Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

Uskottomuuteni tuntuu pahalta asialta ja kaduttaa. Kuitenkin muisto itse tapahtumasta on hyvä, ja siitäkin tunnen syyllisyyttä. Olen tavannut työkaverin uudestaan, ihan työn merkeissä ja hän on minusta edelleen miellyttävä. Olisi helpompaa, jos ajattelisin, että hän on vastenmielinen, mutta ei hän ole. Suhteeseen en aio ryhtyä vaan haluan parantaa avioliittomme ennalleen. AP

Itse veikkaan vaan, että miehesi ei tule pääsemään koskaan yli siitä, että hänen piti itse kaivaa tieto sinusta esiin. Miehinen seksuaali-identiteetti on useimmilla oikeasti varsin hauras, eivätkä monet voisi kestää ajatustakaan siitä, että oma vaimo on avioliiton aikana päätynyt vieraan miehen jyystettäväksi.

Huonommuudentunne voi olla aivan uskomaton ja musertava, johtaa masennukseen helposti. Väkivaltaan ryhtyminenkin voi käydä äkkipikaisemmalla miehellä mielessä, esim. jos olisin tuo työkaverisi niin olisin kyllä nyt hyvin varuillani. Tiedän, koska olen näitä tapauksia joskus omassa ystäväpiirissä seurannut.

Valitettavasti olen lähes varma, että teillekin tulee ero, sillä tuollaisesta luottamuksen tuhoamisesta jää miehelle monesti loppuelämän kestävät arvet, joita ei yksinkertaisesti voi olla enää ikinä ajattelematta. Toki on poikkeuksiakin, henkisesti harvinaisen vahvoja miehiä, mutta harvassa ne ovat.

Kaikesta huolimatta toivotan edelleen sinulle hyvää jatkoa.

olen pettäny.

Sain toisen mahdollisuuden.

Ei kaduta, että kerroin.

Vaikka nyt onkin vanha ketju ja läpi tuli lukaistua, asiakin "ratkennut", täytyi tulla sanomaan pari asiaa, ihan vaikka josko ap:kin lukaisis...



Itse petin miestäni. Se "vaan tapahtui". Tosiasiassa olin luullut että parisuhde on onnellinen ja niin poispäin. En nähnyt mitkä ongelmat olivat johtaneet omaan, alhaiseen ja typerään ratkaisuuni.



Ensin olin aivan samaa mieltä kuin ap, tosin en inttänyt asiaa vaan pohdiskelin asiaa laajemmin. Päivä päivältä asia kasvoi kaSvamistaan isommaksi ja isommaksi. Päätin etten kerro, koska en halua pilata mieheltäni syntymäpäiviä, joulua taikka uuttavuotta. Luulin että ajattelen mieheni parasta.



Tekoni oli mielessä päivittäin tavalla tai toisella. Peiliin katsomisesta tuli vaikeaa, omantunnontuskat olivat suuret. Mulle antoi pari tyyppiä ohjeeksi juuri samaa "älä kerro, pilaat miehes elämän". No, sen olin tehnyt jo pitkään ennen pettämistä, ja pettämällä. Ongelmat olisi pitäny puida ajoissa ennenkuin itse oireili tällä tavalla että ajautui vieraan miehen sänkyyn.



Kun katsoin mieheni nukkuvan, mietin vain että hän ei tiedä, teenkö väärin vaiko oikein. Yritin paikkailla omaatuntoani olemalla paras vaimo mitä maa päällään kantaa - kuitenkin lisäten koko ajan taakkaa suuremmaksi.



Erään kerran kun mieheni hehkutti sitä, kuinka hyvä vaimo olen, purskahdin itkuun ja sanoin että tää on niin väärin. Kerroin pettämisestä. Mies romahti ensin, oli shokissa. Linnoittautui vierashuoneeseen moneksi päiväksi, kunnes halusi selvittää asiat. Puhuimme pitkään ja mieheni kiitti siitä että kerroin, vaikkakin olisi ollut aikaisemminkin vallan loistavaa. Hän halusi yrittää vielä ja ymmärsi hämmästyttävän paljon minuakin.



