Lue keskustelun säännöt.
Mua niiiiin kaduttaa omakotitalon ostaminen! Sisältää avautumisen...
12.06.2012 |
Ostettiin miehen kanssa pari vuotta sitten talo. Ja nyt kaduttaa... haluaisin myydä tämän ja vaihtaa takaisin rivitaloon. Mies ei halua myydä, hän viihtyy hyvin tässä. Mä näen vain hukkaan valuvat eurot ja loputtoman "to do" -listan.
Taloa pitää koko ajan huoltaa. Meidän talo ei ole mikään hirmu vanha, mutta silti lista on loputon; maalausta, terassin ja portaiden käsittelyä, sokkelin kunnostamista - puhumattakaan pihasta. Siellä saisi olla kyykkimässä ja rapsuttamassa koko ajan.
Ja entäs talvi? Jos on satanut lunta, nouset aamulla tuntia ennen töihin lähtöä kolaamaan, että saat auton ulos tallista ja tielle. Rivitalossa sai samaan aikaan juoda aamukahvia ja katsoa ikkunasta, kun ammattimies teki hommat koneella.
Ja sitten se raha. Talo nielee ihan hirveästi rahaa. Jos joku väittää, että samalla rahalla asuu omakotitaloa ja osaketta, niin on kyllä meidän kokemusten mukaan ihan väärässä. Talossa on ihan järjettömän kallis kotivakuutus verrattuna osakkeeseen. Lisäksi rahat menee lämmitykseen, jätehuoltoon, tontin vuokraan, kiinteistöveroon jne. Osakkeessa tuon kaiken sai hoidettua vastikkeella, joka oli huomattavasti huokeampaa.
Tätä menoa jatketaan 20 vuotta, kunnes lapset muuttaa pois ja huoamataan, että talo on liian iso meille kahdelle. Sitten vaihdetaan pienempään rivariin. Ja mietitään, että onpas ihanan helppoa ja huoletonta asumista.
Mä en suostu antamaan periksi. Pitää vissiin vain jatkaa miehen taivuttelua ja toivoa, että sekin tajuaa, mikä virhe me on tehty.
Kommentit (307)
Hei "mua niin kaduttaa omakotitalon ostaminen" -nimimerkki!
Törmäsin tähän juttuun ja alkoi kiinnostaa näin vuosien kuluttua, että miten teillä homma etenei, asutteko edelleen omakotitalossa vai onko puoliso taipunut rivariin? :)
Nimimerkki: ikänsä omakotitalossa asunut ja to do listaan uupunut!
ps. Haluaako joku ostaa rintamamiestalon? Olisin valmis myymään!! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ostaisi omakotitaloa. Arvo vain tippuu, ja jatkuva työleiri vie hermot.
No, lämmityskustannukset ja esim talon kunto kannattaa juurikin varmistaa ennen talon ostoa. Kuulostaa siltä, että nuo kaikki jutut tulivat yllätyksenä sulle.
niin vitun laiska hienoperse että et haluaisi tehdä mitään ylimääräistä ja kyntesi saattaisi vaikka lohjeta.Olet varsinainen HIEHO.
taitaa puhua yks katkera omakotitaloasukki, jolla ei kuitenkaan riitä pleksit muuttaa kerrostaloon.
ymmärrä, kerran 10 vuodessa puuosien maalausta (yleensä riittää n. 20 v välein). Ei meillä ainakaan oo muutakun nurmikon leikkaus. En sen kummemmin pihaa laita. Teillä taitaa olla hankala tontti. Monilla esim. metsätontti eikä yhtään edes nurmikkoa ajeltavana. Talvella tosiaan vähän lumitöitä mut sama meillä oli rivarissa. Meillä maksaa asua 200 neliöisessä talossa 130 e kuussa (korko) ja siihen sähkö satkulla, vesimaksu, jätemaksu 6 e kahdessa viikossa. Helppoa ja halpaa. Rivarissa meni paljon enemmän kunnostus ms. töihin, kokoulsiin jne. Tää on helppoa, halpaa ja mukavaa! puolta pienemmissä rivareissa pelkkä yhtiövastike n. 500 e nyt meillä menee vain korko 130 e asumiskuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, koko ikäni olen omakotitalossa asunut ja nyt alkaa vähitellen riittämään. Lapsena se oli kivaa, kun ei ollut huolen häivää, mutta siihen se sitten jäikin.
