Lue keskustelun säännöt.
Mua niiiiin kaduttaa omakotitalon ostaminen! Sisältää avautumisen...
12.06.2012 |
Ostettiin miehen kanssa pari vuotta sitten talo. Ja nyt kaduttaa... haluaisin myydä tämän ja vaihtaa takaisin rivitaloon. Mies ei halua myydä, hän viihtyy hyvin tässä. Mä näen vain hukkaan valuvat eurot ja loputtoman "to do" -listan.
Taloa pitää koko ajan huoltaa. Meidän talo ei ole mikään hirmu vanha, mutta silti lista on loputon; maalausta, terassin ja portaiden käsittelyä, sokkelin kunnostamista - puhumattakaan pihasta. Siellä saisi olla kyykkimässä ja rapsuttamassa koko ajan.
Ja entäs talvi? Jos on satanut lunta, nouset aamulla tuntia ennen töihin lähtöä kolaamaan, että saat auton ulos tallista ja tielle. Rivitalossa sai samaan aikaan juoda aamukahvia ja katsoa ikkunasta, kun ammattimies teki hommat koneella.
Ja sitten se raha. Talo nielee ihan hirveästi rahaa. Jos joku väittää, että samalla rahalla asuu omakotitaloa ja osaketta, niin on kyllä meidän kokemusten mukaan ihan väärässä. Talossa on ihan järjettömän kallis kotivakuutus verrattuna osakkeeseen. Lisäksi rahat menee lämmitykseen, jätehuoltoon, tontin vuokraan, kiinteistöveroon jne. Osakkeessa tuon kaiken sai hoidettua vastikkeella, joka oli huomattavasti huokeampaa.
Tätä menoa jatketaan 20 vuotta, kunnes lapset muuttaa pois ja huoamataan, että talo on liian iso meille kahdelle. Sitten vaihdetaan pienempään rivariin. Ja mietitään, että onpas ihanan helppoa ja huoletonta asumista.
Mä en suostu antamaan periksi. Pitää vissiin vain jatkaa miehen taivuttelua ja toivoa, että sekin tajuaa, mikä virhe me on tehty.
Kommentit (307)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 14:23"]
Tarinaa omasta peritystä -86 Jukka Talosta löytys, mut en viitsi siitä sepostaa enempää. Kannattaa harkita tarkkaan mitä ostaa ja onko valmis loputtomaan pakertamiseen ok-talon eteen, oman talomma koitamme vaimon kaa myydä muutaman vuoden sisällä pois, jos joku jotain vaan maksaa. Oma energiamme ainakaan ei riitä ylläpitää ja kustantaa ympärillemme vankilaa lopuksi elämää.
[/quote]
Kuka käskee loputtomasti pakertamaan?
-Asunut perityssä vm 88 tiilitalossa jo kymmenisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai lumityöt. Pakkoko se siellä Suomessa on köyhäillä. Omassa tai vuokralla. Meillä tuuli puhaltaa noi harvat palmunlehdet pois pihasta. Loput lähtee, kun päräytän kopterin käyntiin, kun lähden täältä saarelta käymään mantereella.
On se rivari tietty helppo. Mutta kyl mä mieluiten okt.ssa asun. Menoja ja töitä on ,mut en jaksais istua ja löllöillä:).
Ihan oma vika jos koko ajan repii hermojaan jostain olemattomasta.
Meillä ainakin ruoho kasvaa itsekseen ja istun ja ihailen luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:49"]Ap on oikeassa. Omakotitalo on todella kallis asumismuoto. Joka muuta väittää, valehtelee.
[/quote]
Jaaha. Veli asuu okt:ssa. Ei sillä oo kuin kiinteistövero ja tietty sähkölaskut.
Yks hlö jonka tiedän, asuu krstslossa.
Ensin maksoi lainaa vaikka kuinka kauan ja
silti vastike on 460 euroa joka kuukausi!
Että kumpi on kalliimpi?
Me asutaan nyt rivarissa ja muutetaan omakotitaloon. Se on totta, että asuminen rivarissa on helppoa. Mutta me ei haluta helppoa, vaan halutaan tekemistä. Meidänkin rivarissa olisi paljon mitä taloyhtiön tulisi korjata, mutta kaikessa säästetään vaikka pitkällä aikavälillä korjaamattomat työt kasaantuvat ja joskus tulee sitten kertapaukku. Me ei haluta olla osana taloyhtiötä jossa ei ymmärretä huoltotoimenpiteiden tärkeyttä, eikä sitä että jokainen asukas vuorollaan tulee käännyttää ymmärtämämään miksi jokin toimenpide tulee tehdä. Rivarissa asuminen on siis helppoa, jos ei halua ajatella mitään asioita itse vaan olettaa että joku muu hoitaa ja itse maksaa vaan osansa laskusta. Rivarissa asuminen on helppoa, jos ei halua miettiä kattojen korjauksia tai ulkoverhoilun maailailua, riittää että ilmaantuu taloyhtiön kokoukseen äänestämään jos sitäkään.
