemuksen pahemmaksi kuin monet muut luottamuksen pettämiset.

Kaikkea tätä on ihan mukavaa pohdiskella, mutta ei se millään lailla muuta tätä aiemmin esittämääni ajatuskulkua. Pettäminen on ikävä juttu, eikä se muutu tunnustamalla ainakaan paremmaksi.

-Martti-

...on nimityskin! Hyi helvetti, miten voit elää itsesi kanssa! ja sitten vielä väittää että suojelet armasta puolisoasi olemalla kertomatta tekosistasi! En voi kuin ihmetellä ajatusmaailmaasi! Toivon todella että puolisosi saa tietää totuuden sinusta ja näin ollen saa itse päättää haluaako todella jakaa elämänsä sinunlaisen ihmisen kanssa! Todella myös ihmettelen, miten voit elää tekosi kanssa ja leikkiä samalla normaalia perhe-elämää?! Mukavaa loppuelämää sinulle, täytyy vain uskoa että paha saa lopulta palkkansa!

että ei kannata / pidä kertoa yksittäisestä hairahduksesta puolisolle, koska se on itsekästä ja sillä siirtää vain ahdistuksen toisen niskaan.



Mielestäni tuollainen toimintatapa asettaa petetyn puolison lapsen asemaan: häntä täytyy suojella ikäviltä asioilta. Pitäisikö ihmisiä myös suojella puolison vakavalta sairaudelta, koska tieto siitä ahdistaisi häntä niin kovasti? Ja miltä muilta asioilta puolisoa pitäisi suojella?



Mun mielestä olisi kamalaa, jos minua petettäisiin ilman, että minulle kerrottaisiin. Tuolla olisi ihmisiä maailmalla, jotka tietävät puolisoni tekosista ja minä en tietäisi millaisen ihmisen kanssa olen naimisissa. Minulle ei annettaisi mahdollisuutta valita jatkanko liittoa teon jälkeen vai en. Se vasta olisikin petturuutta.



Olen vakaasti sitä mieltä, että pettäjät ovat keksineet tuon kertomattomuuden perustelun siksi, että eivät halua itse kokea tekonsa seurauksia. He suojelevat itseään ja asemaansa jättämällä kertomatta.



Ap on todennäköisesti pettänyt miestään (tai vaimoaan.. sukupuoli-identiteetti on saatettu vaihtaa, jotta häntä ei tunnistettaisi) ulkomailla ulkomaalaisen työkaverin kanssa. Asia on helppo jättää sinne jonnekin toiseen maahan, kun on varmaa, että oma puoliso ei saa tietää mitään muuta kautta asiasta.



Mutta entä sitten, kun ap:n avioliitto jossain vaiheessa kriisiytyy jostain muusta syystä? Kriisit kuuluvat pitkiin liittoihin, kun ihmiset kehittyvät ja muuttuvat yksilöinä ja elämäntilanteet muuttuvat. Jos heidän täytyy avautua todella yhteytensä säilymisen takia. Tällöin ap:lla on salaisuus, jota ei voi paljastaa. Se painaa häntä. Puoliso saattaa aavistaa jotain. Koko rakennelma voi romahtaa siihen, että pettäminen paljastuu vuosien päästä. Se ei siinä vaiheessa ole enää yksittäinen seksihairahdus, vaan pitkään kestänyt salailu. Puoliso voi kokea, että kaikki heidän välisessään suhteessa on ollut valetta siitä hetkestä lähtien. Tilannetta on vaikeampi korjata enää sitten.



Kun avioliittoon sitoudutaan, se on myötä- ja vastoinkäymisissä. Sitoudutaan toiseen ihmiseen kokonaisuutena, myös virheitä tekevänä olentona. Näin ollen yksittäisen hairahduksen voi antaa puolisolle anteeksi ja kriisin jälkeen olla entistä läheisempiä. Jos ei uskalla olla rehellinen, menettää tämän lähentymismahdollisuuden.



Mutta jokainen tavallaan! Jotenkin vaan vaikuttaa, että ap:sta voisi tulla sarjapettäjä, koska hän kykenee noin ongelmattomasti hyväksymään ja unohtamaan tekonsa.