Nyt asustan perheen kanssa miehen kotitilalla (eli on tavallaan pakko asua tässä, jos tuon miehen kanssa haluaapi olla :D ). Kymmenen vuotta tässä on jo nökötetty ja pikkuhiljaa alkaa pinna palaa. Vanha rintamiestalo, jota melkein joka vuosi ollaan remontoitu, mutta rahaa ei ole laittaa kaikkea kerralla kuntoon. Nyt pitäisi korjata katto ja kaikki eristeet. Keittiö on mallia -85 ja se pitäisi rempata. Tilat ovat ahtaat ja hankalat. Lisäksi ystävämme turkiskuoriainen mellastaa täällä ja koko ajan saa siivota. Syksyllä hiiret pyrkii sisälle ja niitä saa loukuttaa ihan urakalla.
Piha on ihan älyttömän kokoinen ja sen pienentäminen on hankalaa, kun välissä on talousrakennuksia (ei voi esim. metsittää). Myyrät sotkee nurmikon joka vuosi ja se on kuin kynnöspelto (nurmikonleikkuu ei suju sutjakkaasti). Pensaita riittää leikkattavaksi ja niitä ei voi kaataa, kun ne ovat rajaamassa pihaa koneiden (traktorit yms. liikkuu pihalla) nostattamalta pölyltä. Pihalla ei kuitenkaan voi viettää aikaa, koska lähettyvillä on kosteikko ja hyttysten määrä on aivan uskomaton. Kukkaistutukset olen hävittänyt jo muutama vuosi sitten. Yritin niitäkin hoitaa, mutta mieskin sanoi, että kaikki illatko sitä multaa on pakko möyriä? On, on, jos haluaa pitää ne siistinä rikkaruohoista ja kukat kauniina.
Talvella saa hulluna kantaa puita leivinuuniin ja saunaan, koska ne eristeet on edelleen korjaamatta ja kämppä on jääkalikka. Jotenkin tuntuu, että miehelläkin on mitta täysi. Menisihän tämä, jos ei mitään muuta tehtävää olisi, mutta kun näin se ei ole. Lapsetkaan eivät täällä enää viihdy, kun ovat isompia ja joka paikkaa pitää autolla viedä. Matkat ovat pyörällä kuljettaviksi liian pitkiä (lähimpään kaupunkiin 40 km). Lisäksi lähettyvillä liikkuu karhuja pentujensa kanssa. No, oma moka. Mitäs sitä piti rakastua mieheen, joka asuu tälläisessä korvessa :D :D
Eiköhän jokaisessa asumistyylissä löydy loistavia ja vähemmän loistavia paikkoja. Parhaimmillan omakotitaloasuminen voi olla todella helppoa tai sitten juuri oikea työleiri. Riippuu niin monesta eri seikasta, ettei voi yleistää :D
Muuta hyvä ap kiireesti pois sieltä! Ei omakotiasuminen kaikille sovi.
t. onnellinen omakotitalollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutimme täysin noviiseina vanhaan omakotitaloon isolla tontilla myös muutama vuosi sitten, ja vaikka toki oltiin varauduttu ajallisesti ja taloudellisesti aika hyvin, niin kyllä se elämänmuutos on silti vyörynyt päälle pienen alkushokin tavoin. Vanhassa omakotitalossa asuminen on elämäntapa, se on kyllä tullut nähtyä. Minä en niinkään kaipaa takaisin kaupunkiin, mutta se tunne että kotona ollessa rentoudutaan pitkän työpäivän jälkeen on tyystin kadonnut. Kaikki ylimääräinen aika pitäisi tehdä *jotain*. Viikonloppuna pesin talon ikkunat - 8 tuntia putkeen, ulkona muutama tunti trimmeriä käyttäessä. Onhan tässä iso tontti, useita omenapuita, puskia, ei autotallia, kukaan ei auraa osaakaan pihasta jne. Ja vanhassa talossa nyt kun on aina jotain uusittavaa tai ylläpidettävää. Viikonlopuna ohjelmassa ainakin terassin lakkaus. Onhan tämä ollut aikamoista vauva-ajankin kannalta. Ps. Mulle oli aikoinaan jo se shokki, ettei aamulehti tullutkaan postiluukusta aamulla kotiin. Sillä kyllähän sen tiedosti ja tiesi etukäteen, mutta sen arkimerkitystä ei ymmärtänyt. Pieni suuri juttu. :) Nyt on haaveissa muuttaa joskus sitten pienemmän tontin omakotitaloon - huom! Yhdessä tasossa! Ensi kerralla osataan katsoa jo hieman "helpompaa" taloa ja tonttia. Takaisin kerrostaloon minua ei tosin varmaan enää saa, mutta sen olen tajunnut, että omakotitaloissakin on eroja!
