Lue keskustelun säännöt.
Mua niiiiin kaduttaa omakotitalon ostaminen! Sisältää avautumisen...
12.06.2012 |
Ostettiin miehen kanssa pari vuotta sitten talo. Ja nyt kaduttaa... haluaisin myydä tämän ja vaihtaa takaisin rivitaloon. Mies ei halua myydä, hän viihtyy hyvin tässä. Mä näen vain hukkaan valuvat eurot ja loputtoman "to do" -listan.
Taloa pitää koko ajan huoltaa. Meidän talo ei ole mikään hirmu vanha, mutta silti lista on loputon; maalausta, terassin ja portaiden käsittelyä, sokkelin kunnostamista - puhumattakaan pihasta. Siellä saisi olla kyykkimässä ja rapsuttamassa koko ajan.
Ja entäs talvi? Jos on satanut lunta, nouset aamulla tuntia ennen töihin lähtöä kolaamaan, että saat auton ulos tallista ja tielle. Rivitalossa sai samaan aikaan juoda aamukahvia ja katsoa ikkunasta, kun ammattimies teki hommat koneella.
Ja sitten se raha. Talo nielee ihan hirveästi rahaa. Jos joku väittää, että samalla rahalla asuu omakotitaloa ja osaketta, niin on kyllä meidän kokemusten mukaan ihan väärässä. Talossa on ihan järjettömän kallis kotivakuutus verrattuna osakkeeseen. Lisäksi rahat menee lämmitykseen, jätehuoltoon, tontin vuokraan, kiinteistöveroon jne. Osakkeessa tuon kaiken sai hoidettua vastikkeella, joka oli huomattavasti huokeampaa.
Tätä menoa jatketaan 20 vuotta, kunnes lapset muuttaa pois ja huoamataan, että talo on liian iso meille kahdelle. Sitten vaihdetaan pienempään rivariin. Ja mietitään, että onpas ihanan helppoa ja huoletonta asumista.
Mä en suostu antamaan periksi. Pitää vissiin vain jatkaa miehen taivuttelua ja toivoa, että sekin tajuaa, mikä virhe me on tehty.
Kommentit (307)
Tänäkin kesänä taas lukematon määrä maalausta, korjausta, rappausta yms. mutta tämäpä tekee ne hymyssäsuin vailla mitää kehuntarvetta. Minä vaan istuttelen vähän kukkia ja kastelen niitä. Hän tulis hulluks kerros/rivitalossa, minä sitten taas tavallaan odotan sitä aikaa, kun lapset lähtee ja talo myydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään kukkapenkkejä tai jatkuvaa leikkaamista vaativia pensaita, eikä ainakaan isoja nurmialueita.
Meillä ei myöskään ole lumitöitä koska paikallinen maajussi käy auraamassa ja hiekottamassa pihat (40€/talvi).
Ja kaikki remontitkin voi ulkoistaa.
Muuhun en ota kantaa, mutta lehtiä en ole ikänäni haravoinut, sen hoitaa silppuava ruohonleikkuri, joka tekee lehdistä ilmaista lannoitetta nurmikolle.
Teistä en tiedä mut meidän pohalta ei ruohot leikkaanu eikä lehdet haravoidu itsestään. Jotain niille vähille pusikoillekin pitää tehdä tai tulee julkisivulautakunta valittamaan. Ja korjailla aitoja, maalata vajaa, asentaa pihavaloja ym. Koko ajan jotain.
Akat syyttelee kenen lapsi teki mitä ja oma ei ainakaan tehnyt mitään.
Jatkuvat naapuririidat ja tosiaan pihalla ei ole rauhaa, kun pihat erotellaan muutamalla lankulla.
Kuulet naapureiden puheet ja riidat.
Lapset mekastaa yhteispihalla ja kaikki kuuluu sisälle.
Muuttaisin ok-taloon , jos varaa olisi.
Lumitöihin ja nurmikon leikkuuseen hankkisin kunnon ajettavat koneet.
Meidän naapurit söi tänään kalaa ja akka itki, ettei saanut yhtään patonkia.