Ongelmat eivät katoa hetkessä. Tuollainen asia ei syrjään viskaamalla katoa, se kasvaa pimeässä nurkassaan suuureksi mötäkäksi joka pahimmillaan voi suistaa parisuhteen molemmat osapuolet suohon.



Meillä pettämisestä huolimatta oltaisiin voitu jatkaa, mutta huomattuamme nämä ongelmat suhteessamme, tajusimme keskustellessamme että meidän on parempi erota, koska olemme olleet tässä mahdollisesti vääristäkin syistä.



Pettäminen on väärin. Valehtelu on väärin. Kun pettää ja jättää kertomatta, valehtelee kumppanilleen.



Meitä on moneksi ja kaikki tekee virheitä, seuraukset on kärsittävä ja se tuska helpottaa ajan kuluessa, helppo tie ei ole se paras vaihtoehto.



T. Nainen joka teki elämänsä suurimman virheen, kohtasi seuraukset ja nyt kokemuksistaan oppineena elää vihoinkin onnellista elämää, jossa tämä virhe ei enää käy mielessä päivittäin.

T. Nainen joka teki elämänsä suurimman virheen, kohtasi seuraukset ja nyt kokemuksistaan oppineena elää vihoinkin onnellista elämää, jossa tämä virhe ei enää käy mielessä päivittäin.

Tuo viesti nro 274 oli todella fiksua asiaa. Erityisesti tuo on hyvä havainto, ettei tällaista asiaa yleensä vain voi unohtaa: esilletuonti, tunnustaminen ja jatkon suunnitteleminen puolison kanssa ovat oikeasti parhaita vaihtoehtoja ja saattavat puhdistaa ilmaa todella hyvin. Minäkin olen vahvasti sitä mieltä, että kertomatta jättäminen on törkeää kumppanille valehtelua.

Teidän kohdallanne se johti hyvin harkittuun eroon, mikä lieni varmasti oikea ratkaisu ongelmiin ajautuneessa suhteessa.

Mukava kuulla, että elämäsi kuitenkin kääntyi onnelliseksi.

T. 272

jossa tulee ongelmia toisensa perään. Yhteisiä haasteita on toki ollut. Tämä ei ole yhteinen asia, jossa ollaan samalla puolella. Minä tein tämän. Emme me ole toisiamme ennen loukanneet, tietääkseni. Hyvin rehellisiä me olemme toisillemme. Minulla ei ole kuitenkaan pokkaa oman omantuntoni takia satuttaa miestäni. AP

Monikin varmaan on rehellinen siitä, mitä osti kaupasta ja mikä on oma lempiväri, mutta ei tuo ole järkevä rehellisyyden mittari. Oletko ajatellut, että et oikeastaan voi tietää, minkä verran suhteessanne on ongelmia, jos miehesikin suhtautuu vaikeista asioista puhumiseen samoin kuin sinä? No sen sanon kuitenkin, että jos tosiaan miehesikin on yhtä voimakkaasti samoilla linjoilla kuin sinä tässä asiassa, niin siinä tapauksessa tuskin kannattaa kertoa. Ei siitäkään varmaan mitään tule, jos on yhteinen "sopimus" että vaikeat asiat piilotetaan ja peitellään, ja sitten yhtäkkiä toinen vaihtaakin mielipidettä ja toimintatapaa. Tosin kerroit, että ette ole edes sen vertaa asioista keskustelleet, että tietäisit varmaksi miehesi mielipiteen.. *huokaus* Anteeksi tuskastuminen; mulla vain lähestulkoon palaa pinna kun itselläni on kokemusta molemmista vaihtoehdoista ja tämä nykyinen tapani on vaan niin paljon parempi. Tuntuu ilkeältä, että joku on vieläkin jumissa siinä, missä itse olin 15 vuotta sitten. Entä jos ainakin sen verran ottaisit asioita puheeksi miehesi kanssa, että saisit varman tiedon hänen kannastaan? Kerro vaikka kuulleesi jonkun työkaverisi pettäneen miestään, ja pohtivan kannattaisiko kertoa. Ja kysy, haluaisiko mies tietää, jos tällaista kävisi teidän suhteessanne. 110

jos tulee paneskeltua vieraitten kanssa. Niin ei pitänyt tapahtua. Tiedän kuitenkin, mitä minä toivoisin ja uskon, että mieheni ajattelee samoin.