Te olette ottaneet liian ison palan ja yrittäneet vielä haukata sen kerralla. Meillä on vanha remontoitava talo, jota remotoimme asumisen ohella aina kun huvittaa (eli välillä menee kuukausia ettei tapahdu mitään). Työpäivän jälkeen voi todellakin vaikka katsella jalkapalloa jos huvittaa, ei ole mikään pakko tehdä koko ajan jotain. Talon ikkunat pesen yksi päivässä -tyylillä kerran vuodessa.
Kyllä, juuri noin. Haukkasimme liian ison palan siihen elämäntilanteeseen, myönnän tämän täysin. :) Tai olen oppinut itsestäni lähinnä sen, etten kestä keskeneräisyyttä - tämän takia yksi ikkuna päivässä - tahti ei vaan sovi minun luonteelleni. Eikä vanhassa talossa asuminen, vaikka rakastankin tämän talon "taikaa" ja "henkeä".
Mutta nyt kun tähän omakotitaloasumiseen on tottunut, niin en haluaisi enää missään nimessä asua kerrostalossa. Haluamme pienemmälle tontille, jossa helppohoitoisempi piha ja talo saisi mielellään olla yhdessä tasossa, vaikka sama neliömäärä olisikin. Tosin siinä tapauksessa asuisimme varmaan ihan naapureiden kyljessä kiinni, toisin kuin nyt. Kaikessa on puolensa.
Oppia ikä kaikki!
tarkoittaa, että olet kokoajan tekemässä jotain, korjaamassa, vaihtamassa, säätämässä, huoltamassa, pesemässä, lakaisemassa.
ei tarviikaan kotona siivota, korjata mitään paikkoja, vaihtaa, säätää, huoltaa...? Kiva, että olette löytäneet tuollaisen kerrostalon/rivarin. Omakotitalossa homma hoituu myös juuri noin kun maksaa ulkopuoliselle. Teillä se varmaan kuuluu vastikkeeseen :D PItäisi varmaan sittenkin harkita kerrostaloon muuttoa jos ei tarvii enää mitään kotihommia hoitaa. Tiskienlaitto erityisesti kyllästyttää ja imuroiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittaa, että olet kokoajan tekemässä jotain, korjaamassa, vaihtamassa, säätämässä, huoltamassa, pesemässä, lakaisemassa.
ei tarviikaan kotona siivota, korjata mitään paikkoja, vaihtaa, säätää, huoltaa...? Kiva, että olette löytäneet tuollaisen kerrostalon/rivarin. Omakotitalossa homma hoituu myös juuri noin kun maksaa ulkopuoliselle. Teillä se varmaan kuuluu vastikkeeseen :D PItäisi varmaan sittenkin harkita kerrostaloon muuttoa jos ei tarvii enää mitään kotihommia hoitaa. Tiskienlaitto erityisesti kyllästyttää ja imuroiminen.
Kerrostalossa ei tarvitse huoltaa, säätää tai vaihtaa mitään. Sitä varten soitetaan huoltomiehelle, joka tulee tekemään nuo hommat ilmaiseksi. Tai no, sitä varten maksetaan sitä kuukausittaista vastiketta, että sitten huoltomiestä saa vaivata vaikka joka pv, jos vaivattavaa löytyy. Kerrostalosta puuttuu myös se piha, joka teettää älyttömästi töitä joka vuodenaikana.
koska tässä omassa pihassa ja lumitöissä on aika paljon hommaa kuitenkin ja se kaikki aika on pois perheeltä. Perheessä alle 4 v lapsia ja haluamme panostaa enemmän perheen yhteisiin juttuihin. Muutamme isoon uuteen kerrostaloon ylimpään kerrokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahta asiaa ihmettelen.
1. Omakotitalo ei aina tarkoita pitkää työmatkaa tai keskustasta kaukana asumista. Itse asun paritalon puolikkaassa ison kaupungin keskeisimmällä postinumeroalueella, ja työmatka on 15 min. kävellen.
2. Miten pihatyöt on lapsilta/perheeltä pois? Viimeksi tänään haravoin tunnin 2-vuotiaan kanssa. Pojalla on oma pieni harava, ja sillä "auttaa" pihatöissä (minkä marjapuskien perkaamiseltaan ehtii...).
1. jos asut pk-seudulla, pitää olla noin miljoona, että voi asua noin lähellä keskustaa. Miljoona suomalaista asuu pk-seudulla, joten vain harvoilla on varaa asua keskeisimmällä postinumeroalueella omakotitalossa....