Me itse vaan nimenomaan halutaan itse tehdä töitä, suunnitella ja toteuttaa ja vaikuttaa rakennusmateriaaliin ja urakoitsijan valintaan yms. Osakkaana rivarissa olet koko ajan toisten vietävissä, ja usein uuden osakkaan rooli on seurata sivusta kun taloyhtiön jäärät päättävät mielivaltaisesti asioita "koska näin on tehty ennenkin".
Minä luulen siis, että on paljon ihmisiä jotka haluavat elämältään sitä että töiden jälkeen voi istahtaa sohvalle. Minä taas haluan kolata pihaa, puuhata kasvimaalla ja kierrellä tontilla tsekkailemassa paikkoja, korjata vinksallaan olevia paikkoja.. touhuta ylipäätään. Tuntuu nytkin hullulta istua illat sohvalla kun ei ole muuta tekemistä töiden päälle, pitäisi aloittaa joku harrastus. Nyt aloitetaan, nimittäin omakotialon kunnostus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten kyllä uskon, että kunnostamistöitä riittää, mutta tuo pihan kuopsuttaminen? Meillä on vähän nurmikkoa ja havukasveja, ei tarvitse kuin nurmikko leikata max. parin viikon välein johon menee noin 30 min aikaa. Se on ihan oma valinta, millaisen pihan tekee. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, etenkin pihatöissä jos ei niistä nauti.
Ja terassit kannattaa tehdä komposiitista, jos ei jaksa puuterassia huoltaa. Vaikea ymmärtää näitä valivali-ihmisiä, kyllä omakotitalossa pystyy asumaan vähemmänkin työläästi.
Hassua, me taas muutettiin omakotitaloon just siksi, että oliai jotain tekemistä :) siis oman rauhan lisäksi.
Mutta ei kaikista varmasti ole ok-taloon, en sitä kiellä.
Itse en ole huomannut, että olisi jotenkin raskasta tai koko ajan paljon hommaa. Asiat tehdään, kun ehditään. Eipä ole mitään isompaa, kunhan muokkaillaan ja remontoidaan, kiire ei ole, haluamme tämän olevan loppuelämän koti. Naapureita ei näköetäisyydellä, enkä koskaan ole kuullutkaan julkisivulautakunnasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalo ei ole suorittajalle sopiva asumismuoto. Tuon olen omasta lähipiiristä huomannut. Jos haluaa kaiken olevan täydellistä, siinä palaa loppuun koska omakotitalossa sitä työtä riittää loputtomiin.
Mutta jos osaa antaa itselleen anteeksi epätäydellisyyden, sen ettei kukkapenkit olekaan alueen upeimmat ja rehevimmät, sen ettei talo ole aina uudessa maalissa ja lehdetkin hetken aikaa odottaa nurmikolla ennen haravointia.
Jos keskittyy vain noihin töihin, niin missaa sen hyvän puolen, ei huomaa miten ihanaa on seurata luontoa näin keväällä kun keskittyy vääriin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 22:00"]
Mulla on vähän samanlaiset fiilikset. Kovasti yritän innostaa itseäni puutarhanhoitoon mutta pakkopullaa sekin on :( Mielelläni muuttaisin kerrostaloon, mutta mies ei tahdo. Mulla on iso juttu juurikin tuo ajankäyttö, kerrostalossa me tehtiin paljon juttuja yhdessä perheenä kun oli enemmän aikaa. Nyt se kaikki aika valuu jonnekin piha- tai muihin töihin.
[/quote]Miksi olette hankkineet puutarhan hoidettavaksi. Itse laiskoina omakotilaisina rakennettiin niin kallioiselle tontille, että ei tarvi hoitaa mitää, kun mikään ei kasva, kuin muutama havupuu. Asuminen ollut todella halpaa ja kivaa.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:51"]
kuulostaa keskimäärin siltä että ne jotka halajavat rivariin tai kerrostaloon omakotitalosta puhuvat jostain kummallisesta "taloyhtiöstä" mikä hoitaa kaiken. siihenkin tarvitaan ihmisiä ja aikaa. kokeilkaa joskus niin tiedätte, ainiin tehän olette kokeilleet omakotiasumista. rivarissa ja kerroistaloissa on aina vapaamatkustajia ja siihen tuo käsitys tekemisen vähyydestä perustuu.