Joo ovet on kaikilla auki ja puheet kuuluu toisten pihalle.
itsekin inhoan tätä ok-taloa. Koko ajan on jotain, mitä pitäisi tehdä. Kerrostalossa asuessa vapaa-aikaa ja yhdessäoloa oli ihan eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi kilpavarustelu ja kyttääminen. Että kaikki eivät eläkään omaa elämää, vaan alkavat juoruilla ja kytätä jos joku vaikuttaa erilaiselta, oikein etsitään kohdetta. Jos elämän pääsisältö ei olekaan ne kaksi uudehkoa autoa, uudet urheiluvaatteet jne.
Tai sitten kävi vain huono tuuri kkun alueella sattui olemaa juorukerhoja.
se omakotitalo mikään statussymbooli ole. Jokaisen pitää miettiä mihin halut ja rahkeet riittävät ja sen mukaan valita asumismuoto. Me asutaan talossa taloyhtiössä juuri sen vuoksi että emme halua kaikkia vapaa-aikaa käyttää kodinhoitoon. Voipi olla että asuminen on hiukan kalliimpaa mutta huomattavasti vapaampaa, taloyhtiön hallitus hoita kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä meni mukavasti heinäkuu, kun sukulaisten taloa puleerasin. Helvetti sitä ruohon leikkuuta, nurmikon ja sisä- ja ulkokukkien kastelua, puhumattakaan siitä, että pitää kolme kerrosta tiptopsiistinä. Mulla meni omien jälkien korjaamiseen (mm. pyykit ja tiskit) puolet ajasta ja toisen puolen käkin pihalla.
Pihalla ei juuri tullut otettua aurinkoa tai drinksuteltua. Naapureita joka suunnalla, jokaisella useampi kiljuva, kahluualtaassa räpiköivä kakara, räksyttävä koira, ja isäntä aamusta iltaan oksasahan kanssa jyräämässä. Siihen vielä Malmin lentokentälle tuleva ja sieltä lähtevä liikenne, niin johan oli "rauhallista" ja idyllistä kuin sota-alueella. Voi viddu sentään...ei ikinä enää...
On kyllä ihan höpö höpö juttuja noi pakkotyöleiri kokemukset, tai sitten super laiskoja ihmisiä.
Meillä mies käyttää kaiken aikansa yrityksen ja talon/pihan hoitamiseen (laiska ei kyllä ole todellakaan). Itse en tee mitään, paitsi kaikki sisäkotityöt (mikä on raskasta sekin). Haluaisin takaisin kerrostaloon, mutta mieheni tulisi siellä mökkihöperöksi ja vielä hullummaksi kuin itse tulen okt:ssa, joten tämä on pienempi paha;). Life is all about trade-offs. Ja lapsille on mahtavaa, että omassa pihassa on suurinpiirtein kaikki harrastusmahdollisuudet, paitsi uima-allasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin hiljan mummovainaan talon ja kaverit pelotteli, että miten paljon työtä siinä on. Aattelin, että onkohan noin, kun 85-vuotias mummonikin pystyi taloa pitämään ja hoitamaan. Ja eipä ole mitään ongelmia ollut, piha on tehty ruohonleikkurilla hoidettavaksi ja yksinkertaisesta pihasta traktori auraa lumet, ei tarvii kuin rapuilta lapioida.
Koskaan ei ole valmista, kun joku paikka pamahtaa taas. Pihalla kykkimisestä sen sijaan pidän ja onneks meillä ei ole paljoa lumitöitä, kun aura käy ja meidän etupiha on pieni. Ei tarvitse yleensä aamulla ennen lähtöä kolata, riittää, että kerran päivään tekee vartin hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten rakennukset tontilla sijaitsevat ja miten piha on ylipäätään laitettu.
Meillä tontti 1600 neliötä, ja autotalli on tien vieressä. Talo on rinnetalo, tontilla on myös kaunista kalliota + kallioistutuksia ja alun perin huolella suunniteltua kivipuutarhaa. Nurmikkoa on yläpihalla tarpeeksi lasten leikkeihin, jalkapallopeliin ym., mutta se on nopea ajaa ruohonleikkurilla.
Aiemmin meillä oli talo 2000 neliön tontilla, enkä kyllä siinäkään nurmikonleikkuuta kerran viikossa työlääksi kokenut (päältäajettava ruohonleikkuri kun on keksitty!)
Kaikki talot eivät ole postimerkin kokoisella tontilla. Ei kai sellaisessa mitään hommaa olekaan, kun autotalli/katos on tiessä kiinni, ja nurtsia on hädintuskin leikkurin levyinen rantu talon ympäri.