Mielestäni tuollainen toimintatapa asettaa petetyn puolison lapsen asemaan: häntä täytyy suojella ikäviltä asioilta. Pitäisikö ihmisiä myös suojella puolison vakavalta sairaudelta, koska tieto siitä ahdistaisi häntä niin kovasti? Ja miltä muilta asioilta puolisoa pitäisi suojella?

Mun mielestä olisi kamalaa, jos minua petettäisiin ilman, että minulle kerrottaisiin. Tuolla olisi ihmisiä maailmalla, jotka tietävät puolisoni tekosista ja minä en tietäisi millaisen ihmisen kanssa olen naimisissa.

Joskus vain se totuus ei ole sen arvoista. Moni uskoo johonkin Jumalaankin ja saa siitä turvallisuuden tunnetta ja rohkeutta elämäänsä.

Vaikka onnesi perustuisi osin valheeseen, josta et tiedä, niin onko se parempi kuin tuntea totuus asiasta, johon ei voi vaikuttaa ja joka tuhoaisi onnen?

Joskus sanonnat pitävät paikkansa ja joskus tietämättömyys on siunaus on sellainen sanonta.

Jos sinua petettäisiin se olisi sinulle kamalaa vain jos saisit siitä tietää tai se muilla tavoin vaikuttaisi sinuun negatiivisesti.

Olisitko mieluummin onnellinen, koska et tiedä kaikkea vai onneton, koska tietäisit? Erityisesti kun kyseessä on asia, jota et voisi muuttaa, tehdä tekemättömäksi. Ja erityisesti silloin, kun onnellisuuden ympyrässä olisi muitakin ihmisiä, esimerkiksi lapset.

-Martti-

Ongelma on myös se, että ajatukset pitkän suhteen aikana muuttuvat. Aluksi ihastusvaiheessa vain se kumppani on tärkeä, himoittava, ihana. Ajanmyötä suhde arkipäiväistyy, kumppaninsa ihaniin piirteisiin hieman turtuu ja huomaa enemmän ja enemmän myös ne ihanat ihmiset suhteen ulkopuolella, jotka tuntuvat mielenkiintoisilta, kiinnostavilta ja kenties jopa haluttavilta. Eli harva sitä heti suhteen alussa miettii, että kaipaisi mitään muuta kuin sen toisen, mutta pelisääntöjä on aika myöhäistä enää lähteä muuttamaan viidentenä kumppanuusvuotena.

Voit myös olla puolisollesi avoin ja kertoa etääntymisen tunteista. Näin tulee mahdolliseksi tehdä asialle jotain ja voitte uudelleen lähentyä. Ei ole itsestäänselvyys, että suhde väljähtyy eikä siitä enää uudestaan tuoreudu. Sellainen on laiskuutta!

Miten sivusuhde sitten ratkaisisi oman avioliiton väljähtymisongelman? On toki tapauksia, joissa pidetään rinnakkaissuhdetta pitkään ja saadaan toiselta naiselta tai mieheltä sitä, mikä omasta avioliitosta puuttuu. Mutta eikö olisi fiksua ensin koettaa saada ne puuttuvat asiat omalta aviopuolisolta? Jos ei kerro omista tarpeistaan ja tunteistaan puolisolleen, ei tämä ole niistä tietoinen. Omaa suhdettaan voi hoitaa. Ja kyllä tosiaankin, vuosien päästä voi tehdä uudet yhdessäolon sopimukset. Mikä sinua Martti estää? Kyllä elämässä on hyvä olla rohkea ja kertoa omista tarpeistaan ja tunteistaan suhteen kriisiytymisen pelosta huolimatta.

Työnnätkö muissakin identiteettikriiseissäsi pään pensaaseen?

yhteiset vuodet ja koko elämän pois yhden mokan takia. Sellaisen ihmisen kanssa en ikinä haluaisi olla, joka suhtuatuisi minuun kuin johonkin mukiin, oho siihen tuli pikku halkeama. heitetään roskiin.

Mutta maailmassa on todellakin eri moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja toiset ne vaan paneksii ja unohtaa.