[/quote]Näin on näreet. Tiedän monia, jotka nimenomaan haluavat pois siitä taloyhtiöhelvetistä, missä vielä joku muu määrää, milloin on tehtävä sitä ja milloin tätä. Kaiken ole kokenut, mutta helppohoitoisen pihan ja terveen talon omistustani en vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 10:28"]Me asutaan nyt rivarissa ja muutetaan omakotitaloon. Se on totta, että asuminen rivarissa on helppoa. Mutta me ei haluta helppoa, vaan halutaan tekemistä. Meidänkin rivarissa olisi paljon mitä taloyhtiön tulisi korjata, mutta kaikessa säästetään vaikka pitkällä aikavälillä korjaamattomat työt kasaantuvat ja joskus tulee sitten kertapaukku. Me ei haluta olla osana taloyhtiötä jossa ei ymmärretä huoltotoimenpiteiden tärkeyttä, eikä sitä että jokainen asukas vuorollaan tulee käännyttää ymmärtämämään miksi jokin toimenpide tulee tehdä. Rivarissa asuminen on siis helppoa, jos ei halua ajatella mitään asioita itse vaan olettaa että joku muu hoitaa ja itse maksaa vaan osansa laskusta. Rivarissa asuminen on helppoa, jos ei halua miettiä kattojen korjauksia tai ulkoverhoilun maailailua, riittää että ilmaantuu taloyhtiön kokoukseen äänestämään jos sitäkään.
Me itse vaan nimenomaan halutaan itse tehdä töitä, suunnitella ja toteuttaa ja vaikuttaa rakennusmateriaaliin ja urakoitsijan valintaan yms. Osakkaana rivarissa olet koko ajan toisten vietävissä, ja usein uuden osakkaan rooli on seurata sivusta kun taloyhtiön jäärät päättävät mielivaltaisesti asioita "koska näin on tehty ennenkin".
Minä luulen siis, että on paljon ihmisiä jotka haluavat elämältään sitä että töiden jälkeen voi istahtaa sohvalle. Minä taas haluan kolata pihaa, puuhata kasvimaalla ja kierrellä tontilla tsekkailemassa paikkoja, korjata vinksallaan olevia paikkoja.. touhuta ylipäätään. Tuntuu nytkin hullulta istua illat sohvalla kun ei ole muuta tekemistä töiden päälle, pitäisi aloittaa joku harrastus. Nyt aloitetaan, nimittäin omakotialon kunnostus. :D
[/quote]
Äh, nää on just näitä ketkä ei vielä siel omakotitalossa asu. Muistathan tulla muutaman vuoden kuluttua kertoo kuulumisia. :D
[/quote]
Mä voin kertoa, koska oon asunut isossa omakotitalossa, jonka ympärillä on iso piha nyt tänä keväänä 12 vuotta. Lapsuuden vietin rivarissa ja se oli lapselle ok, mutta vanhempia usein kiristi kaikenmaailman kollektiivisesti päätettävät asiat, joissa on sitten lopulta aina tyytyminen kompromissiin. Piha oli sellainen muutaman kymmenen neliön tilkku. Kerrostalossa asuttiin jonkin aikaa ja inhosin sitä. Oma tila vähäinen, naapurista kuuluu (ja haisee) kaikki, ei omaa pihaa, kämpälle et saa tehdä itse mitään jne. jne.
Hommaa riittää omakotitalossa aina, kun sitä haluaa tehdä. Mikään ei hetkessä sorru, jos ei huvita tehdä. Meillä nurmikon leikkuu esimerkiksi vie noin 2 tuntia, mutta se tarvitsee leikata kesässä varmaan keskimäärin kymmenisen kertaa. Iso nurtsi on ihana, kaunis ja lapsille mahtava pelaamiseen ja juoksenteluun.
Talvella saa kolata välillä niin h-tisti. Tykkään siitäkin. Kun kolaa kymmeniä neliöitä lunta, tietää tosiaan töitä tehneensä. Sekä nurtsinleikkuuseen että kolaamiseen olisi olemassa vehkeet toki, mutta me ei olla niitä haluttu hankkia. Aika puhdasta riemua on valua hiestä fyysisen työn jälkeen ja laittaa sauna lämpenemään.