Mitä saavuttaisin kertomalla? Satuttaisin miestäni, hän ei ehkä luottaisi minuun enää, hän olisi minulle vihainen, työni vaikeutuisi, koska teen usein työmatkoja, ehkä mies antaisi itselleen luvan pettää minua, välimme voisivat vaikuttaa lapseen jne. Kaikki se ennen sopua, tai sitten asiat eivät enää palaisi ennalleen. AP

Todistit sen juuri. Se että et kerro todistaa sen vielä pahemmin.

Minä vietän rauhallisen koti-illan mieheni kanssa, kun lapsi on mummulassa. AP

että kaikki vaikuttaisi mahdollisimman normaalilta.

Piristy - ehkä miehesi on homo.

Olet käynyt nussimassa työkaverin kanssa ja et halua kärähtää.

Asia ok.

Mikä on ongelma?

Ehkä miehesikin panee työkaveriaan ja ei halua kertoa sinulle.

Ei ole mitään ongelmaa. Lapsi on mummolassa, viettäkää kiva ilta.



Miksi tuhlaat aikaa koneella jos teillä asiat on hyvin?

Pitäähän ihmisellä olla yksityiselämä, vaikka parisuhteeseen olisi erehtynytkin.



Mä en ole kertonut, enkä tiedä miehen systeemeistä. Enkä haluakaan tietää.

musta se on reilua ja suhteenne tulevaisuuden kannalta järkevää, muuten saat elää valheessa lopun elämäsi tietäen, että törkeäsi valehtelet miehellesi (koko ajan). Suhteen pitäisi perustua avoimuudelle. Pitkän suhteen erityisesti.

nauratte vain työkaverin kanssa miehellesi, kuinka helposti huijattava se on. Huolehtii, että sinulla on työmatkalla kaikki hyvin ja hoitaa lapsen ja sinä pääset ratsastamaan ihanalla ja suurella kullilla.



Sama toisin päin. Miehet käyvät panemassa nuorempia naisia ja samalla nauravat vaimoilleen, jotka silittävät paidat reissuun ja pakkaavat vaatteet ja mies pääsee tiukan lihan kimppuun reissussa kun vaimo hoitaa kodin ja lapset.



Ei näistä kannata toisen mieltä pahoittaa. Kaikkihan näin tekevät.

tässä vielä maksaa?

AP teki päätöksensä jo mennessään sen toisen miehen kanssa sänkyyn. Limakalvot ovat puhuneet.

Nyt kotona kaikki on taas ihan hyvin! Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tein ison, tyhmän erehdyksen, en vähättele sitä nyt yhtään. Kuitenkin se oli pieni asia verrattuna siihen, mitä parisuhteeni on. Vain sillä on merkitystä ja arvoa. AP

Jos sun parisuhteella todella on merkitystä ja arvoa niin kerrot miehellesi etkä pimitä tuota erehdystä. Jos suhde todella on niin arvokas, uskallat kertoa ja mahdollisesti saat jopa anteeksi. Minusta on miestä kohtaan nöyryyttävää ja törkeää olla kertomatta (ja tästä olen samaa mieltä, oli pettävä osapuoli sitten mies tai nainen).

ns. järkiavioliitossa, jossa ei ole tarkoituskaan jakaa syvintä sisintään toisen kanssa. Eletään yhdessä yhteisestä sopimuksesta ja kumpikin elää erillisiä elämiään yhdessä. Jokainen toki voi valita miten elää. Mutta en tiedä mitä tekemistä tällaisella elämällä on rakkauden kanssa.

Pitäähän ihmisellä olla yksityiselämä, vaikka parisuhteeseen olisi erehtynytkin.

Mä en ole kertonut, enkä tiedä miehen systeemeistä. Enkä haluakaan tietää.