Minusta tuntuu, että toimisin tismalleen samoin, kuten sinä. Mutta toisaalta kannattaako se. Jos jollain on psykopaatin luonne ja voi pettää ja elää sen kanssa, niin miten ihmeessä mikään kosto tai teko voisi tällaista ihmistä rankaista. Toivin vaan parasta, että mieheni ei koskaan tekisi minulle noin, koska luultavasti vain keräisin tavarani ja jatkaisin elämääni aivan kuten niitä yhteisiä vuosia ei olisi ollutkaan. Ei ainakaan mieheni osalta. Tai näin toivoisin, että voisin tehdä, mutta todellisuudessa olisin rikki ja halveksisin miestäni loppuelämäni.

Olisitko mieluummin onnellinen, koska et tiedä kaikkea vai onneton, koska tietäisit? Erityisesti kun kyseessä on asia, jota et voisi muuttaa, tehdä tekemättömäksi. Ja erityisesti silloin, kun onnellisuuden ympyrässä olisi muitakin ihmisiä, esimerkiksi lapset.

-Martti-

Näkemyksesi perustuvat oletukseen, että pettämisen paljastuminen automaattisesti merkitsee avioliiton päättymistä. Se ei ole mikään automaatio. Omalla kohdallani ei näin ole käynyt, monet muutkin tällä palstalla ovat kertoneet samaa.

En voi millään omalla konstilla saada avioliitostani kaikkea sitä, mitä parisuhteelta haluan. Kun mieheni ei halua tunnustaa ongelmaansa ja hakea siihen hoitoa, ei minulla ole mitään keinoa parantaa tilannetta.



Näen itselläni kolme vaihtoehtoa: elää loppuelämäni sananmukaisesti epätyydyttävässä suhteessa, erota ja pyrkiä löytämään mies, joka on kaikin tavoin tyydyttävä, tai sitten se kolmas: elää edelleen miehen kanssa, jota rakastan, mutta hankkia seksuaalinen tyydytys muualta.



Minun avioliitossani seksi ei ole niin tärkeää, että ottaisin eron sen puutteen takia. Rakastan miestäni ja pidän elämäntavastani. En halua vaihtaa elämänkumppania vain sen takia, että joku toinen pystyisi parempaan. Onhan miehiä tarjolla lyhyemmilläkin sopimuksilla.

Suhteesi on tuhoon tuomittu. En kannata toisen mielen pahoittamista kertomalla. Kannattaisi kuitenkin lopettaa koko suhde. Tuon kanssa on vaikea elää. Eli älä kerro mutta lopeta suhde. Itse en haluaisi tietää puolison syrjähyppyjä, mutta en haluisi elää valheellisessa liitossakaan.

Eikö sen pitänyt olla vain pikkujuttu, mikä oli helppo unohtaa ja se ei vaikuta mitään.



Ap on jauhanut täällä vuorokauden ympäri pettämistään 3 vuorokautta.



Ei se niin pikkujuttu kai ollutkaan

Suhteesi on tuhoon tuomittu. En kannata toisen mielen pahoittamista kertomalla. Kannattaisi kuitenkin lopettaa koko suhde. Tuon kanssa on vaikea elää. Eli älä kerro mutta lopeta suhde. Itse en haluaisi tietää puolison syrjähyppyjä, mutta en haluisi elää valheellisessa liitossakaan.

Sanoisin siis miehelleni, jota rakastan ja jonka kanssa minun on hyvä elää, että haluan eron. Ero repisi rikki minut, mieheni ja vahingoittaisi lastamme. Mitä sanoisin syyksi? Miksi ihmeessä tekisin niin? Minä nyt ainakin tiedän, että en halua luopua miehestäni.

Katson, että liittomme ei ole valheellinen, jos en kanna mukanani pettämisen muistoa. Siihen pyrin parhaani mukaan. Tänään se on hyvässä muistissa, mutta niin ovat muutkin asiat haalistuneet, isotkin surut. En väitä, että se on helppoa, mutta siihen pyrin.