2. kyllä pihatyöt on lapsilta pois.
me myytiin pois rivari ja muutettiin kerrostaloon, eikä kaduta yhtään. Oli sähkölämmitys siinä rivarissa ja vesivaraaja ja tuli sairaan kalliiksi siinä asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanotaan omakotitalon vaativan. Me ollaan ulkoistettu kaikki rempat ja silti on varaa matustaa, harrastaa, sisustaa jne. Juuri ostettiin parinsadantuhanne kesämökki, eikä sekään ole mikään työleiri, sinne mennään harrastamaan eikä kitkemään ja kuokkimaan. Ei mulla ole valittamista omakotitalossa, eikä mitään valtavaa työmäärää.
koko ajan on pakko kuoputtaa?i.
Teistä en tiedä mut meidän pohalta ei ruohot leikkaanu eikä lehdet haravoidu itsestään. Jotain niille vähille pusikoillekin pitää tehdä tai tulee julkisivulautakunta valittamaan. Ja korjailla aitoja, maalata vajaa, asentaa pihavaloja ym. Koko ajan jotain.Meistä ei ole kumpikaan puutarhaihmisiä joten ostettiin talo jonka tontti on metsämaata. Eipä ole hoitamista kun on kuusikkoa ja männikköä vaan piha ja mustikkaa ja muuta varpua kasvaa maassa :)
Ei ole paljoa töitä talostakaan ollut, meillä on 1980-luvulla rakennettu tiilinen omakotitalo jonka edellinen asukas joka oli alkuperäinen rakennuttaja, oli hyvin remontoinut ja laittanut sisätilatkin nykyaikaiksiksi.
odotahan 20-30 vuotta niin alkaa löytyä tekemistä. Tai ole tekemättä mitään niin huomaat kyllä myytäessä ettei kannata hurjia hintatoiveita esittää.
remonttia on kokoajan ja rahaa menee. Mieskin on sitä sorttia että kaljaa menee kun jotain tekee eli hermot on joskus tiukilla. Silti en muuhun vaihtais.
Olemme viisihenkinen perhe ja tyytyväisiä kerrostaloasunnossa. Mitä vähemmän kotitöitä, sitä parempi. Olisi kauhuskenaario, jos joka viikko menisi vapaa-aikaa remontointiin tai pihatöihin.
Meillä on kyllä pieni kesämökki, mutta siellä on villipuutarha:) Eli sillekään ei tehdä juuri mitään.
Emme ole kumpikaan innostuneita käytännön hommista.
vaikka ennätysluminen talvi, ja pakkasta jo kolmattaviikkoa -10 astetta ;)
Tai kaikilla on se naapurinmies joka ajaa sillä traktorillaan ne lumet joka aamu klo 6, jotta 7 ehtii lähtemään töihin.Eikä puhuta siitä että kuukaudessa sähkölasku on 500 euroa tai meillä lämmitettään talo puulla (joo kuka ne pilkkeet tekee, ja sekin maksaa jos ne tilaa 300 euroa/kk)
-uusi talo, rakennettu 2009
- tontti 850m2, joten nurtsin ajoon kuluun puoli tuntia. Silti tontilla tilaa kivasti oleskella.
- Autot ihan tien vieressä, ja tutut aurakuskit, joten meidän portilla ei yleensä ikinä ole lumivallia. Jos on , niin 99% tapauksissa sen yli pääsee autolla, ja jos ei pääse, niin sen kolaamiseen menee max 10 minuuttia.
-Naapurissa asuva appi ajelee pihan muuten lumilingolla pyytämättä.
Muuten mä en tajua mitä sellaisia kotitöitä ok-talossa olisi, mitä muissa asumismuodoissa ei olisi. Täytyyhän kaikkia asuntoja pintaremontoida, jos ne haluaa pitää kunnossa.
Niin ja meillä on maalämpö, ja sen myötä meidän 200m2 talon sähkölasku on kesäisin n 100e/kk ja talvisin n 200e/kk
Meillä on lainat ja vakuutukset keskitetty, joten vakuutusmaksuja ei tule autoista eikä talosta. Lainaa on siis paljon, mutta se on taktikoitu näin, omaisuutta on muualla lähes yhtä paljon.
Mitähän vielä... Enpä nyt heti keksi. Muuta kuin että kyllä tässä omakotiasumisessa on ehdottomasti hyvät puolensa.
Ei ikinä enää rivariin! Pitää olla hiljaa, telkkari pitää hiljaisella jos katsoo yöllä, pihalle jos menee niin aidan takana kurkkii tai kaljoittelee tai tupakoi joku tai puhuu kovaa puhelimessa. Hankin omakotitalon syrjästä, ei puutu julkisivulautakunta kun ei ole kaavoitettu alue. Rempat voi tehdä silloin kun on varaa eikä silloin kun taloyhtiö päättää. Kivipihaa ei tarvitse nyppiä eikä parturoida, siellä täällä vain nätti tuija.