Nyt tiedän, että perusonnellisessa suhteessakin voi käydä näin, ilman mitään näkyvää tai edes piilevää syytä. Flirttailu meni liian pitkälle. Hetki vei mukanaan ja aamulla kadutti. AP

että rehellisessäkin suhteessa tulee tehtyä virhe.

Mutta ero sinun suhteeseesi on selvä. Jos minulle tulisi tuollainen virhe, minun ei tarvitsisi tulla nettipalstoille kyselemään mitä tehdä. Minulla ja miehelläni on niin pitkälle kehittyneet ja vahvat, YHTEISESTI rakennetut käytännöt vaikeiden tilanteiden varalle, että minulle olisi heti selvää miten on toimittava. Ja siihen toimintaan sisällyttäisin myös mieheni ensi tilassa, enkä edes joutuisi miettimään asiaa.

Sinä ilmiselvästi et ole miehesi kanssa sellaisessa suhteessa, jonka ongelmat on totuttu sekä kohtaamaan että selvittämään yhdessä. Siitä on turha alkaa edes vääntämään, olet omalla tekstilläsi osoittanut ettei näin ole.

Voit toki ajatella olevasi onnellisessa suhteessa silti, ja hyvä jos nykytila ja myös kaikki se, mihin tuosta saatatte olla matkalla, riittää sinulle. Suhteesi ei kuitenkaan ole sellainen, josta ylempänä puhun, ja jollaista en itse aiemmin tajunnut voivan olla edes olemassa.

Olen kyllä aina arvostanut rehellisyyttä ja pitänyt sitä tärkeänä, mutta en silti aina ole tiennyt kuinka huima ero voi olla rehellisessä suhteessa epärehelliseen verrattuna, kun aikaa on kulunut useampia vuosia. Siis ihan siinä arkielämässä, ilman mitään kriisejäkin. Ja mahdollisen kriisin tullen se ero vielä kasvaa, siitäkin on kokemusta. Jos ja kun itselläsi ei ole rehellisestä elämästä kokemusta, niin et voi tietää sinäkään, kun sinulta puuttuu vertailukohta.

Vaikka kuinka muuta väittäisit, niin uskottomuus (yksi ainoa kertakin) on parisuhteessa ongelma, joka koskee molempia osapuolia. Minusta sinulla on moraalinen velvollisuus olla salaamatta asiaa puolisoltasi, vaikka se kuinka olisi helpompaa ja muka "pienempi asia". Anna sun miehen päättää onko se hänenkin mielestään pienempi asia, voittehan jättää asian ruotimatta jos se kerran miehenkin mielestä on pikkujuttu. Et voi yksin päättää yhteisistä asioista (tai voit tietysti, mutta silloin toimit väärin puolisoasi kohtaan).

Itse ajattelen, että olen vahingoittanut vasta itseäni. Meillä on myös lapsi, jonka kodin haluan pitää rauhallisena ja turvallisena paikkana. Voin yrittää vaikuttaa työmatkoihini, mutta en tiedä, miten paljon. Jatkaisin mielelläni nykyisten tehtävieni parissa. Osaan hillitä itseni, joten se ei ole ongelma. AP

[i Mikään yksi virhe ei ole niin raskas.

[/quote]

Petetyllä puolisolla on oikeus määritellä onko virhe raskas vai ei. Jos pettäminen on mitätön pikkujuttu niin sitten on syytä sopia avoimesta liitosta. Puolison selän takana toimiminen on törkeää ja sen salaaminen vielä pahempi.



Ja jos "yksi virhe sallitaan" niin sekin tulisi etukäteen sen puolison kanssa sopia, muuten ei todellakaan sallita.

, mutta niiden seurauksiin voimme vaikuttaa.



Minä uskon siihen, että elämä tulisi pyrkiä elämään niin, että kullakin olisi mahdollisimman vähän suruja ja murheita ja mahdollisimman paljon iloa.



Tietenkään kukaan ei, toivottavasti, lähde suhteeseen sillä mielellä, että petän sitten jossain vaiheessa, mutta joskus niin käy. Niin kauan kuin siitä ei tiedä muut, olet satuttanut vasta itseäsi.