Ei minusta tule sarjapettäjää. Minulla ei ole pätevää syytä pettää miestäni, eikä halua. Nyt se on koettu, itsellenikin yllätyksenä, eikä siihen tarvitse enää palata. AP

Eikö sen pitänyt olla vain pikkujuttu, mikä oli helppo unohtaa ja se ei vaikuta mitään. Ap on jauhanut täällä vuorokauden ympäri pettämistään 3 vuorokautta. Ei se niin pikkujuttu kai ollutkaan

Minustakin on kiinnostava ottaa osaa keskusteluun. Pettäminen on pikkujuttu, kun vertaan sen merkitystä ja parisuhteeni merkitystä toisiinsa. Jos kaataisin avioliittoni yhden pettämisen vuoksi, pitäisin niitä saman arvoisina. Ei se pikkujuttu minulle henkilökohtaisesti ole. Olen pettynyt itseeni, kyselen itseltäni, miten se pääsi tapahtumaan, ja missä minä olin silloin, oikea minä. Varmasti opin tästä paljon. Aion kuitenkin jättää sen taakseni. Jos on hyvä unohtaa toisen pahat teot, pitää unohtaa omansakin. Sitähän en vielä tiedä, milloin se lakkaa muistuttamasta itsestään. Sen tiedän jo nyt, että omaa miestäni en toiseen mieheen vertaa, mistään sellaisesta ei ole eikä ollut kyse. AP

Olisitko mieluummin onnellinen, koska et tiedä kaikkea vai onneton, koska tietäisit? Erityisesti kun kyseessä on asia, jota et voisi muuttaa, tehdä tekemättömäksi. Ja erityisesti silloin, kun onnellisuuden ympyrässä olisi muitakin ihmisiä, esimerkiksi lapset.

-Martti-

Näkemyksesi perustuvat oletukseen, että pettämisen paljastuminen automaattisesti merkitsee avioliiton päättymistä. Se ei ole mikään automaatio. Omalla kohdallani ei näin ole käynyt, monet muutkin tällä palstalla ovat kertoneet samaa.

Tämä minuakin tässä keskustelussa kummastuttaa. Tiedetään niin varmasti seuraamukset, että päätetään olla tekemättä mitään.

Toinen minkä moni luulee jostain syystä olevansa kykenevä varmasti ennustamaan on itsensä ja puolisonsa onnellisuus tulevaisuudessa. Kaikki muutos nähdään aina automaattisesti huonona. Uusioperheen lapsena on vaikea samaistua tuollaiseen ajatusmaailmaan. Itse en olisi tässä edes kirjoittamassa, jos vanhempani olisivat edellisissä liitoissaan pelkästään miettineet mitä kaikkea huonoa voi tapahtua ja mistä kaikesta joutuu luopumaan...

...on nimityskin! Hyi helvetti, miten voit elää itsesi kanssa! ja sitten vielä väittää että suojelet armasta puolisoasi olemalla kertomatta tekosistasi! En voi kuin ihmetellä ajatusmaailmaasi! Toivon todella että puolisosi saa tietää totuuden sinusta ja näin ollen saa itse päättää haluaako todella jakaa elämänsä sinunlaisen ihmisen kanssa! Todella myös ihmettelen, miten voit elää tekosi kanssa ja leikkiä samalla normaalia perhe-elämää?! Mukavaa loppuelämää sinulle, täytyy vain uskoa että paha saa lopulta palkkansa!

Näkemyksesi perustuvat oletukseen, että pettämisen paljastuminen automaattisesti merkitsee avioliiton päättymistä. Se ei ole mikään automaatio. Omalla kohdallani ei näin ole käynyt, monet muutkin tällä palstalla ovat kertoneet samaa.

Puhumillani asioilla ei ole mitään oletusta tai ajatusta mihinkään tuohon viittaavaan.

Ainut pointti on koko ajan ollut vain se, että miksi kertoa. Mitä kertomisella saavutetaan? Tuloksena olisi täydellisen varmasti pahaa mieltä ja ongelmia. Mihin se sitten joskus johtaa on sinänsä epäoleellista.

Suhteita on monenlaisia ja minusta kerta pettäminen ei tee sitä itsessään huonoksi.

Parisuhdeväkivaltainen suhde.

Rakkaudeton parisuhde.

Rakastava parisuhde, joista toisella ollut kertaluonteinen syrjähyppy, mutta josta toinen ei tiedä, eikä näin siitä murehdi, vain rakastaa.

Joku voi pistää asboluuttisen rehellisyyden onnellisuuden tavoittelemisen edelle. Itse en sellaista tärkeysjärjestystä ymmärrä, mutta kukin eläköön sellaisen elämän kuin hyväksi näkee. Tosin suren niitä mahdollisia sivullisia uhreja.