Muutoin piha on suunniteltu niin, että siellä voi tehdä kaikkea sitä, mitä me haluamme. Kukkapenkit eivät aina ole ojossa, me haluamme myös matkustaa. Tykkään myös pihalla siitä, että se muotoutuu vähitellen ja elää perheen tarpeiden mukaan. En aina käsitä sitä, miksi ruohonleikkuu on rasittavaa, mutta samat ihmiset lenkkeilevät. Niin minäkin lenkkeilen ja kesällä leikkaan nurtsin muutaman kerran. Käärrään myös kottikärryillä haketta, haravoin ja välillä keittelen kahvit ja juon ne terassilla. Marjat poimin omasta pensaasta, omenat puista ja kasvattelen kasvimaalla kaikenlaista, jos huvittaa.
Naapureiden ääniä ei ihmeemmin kuulu, ainakaan sisälle - saati että pitäisi heidän kanssaan neuvotella jostain remonteista ja pihatöistä tms. Kuitenkin meillä on lasten ja omia kavereita ihan naapurissa, useita perheitä. Kauppaan on matkaa puoli kilometriä.
Avainasia on tosiaan se, että rivari voi olla helppo. Voisi olla helppoa asua myös pienessä yksiössä. Minä en halua helppoa, haluan tehdä asioita omassa kodissa ja omalla pihalla. Haluan harrastaa, kutsua vieraita pihajuhliin, nauttia kodin ja pihan kauneudesta, remontoida mieleni mukaan, askarrella siihen varatussa tilassa, istuttaa, tehdä välillä fyysistä työtä jne.
Se huvittaa välillä, kun joku rivari-tai kerrostaloasuja kauhistelee, kuinka on remonttia tulossa ja joku pari neliötä pitää laatoittaa ja seiniä maalata :D Siinä se on vasta urakka, mitenhän siitä selviää :D Millaisista asioista sitä sressiä voikaan ottaa? Ei varmaan silloin omakotitaloasuminen ole oikea valinta.
Ymmärrän toki, että tämä meidän asumistapamme maksaa ja ymmärrän, että jos ei ole varaa, ei ole varaa. En kuitenkaan luopuisi tästä kuin aivan pakottavasta rahallisesta tai terveydellisestä syystä. Olen todellakin henkeen ja vereen omakotitaloasuja eikä se asia ole muuttunut pikkulapsivuosina tai niiden jälkeen <3
Itse asun omakotitalossa, enkä tee yhtään mitään pihatöitä. Ei ole mikään pakko. Talo on kaiken kukkuraksi vanhakin vielä. Ei tässä talossa ole mitään korjattavaa, tai huollettavaa. Lumitöitä inhoan sydämeni pohjasta, mutta koska omistan vanhan nelivetomaasturin, ei lumitöitä tarvi tehdä. Olen huomannut, kuinka naapureilla on välillä oikea työleiri se omakotitalo ja piha, mutta totuus on, ettei sinun oikeasti tarvi tehdä sille omakotitalolle mitään. Anna olla vain.
Hei !
Usko pois että tuo kaikki vaiva on palkkio terveytesi pankkiin.
Olettehan sentään kiinteistön omaava pari, jotkut asuu ******
Voittehan palkata vakituiseksi rengin ja piian , tulee työlistettyäkin pari ihmistä.
Ainahan voi antaa kaiken olla juuri silleen kun on eikä antaa mitenkään häiritä.
Oma koti kullan kallis toisenkoti vielä kalliimpi.
Okt plussat:
Luonto, iso tontti, hyvät maisemat, koivut ikkunoista, yksityisyys, rauha, tähtitaivas, linnunlaulu, tilaa
Miinukset:
Ei katuvaloja talvella, naapuri poistaa auralla lumet mutta portaat täynnä lunta ja ne on isot! Talvi on miinusta FI asuipa miten tahansa.
Just mietittiin, että taidetaanpa tilata kesäks pihaan iso uima-allas. Kiva polskutella koko perheen voimin, välillä grillata ja kastella kukkia. Muksut telmii keskenään tai kavereittensa kanssa. Loppukesästä poimitaan marjat pensaasta ja mustikat tontin nurkalta. Mä rakastan tätä omakotitaloelämää.
Tarinaa omasta peritystä -86 Jukka Talosta löytys, mut en viitsi siitä sepostaa enempää. Kannattaa harkita tarkkaan mitä ostaa ja onko valmis loputtomaan pakertamiseen ok-talon eteen, oman talomma koitamme vaimon kaa myydä muutaman vuoden sisällä pois, jos joku jotain vaan maksaa. Oma energiamme ainakaan ei riitä ylläpitää ja kustantaa ympärillemme vankilaa lopuksi elämää.