Kertominen helpottaa vain sitä omatuntoasi. Se on itsekäs teko.



Luottamus on asia, joka suhteessa joko on tai sitä ei ole. Luottamusta on käytännössä mahdotonta rakentaa, jos sitä ei alunperin ole, sillä ihminen joko lähtökohtaisesti luottaa toiseen tai ei. Sen sijaan luottamus on hyvin helppo menettää ja tässä tulemma tuohon paljon puhumaasi "sitten kaikki on toisin" tuomiopäivä julistukseesi. Kertomalla pettäneesi on luottamus saman tien mennyttä ja minä en osaa nähdä mitään tuhoavampaa voimaa suhteessa kuin luottamuksen puutteen. Siitä heijastuvat sitten kaikki mustasukkaisuudet, omistushalut, toisen kyttäämiset, elämän rajoittamiset ja muut, jotka nakertavat suhteen joskus hitaasti, mutta aina varmasti kuoliaaksi.



Olet pettänyt, olet pettänyt toisen luottamuksen. Virhe, surullista ja valitettavaa, mutta sinun virheesi. Jos se oli kerran tapahtunut yksi ja ainoa virhe niin sen vuoksi ei ole syytä tehdä vielä suurempaa virhettä ja tuhota luottamusta, olettaen, että sellainen alunperin oli.



Ihminen haluaa olla onnellinen ja jos onnellisuuden takaa se, että kumppani ei kerro yhdestä tekemästään virheestä, eikä se virhe paina häntä niin paljon, että se sitä kautta vaikuttaisi suhdetta tuhoavasti niin minun maailmankuvassani onnellisuus tulee aina ennen rehellisyyttä.



-Martti-

Uskon, että mieheni ei arvostaisi niitä mustasukkaisuuden tunteita, joita hän ehkä kehittäisi, jos tunnustaisin pettämisen. Tuskin hän myöskään nauttisi epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta. Ei hän varmaan myöskään iloitsisi mielikuvista päässään, jos hän miettisi, mitä oikein tapahtui. Miksi tekisin sen hänelle? Jos lumivyöryn voi pysäyttää, se kannattaa tehdä. Siitä, että minulla on huono omatunto, on varmasti enemmän hyötyä miehelleni kuin siitä, että kerron, että häntä on petetty. AP

Mies hellii vaimoaan, rakastelee, antaa ehkä suuseksiä ja samoissa paikoissa on juuri ollut toinen mies. Olisi oikein, että ap antaisi miehensä valita haluaako hän toisen jäljiltä enää mitään.

Kai kuitenkin tiedät, että suhteita muodostetaan eri tavoilla ja eri säännöillä. Kun minä olen kerran kokenut suhteen, jossa säännöt rakennetaan yhdessä avoimesti alusta alkaen, en enää kaipaa suhdetta joissa oletetaan asioita ja arvaillaan toisen tarpeita.



Sinulla on selvästi kokemusta ihmissuhteista, mutta toisaalta kuulostat siltä että olet elänyt joka suhteen saman kaavan mukaan. Oletat, että suhteen pitää ollan tietynlainen, tietyillä säännöillä ja oletat toisenkin henkilön jakavan mielipiteesi. Itsekin olen ollut tuollaisessa suhteessa ja huomasin ihmisten ajattelevan eri tavoin. Miksi Martti koet olevasi altis pettämiselle, mutta et näe itsellesi mahdollisuutta sopia parisuhteesta jossa tämä tiedostetaan ja jossa ei tällöin lähdetä vaatimaan yksiavoisuutta? Ei ole olemassa mitään parisuhtesääntöjen lakikirjaa jota kaikkien tulee noudattaa.



Ei luottamusta rikota avoimuudella, päinvastoin. Mielipahaa avoimuus voi aiheuttaa, mutta se on luottamuksen arvoista. Kun ne omat virheet pitää kohdata parisuhteessa niin silloin alkaa rakentaa parisuhdetta sen suuntaiseksi jossa näitä virheitä yritetään vähentää.