Kuten joku jo kommentoikin, erilaiset ihmiset pitävät erilaisista asioista ja on hyvä tuntea itsensä ja tehdä elämänsä suuret päätökset harkiten.
Itse asuin lapsena omakotitalossa ja muistan hyvin ne riidat, joita kotona oli nurmikonleikkuusta, haravoinnista ja tekemättömistä remonteista. Vanhempieni ahkeruus ja vaaditun siisteyden aste eivät olleet ihan synkassa keskenään.
Vanhemmiten olen asunut vain kerrostalossa, ja minulle tämä sopii mainiosti. Voin vapaa-aikanani keskittyä lähinnä siihen, mikä olisi kivaa ja rentouttavaa talon kunnostuksen sijaan. Lisäksi omakotitalot ovat makuuni turhan kaukana keskustasta (asun Helsingissä). Tämä on minulle ideaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehtävä työ (nurmenleikkuu, haravointi, puutarhanhoito jne) ole yhteistä aikaa perheelle?
Meillä se on. Lapset osallistuu, joskus enemmän joskus vähemmän. MEillä on iso piha, mutta kylä vapaa-aikaa jää muuhunkin .
kun muutettiin rivarista omakotitaloon :D Joskus näinkin päin. Pk-seudulla asutaan.
asuvat todella kaukana Helsingistä! Kehyskunnissa: Sipoossa, Veikkolassa, Kirkkonummella, Järvenpäässä, Mänstälässä jne.
Moni vielä sellaisessa paikassa, että ei ole heti siinä juna-asema vieressä tai bussi surahda ohi. Ovat todella eristyksissä siellä. Ei kiitos minulle! Haluan asua hyvien kulkuyhteyksien varrella, enkä niin että bussi menee tunnin välein. Karseaa!
Lapsiakin saa kuskata sitten itse sinne tänne, kun eivät pääse julkisilla menemään vaivattomasti tai ovat vielä liian pieniä ajamaan skootteria.
Omakotitalon voisin ottaa, jos olisi erittäin hyvällä sijainnilla Helsingissä, ja joku muu tekisi ne karseat joka aamuiset lumityöt.
kerrostalossa tai rivitalossa, ainakin oman kokemukseni mukaan. Toki okt-alueellakin voi olla "huonoja" naapureita, mutta on se epätodennäköisempää, jos on vaikkapa vain yksi rajanaapuri kuten meillä :)
Eri asia tietysti nämä postimerkkitontit supussa pellolla -tyyppiset okt-alueet. Niillä sitä yksityisyyttä ei kauheasti ole.
voidaan asua vaikka loppuelämämme. Kaikki okt:t ei ole megasuuria. Meillä on yhdessä tasossa n.150 neliötä, riittävän iso nyt lapsiperheelle eikä kumminkaan liian iso kahdelle.
tehtävä työ (nurmenleikkuu, haravointi, puutarhanhoito jne) ole yhteistä aikaa perheelle?
Meillä se on. Lapset osallistuu, joskus enemmän joskus vähemmän. MEillä on iso piha, mutta kylä vapaa-aikaa jää muuhunkin .
Vauva voi osallistua vaunuista - jos viihtyy vaunuissa. Taapero on mahdoton, jos karkailee koko ajan, eikä halua olla sillä puolella pihaa, missä työt on. Leikki-ikäinen ja alakoululainen saattaakin viihtyä, mutta yritäpäs yhteistä kitkemistä ja pihatöitä esipuben tai teinin kanssa...
Sitten töiden määrä - ei munkaan mielestä ruohonleikkuu yksistään vaativa homma ole, vaikka olisi leikkuri ilman moottoriakin (ja silloin toki kohtuupieni ala). Mutta se on se juttu, että jos kotitöitä on aivan sairaasti, eikä olisi sitä tuntia(kaan), niin kyllä suoraan sanoen voi vituttaa.
Meillä tosiaan olla aika laiskoja tekemään kotihommia, minkä takia se tekemättömien töiden lista stressasikin. Ei vaan ihan täysin tajuttu sitä ennen omakotitaloon muuttamista. Varmaan reippaat ja ahkerat jaksaakin paremmin omakotitaloelämää.