Lisätään nyt hieman minusta, kun tullut höpöteltyä paljon tähän aiheeseen, että en tätä tee siksi, että jotain omia tekojani yrittäisin sovittaa. Aihe vain on mielenkiintoinen ja olen toiminut monien tuttavieni "terapeuttina" ihmissuhteiden saralla, joten turhan tuttu aihepiiri myös sen kautta.

En ole koskaan pettänyt parisuhteen aikana panemalla muita, olen tainnut kerran suudella toista. Viimeiset pari vuotta olen elänyt ilman suhteita ja ilman pyrkimystäkään sellaiseen. Kuitenkin muutaman kerran olen naisen kanssa peiton alle eksynyt ja yksi näistä kerroista jäi kyllä mieleen, kun se tapahtui laivaristeilyn aikana. Helsingin satamaan palatessa oli kyllä hieman kaihoisa se näky, kun tätä naista oli siellä vastassa mies ja kolme lasta.

-Martti-

Ajatellaan, että kerron miehelleni, että sängyssäni oli toinen mies. Mieheni suuttuu ja häipyy kotoa tai käskee minun lähteä ja hakee avioeroa. Onko tekoni todella niin paha, että se olisi minulle oikein, ja niin vakava, että sen takia kannattaa rikkoa perhe? Eikö teidän mielestänne mieheni tekisi väärin, jos hän ei antaisi sitä anteeksi? Olisinko minä ansainnut sen, että mieheni jättää minut? Tunti sängyssä vieraan miehen kanssa ja yhteiset vuodet olisivat sitten siinä? AP

Ihan sama kuin "kaupasta voi varastaa jos ei jää kiinni". Eikö ihmisillä ole mitään moraalia? Pettäminen on väärin, mutta vielä enemmän on väärin, että pettää ja jättää kertomatta. Olen sanonut miehelleni, että jos pettää, täytyy kertoa heti. MIkään ei ole vastenmielisempää kuin valehtelu kulissien takia. Oksettavaa.

mieleen se nainen, joka makasi miehen kanssa, joka ei koskaan vienyt ap:tä kotiinsa? Ihan sama tapa kirjoittaa + inttää. Voihan tietysti olla eri henkilö, mutta kuitenkin.

Ihan sama kuin "kaupasta voi varastaa jos ei jää kiinni". Eikö ihmisillä ole mitään moraalia? Pettäminen on väärin, mutta vielä enemmän on väärin, että pettää ja jättää kertomatta. Olen sanonut miehelleni, että jos pettää, täytyy kertoa heti. MIkään ei ole vastenmielisempää kuin valehtelu kulissien takia. Oksettavaa.

Ei ole ihan sama. Jos kaupasta varastaa niin kauppa kokee menetyksen ja hinnat nousupaineita, jolloin muut ihmiset kärsivät. Pettämisessä ei lähtökohtaisesti kärsi kuin pettäjä emotionaalisesti, jos ei lähde pahaa oloaan levittämään.

Pettäminen on väärin, sitä en missään nimessä puolusta. Mutta sitten jos se on tapahtunut niin seurauksia ja tuhoja voi hallita.

Olet siis tehnyt päätöksen, että totuus on tärkeintä kaikessa, onnellisuus on sivuseikka ja siihen sinulla on oikeus. Toki toivon, ettei teillä ole lapsia, jotka kumppanin lisäksi joutuisivat totuudesta sitten kärsimään, jos pettäminen joskus tapahtuisi.

Moraali on usein idealismia, elämä realismia, joissa ei aina korkeimman ja kauneimman moraalin ratkaisu ole paras.

mieleen se nainen, joka makasi miehen kanssa, joka ei koskaan vienyt ap:tä kotiinsa? Ihan sama tapa kirjoittaa + inttää. Voihan tietysti olla eri henkilö, mutta kuitenkin.

Toinen vaihtoehto, kertoa miehelle, on niin pelottava mielikuva, että en edes uskaltaisi tehdä niin. On meillä riitoja ollut, mutta mieheni ei ole koskaan varsinaisesti suuttunut minulle. En kestäisi sitä, miten hän pettyy minuun, koska varmasti pettyisi. Meillä on tavallinen koti ja tavallinen elämä, jota minusta meidän molempien on oikeus jatkaa. En minä niin pahaa tekoa ole mielestäni tehnyt. AP